Onko täällä muita josta on tehty suvun syntipukki?

Minä tykkäsin, kun siinä oli niin romanttinen ja onnellinen loppu!! 💟

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista saada suvun kunnioitusta ja arvostusta ilman että laittaa välit poikki?

Jos ihmiset eivät pysty näkemään syytä omassa toiminnassaan vaan syyttävät aina muita(syntipukkia) niin onko mitään mahdollisuuksia muodostaa tervettä suhdetta?

Olen todennut, ettei se auta.

Vaikka ei olisi käytännöllisesti katsoen missään tekemisissä, asetelma ei tule ikinä muuttumaan. Vaikka häipyisi kokonaan vuosikausiksi, ikään kuin katoaisi maan alle, ei auta, Voi kummitella joidenkin päässä ikuisesti. Kauheaa on myös se, että sama ihminen joutuu kantamaan syntipukin roolia myös tällaistenn henkilöiden jälkikasvun päässä.

Ainoa minkä voi tehdä, on asettaa rajat. Jos pakosta joutuu olemaan samassa tilassa, kannattaa mennä eri huoneeseen ja pysyä siellä niin kauan että lähtevät. Ymmärtää se, etteivät he koskaan tule olemaan puolellasi. Ihmettelen syvästi tällaisten ihmisten sivistyksen ja käytöstapojen puutetta.

Tietääkö joku mitä ongelmia tällaisilla ihmisillä voi olla jotka siirtävät oman kollektiivisen vastuunsa syntipukille?

Olen kiltein, mutta en sovi oikein muiden sukulaisten vaativaan maailmankuvaan. Heille on tärkeää tietyt uskonlahkot tai suunnat tarkkoine määritelmineen ja uraputki, korkeakoulutus. Jos ei osu siihen muottiin olet ulkona.

Puolitäti ja puoliserkku huudattivat kerran oopperaa olohuoneessa kovalla, äiti antoi sen tapahtua. Serkku oli heittänyt pois puhelinnumeroni. Siitä kakofoniasta järkyttyneenä halusin lähteä heti pois, sanoin sen muualla kuin olohuoneessa. Olin syyllinen ilmeisesti sen jälkeen koko episodiin koska lähdin. Äiti joutui kuskaamaan, se harmitti.

Olin perheen mustalammas. Luulinnuorempana että kuuluu olla jossain väleissä. Kun tarpeeksi heistä kärsin, niin laitoin välit poikki heihin. En vihaa, enkä veljeilee. Nyt on jo kymmeniä vuosia mennyt, että on ollut helpompi. On löytytynyt hyviä ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiltein, mutta en sovi oikein muiden sukulaisten vaativaan maailmankuvaan. Heille on tärkeää tietyt uskonlahkot tai suunnat tarkkoine määritelmineen ja uraputki, korkeakoulutus. Jos ei osu siihen muottiin olet ulkona.

Minä taas olen toisen sukuni syntipukki. Olen keskimäärin enemmän koulutettu kuin he,sekä lahjakas omalla alueellani jota ei voi saada edes koulutuksella. Arvoni on heille ainoastaan lahjakkuus ja olen heille pelle jolla ei ole ihmisarvoa.

Minulle muuan heistä sanoi kun  oli teini,että sun täytyy muuttua. Vasta sittenkun muutut, sen jälkeen suku voi ottaa sinuun kontaktia.

En viettänyt huonoa elämää. Ei huumeita, ei viinaa yms. Tein ahkerasti töitä ja opiskelin.

Voisiko joku kertoa mistä tässä oikein on kysymys? Tod.epäreilua ettei edes sanota millaiseksi minun pitää muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Olin perheen mustalammas. Luulinnuorempana että kuuluu olla jossain väleissä. Kun tarpeeksi heistä kärsin, niin laitoin välit poikki heihin. En vihaa, enkä veljeilee. Nyt on jo kymmeniä vuosia mennyt, että on ollut helpompi. On löytytynyt hyviä ihmissuhteita.

Minäkin luulin niin. Se oli harhaa. Olen vihainen itselleni,että tein itselleni kuplan heidän suhteensa. En halua enää olla tekemisissä.

Koti on ainoastaan siellä missä ovat ystävät.

Neuvoni kaikille syntipukeille on tämä:

Kannattaa luovuttaa hyvän sään aikana. Älkää yrittäkö enää yhtään mitään, paetkaa.

Heittäkää tuollaiset tyypit olkanne yli ja unohtakaa heidät.