Lue keskustelun säännöt.
Siskoni toteuttaa kaikki haaveeni, joita en itse uskaltanut toteuttaa
01.03.2017 |
Minä olen ollut elämässäni todellinen pelkuri. Olen haaveillut todella monesta asiasta mm. opintoihin, matkusteluun ja harrastuksiin liittyen, mutta en ole toteuttanut näistä juuri mitään. Yhtenä syynä oli nuoruuden pitkäaikainen kontrolloiva poikaystävä, joka ei olisi päästänyt minua juuri mihinkään. Toisekseen halusin aina tunnollisesti käydä töissä, joten sen ohella ei paljon muuta tullut koettua. Lisäksi en yksinkertaisesti uskonut, että minusta olisi mihinkään. Seurauksena olen yli 30-vuotias, ja nuoruuden haaveet jäivät toteutumatta. Pääsin kyllä lopulta poikaystävästä eroon ja hankin korkeakoulutuksen, mutta se tuntuu laihalta lohdulta kaikkeen muuhun verrattuna.
Olen siis katkeroitunut hieman, eikä asiaa auta 7 vuotta nuorempi siskoni, joka tuntuu tekevän kaiken, mitä minä olisin halunnut. En tarkoita vain sitä, että hän menee ja tekee rohkeasti erilaisia asioita, vaan ihan kirjaimellisesti hän toteuttaa ne asiat, joista nuorena itse haaveilin ja puhuin. Jokin alhainen puoli minussa ajattelee aina, että joko taas, kun hän kertoo lähtevänsä esim. kielikurssille juuri siihen maahan ja kaupunkiin, josta itse haaveilin. Olen tietenkin iloinen että hänellä on hyvä ja mielenkiintoinen elämä, mutta on myös raskasta seurata sitä vierestä, kun koen itse epäonnistuneeni samoissa asioissa.
On mahdollista, että siskoni on ottanut vaikutteita kaikesta mitä olen nuorempana puhunut, ja alkanut haaveilla samoista asioista. Mutta minua suututtaa aina vaan enemmän ja enemmän, kun hän uskaltaa tehdä sen mistä minä vain uneksin.
Joku voisi sanoa, että onhan minullakin vielä aika. Se on totta, mutta toisaalta tässä vaiheessa elämää olisi jo erittäin vaikeaa esim. jättää vakityö ja lähteä opiskelemaan unelma-alaansa, tai ottaa sapattivuotta ja lähteä vaihto-opiskelijaksi. Enkä muutenkaan ole enää parikymppinen, se aika meni jo, enkä valitettavasti tajunnut käyttää sitä hyödyksi.
Halusin vain kirjoittaa tämän jonnekin. Tiedän että ajatukseni ovat typeriä, mutta siskon elämän seuraaminen satuttaa jossain syvällä sisimmässäni, vaikken sitä haluaisi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi nämä ihmiset täällä eivät halua tukea SINUA. Joista siis ratkaisu olisi mennä nyt kielikurssille. Eihän se ole se ongelma, vaan se, että ap on jätetty ihan yksin määräilevän poikaystävän kanssa. Vanhemmat eivät ole välittäneet sinusta ap.
32
No mitä sä ehdottaisit? Vanhempien ovelle menoa talikoiden kanssa? Mitä, jos vanhempien synti onkin, että he ovat ujoja ja introvertteja ihmisiä, jotka ovat periyttäneet geeninsä ap:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ensimmäinen asia listallasi, mitä lähtisit toteuttamaan?
Hinku päästä ulkomaille on todella kova. Lähtisin siis siitä, että yrittäisin löytää jonkinlaisen lyhyen koulutuksen / kurssin vaikka Euroopan sisältä, jotta en heti alkuun joutuisi ainakaan töitä lopettamaan. Vaikka kuukauden loma tätä tarkoitusta varten, se olisi realistista.
Ap
Hyvä! Kesälomat sovitaan työpaikassasi varmasti pian nekin, vielä ehdit kysyä vaikka, saisiko lomarahat ottaa vapaana tai muuten pidentää lomaa. Lennot, liput, majoitukset, kurssit, kaikki ehtii vielä varaamaan tulevalle kesälle. Pääset heti askeleen lähemmäksi unelmaelämääsi.
Miten voi olla katkera siitä, että oma sisko voi toteuttaa unelmiaan?
Aloita pienin askelin haaveidesi toteuttaminen. Voimistut, innostut, saat rohkeutta. Ei tarvitse heti irtisanoutua töistä ja lähteä Afrikkaan. Kunhan lopetat tuon itsesi surkuttelun nyt heti paikalla ja ryhdyt toimeen. Eka matka voi olla päivämatka Tallinnaan, eka opiskelu avoimen tai työväenopiston kurssi.
Tee juuri sitä mitä haluaisit mutta et ihan uskalla. Sillä lailla siitä elämättömästä elämästä pääsee.
Voithan sä vieläkin lähteä kielikurssille, matkustella yms.
Sinkkumies
Yhdenlaista muotiajattelua tuokin, että syy on aina vanhemmissa. Kaikki vanhemmat tekevät kasvatusvirheitä, parhaimmatkin heistä. Mutta jossakin vaiheessa on vain aikuisen ihmisen otettava vastuu omasta elämästä ja omista päätöksistä. Tai muuten se elämä jää kokonaan ja peruuttamattomasti elämättä.
Ap:n vanhemmat eivät olisi voineet estää aikuisen lapsensa kumppanivalintaa (jos olisivat estäneet, silloin heillä vasta kamala tyranniperhe olisi ollutkin) eivätkä ap:n vanhemmat voi työntää häntä kolmekymppisenä maailmalle kieliä oppimaan. Ap itse on se, joka elää itsensä kanssa lopun ikäänsä.