Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisten ruokailutottumukset
01.03.2017 |
Olen jotenkin viime aikoina herännyt siihen, että tässä maassa syödään aika paljon ns. skeidaa; karkkia, suklaata, limsoja jne. kuluu valtavasti nimenomaan aikuisväestön keskuudessa ja tämänpäiväiset tarjouslehtiset vahvistivat ajatuksiani. Aukeama toisensa perään karkkia, suklaata, niitä limuja...ja kaupassa aikuiset ihmiset kauhomassa karkkia pussiin kuin pienet lapset karkkipäivänä. Tosi monella oli kassajonossa limua, marinoitua lihaa, noita irtokarkkeja ja vanhuksilla hirveitä kasoja pullaa.
Eihän se minulle periaatteessa kuulu, mitä suomalainen suuhunsa tunkee, mutta...jotenkin tuntuu oudolta. Olin juuri puoli vuotta ulkomailla ja totuin siihen että aikuiset eivät oikeastaan syöneet makeaa (tai jos söivät, kyseessä oli hyvin pieni määrä ja se ns. luksuslaatua) ja aterioitakin oli vain 3 päivässä + ehkä välipala. Kaupoista löytyi kyllä makeisia ja keksejä, mutta normipakkaus oli luokkaa 30g ja meidän "pikkuhyvät" eli ne 110g pussit olivat tuossa maassa jo jättikokoja (= tarkoitettu jaettavaksi, myös pakattu niin).
Kommentit (50)
Minkähän maalainen minä olen, kun en syö karkkia, enkä juo limsaa, en kuitenkaan suomalainen aloituksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
37 maata kiertäneenä sen verran tehnyt huomioita että ns karkkitiskejä ei ole samalla lailla kuin Suomessa.
Valikoima on suppeampi, pussit tosiaan pienempiä. Suklaalevyjä löytyy, muutama peruspatukka ja purukumia kassalla. Irtsareita olen nähnyt Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja turistikohteissa (Candy King karkkikaupat). Parempia makeisia on suklaapuodeissa tms, esim Budapestissa ostimme ison tarjottimellisen käsintehtyjä konvehteja aikoinaan - sellaista ei raaski Suomessa tehdä.
Ammattihan se tuokin, karkkitiskien tarkkailija.
On trendikästä matkustella vaikkei keksikään kohteessa mitään tekemistä. Tuolla saa näppärästi ajan kulumaan siinä sivussa kun pitää tikkumiehenkirjanpitoa siitä monessako maassa on käynyt.
Sekä sokerimafian että professorimafian aikaansaannos. Sokerivero poistettiin ja nyt kilon irtokarkkeja saa alle 3 eurolla. Joka lehdessä mainostetaan karkkia. Samalla Fogelholm, jonka vaimo on Fazerin bossi, tekee Coca-Colan rahoittamia tutkimuksia ja edustaa joka lehdessä sitä linjaa, ettei sokeri ole pahasta. Lisäksi tuputetaan tietenkin ruisleipää, jota ulkomailla ei syö kukaan!
Olet kyllä väärillä jäljillä. Muistan, kun Saksassa eteen tuotiin neljännes tortusta ja kermavaahtoa päällä. Jälkiruoaksi. En selvinnyt siitä kuten en pääruoastakaan. Sekin oli valmiiksi annosteltu.
Katsopa huviksesi niitä vihannes- ja hedelmätarjouksia. Mitä ne sinulle kertovat suomalaisista?
Asun siellä kuuluisassa ulkomaassa ja olen asunut suht kauan, ja yksi asia mikä on pistänyt silmään ruokakeskusteluissa on runsas juuresten syöminen. Osaatteko kukaan sanoa noin ravinto-opillisessa mielessä, että onko eroa siinä syökö varsinaisia kasviksia vs. juureksia? Ajatus jostain uunijuureksista tuntuu aika vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun siellä kuuluisassa ulkomaassa ja olen asunut suht kauan, ja yksi asia mikä on pistänyt silmään ruokakeskusteluissa on runsas juuresten syöminen. Osaatteko kukaan sanoa noin ravinto-opillisessa mielessä, että onko eroa siinä syökö varsinaisia kasviksia vs. juureksia? Ajatus jostain uunijuureksista tuntuu aika vieraalta.
Ravinto-opillisesti en osaa vastata, mutta itse syön kauden mukaan. Kesällä tuoreita kasviksia, talvella juurekset ovat pääosassa.
Juurekset kuuluu perinteisesti ruokakulttuuriimme, koska ne säilyvät talven yli. Mielestäni tämä on ihan oikea suunta, että syödään kauden ruokia, eikä pelkästään tuontikasviksia tai kasvihuoneessa kasvatettuja. Pikku hiljaa tämä on leviämässä myös keskieurooppaan, kun skandinaavinen ruoka on hieman nostanut päätään. Juureksia on myös esim. Brittien roastin yhteydessä ihan omasta takaa. Ravinto-opillisessa mielessä juurekset ovat aika hiilihydraatti- ja energiatiheitä, mutta toisaalta myös hyviä vitamiinien ja hivenaineiden lähteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on kohta 70 vuotta enkä vieläkään ole suuhuni paskaa pistänyt. Vaatimattomista oloista lähteneen korvaan ja silmään sattuu, kun suuhunpantavia, mitä tahansa, sanotaan paskaksi. Tälläkin palstalla jotkut ilmeisesti varsin nuoret kirjoittajat nimittävät aivan tavallista ruokaa tuolla rumalla sanalla. Heille tekisi hyvää elää vaikka vuosi pula-ajan ruokavaliota noudattaen.
Minäkin olen siellä mystisessä ulkomaassa asunut. Tarttui mukaan monia ruokailutapoja. Esim. pääruuan yhteydessä en syö leipää. Salaatit ovat oliiviöljy-omenaviinietikkapohjaisia. Ruokailu ylipäätään on yksinkertaista - ei todellakaan kello viisi meillä syödä illallista.
Sesonki- ja kausiruokaa olen syönyt viimeiset 25 vuotta. Ihan peruskeskieurooppalaiseen tapaan.
Suomalaiset syövät turhan usein. Pulla-kahvi-linja on ilmeisesti jäänne pula-ajalta. Monet nykyisen suomalaisen ruokailutavan syyt johtavat menneeseen pulakauteen, ja perinneruokailuun. Esim. sellaista ruokaa kuin nakkikastike en ole missään muualla tavannut.
Ruuan kalleus selittää myös ruokailutapoja maassamme.
Paha puute on tuoreen lihan ja kalan saamisen vaikeus. Ne vakuumipakatut kanasuikaleet, voi itkut.
Tuoreita ruoka-aineksia arvostetaan eri lailla Keski-Euroopassa. Se on suuri sääli, sillä Suomessa on paljon maanviljelijöitä, joilta haluaisin ostaa laadukkaita tuotteita. Missä ovat kaupunkien suoramyyntipaikat, missä kaupunkilainen voi ostaa tuoretta tavaraa suoraan tuottajalta?
Kaupunkien torit ovat onnettomia tarjonnaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua naurattaa eniten suomalaisten tapa syödä aamupalaa hotelleissa. Ne pakolliset kurkut, salaatinlehdet, tomaatinviipaleet leivän päällä....Maku on mitä hirvein tomaateissa.
Just aamupalalla huomaa, kuka on asunut ulkomailla - ja ah, nauttii hyvänmakuisesta kombosta, kuten esim. tuore kroissantti, tumma kahvi, tuoreista appelsiineista puristettu mehu. Keitetty muna, jne.
Meillä on käynyt runsaasti porukkaa muualta maailmasta. Kautta linjan suomalainen ruoka ja ruokailutavat ovat tyrmistyttäneet. Jonkinlainen kulttuurishokki kyseessä. Itä-eurooppalainen ja erittäin omintakeinen tyyli meillä Suomessa. Mutta: pidetään tämä suomalaisuuus silti. Ihan turha lähteä kansanperinnettä muuttamaan. Muuta hämmästeltkööt, me teemme kuten Suomessa tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa eniten suomalaisten tapa syödä aamupalaa hotelleissa. Ne pakolliset kurkut, salaatinlehdet, tomaatinviipaleet leivän päällä....Maku on mitä hirvein tomaateissa.
Just aamupalalla huomaa, kuka on asunut ulkomailla - ja ah, nauttii hyvänmakuisesta kombosta, kuten esim. tuore kroissantti, tumma kahvi, tuoreista appelsiineista puristettu mehu. Keitetty muna, jne.
Jaa, itse asun täällä "ulkomailla" ja taatusti syön edelleen mieluummin jyväleipää ja tomaattia/kurkkua leivän päällä kuin rasvaista croissantia tyhjään vatsaan. Ja kahviin lisään maitoa. Ja en todellakaan ehdi aamulla puristamaan mehuja. Arki se täälläkin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa syödään vähärasvaista ruokaa, joka ei pidä nälkää. Sitten puputetaan sokeria nälkään.
Minusta on myös outoa, että arkiruoka ei saa maistua hyvälle. Viikonloppuisin "herkutellaan" kun on viikko kärvistelty mauttomalla ruualla.
Tätä myös ihmettelen, arkena mennään jollain einesmätöllä tai mäkkärillä. Meillä on aina tehty erinomaista ruokaa, jokainen suupala täytyy olla nautinto! Näin olen opettanut myös omia lapsiani ja kaikki arvostavatkin hyvää ruokaa. Paino-ongelmiakaan ei meillä ole. Napostelu on meillä aika vierasta, korkeintaan jotain pähkinöitä tai hedelmiä tulee syötyä aterioiden välillä (esim treenejä ennen tai jälkeen)
Minun mielestäni suomalainen erikoisuus taas on se, että viikonloppuna herkutellaan nimenomaan sillä roskaruoalla! Jos joku on jaksanut arkena keittää perunoita tai tehdä makkarakeittoa, laitetaan viikonloppuna elämä risaiseksi ja ostetaan oikein Kotipizzaa tai käydään Buffassa samalla kun ostetaan Prismasta seuraavan viikon perunat ja maidot. Tämän kun vanhemmat markkinoivat elämästä nauttimisena, niin en nyt varsinaisesti ihmettele, jos suomalaiset lapset eivät pidä jotain hienompaa paistia tms. hyvänä herkkuruokana.
Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.
Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.
Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.
Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaalaiset eivät syö paljon karkkia, koska niillä ei ole hyviä sellaisia tarjolla.
Huvitti seurata eräässä kesätyöpaikassa kun ulkomaalaiset tutustuivat suomalaiseen irtokarkkitarjontaan. Venäläiset+baltian maan asukkaat olivat aivan hulluina hyviin irttareihin, yksi ryhmä kävi monta kertaa viikossa ja ostivat sellaiset paperipussit täyteen joka kerta. Yksi jopa kehui miten hyviä ne ovat ja pakko syödä kun kotoa ei saa samanlaisia. Oli kesän töissä Suomessa ja sanoi että ennen lähtöään kotiin tulee niitä hakemaan monta pussia vietäväksi, että muista täyttää niitä ahkerasti.
Myös yhdysvalloista oleva tuttuni sekosi niihin täysin, lihoi muutaman kuukauden aikana varmaan useamman kilon niiden takia (omien sanojensa mukaan, en nähnyt). Kuulemma ei heilläkään ole niin jumalaisen hyviä karkkeja, vaikka herkkuja on tarjolla vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.
Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.
Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.
Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.
Kevyen työn tekijälle, jota ei kiinnosta menetetty aika ja palkka (ruokatunti) tuolla ei olekaan niin väliä. Itse teen raskasta ulkotyötä ja pyörtyisin varmaan jo aamun aikana noilla eväillä tai en vain jaksaisi. Aamulla kaurapuuro klo 5, töissä leipä klo 9, nopea ruokatauko klo 12 ja jotain proteiinipitoista, mutta ei väsyttävää silloin, pieni joku välipala13-14 main ja kotona klo 17-18 illallinen. Nukkumaan klo 9, myöhäinen illallinen veisi yöunet ja on pakko ehtiä nukkua tarpeeksi tai nukahdan rattiin kotimatkalla. Syön kasvisruokaa pääosin, jos se mihinkään liittyy, en suomalaista perusruokaa tai eineksiä ja punaiseen lihaan en koske kuin pakon edessä.
En muutenkaan ymmärrä miten aamulla pitäisi jaksaa mitään vaativampaa olemattoman aamupalan jälkeen, etenkin jos seuraavaa ruokaa joutuu odottamaan ainakin seitsemän tuntia, kuten tuossa lainauksessa. En jaksaisi edes opiskella tuolla tavalla. Toki jos sellainen puolihuolimaton hutilointi kelpaa ja ihminen ei liiku päivän aikana mihinkään, niin tuolla pärjää.
Vierailija kirjoitti:
37 maata kiertäneenä sen verran tehnyt huomioita että ns karkkitiskejä ei ole samalla lailla kuin Suomessa.
Valikoima on suppeampi, pussit tosiaan pienempiä. Suklaalevyjä löytyy, muutama peruspatukka ja purukumia kassalla. Irtsareita olen nähnyt Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja turistikohteissa (Candy King karkkikaupat). Parempia makeisia on suklaapuodeissa tms, esim Budapestissa ostimme ison tarjottimellisen käsintehtyjä konvehteja aikoinaan - sellaista ei raaski Suomessa tehdä.
Meinasin just mainita Ruotsin, mutta olitkin sen jo ottanut esille :) Ruotsissa syödään eniten karkkia per nuppi koko maailmassa, ja se tosiaan näkyy täämmä kaupoissa + karkkikauppojen pussien ja ämpärien koossa. Oikeasti, täällä on sellaisia 3 l kattilan kokoisia muoviämpäreitä karkkikaupoissa! Pieniä (=300 g karkkipussin kokoisia) pusseja on vaan tosi harvassa paikassa, joten karkkia tulee tosi helposti ostettua enemmän kuin oikeastaan aikoisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaalaiset eivät syö paljon karkkia, koska niillä ei ole hyviä sellaisia tarjolla.
Huvitti seurata eräässä kesätyöpaikassa kun ulkomaalaiset tutustuivat suomalaiseen irtokarkkitarjontaan. Venäläiset+baltian maan asukkaat olivat aivan hulluina hyviin irttareihin, yksi ryhmä kävi monta kertaa viikossa ja ostivat sellaiset paperipussit täyteen joka kerta. Yksi jopa kehui miten hyviä ne ovat ja pakko syödä kun kotoa ei saa samanlaisia. Oli kesän töissä Suomessa ja sanoi että ennen lähtöään kotiin tulee niitä hakemaan monta pussia vietäväksi, että muista täyttää niitä ahkerasti.
Myös yhdysvalloista oleva tuttuni sekosi niihin täysin, lihoi muutaman kuukauden aikana varmaan useamman kilon niiden takia (omien sanojensa mukaan, en nähnyt). Kuulemma ei heilläkään ole niin jumalaisen hyviä karkkeja, vaikka herkkuja on tarjolla vaikka kuinka.
Tää on niin totta. Lisäksi karkit on älyttömän halpoja.
Vierailija kirjoitti:
37 maata kiertäneenä sen verran tehnyt huomioita että ns karkkitiskejä ei ole samalla lailla kuin Suomessa.
Valikoima on suppeampi, pussit tosiaan pienempiä. Suklaalevyjä löytyy, muutama peruspatukka ja purukumia kassalla. Irtsareita olen nähnyt Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja turistikohteissa (Candy King karkkikaupat). Parempia makeisia on suklaapuodeissa tms, esim Budapestissa ostimme ison tarjottimellisen käsintehtyjä konvehteja aikoinaan - sellaista ei raaski Suomessa tehdä.
No jossain on ja jossain ei. Kyllähän esim. brittiläisten supermarkettien karkkihyllyt vätää täysin vertoja suomalaisille. Tallinnassa notkuu kaupat karkkia, kakkuja ja pullaa. Sitten taas esim Slovakiassa karkkivalikoima on huomattavasti pienempi eikä mitään jättikarkkisäkkejä löydy. Toisaalta slovakeille hodari on ihan normaali aamiainen. Ranskassa ei ehkä mässäillä niinkään karkeilla, mutta leipomoita rasvaisine herkkuineen löytyy joka kulmalta.
Vierailija kirjoitti:
Minua kummeksuttaa suomalaisessa ruokakulttuurissa eniten ruokailuajat, eli lounas ennen puoltapäivää (joskus muistan kouluruokailun olleen klo 10.30!!) ja päivällinen ennen klo 18. Tuosta johtuen tulee sitten niitä muita turhia "aterioita" eli välipaloja.
Kouluruokailusta on jäänyt myös mieleen, miten se kannustaa hotkimaan ruuat nopeasti, koska aikaa jonottamiseen, ruuan ottamiseen ja syömiseen on maksimissaan puoli tuntia.
Olen asunut vuosikymmenen Etelä-Euroopassa ja adaptoinut paikalliset ruokatavat. Eli kevyt aamupala, lounas klo 13, joka toimistollakin nautitaan pitkään ja rauhassa (aikaa 1h), iltapäivällä välipalaksi hedelmä ja illallinen myöhään, klo 19-20.
Tuolla tavoin aterioilla on selkeä rytmi, verensokeri pysyy tasaisena eikä mielitekoja makealle tai "snäkseille" edes pääse syntymään. En edes enää tiedä, milloin niitä karkkia, sipsiä ja voileipiä jaksaisi syödä.
Olen ajatellut tuollaisen ruokarytmin kokeilemista, mutta mietin, onnistuuko muutos tuollaiseen kaikilta. Jos söisin kevyen aamupalan vaikka klo 7, olisin ennen 13:ta jo todella hämärän rajamailla, ei puhettakaan mistään tasaisesta verensokerista. Sama juttu varmaan ennen ilta-ateriaa. Haluaisin todella pois jatkuvasta puputtamisesta, mutta kuusi tuntia ruokailun jälkeen alkaa olla oikeasti jo paha olo, ei siinä mitään älyllisesti vaativaa työtä tms. enää tee hetki ennen ateriaa. Eli tottuuko siihen?
Alue: Aihe vapaa
Ammattihan se tuokin, karkkitiskien tarkkailija.