Suomalaisten ruokailutottumukset

Mihin aikaan se kevyt aamupala sitten on siellä onnen auvolassa, ulkomailla? 13 on ihan eri juttu syödä lounas jos herätys on ollut klo 5 tai klo 8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Paljon hiilareita ja vähän rasvaa syömällä ei onnistu. Jos ruoka on vähähiilarista ja runsasrasvaista niin silloin voi syödä harvoin. Eikä verensokeri heittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Tottuu aika nopeasti. Sellainen pieni näläntapainen on hyvä olotila. Ei koko ajan tarvi olla täynnä. Mallaa se aamupala sellaiseksi että pärjäät sen varassa pitkään ja sitten kun alst tottua niin kokeile voitko keventää aamupalaa niin sinun ei tarvi ahtaa kitaasi niin julmaa määrää ruokaa heti aamusta.

Ei se jota lainasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Kyllä minä ainakin totuin siihen. Olin Au pairina ulkomailla ja noudatin tuota ruokarytmiä. Mutta maa jossa työskentelin oli lämmin ja en tiedä pärjäisinkö suomen kylmässä ilmassa tuollaisella ruokarytmillä. Kylmä ilma vie energiaa. Huomaan kesällä ihan Suomessakin syöväni vähemmän kun näin talvella. Ei edes tee mieli mitään raskasta ja rasvaista ruokaa, jos on helle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Tottuu aika nopeasti. Sellainen pieni näläntapainen on hyvä olotila. Ei koko ajan tarvi olla täynnä. Mallaa se aamupala sellaiseksi että pärjäät sen varassa pitkään ja sitten kun alst tottua niin kokeile voitko keventää aamupalaa niin sinun ei tarvi ahtaa kitaasi niin julmaa määrää ruokaa heti aamusta.

Ei se jota lainasit.

Jatkan: #43:n pointti on kanssa hyvä. Ei se kuitenkaan tarkoita että pitää syödä pekonia voisulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Paljon hiilareita ja vähän rasvaa syömällä ei onnistu. Jos ruoka on vähähiilarista ja runsasrasvaista niin silloin voi syödä harvoin. Eikä verensokeri heittele.

No näin olen itsekin ajatellut. Eli pitäisi syödä aamulla jotain munakokkelia, pekonia ja vihannesta varmaan. Mutta siksi ihmettelen, miten ne ranskalaiset sillä höttöpatongillaan pärjäävät, sillä eikö se ole nopeaa hiilaria jos mikä? Kunhan ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin viime aikoina herännyt siihen, että tässä maassa syödään aika paljon ns. skeidaa; karkkia, suklaata, limsoja jne. kuluu valtavasti nimenomaan aikuisväestön keskuudessa ja tämänpäiväiset tarjouslehtiset vahvistivat ajatuksiani. Aukeama toisensa perään karkkia, suklaata, niitä limuja...ja kaupassa aikuiset ihmiset kauhomassa karkkia pussiin kuin pienet lapset karkkipäivänä. Tosi monella oli kassajonossa limua, marinoitua lihaa, noita irtokarkkeja ja vanhuksilla hirveitä kasoja pullaa.

Eihän se minulle periaatteessa kuulu, mitä suomalainen suuhunsa tunkee, mutta...jotenkin tuntuu oudolta. Olin juuri puoli vuotta ulkomailla ja totuin siihen että aikuiset eivät oikeastaan syöneet makeaa (tai jos söivät, kyseessä oli hyvin pieni määrä ja se ns. luksuslaatua) ja aterioitakin oli vain 3 päivässä + ehkä välipala. Kaupoista löytyi kyllä makeisia ja keksejä, mutta normipakkaus oli luokkaa 30g ja meidän "pikkuhyvät" eli ne 110g pussit olivat tuossa maassa jo jättikokoja (= tarkoitettu jaettavaksi, myös pakattu niin).

Mikä maa, tarkastetaan porukalla sokerin kulutus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Kyllä minä ainakin totuin siihen. Olin Au pairina ulkomailla ja noudatin tuota ruokarytmiä. Mutta maa jossa työskentelin oli lämmin ja en tiedä pärjäisinkö suomen kylmässä ilmassa tuollaisella ruokarytmillä. Kylmä ilma vie energiaa. Huomaan kesällä ihan Suomessakin syöväni vähemmän kun näin talvella. Ei edes tee mieli mitään raskasta ja rasvaista ruokaa, jos on helle. 

Tämä on muuten tosi hyvä pointti. Ruokavalio kyllä automaattisesti kevenee kun on lämmin. Tekee mieli salaattia ja keittoja. Kenellä muka tekee mieli esim. gazpachoa talvella, ei kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Heh. Aloitan ruumiillisen työn kuudelta. Lounasta klo 13...? Juuei. Ihmisillä on erilaiset rutiinit, muistahan se arvostellessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.

Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.

Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.

Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.

Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?

Kyllä minä ainakin totuin siihen. Olin Au pairina ulkomailla ja noudatin tuota ruokarytmiä. Mutta maa jossa työskentelin oli lämmin ja en tiedä pärjäisinkö suomen kylmässä ilmassa tuollaisella ruokarytmillä. Kylmä ilma vie energiaa. Huomaan kesällä ihan Suomessakin syöväni vähemmän kun näin talvella. Ei edes tee mieli mitään raskasta ja rasvaista ruokaa, jos on helle. 

Tämä on muuten tosi hyvä pointti. Ruokavalio kyllä automaattisesti kevenee kun on lämmin. Tekee mieli salaattia ja keittoja. Kenellä muka tekee mieli esim. gazpachoa talvella, ei kenelläkään.

Nooo... Suomalaiset onnistuvat kyllä vetämään grillimakkaraa kesäkuumallakin. Tarvii nääs paljon suolaa, ettei elimistö mene epätasapainoon viidessätoista asteessa :D Päälle litra virkistävää lisäainejäätelöä. No juu, huumori huumorina, mutta olen joskus ihmetellyt, miten suosittua raskas grilliruoka on kesällä.