Hoitoalalla työskentelevät - mitä kuuluu?

Täällä 54 v. työtön lähihoitaja. Valmistuin v. 2014 ja pari määrä-aikaisuutta tehnyt. Jäin työttömäksi yt-neuvotteluiden johdosta ja joka tuutista kehoitettiin opiskelemaan lähihoitajaksi, sanottiin että alalla eivät työt lopu. Väärin. Kukaan ei palkkaa ikäistäni vähällä kokemuksella, ilman suhteita. Alalle koulutetaan liikaa väkeä. Kaikille ei riitä enää töitä. Nuoret hoitajat palkataan ensin sekä ulkomaalaiset. Tosin itselleni on sanottu soittaessani suoraan työpaikoille, että tarvetta olisi, mutta ei voida palkata lisähenkilöstöä, koska määrärahoja ei ole.

Up

Kuinka monta asiakasta teillä on vuoron aikana hoidettavana ja minkä kuntoisia?

Oon viimein päättänyt vaihtaa alaa. Tää paska on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Oon viimein päättänyt vaihtaa alaa. Tää paska on nähty.

Kerro nykyisestä työstäsi, millaista se on?

Se 50v alkaa olla jo sellainen ikä että voi olla vaikeaa saada mitään työtä ja varsinkin jos ei ole riittävän kokenut tekijä, eikä aina sekään riitä vaikka olisikin.

Lääkärit ja lakimiehet työllistyvät hyvin vielä vanhempanakin mutta harvemmin ne työttömäksi joutuvatkaan.

Juu, jalat eivät kanna työpäivän jälkeen enää kuntosalille tai jumppaan, vaikka olisi tarpeen pitää itsestään huolta. Illat menevät kotitöissä ja sohvalla. Onneksi olen vapautettu yövuoroista. Rokotukset ovat aina aiheuttaneet minulle vaikeita oireita, heikentäneet vastustuskykyänikin, koska nykyään saan potilailta tartuntoja kovin helposti. Influenssapiikkeihin en enää suostu, vaikka tulisivat pakolliseksikin. Nikamat rasittuvat, paikkoja kolottaa, mutta onneksi en ole rikkonut paikkojani pahemmin esim nostoissa.

Ei hyvää kuulu. Joka päivä vituttaa enemmän tai vähemmän. Olen ollut alalla kymmenisen vuotta ja olen jo täysin kyllästynyt tähän! Eri yksiköitä on nähty, mutta en näe missään tulevaisuutta. Kaikkialla vähennetään henkilökuntaa, lisätään työmäärää, työilmapiiri kiristyy, palkka ei vastaa koko ajan kasvavaa työmäärää, monissa paikoissa ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin työvuoroihin, palkka ei nouse vaikka mitä lisäkoulutuksia kävisi, monet esimiehet surkeita... Myöskään hallituksen viimeaikaiset toimet eivät työmotivaatiota lisää. Vaihtaisin alaa heti, jos se vain olisi mahdollista. En todellakaan tiedä miten jaksaisin edes seuraavaa kymmentä vuotta hoitoalalla.

Eniten vituttaa se et yhä enemmän pitää varsinaisen hoitotyön lisäksi tehdä paperihommia ja kaikenlaisia rai arviointeja. Lisäks kaikkia palavereita, kokouksia, nettikoulutuksia( joihin ei kuitenkaan anneta lisää työaikaa) sitten valitetaan kun on huonosti hoidettu ja paperihommat tehty vähän niin ja näin. Niin ja sitten kun joku on pois, jaetaan työt/ potilaat niiden kesken ketkä nyt hommissa sattuvat olemaan.. Mitäs muuta?

Jättäydyin työttömäksi. En jaksanut enää. En tiedä mitä teen kun opiskelupaikkaa en saa mistään. Hoitajan hommat on kuitenkin niin nähty.

Epäsäännöllinen vuorotyö, fyysinen raskaus ilman mahdollisuutta toimia oikeasti ergonomisesti sekä kuntouttavaa työotetta hyväksikäyttäen, kiusaaminen (miten tätä ei saada kitkettyä pois! ), aina vaan huonokuntoisemmat potilaat, vaativammat omaiset (jotka eivät ymmärrä valittaa sinne johtoportaalle), surkea palkkaus, mitättömät työsuhde-edut ja mitähän vielä.

Jaksoin vaivaiset 7 vuotta ja äitiyslomakin oli siinä välissä. Mutta ei vaan pysty enää. Ei se ole ihmisen hommaa.

Olen yli 50 työtön lähihoitaja. Hyvä niin, vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta. Mieluummin rutiköyhä kuin järkyttävän raskaassa vanhustyössä, huonoissa työpaikoissa, surkeissa työilmapiireissä, alimiehitetyissä sekä huonosti johdetuissa, vanhuksista piittaamattomissa säästölinjalla olevissa ns. vanhusten "kodeissa". Ei kiitos. En jaksanut enää teeskentelyä sekä huonoa vanhusten hoitoa. Kiitos ja näkemiin. Säälin vanhuksia, jotka kituvat näiden yksityisten veroparatiisiyritysten armoilla, hoitajineen ulkomaalaisia, suomea osaamattomia "hoitajia". He ovat halpoja, ammattiliittoon kuulumattomia, siksi heitä palkataan. He eivät uskalla vaatia kunnon palkkaa eivätkä oikeuksiaan.

Paperityöt keventäisivät päivääni kivasti. Voi kunpa niitä saisikin tehdä enemmän! Istun jo nyt kaikki ne kokoukset, joihin työkaverini eivät ole tahtoneet! Otan myös opiskelijan mielelläni ohjaukseeni, koska saan hänen kanssaan aina enemmän aikaiseksi, kuin ilman häntä! Pidän sitten pidemmät tauot yhdessä opiskelijan kanssa,  vedoten tietenkin sihen, että täytyyhän olla aikaa keskustellakin;) Työn fyysisyys tympii ja rasittaa laiskottaa. Opiskelijan vuoksi yritänkin enemmän ja päivät kuluvat joutuisammin. 

Hyvää kuuluu, tosin hartiat kyllä jumissa tällä hetkellä. Mitä työhön tulee, viihdyn omassani enemmän kuin hyvin, enkä kaipaile muualle :) Pian tulee taas opiskelijakin ohjattavaksi, mitä odotan innolla.

Kuudesta ylöspäin asukkaita per vuoro hoitajaa kohden. Paljon kahden autettavia, saattohoitoa. Samalla kun hämmennät nakkikeittoa voit soittaa lääkärille, apteekiin, edunvalvojalle tms. juoksevia asioita. Ilmapiiri on huono. Kaikki kyttäävät toisiaan. Selkiä menee, ja pitkät slomat lisääntyy. Onneksi pian valmistun toiseen duuniin.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50 työtön lähihoitaja. Hyvä niin, vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta. Mieluummin rutiköyhä kuin järkyttävän raskaassa vanhustyössä, huonoissa työpaikoissa, surkeissa työilmapiireissä, alimiehitetyissä sekä huonosti johdetuissa, vanhuksista piittaamattomissa säästölinjalla olevissa ns. vanhusten "kodeissa". Ei kiitos. En jaksanut enää teeskentelyä sekä huonoa vanhusten hoitoa. Kiitos ja näkemiin. Säälin vanhuksia, jotka kituvat näiden yksityisten veroparatiisiyritysten armoilla, hoitajineen ulkomaalaisia, suomea osaamattomia "hoitajia". He ovat halpoja, ammattiliittoon kuulumattomia, siksi heitä palkataan. He eivät uskalla vaatia kunnon palkkaa eivätkä oikeuksiaan.

Valitettavasti juuri näin se menee ! Pii laakson tehokas ajattelu menee inhimillisyyden edelle.

Mutta tsemppiä sinulle kuitenkin, ehkä löydät jotain muuta.

Vaikeina aikoina on kuitenkin tärkeää yrittää säilyttää positiivinen ja elämänmyönteinen asenne vaikka se voi vaikeaa ollakin.

Tykkään työstäni todella paljon. Teen päivätyötä pääosin 8-16, pidän vastaanottoa ja toimin lääkärin kanssa työparina.

Nautin työstäni. Olen ollut alalla hieman alle kymmenen vuotta.

6 asukasta / hoitaja / yksi työvuoro? Hui miten vähän. Kuitenkin yksin pystyy hoitamaan nuo kuusi, onko miten vaativia muuten?

Kertoisitteko puhutteko nyt lähihoitajan, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan vai kätilön töistä? Minä aion hakea johonkin näistä työllistymisen toivossa. Nyt on korkeakoulututkinto jolla en työllisty mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Nautin työstäni. Olen ollut alalla hieman alle kymmenen vuotta.

Sanotkohan vielä samaa, kun olet ollut alalla hieman yli 30 vuotta.