Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Mikä laki kieltää ihmisiä jäämästä kotiin? Eikö täällä jokainen saa olla tekemättä töitä ja viettää oloneuvoksen elämää? Toinen kysymys on pitääkö kotona olosta maksaa ja millä perusteella.

Eikö ole reilua maksaa lapsen kotihoidosta esim. 1,5 vuotiaaksi ja sen jälkeen halutessaan voi omalla kustannuksella jäädä kotiin vaikka 40 vuodeksi.

Kysymys on ehkä siitä, että tämä yhteiskunta (toistaiseksi) maksaa jäsenilleen aika monesta muustakin täysin tuottamattomasta asiasta.

Lapset sentään ovat yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna sijoitus tulevaisuuteen.

Tutkimusten mukaan lapsen etu on mennä päiväkotiin 1 vuotiaana. Eli ei ole järkevää tukea kotihoitoa vaikka halvempaa se toki onkin.

Lopeta se 25 vuotta vanhoihin tutkimuksiin vetoaminen. Jos ei ole ajankohtaista tietoa elä jaa täällä omaa propagandaasi.

Vierailija kirjoitti:

Oma tilanne tällä hetkellä, oon 2v4kk lapsen kanssa kotona. Mies ei halunnut edes käyttää kaikkia isyysvapaitaan. Olen nyt vuoden katsellut töitä, mutta ainoat oman alan paikat ovat avoimen sijaisrekisterin paikkoja, eli saattaa tulla puhelu "huomenna töihin?" -en pääse, ei ole hoitajaa lapselle, hiljalleen ei edes kysytä töihin enää.

Tämän mahdollistaa nykysysteemi. Jos olisit työkkärin listoilla ja lapsi hoidossa, olisit työmarkkinoiden käytettävissä. Nyt ammattitaitosi vanhenee ja olet täysin hyödytön.

Olet kamelinpaska kysymyksilläsi ja äidilläsi ja isälläsi. Kolme asiaa ja tre kronor. Haluan olla kuninkaasi etkö jo ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Miksi arvotat naisen tekemän perusduunarityön sellaiseksi että siitä voi kyllä jäädä pois mutta miehen työstä ei? Naisen tekemä työ on ihan yhtä arvokasta. Naisen on tärkeää tehdä työtä, kerätä palkankorotukset ja kokemuslisät ja kerryttää eläkettä. Asumistukeakaan ei ehkä tarvita kun molemmat on työssä. Lapset saavat tasa-arvoisen perhemallin, kun molemmat vanhemmat tekevät työtä.

Koska meillä on tälläinen tilanne. Minä olen töissä isossa firmassa duunarihommissa, minut on helppo "korvata" pariksi vuodeksi. Mies pyörittää yritystä, häntä ei voi noin vain korvata. Luulet ettälapsi siinä ensimmäisen 3 vuoden aikana rakentaa muuttumattoman mallin tasa-arvosta ja sukupuolista jos äiti on kotona..?

Miksi haluat jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi? Ai niin perusduunarin homma ei kiinnosta. Sinut voi korvata helposti. Kotoilu tuo sisältöä ja merkitystä elämään.

En ole vielä päättänyt olenko tuota 3 vuotta, mutta se on varmaa etten 7kk vauvaa halua hoitoon laittaa. Pidän kyllä työstäni, mutta jos taloudellisesti on mahdollisuus antaa lapselle kiireetön alku elämään ja seurata hänen kasvuaan ensimmäiset vuodet niin en tunne mitään tarvetta jättää se väliin ja kiirehtiä takaisin sinne töihin, töissä ehdin olla loppuelämäni.

Uskon että moni ottaa mielellään sen pienen eläkkeen kuin katuu sitä ettei ollut lastensa kasvua tukemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ajateltu ollenkaan että jos nainen imettää? En usko että olisin kovin tuottava tai edes turvallinen työntekijä, jos menisin takaisin töihin kun vauva on 7kk ja heräsin silti joka yö 8 kertaa hyssyttelemään ja imettämään vauvaa, niinkuin nyt teen. Pumpulle en heru joten mies ei näitä heräämistä voi hoitaa.

Meillä on myös arki rullannut aina luonnostaan niin, että mies maksaa hiukan enemmän menoja ja minä puolestani teen ruuat ja hoidan isoimmat siivoomiset. Entäs jos mies jää kotiin ja minä menen töihin.. Työpäivän jälkeen siivoan ja teen seuraavan päivän ruuat jotta heillä on syömistä? Ai kauhea.. En ehdi olla lapsen kanssa enää ollenkaan.

Jos se on ongelma, että et ehdi työpäivän jälkeen kotitöiltäsi olla lapsen kanssa, niin eikös sitä "luonnostaan" rullaantuvaa arkea voisi muokata niin, että se siippakin osallistuu näihin kotitöihin? Voi olla rankka ajatus noin traditionaalisessa perhemalliajattelussa, mutta sillähän ongelma olisi ratkaistu. Molemmat tekevät kotitöitä töiden jälkeen = molemmille jää aikaa lapsen kanssa.

Juu tai mies voisi mennä vielä paremmin palkattuun työhön, että minä voisin jäädä kokonaan työttömäksi. Vaihtoehtojahan aina on, mutta miten realistisia ne ovat, siitä voidaan olla montaa mieltä. Minä olen valinnut tällaisen miehen ja rakastan häntä, arkemme toimii näin oikein hyvin, mutta jos laki alkaa määrätä ettemme saa elää näin, niin sitten se ei toki enää toimi..

eli on yhteiskunnan vika kun parisuhteesi ei toimi

Kyllä silloin jos säädetään laki miten meidän pitää kotonamme toimia.

Eikö nyt kertakaikkiaan mene jakeluun. Kukaan ei ole lailla kieltämässä sinua olemasta kotona, tai vaihtoehtoisesti menemään töihin ja passaamaan miestäsi työpäivän jälkeen. Tässä keskusteltiin vaan siitä, pitääkö yhteiskunnan maksaa teidän perheellenne siitä hyvästä tukia vaiko ei.

Tottakai, ei tarvitse maksaa mitään, mutta silloin syntyvyys vaan jatkaa laskuaan.

Oletko ajatellut, että ehkä sitä syntyvyyttä ei halutakaan lisätä tuon kaltaisiin perheisiin, vaan toivotaan että modernimmat perheet tekisivät enemmän lapsia?

En minä ainakaan kaipaa tähän yhteiskuntaan enää yhtään tuolla piika-ja-isäntä -mallilla kasvatettua sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Mikä laki kieltää ihmisiä jäämästä kotiin? Eikö täällä jokainen saa olla tekemättä töitä ja viettää oloneuvoksen elämää? Toinen kysymys on pitääkö kotona olosta maksaa ja millä perusteella.

Eikö ole reilua maksaa lapsen kotihoidosta esim. 1,5 vuotiaaksi ja sen jälkeen halutessaan voi omalla kustannuksella jäädä kotiin vaikka 40 vuodeksi.

Mutta nämä 1,5 vuotiaat tulet todella kalliiksi päiväkodeissa. Jos oikeasti olet huolissasi verorahoista ymmärrät miksi kotihoidontukea maksetaan.

Lapsen paras on päästä päiväkotiin. Suomen paras on, että jokainen työkykyinen tekee työtä.

Kerro vielä miten se on lapsille parasta? Argumenttisi on köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka on tottunut loisimaan tukien varassa on mestareita perustelemaan tukien tarpeen ja sen kuinka pienistä summista on kyse. Eivät osaa ajatella että heidän itsensä lisäksi samat tuet pitäisi maksaa sitten muillekin ja siitä kasvaa iso summa. Mutta eikun minä minä minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa.

Parempi ettei kukaan tee lapsia paitsi jos synnyttää yksityisellä ja etsii itselleen jonkun muun kuin valtion neuvolapalvelut. Jos ei ole varaa ei pidä tehdä lapsia!!! Uskokaa jo!

Lapsen saantia tuetaan mutta joku kohtuus pitäisi olla, kuinka paljon vaaditaan yhteiskunnan tukia. Nykykäytäntö on vanhentunut ja todistettavasti haittaa naisten työllistymistä ja eläkekertymää. Myös lasten paras on päästä päiväkotiin. tämä on tutkimuksilla todistettu. Mutta kun mammat eivät suostu uskomaan vaan pitävät vaihtoehtoisina faktoina. Kun MINÄ haluan olla kotona ja se on yhteiskunnalle niin halpaa!

Päiväkoti ei sovi 1,5 vuotiaalle. Pitäisi saada joku sinne päiväkotiin tutkimaan mitkä mahdollisuudet lapsilla on saada sitä varhaiskasvatusta siellä.

Tuo on sinun mielipiteesi. Tutkimukset osoittavat lasten, jotka ovat menneet päiväkotiin 1-vuoden iässä, pärjänneen elämässään paremmin kuin myöhemmin päiväkotiin menneet. Mutta jos uskot asiaasi ja sen takia haluat jäädä kotiin, jää. Miksi vaadit, että sinulle pitäisi siitä maksaa tukea, kun Suomessa säästetään kaikesta ja rahaa on niukasti. Osa tekee päätöksen, että sosiaalituella elämiseen sijaan käyvät työssä, lapsi on päiväkodissa eikä jatkuvasti vaadita itselle ja lapsille lisää ja lisää...

Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen alan tutkija ja lukenut perusteellisesti tämän tutkimusraportin, jonka perusteella tätä on alettu huudella, ja väite ei pidä lainkaan paikkaansa (kun vanhempien sosioekonominen status kontrolloidaan, mitään eroja lasten tulevassa koulutuksessa ei ole, mutta lisäksi: vaikka MITÄÄN ei kontrolloida, 1-vuotiaana ja 3-vuotiaana hoitoon menneet eivät eroa toisistaan mitenkään).

Mikähän tutkija mahdat olla. Täällä mammapalstalla trollailu ei ole mikään tieteenala.

Totuus on että varhaiskasvatus on tällä hetkellä pulassa. Vielä jos sinne halutaan 1.5 vuotiaat. Silloin jokainen ymmärtää ettei lasten ole siellä hyvä olla ja jäävät kotiin ilman tukea. Tällöin ei ole kolmen vuoden rajaa vaan voi olla kotona vaikka kouluikään kun oppii tulemaan toimeen vähemmällä. Urakehitys katkeaa vielä pidemmäksi aikaa ja eläkettä kertyy vielä vähemmän kuin kolmen vuoden tukiajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Mikä laki kieltää ihmisiä jäämästä kotiin? Eikö täällä jokainen saa olla tekemättä töitä ja viettää oloneuvoksen elämää? Toinen kysymys on pitääkö kotona olosta maksaa ja millä perusteella.

Eikö ole reilua maksaa lapsen kotihoidosta esim. 1,5 vuotiaaksi ja sen jälkeen halutessaan voi omalla kustannuksella jäädä kotiin vaikka 40 vuodeksi.

Kysymys on ehkä siitä, että tämä yhteiskunta (toistaiseksi) maksaa jäsenilleen aika monesta muustakin täysin tuottamattomasta asiasta.

Lapset sentään ovat yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna sijoitus tulevaisuuteen.

Tutkimusten mukaan lapsen etu on mennä päiväkotiin 1 vuotiaana. Eli ei ole järkevää tukea kotihoitoa vaikka halvempaa se toki onkin.

Lopeta se 25 vuotta vanhoihin tutkimuksiin vetoaminen. Jos ei ole ajankohtaista tietoa elä jaa täällä omaa propagandaasi.

Ajankohtaista tietoa: naiset haluavat jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka ovat käyneet koulut ja päässeet töihin. Muiden työssäkävijöiden pitää siitä heille maksaa ja vielä kiittää kun ovat tehneet osansa synnyttämällä kansalaisia. Kuulostaa natsi-Saksalta 1933 mutta on Suomi 2017.

Natsi-kortti heitetty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Millä logiikalla se on tasa-arvoa että lailla määrätään miten perheet hoitavat asiansa perheen sisällä? Viedään vapaus valita.

Millä tavalla laki vie valinnan vapauden. Nyt vain on pakko säästää ja on päätettävä, että entisen kaltaiseen kotihoidon tukeen ei ole varaa. Ei ole miehen pakko jäädä kotiin . Nainen voi olla kotona. Näin voi edelleen valita. Suomella ei vain ole enää varaa maksaa kolmesta kotivuodesta.

Säästäminen on kaukana tästä mallista jossa lapset halutaan hoitoon 1,5 ikäisinä. Tulee todella kalliiksi eikä pätevää henkilökuntaa nytkään kouluttaudu tarpeeksi.

Kotona makaavat naiset tulevat todella paljon kalliimmaksi kuin lasten päiväkotikustannukset. Nainen ei maksa veroja työtuloista, kun ei ole töissä. Nainen ei saa palkankorotuksia ja kokemuslisiä, nainen ei pysty kartuttamaan omaa omaisuutta, nainen nostaa asumistukea ja toimeentulotukea. Nainen ei ole kerryttänyt vanhuuden turvaa eläkkeenä tai omaisuutena, taas joudutaan maksamaan tukea. Lasten päivähoitokulut ovat  pieni satsaus, naisten tukemiseen verrattuna. Puhumattakaan sukupuolirooleista, jotka vahvistavat naisen asemaa kotirouvana ja miestä korvaamattomana työntekijänä.

Sinä näet asian näin koska pidät äitejä PAHANA. Katso kokonaiskuvaa lasten hyvinvoinnin kannalta joko. Silloin ehkä tajuat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Miksi arvotat naisen tekemän perusduunarityön sellaiseksi että siitä voi kyllä jäädä pois mutta miehen työstä ei? Naisen tekemä työ on ihan yhtä arvokasta. Naisen on tärkeää tehdä työtä, kerätä palkankorotukset ja kokemuslisät ja kerryttää eläkettä. Asumistukeakaan ei ehkä tarvita kun molemmat on työssä. Lapset saavat tasa-arvoisen perhemallin, kun molemmat vanhemmat tekevät työtä.

Koska meillä on tälläinen tilanne. Minä olen töissä isossa firmassa duunarihommissa, minut on helppo "korvata" pariksi vuodeksi. Mies pyörittää yritystä, häntä ei voi noin vain korvata. Luulet ettälapsi siinä ensimmäisen 3 vuoden aikana rakentaa muuttumattoman mallin tasa-arvosta ja sukupuolista jos äiti on kotona..?

Miksi haluat jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi? Ai niin perusduunarin homma ei kiinnosta. Sinut voi korvata helposti. Kotoilu tuo sisältöä ja merkitystä elämään.

En ole vielä päättänyt olenko tuota 3 vuotta, mutta se on varmaa etten 7kk vauvaa halua hoitoon laittaa. Pidän kyllä työstäni, mutta jos taloudellisesti on mahdollisuus antaa lapselle kiireetön alku elämään ja seurata hänen kasvuaan ensimmäiset vuodet niin en tunne mitään tarvetta jättää se väliin ja kiirehtiä takaisin sinne töihin, töissä ehdin olla loppuelämäni.

Uskon että moni ottaa mielellään sen pienen eläkkeen kuin katuu sitä ettei ollut lastensa kasvua tukemassa.

Ja muut taas maksavat pienen eläkkeen saavan naisen asumistuen ja kansaneläkkeen ja muut sossutuet. Pääasia, että sinä sait olla kotona lasten kasvua tukemassa rahasta viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ajateltu ollenkaan että jos nainen imettää? En usko että olisin kovin tuottava tai edes turvallinen työntekijä, jos menisin takaisin töihin kun vauva on 7kk ja heräsin silti joka yö 8 kertaa hyssyttelemään ja imettämään vauvaa, niinkuin nyt teen. Pumpulle en heru joten mies ei näitä heräämistä voi hoitaa.

Meillä on myös arki rullannut aina luonnostaan niin, että mies maksaa hiukan enemmän menoja ja minä puolestani teen ruuat ja hoidan isoimmat siivoomiset. Entäs jos mies jää kotiin ja minä menen töihin.. Työpäivän jälkeen siivoan ja teen seuraavan päivän ruuat jotta heillä on syömistä? Ai kauhea.. En ehdi olla lapsen kanssa enää ollenkaan.

Jos se on ongelma, että et ehdi työpäivän jälkeen kotitöiltäsi olla lapsen kanssa, niin eikös sitä "luonnostaan" rullaantuvaa arkea voisi muokata niin, että se siippakin osallistuu näihin kotitöihin? Voi olla rankka ajatus noin traditionaalisessa perhemalliajattelussa, mutta sillähän ongelma olisi ratkaistu. Molemmat tekevät kotitöitä töiden jälkeen = molemmille jää aikaa lapsen kanssa.

Juu tai mies voisi mennä vielä paremmin palkattuun työhön, että minä voisin jäädä kokonaan työttömäksi. Vaihtoehtojahan aina on, mutta miten realistisia ne ovat, siitä voidaan olla montaa mieltä. Minä olen valinnut tällaisen miehen ja rakastan häntä, arkemme toimii näin oikein hyvin, mutta jos laki alkaa määrätä ettemme saa elää näin, niin sitten se ei toki enää toimi..

Laki ei kiellä teiltä mitään. Jos haluat olla aikuisen ihmisen piika, niin saat ihan vapaasti niin tehdä, mutta ei sellaista perhemallia tarvitse eikä pidä yhteiskunnan erikseen tukea.

Niin niin toki, olen piika mutta samaan aikaan lompakkoloinen :) et selvästi ymmärtänyt edes kommenttini pointtia, antaa sitten olla.

Sanoit, että jos miehesi, aikuinen ihminen jäisi syystä tai toisesta pois töistä, niin häneltä ei voisi edellyttää minkäänlaisia kotitöitä tai edes ruuan laittoa, vaan sinä tekisit ne kaikki työpäiväsi jälkeen. Sellaista työnjakoa yhteiskunnan ei todellakaan pidä tukea tai kannustaa, eikä sitä voi käyttää perusteluna isyysvapaita vastaan. Kyllä useimmissa perinteisemmänkin mallin perheissäkin lähtökohta on se, että kotona oleva tekee enemmän kotihommia - myös silloin kun se kotona olija on tilapäisesti mies.

Osaa hän hernekeittoa lämmittää ja imuroida vähän sieltä täältä, pyykkikoneen saa varmasti päälle ja vaaleat ja tummat sekaisin, ei sillä ole niin väliä. Ymmärrätkö? Minä teen nämä hommat, enkä siitä valita, mutta jos joutuisin vielä käymään töissä ja tekemään nämä kaikki lspsenhoidon ohessa, en siihen pystyisi.

Ymmärrän. Mutta jos haluat itse nuo hommat työpäiväsi jälkeen tehdä, niin se on sinun oma valintasi. Ei teidän perhemallia tarvitse yhteiskunnan rahoilla tukea. Itseasiassa, se teidän perheen lisääntymättä jättäminen alkaa kuulostaa koko ajan paremmalta vaihtoehdolta. Minä en ainakaan halua tyttärelleni puolisoa, joka on omaksunut kotoa sellaisen mallin, ettei miehen tarvitse laittaa tikkua ristiin kotitöiden eteen - vaikka olisi koko päivän kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka on tottunut loisimaan tukien varassa on mestareita perustelemaan tukien tarpeen ja sen kuinka pienistä summista on kyse. Eivät osaa ajatella että heidän itsensä lisäksi samat tuet pitäisi maksaa sitten muillekin ja siitä kasvaa iso summa. Mutta eikun minä minä minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa.

Parempi ettei kukaan tee lapsia paitsi jos synnyttää yksityisellä ja etsii itselleen jonkun muun kuin valtion neuvolapalvelut. Jos ei ole varaa ei pidä tehdä lapsia!!! Uskokaa jo!

Lapsen saantia tuetaan mutta joku kohtuus pitäisi olla, kuinka paljon vaaditaan yhteiskunnan tukia. Nykykäytäntö on vanhentunut ja todistettavasti haittaa naisten työllistymistä ja eläkekertymää. Myös lasten paras on päästä päiväkotiin. tämä on tutkimuksilla todistettu. Mutta kun mammat eivät suostu uskomaan vaan pitävät vaihtoehtoisina faktoina. Kun MINÄ haluan olla kotona ja se on yhteiskunnalle niin halpaa!

Päiväkoti ei sovi 1,5 vuotiaalle. Pitäisi saada joku sinne päiväkotiin tutkimaan mitkä mahdollisuudet lapsilla on saada sitä varhaiskasvatusta siellä.

Tuo on sinun mielipiteesi. Tutkimukset osoittavat lasten, jotka ovat menneet päiväkotiin 1-vuoden iässä, pärjänneen elämässään paremmin kuin myöhemmin päiväkotiin menneet. Mutta jos uskot asiaasi ja sen takia haluat jäädä kotiin, jää. Miksi vaadit, että sinulle pitäisi siitä maksaa tukea, kun Suomessa säästetään kaikesta ja rahaa on niukasti. Osa tekee päätöksen, että sosiaalituella elämiseen sijaan käyvät työssä, lapsi on päiväkodissa eikä jatkuvasti vaadita itselle ja lapsille lisää ja lisää...

Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen alan tutkija ja lukenut perusteellisesti tämän tutkimusraportin, jonka perusteella tätä on alettu huudella, ja väite ei pidä lainkaan paikkaansa (kun vanhempien sosioekonominen status kontrolloidaan, mitään eroja lasten tulevassa koulutuksessa ei ole, mutta lisäksi: vaikka MITÄÄN ei kontrolloida, 1-vuotiaana ja 3-vuotiaana hoitoon menneet eivät eroa toisistaan mitenkään).

Mikähän tutkija mahdat olla. Täällä mammapalstalla trollailu ei ole mikään tieteenala.

Minun tittelini nyt on yhdentekevä, käy itse lukemassa ko. raportti niin näet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.

Miten tasa-arvoa edistää valinnanvapauden vieminen?

Valinnanvapautta ei viedä vaan parin sadan euron kotihoidontuki. Etkö voi silti valita jääväsi kotiin ja puolisosi tekee ylitöitä niin että kattaa kotihoidontuen menetyksen? Vai etkö vain halua itse maksaa kotona oloasi?

Ei tarvitse pelätä että käyttäisin kalliita verojasi tälläisiin turhuuksiin, lapseni ovat jo aikuisia. Osaan kuitenkin sääliä niitä pieniä ihmisiä jotka tänne tänä päivänä syntyvät.

Olet oikeassa, kyse on vain muutamasta satasta. Miksi se on sinulle liikaa? Et tiedä miksi kotihoidontukea maksetaan?

Surullista tälläisissä ulostuloissa on se että kaltaisesi pääsevät huutamaan ja yrittävät saada häpeään ne jotka tekevät lapsia käyttämällä fraaseja "maata kotona". Etenkin nyt olisi tärkeää kannustaa suomalaisia lisääntymään sen sijaan että lapsista maalataan kuva itsekkäänä kuluna valtiolle.

Mutta sinulla on mielipiteesi, saat ne pitää, vaikka suosittelen että käyt ulkona hengittämässä hieman raitista ilmaa ja koitat päästää irti tuosta vihastasi, aivan sama mistä se kumpuaa.

Tästä EKn ehdotuksesta en ole huolissani. Se ei mene läpi pelkästään päivöhoidon kustannusten takia.

Kyse ei ole rahasta ja periaatteesta. Nyky-Suomessa ei ole varaa makuutta naisia kotona. Joskus ammoisina aikoina, kun oli rahaa ja lapsiin ja koulutukseen satsattiin ja paperiteollisuudella meni hyvin ja mies toi leivän taloon, keksittiin, että tuetaan naisten kotona oloa kolme vuotta. Nyt eletään uutta aikaa ja uudessa tilanteessa. Suomessa ei ole varaa pitää naisia kotona, koska heidän elättämisensä tulee liian kalliiksi, jos he eivät itse tienaa elantoaan. Kyse ei ole vain kotihoidontukiajasta vaan koko työura jää lyhyeksi, palkkakertymä pieneksi, riski toimeentulotuen ja asumistuen tarpeelle on suuri. Puhumattakaan, että naiset elävät pitkään ja heille pitää maksaa vanhuusaikana lisää tukia, koska eivät ole tienanneet omaa omaisuutta ja eläkettä.

Ihmettelen tätä intoa pitää naiset köyhyydessä ja riippuvaisena miehen elatuksesta tai sitten kun mies lähtee tai kuolee, yhteiskunnan elätteinä.

Ettekö te näe suurta kuvaa!

Tuntuukyllä että se olet sinä joka on kapeakatseinen. Et näe erilaisia elämtilanteita ja millä tavalla tämä ehdotus heikentää monien asemaa. Suomella on huomattavasti suurempia kuluja muualla kuin "naisten makuuttamisesta kotona".

Koita jo päästää irti tuosta inhostasi.

Näen että tämä heikentää monen asemaa ja voi jopa tulla kallliimmaksi, kun maksetaan työttömyyskorvauksia naisille kotihoidontuen sijaan. Pitkällä aikavälillä kuitenkin on tarkoituksena, poistaa Suomesta ilmapiiri, jonka mukaan on hyväksyttävää olla pois työelämästä yhteiskunnan tuella kolme vuotta. Ja että tämä koskee vain naisia.

Jos on erilainen elämäntilanne, se hyväksytään. Tuskin laki rankaisee kotiin jääviä. Nyt vain jätetään maksamatta 1-1,5 vuotta koihoidontukea. Uudessa tilanteessa toivottavasti perheet harkitsevat muitakin lastenhoitovaihtoehtoja kuin sen, että nainen jää kotiin kolmeksi vuodeksi.

Tämä rankaisee lapsia eniten. Niistä olisin huolissani.

Lapsen etu on päästä päiväkotiin 1-vuotiaana. Tämä on tutkimustietoa ei mutua.

No niin nyt olet maininnut tarpeeksi usein ne tutkimukset tuomat esille kuitenkaan niitä. Et ehkä mutuile mutta tiesi varhaiskasvatuksesta on puutteellista.

Jännä kun tällä palstalla on vain kaksi vaihtoehtoa: Kotona tai meluisassa päiväkotiryhmässä. Meillä esikoinen meni ryhmäperhepäiväkotiin 1 v 3 kk ikäisenä. 2 hoitajaa ja max 8 lasta (käytännössä aina joku poissa joten yleensä 5-7), kodinomainen ympäristö ja tekevät päivisin paljon retkiä puistoihin, kirjastoon jne. Isommille vedetään myös jumppaa kerran viikossa. Lapsi sopeutui heti hyvin ja ei todellakaan yhtään harmita viedä häntä sinne päivisin, varmasti saa touhuta monipuolisesti ja ei ole kuitenkaan liikaa hälinää. Monesti jakautuvat niin että toisen hoitajan kanssa touhuaa isommat ja toisen kanssa pienemmät.

Samoin perhepäivähoitajia löytyy myös pienemmille jos ei halua viedä päiväkotiin.

Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa mutta ratkaisuja on muitakin kuin se iso päiväkoti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ajateltu ollenkaan että jos nainen imettää? En usko että olisin kovin tuottava tai edes turvallinen työntekijä, jos menisin takaisin töihin kun vauva on 7kk ja heräsin silti joka yö 8 kertaa hyssyttelemään ja imettämään vauvaa, niinkuin nyt teen. Pumpulle en heru joten mies ei näitä heräämistä voi hoitaa.

Meillä on myös arki rullannut aina luonnostaan niin, että mies maksaa hiukan enemmän menoja ja minä puolestani teen ruuat ja hoidan isoimmat siivoomiset. Entäs jos mies jää kotiin ja minä menen töihin.. Työpäivän jälkeen siivoan ja teen seuraavan päivän ruuat jotta heillä on syömistä? Ai kauhea.. En ehdi olla lapsen kanssa enää ollenkaan.

Jos se on ongelma, että et ehdi työpäivän jälkeen kotitöiltäsi olla lapsen kanssa, niin eikös sitä "luonnostaan" rullaantuvaa arkea voisi muokata niin, että se siippakin osallistuu näihin kotitöihin? Voi olla rankka ajatus noin traditionaalisessa perhemalliajattelussa, mutta sillähän ongelma olisi ratkaistu. Molemmat tekevät kotitöitä töiden jälkeen = molemmille jää aikaa lapsen kanssa.

Juu tai mies voisi mennä vielä paremmin palkattuun työhön, että minä voisin jäädä kokonaan työttömäksi. Vaihtoehtojahan aina on, mutta miten realistisia ne ovat, siitä voidaan olla montaa mieltä. Minä olen valinnut tällaisen miehen ja rakastan häntä, arkemme toimii näin oikein hyvin, mutta jos laki alkaa määrätä ettemme saa elää näin, niin sitten se ei toki enää toimi..

eli on yhteiskunnan vika kun parisuhteesi ei toimi

Kyllä silloin jos säädetään laki miten meidän pitää kotonamme toimia.

Eikö nyt kertakaikkiaan mene jakeluun. Kukaan ei ole lailla kieltämässä sinua olemasta kotona, tai vaihtoehtoisesti menemään töihin ja passaamaan miestäsi työpäivän jälkeen. Tässä keskusteltiin vaan siitä, pitääkö yhteiskunnan maksaa teidän perheellenne siitä hyvästä tukia vaiko ei.

Tottakai, ei tarvitse maksaa mitään, mutta silloin syntyvyys vaan jatkaa laskuaan.

Oletko ajatellut, että ehkä sitä syntyvyyttä ei halutakaan lisätä tuon kaltaisiin perheisiin, vaan toivotaan että modernimmat perheet tekisivät enemmän lapsia?

En minä ainakaan kaipaa tähän yhteiskuntaan enää yhtään tuolla piika-ja-isäntä -mallilla kasvatettua sukupolvea.

Olet vieraantunut kauas suomalaisesta perhe-elämästä. Nuo ovat sinun ajatuksia, ei todellisuutta tämän päivän yhteiskunnassa. Ja tuo sinun myrkyllinen ajatusmaailmasi on juuri se mikä luo ilmapiirin johon ei lapsi haluta synnyttää.

En edelleen ymmärrä vaikutusta kokonaistyöllisyyteen.

Olen mammalomalla, minulla on sijainen (nuori nainen). Menen töihin, sijainen saa kenkää. Olen kotona, sijainen saa jatkaa.

Eli yksi henkilö joka tapauksessa vain tekee minun työtäni. Ei siihen olla toista palkkaamassa. Ja jos sijainen saa kenkää, hänen kokonaiseläkkeensä jne kärsii, kun siitäkin niin olette huolissanne, että joudutte maksamaan eläkkeeni :)

Eli ei se työllisyysaste mihinkään kasva, vaikka menisin jo tänään töihin (vauva on 6kk).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka on tottunut loisimaan tukien varassa on mestareita perustelemaan tukien tarpeen ja sen kuinka pienistä summista on kyse. Eivät osaa ajatella että heidän itsensä lisäksi samat tuet pitäisi maksaa sitten muillekin ja siitä kasvaa iso summa. Mutta eikun minä minä minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa.

Parempi ettei kukaan tee lapsia paitsi jos synnyttää yksityisellä ja etsii itselleen jonkun muun kuin valtion neuvolapalvelut. Jos ei ole varaa ei pidä tehdä lapsia!!! Uskokaa jo!

Lapsen saantia tuetaan mutta joku kohtuus pitäisi olla, kuinka paljon vaaditaan yhteiskunnan tukia. Nykykäytäntö on vanhentunut ja todistettavasti haittaa naisten työllistymistä ja eläkekertymää. Myös lasten paras on päästä päiväkotiin. tämä on tutkimuksilla todistettu. Mutta kun mammat eivät suostu uskomaan vaan pitävät vaihtoehtoisina faktoina. Kun MINÄ haluan olla kotona ja se on yhteiskunnalle niin halpaa!

Päiväkoti ei sovi 1,5 vuotiaalle. Pitäisi saada joku sinne päiväkotiin tutkimaan mitkä mahdollisuudet lapsilla on saada sitä varhaiskasvatusta siellä.

Tuo on sinun mielipiteesi. Tutkimukset osoittavat lasten, jotka ovat menneet päiväkotiin 1-vuoden iässä, pärjänneen elämässään paremmin kuin myöhemmin päiväkotiin menneet. Mutta jos uskot asiaasi ja sen takia haluat jäädä kotiin, jää. Miksi vaadit, että sinulle pitäisi siitä maksaa tukea, kun Suomessa säästetään kaikesta ja rahaa on niukasti. Osa tekee päätöksen, että sosiaalituella elämiseen sijaan käyvät työssä, lapsi on päiväkodissa eikä jatkuvasti vaadita itselle ja lapsille lisää ja lisää...

Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen alan tutkija ja lukenut perusteellisesti tämän tutkimusraportin, jonka perusteella tätä on alettu huudella, ja väite ei pidä lainkaan paikkaansa (kun vanhempien sosioekonominen status kontrolloidaan, mitään eroja lasten tulevassa koulutuksessa ei ole, mutta lisäksi: vaikka MITÄÄN ei kontrolloida, 1-vuotiaana ja 3-vuotiaana hoitoon menneet eivät eroa toisistaan mitenkään).

Mikähän tutkija mahdat olla. Täällä mammapalstalla trollailu ei ole mikään tieteenala.

Taas osoitat ettet oikeasti tiedä mistä puhut, ja tiedät sen itsekkin, siksi koitat lytätä ja kyseenalaistaa ne jotka osoittavat sinun olevan väärässä.

Kovasti ovat mammat huolissaan kotihoidontuen mahdollisista muutoksista. Mä olisin enemmänkin ja  jo ajat sitten huolissani lapsenteko ikäisten naisten kustannuksista naisvaltaisille aloilla ja työnantajille. Ei minua sen työnantajan rahapussi huoleta vaan naisten mahdollisuudet saada töitä.Kustannukset pitäisi ehdottomasti jakaa kaikkien työnanantajien kesken

ja kyllä hoitovapaalla ollaan vaikka olisi se työpaikkakin ihan odottamassa. Itse en onnistunut n. 6 vuoden aikana näkemään erästä työntekijääni kun oli hoitovapaalla toinen toisen perään tai sitten yritettiin tulla runsaasti raskaana pariksi kuukaudeksi töihin , jotta päiväraha suurenisi . Ihan laillistahan se oli tietysti, mutta esimiehenä(naisena) aiheutti mulle runsaasti ihan turhaa työtä.

Ihmeesti  näyttäisi tämän ketjun perusteella perheillä varaa olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Mikä laki kieltää ihmisiä jäämästä kotiin? Eikö täällä jokainen saa olla tekemättä töitä ja viettää oloneuvoksen elämää? Toinen kysymys on pitääkö kotona olosta maksaa ja millä perusteella.

Eikö ole reilua maksaa lapsen kotihoidosta esim. 1,5 vuotiaaksi ja sen jälkeen halutessaan voi omalla kustannuksella jäädä kotiin vaikka 40 vuodeksi.

Kysymys on ehkä siitä, että tämä yhteiskunta (toistaiseksi) maksaa jäsenilleen aika monesta muustakin täysin tuottamattomasta asiasta.

Lapset sentään ovat yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna sijoitus tulevaisuuteen.

Tutkimusten mukaan lapsen etu on mennä päiväkotiin 1 vuotiaana. Eli ei ole järkevää tukea kotihoitoa vaikka halvempaa se toki onkin.

Lopeta se 25 vuotta vanhoihin tutkimuksiin vetoaminen. Jos ei ole ajankohtaista tietoa elä jaa täällä omaa propagandaasi.

Ajankohtaista tietoa: naiset haluavat jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka ovat käyneet koulut ja päässeet töihin. Muiden työssäkävijöiden pitää siitä heille maksaa ja vielä kiittää kun ovat tehneet osansa synnyttämällä kansalaisia. Kuulostaa natsi-Saksalta 1933 mutta on Suomi 2017.

Natsi-kortti heitetty...

Kyse oli siitä miksi lapset pitäisi pistää tarhaan. Opettele lukemaan ennen kuin kirjoitat.