Oletteko te muut ns. hyvinkasvatetut kokeneet että se olikin vain yksi alistamisen muoto?

Ja siis koska sisältäni puuttuu tuki itseä kohtaan, en pääse yli vaiheesta, jossa minut tuomitaan. Jos pääsisin, niin eihän se sitten haittaisi, ettei joku tajua vaan peräti tuomitsee.

ap

Mielestäni sinua ei ole "kasvatettu hyvin". Kertomasi kuulostaa siltä, että persoonaasi ja kehitystäsi ei ole tuettu ja kunnioitettu, vaan sinua on kohdeltu väärin ja aliarvostettu. Piirteet liippaavat ehkä vähän sitä, mitä "läheisriippuvat" kertovat kasvatuksen olleen.

Läheisriippuvuutta tunnistan itsessäni myös.

ap

Äitihullun diipadaapaa osa 5688933.

Lapsen on uskallettava sanoa mielipiteensä.   On oikein kun oppii tottelemaan, kunhan ollaan oikeudenmukaisia.  Traumat jäivät kun äiti suosi minua, otti jopa tavaroita vanhemman sisaren kädestä ja antoi minulle.  Tietenkin sisarukset kadehtivat ja sortivat joka käänteessä.

Se että opettaa lapsensa empatiakykyiseksi ei tarkoita sirä ettei osaisi puolustaa itseään. Mun lapsi sai päiväkodissa kehuja siitä, että ottaa muut huomioon ja on kaikille ystävällinen, mutta pitää topakasti puolensa. Jos joku nappasi lelun häneltä, hänpä marssi perään ja otti lelun takaisin. :)

Ihminen joka antaa käyttää itseään hyväksi ja joka on hyväksikäytettävissä ei ole "hyvinkasvatettu" vaan hänellä on huono itsetunto. Ihan ovat eri asioita! Huono itsetunto voi johtua monestakin asiasta, mutta lapselle saa takuullaa itsetunto-ongelmia esim. olemalla ylikriittinen vanhempi, joka ei kehu eikä osoita lapselle että hän on hyvä sellaisenaan, muuten kuin suorittamalla. Tai sillä että lasta kyykytetään tai mollataan. Tai yksinkertaisesti ei tueta niin koulunkäynnissä, harrastuksissa, ystävyyssuhteissa, jne. Tai ei haeta tai saada apua lapsen oppimisvaikeuksiin, jolloin ne aiheuttavat huonouden tunnetta. Tai että lapsi ei saa tarpeeksi rakkautta, vakautta tai läheisyyttä. Jne..

Se, että on hyvin kasvatettu ei tarkoita, että alistuu sylkykupiksi. Ei noilla asioilla oo mitään tekemistä keskenään.

Ymmärrän kyllä ap.n pointin. Kyse ei ole hyvistä käytöstavoista vaan siitä, että on oppinut asettamaan väärällä tavalla muut itsensä edelle. Siitä tulee osa persoonaa, ja siitä on todella vaikea päästä irti.

Eivät vanhemmat pahaa tarkoittaneet, vaan halusivat, että lapset eivät ylpisty ja osaisivat olla kriittisiä oman käytöksensä suhteen. MUTTA... kun koko muu maaima antaa kuitenkin ihan riittävästi kriittistä palautettaa ihmisille ja vanhemmat olisivat ne ainoat, jotka voisivat lämmöllä ja vapaasti kehua ja vahvistaa ja antaa lapsen asettaa itsensä ja tunteensa ensimmäiseksi, kun se on lapsuudessa vielä mahdollista. Mutta jos kotona jo oppii, että muiden tunteet ovat siinä mielessä tärkeämpiä, vaikka niin ei sanoilla sanotakaan.

Kun lapsi valittaa, että toinen lapsi haukkui. Äiti kysyy, miksi se haukkui, teitkö jotain ilkeää itse. Niin ei koskaan lapsen tunteet ole ykkösenä vaan aina jonkun toisen.

Aikuisena sitä on vain varjo siitä, mitä voisi olla. Sen tajuaa älyllä, mutta sitä on todella vaikea muuttaa.

Ei, päinvastoin. Koen, että ystävällisyyteni on tuonut elämääni ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Röyhkimykset eivät kiehdo eivätkä kiinnosta minua. Luultavasti sivuutan heidät edes tiedostamatta sitä, koska en ole juurikaan törmännyt näihin ap:n mainitsemiin omaa etuaan ensisijassa ajaviin tyyppeihin. 

...

Suurella rakkaudella hyvässä ympäristössä kasvatetulla ihmisellä on usein myös hyvät käytöstavat. Kun palkkaan nuoria töihin, otan yleensä sen, joka osaa käyttäytyä. En ymmärrä edes, mitä ap. yrittää sanoa.

Vanhempani, erityisesti sukuni naiset, kasvattivat minut äärimmäiseen kiltteyteen.

Lempisatuni olivat Grimmin veljesten, joissa varsinkin tytöt ja naiset saivat Jumalan siunauksen epäitsekkäistä valinnoista. Sadussa "Hopeaa taivaasta" palvelustyttö uhraa itsensä kokonaan tarvitseville ja kaikkensa annettuaan heittäytyy hyvän Jumalan huomaan. Hän saa päälleen hopeasateen taivaasta.

Äärimmäisestä kiltteydestä on ollut minulle haittaa, mutta ajattelen kuin nimimerkki Ylijäämänainen, että vanhempani tekivät parhaansa ja on minun oma tehtäväni opetella rajojen vetämistä.

Parempi kuitenkin äärimmäinen epäitsekkyys kuin itsekkyys.

:)

Naapurini kasvattaa lapsiaan noin. Itselläänkään ei ole ihan kaikki muumit laaksossa, mutta olen monet kerrat ajatellut, että lapsista tulee taatusti mt-ongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vielä, muka kaikki vanhemmat yrittäisivät parhaansa. Eivät todellakaan yritä, vaan on monia vanhempia, jotka hankkivat lapsen vain, jotta heillä olisi täydellinen valta jotain kohtaa ja jotka voisivat toteuttaa omia narsistisia mielihalujaan lasta kohtaan.

Tuskin kukaan narsisti kasvattaisi lapsensa epäitsekkääksi ja välttämään röyhkeyttä viimeiseen asti. Uskoisin että aloittjan tarkoittamat kasvatusperiaatteet kumpuavat hyvästä tarkoituksesta.

En usko että kukaan vanhemmista tekee virheitä tarkoituksella. Ehkä, koska he eivät ole itse koskaan oppineet rajojaan itse, eivät osaa niitä opettaa oikealla  tavalla lapsellekaan. Kaikki me olemme tavalla tai toisella kuitenkin puutteellisia emmekä näe sitä välttämättä itse, tällöin me siirräme toimintamallia eteenpäin.

Minut yritettiin kasvattaa juuri sellaiseksi kuin ap kuvasi, mutta olinkin kapinallinen eikä minusta tullut nyhveröä. Ettekö te muut itse tajunneet kapinoida mallia vastaan?