Hoitoalalla työskentelevät - mitä kuuluu?

Olen sairaalassa hoitajana kyllä tämä välillä on yhtä helvettiä. Ilta ja aamuvuoron välillä ehtii nukkua muutaman tunnin ja seuraava päivä menee koomassa. Pää punaisena saa juosta ja potilaita kotiutuu ja tulee joka tuutista. Aika hurjaa touhua. Päivittäin on potilaita käytävällä

Niin, olisi kiva jos ihmiset mainitsisivat ovatko lh/sh/muuta ja millaisessa paikassa töissä. Te väsyneet lähärit, harkitkaa vaihtamista yksityiselle, mutta pois vanhustenhoidosta! Esimerkiksi terveystalolle yms. Paljon toimistomaisempaa hommaa ja pääsee avustamaan toimenpiteissä yms.erilaista. Itse opiskelen nyt sh:ksi ja aika vahvasti suuntaudun polikliiniseen hoitotyöhön ja toivon työllistyväni erikoissairaanhoitoon.

Sh erikoissairaanhoidossa. 4 akuuttia letkuissa olevaa potilasta/vuoro. Joka vuorossa kaikilla tutkimuksia ja toimenpiteitä. Nopeasti vaihtuvat tilanteet ja potilaiden kokonaistilanne hallittava. Elvytyksiä, siirtoja teholle. Törkeästi käyttäytyviä lääkäreitä. Kaikki on tiedettävä ja muistettava ulkoa heti. Monimutkaiset vaihtuvat iv-lääkitykset, epiduraalit, infuusiopumput ja monitorit. Poispääsyä tästä painajaisesta etsin, 20 v kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisi kiva jos ihmiset mainitsisivat ovatko lh/sh/muuta ja millaisessa paikassa töissä. Te väsyneet lähärit, harkitkaa vaihtamista yksityiselle, mutta pois vanhustenhoidosta! Esimerkiksi terveystalolle yms. Paljon toimistomaisempaa hommaa ja pääsee avustamaan toimenpiteissä yms.erilaista. Itse opiskelen nyt sh:ksi ja aika vahvasti suuntaudun polikliiniseen hoitotyöhön ja toivon työllistyväni erikoissairaanhoitoon.

Toivoa saa vaikka mitä. Tämä väsynyt lh on suuntautunut mielenterveys- ja päihdetyöhön, mutta ainoat työpaikat on olleet vanhustyötä. Eikä kiinnosta enää opiskella vuotta jotta pääsisi esim. vastaanottoon. Päivätyössä olisi huonompi palkka. Kyllä lisäkoulutuksen pitäisi tuoda lisää palkkaa.

Noviisi sh saa usein myös tyytyä aluksi siihen mitä on tarjolla. Hyvällä tuurilla pääsee sinne polille, mutta tunkua on ja kun työelämässä kaikki piti osata jo eilen, niin joopa joo. Haaveet ja todellisuus.

Sh vanhusten hoidossa. Aamussa 5/ hoitaja, illassa 7,5/ hoitaja. Pitää meidän pikkusen muutakin tehdä, kun vaihtaa vaipat, mutta en nyt jaksa avautua sellaisille, jotka eivät alaa tunne.

Huonoa kuuluu. Kiky tuli ja sen ansioista hoitajat vähenee ennestään, nipistetään aamu- ja iltavuoron välisistä yhteisistä tunneista, vaikka ei siinä mitään nipistettävää ole. Eli lisää palkattomia minuutteja ja sijaiset tekee lyhyempää päivää.

Vuorossa ei kerkeä enää mitään "ylimääräistä", kuten raportteja. Kirjata ehtii pari riviä, mutta lukea ei ehdi. Suullisia raportteja ei saada eikä ehditä pitää. Omat tauot on päivän aikana minimaaliset, ruokatauko 5min, joka yhdessä vanhusten kanssa.

En yhtään tiedä mitä tekisin. Eläkkeelle pääsen kuulemma 70- vuotiaana. Näitä töitä en tule tekemään enää pitkään. Ottakoot sitten ulkomaalaisia, jotka suostuvat kaikkeen.

Ensihoitaja olen, pelastuslaitoksella vuosia takana nyt hieman reipas 10.

T: se joka kertoi että hyvää kuuluu ja opiskelijan ohjaushommia odottelee.

Vanhuspuoli on suoraan sanoen perseestä nykyään. Ei ole aikaa hoitaa vanhuksia kunnolla, kaikesta säästetään, edes hoitotarvikkeita ei ole riittävästi.Vaipatkin lasketaan, ruoka on huonoa ja sitä säännöstellään. Viriketoiminta, ulkoilu yms. on pelkkä vitsi. Pelkkiä ulkomaalaisia, kielitaidottomia "hoitajia" palkataan. Koska he eivät kuulu ammattiliittoon eivätkä osaa vaatia kunnon palkkaa eivätkä uskalla asettua työnantajaa vastaan. Nämä yksityiset firmat palkkaavat pelkästään näitä ulkomaalaisia ns. hoitajia, jotka ovat valmiita tekemään puoli-ilmaiseksi töitä ilman koulutusta. Esim. Foibe,Mainiovire, Attendo, Espericare, yms.

Täällä väsynyt lähihoitaja. Alalla olen ollut 6 vuotta. Olen vaihtamassa alaa, koska surkea palkka ja työ on suoraan sanottuna paskaa. Kaikki säästöt revitään meidän hoitajien selkänahasta. Työpäivät pitenevät ja asiakkaat käyvät raskaammiksi. On kokemusta mp-puolelta, kuin vammaisten, lasten ja vanhustenkin parista. Kutsumustyö tämä ei ollut alunperinkään. Kunhan lähdin alalle kun en muutakaan keksinyt.

Olen väsynyt kaikkeen fyysisesti ja henkisesti. Asiakkaat huonokuntoisia ja vaativat aivan liikaa meiltä hoitajilta. En jaksa pitää naamaa pokerilla enää. Yritän hakea kouluun ja unohtaa tämän alan. Olenpahan nähnyt mitä "paskaduuni" on...

Tsemppiä kollegoille. Mä en jaksanut. Koittakaa te.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitteko puhutteko nyt lähihoitajan, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan vai kätilön töistä? Minä aion hakea johonkin näistä työllistymisen toivossa. Nyt on korkeakoulututkinto jolla en työllisty mihinkään. 

Kouluttaudu terveydenhoitajaksi tai sairaanhoitajaksi.

Ihan hyvää kiitos!

Työskentelen poliklinikka, siisti päivätyö. Ei raskasta vanhustenhoitoa, jota sitäkin tuli tehtyä useampi vuosi.

Silti kyllä haaveilen alanvaihdosta, koska palkkahan on surkea.

On käsittämätöntä, ettei hallitus ymmärrä, että tällä alalla ei ole kohtaan työntekijöitä, koska palkka ja työn vaativuus eivät kohtaa ollenkaan.

T. Lähihoitaja

Pidän työstäni, kun vaan ehtisi tehdä sen kunnolla ja ajan kanssa. Kiire lisääntynyt ihan tosissaan viime vuosina. Viriketoiminta on pelkkä vitsi ja kaikki on aika väsyneitä. KiKy vei viimeisetkin mehut - ei siksi etteikö se aika olisi totetutettavissa vaan siksi, että siinä heijastuu arvostus alaamme ja työtämme kohtaan. Mitään ei saada ja lisää vaan revitään. Omaan hyvinvointiimme emme saa panostaa vaan KiKy on käytettävä vanhusten kanssa.

Meidän tiimissämme 15 asukasta / 2 hoitajaa. Suurin osa pyörätuolissa, pari täysin kahden autettavaa, loput muistamattomia harhailevia.

Tähän vielä lisätään ihan pihalla oleva kyttäävä pomo niin kylläpä on hienoa

:(

En tiedä jaksanko enää kauaa. Sain vähän aikaa sitten vakituisen työpaikan. Tuntuu pallolta jalassa ... heti tuli kauhea kasa lisävastuuta ja paperihommia niskoille :/

Lähihoitaja olen.

Mihin ketjun (ala)peukuttelu perustuu? Siihen, että jos töissä on paskaa niin ok, mutta kiva on huonosta?

Itse sh-opiskelija, mutta teen lh:n sijaisuuksia palvelutalossa 2-3x viikossa. Ihmettelen tuota kun joku sanoi, ettei töitä muka ole. Meillä on huutava pula sijaisista, joille kyllä riittäisi viikottain töitä. Täytyy osata itse olla aktiivinen ja olla eri paikkoihin yhteydessä.

Ja vastaus itse kysymykseen: menee hyvin. Kuten ap:lla niin itsellänikin on kyllä fiilis, että en ehdi hoitaa ihmisiä nii hyvin kuin haluaisin. Parhaani kuitenkin ymmärrän ja pääosin pidän työstäni. On ihana lähteä työpäivän jälkeen kotiin, kun on sellainen tunne että olen auttanut ja ollut avuksi. Pienillä teoilla piristänyt toisen arkea ja saanut hyvän mielen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 54 v. työtön lähihoitaja. Valmistuin v. 2014 ja pari määrä-aikaisuutta tehnyt. Jäin työttömäksi yt-neuvotteluiden johdosta ja joka tuutista kehoitettiin opiskelemaan lähihoitajaksi, sanottiin että alalla eivät työt lopu. Väärin. Kukaan ei palkkaa ikäistäni vähällä kokemuksella, ilman suhteita. Alalle koulutetaan liikaa väkeä. Kaikille ei riitä enää töitä. Nuoret hoitajat palkataan ensin sekä ulkomaalaiset. Tosin itselleni on sanottu soittaessani suoraan työpaikoille, että tarvetta olisi, mutta ei voida palkata lisähenkilöstöä, koska määrärahoja ei ole.

Olet kirjoittanut tämän saman tarinan vaikka kuinka moneen ketjuun? Kertoo jotain?

Vierailija kirjoitti:

Itse sh-opiskelija, mutta teen lh:n sijaisuuksia palvelutalossa 2-3x viikossa. Ihmettelen tuota kun joku sanoi, ettei töitä muka ole. Meillä on huutava pula sijaisista, joille kyllä riittäisi viikottain töitä. Täytyy osata itse olla aktiivinen ja olla eri paikkoihin yhteydessä.

Ja vastaus itse kysymykseen: menee hyvin. Kuten ap:lla niin itsellänikin on kyllä fiilis, että en ehdi hoitaa ihmisiä nii hyvin kuin haluaisin. Parhaani kuitenkin ymmärrän ja pääosin pidän työstäni. On ihana lähteä työpäivän jälkeen kotiin, kun on sellainen tunne että olen auttanut ja ollut avuksi. Pienillä teoilla piristänyt toisen arkea ja saanut hyvän mielen.

Unohdin vielä lisätä, että meillä voi olla jopa 12 asiakasta/hoitaja yhden vuoron aikana. Useimmiten saa juosta pää kolmantena jalkana, mutta äskeisessä viestissä mainitsemistani syistä pidän työstäni. Työkaveritkin ovat mukavia. Huonoina päivinä tosin en kerkeä mm. syömään tai pitämään yhtäkään taukoa ja silloin lähden töistä itku kurkussa. Nostan hattua lähihoitajille, jotka tätä työtä tekevät päivästä toiseen useamman vuoden. Itse en siihen pystyisi, mutta näin opintojen ohella kiva työ.

Tällä hetkellä kuuluu erittäin hyvää, koska opiskelen uuteen ammattiin eli olen vaihtamassa alaa! Lähes 20 vuotta sairaanhoitajan töitä riitti. Sinä aikana hoitotyö on muuttunut koko ajan raskaammaksi, potilastyö haastavammaksi, resurssien vähyys tainnuttaa, sairaanhoitajan osaamisalue laajentuu ja sen myötä työtehtävät lisääntyneet entisestään koko ajan, mutta palkkauksessa tai missään muussakaan vastaantulemisessa työnantajan taholta se ei näy. Vuoron sairaanhoitaja on loppuviimein vastuussa kaikesta ja voi olla, että suurin osa hommista "kaatuu" myös hänen hartioillensa. Sairaalamaailman kankea byrokratia ja joustamattomuus tukehduttavat ajan myötä kaiken motivaation ja halun työtä kohtaan. Vaatimuslista pitenee, hoitajan pitää joustaa, tehdä tuplavuoroa ja paikata sairastuneen kollegansakin työt, mutta työnantajan ei tarvi joustaa hoitajaan päin-kaikki hoitajalta vaaditut asiat kuuluvat ilman muuta työnkuvaan ja haluun hoitaa ja palvella sekä potilasta että työnantajaa.

Tämä kiltti hoitaja sai viimein tarpeekseen ja toivon mukaan valmistuu kahden vuoden päästä toiselle alalle ja pääsee tekemään haluamaansa työtä.

En tee varsinaista hoitotyötä, sillä olen labrahoitaja, mutta näyttää että meillä menee toistaiseksi huomattavasti paremmin kuin sairaanhoitajilla. Säästöt ja resurssien puute näkyy kyllä meilläkin, mutta silti koen, että ehdin tehdä kuitenkin työni kunnolla. Työhöni kuuluu paljon kevyttä käsityötä labrassa ja myös toimistotöitä, joten koen, että teen ihan siistiä sisätyötä.

Potilaskontakteja on melko vähän ja ne ovat lyhyitä, joten sekään puoli ei kuormita liikaa. Pelkässä näytteenottotyössä on tosin raskaampaa. Suosittelen kyllä uudelleenkouluttautujille labra- tai röntgenhoitajan työtä, jos hoitajan työ ei ole varsinainen kutsumus, mutta hyvä työllisyystilanne houkuttaa. Sairaanhoitajaa vastaavan palkan saa näissä ammateissa paljon helpommin.

Heikkoa kuuluu. Olen vakityössä oleva lähihoitaja, vanhuspuolella.  Kiire on lisääntynyt massiivisesti. Kokoajan mennään vajeella, mikä aiheuttaa vain lisää sairaslomia.Välillä sijaisia ei edes oteta vaikka on vajetta, jotta tulos näyttäisi paremmalta.Mikä logiikka, kun sairaslomat vain lisääntyvät tästä. Työpäivän päälle ei jaksa harrastaa, ollaan katsottu aktiivisuusrannekkeista päivän kilometrit ja ovat usein 10-15 per 8h. Tuplavukit tietty päälle. Keväällä ajattelin itse laittaa haut röntgenhoitajakoulutukseen, ei tule kestämään pää eikä paikat tätä työtä loppuelämää. Ja tää palkka on täys paska työnmäärään nähden.

Olen sh leikkausosastolla. Paras työpaikka tähän asti, olen ollut myös vuodeosasto- ja poliklinikkamaailmassa.

Ja näistä jutuista huolimatta nuoret ja yh-äidit ja kaikki kouluttautuvat lähihoitajiksi. Ei paljon järki päätä paina. Kannattaisi naistenkin hakeutua "miehisille" aloille, parempaa palkkaa ja muutenkin mukavampaa. Jos ei laskupää riitä insinööriksi niin sitten vaikka hitsaajaksi. En ymmärrä miksei tästä puhuta nuorille tytöille ja miksi aikuisillekin työttömille tyrkytetään aina ensimmäisenä lähihoitajakoulutusta. Raskasta työtä, huono palkka ja paljon määräaikaisuuksia. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi niin moni nykyäänkin haluaa hoitoalalle. Ei se voi kaikille olla kutsumuskaan.