Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oliko teillä nuorena biletysvaihe?

Vierailija
28.02.2017 |

Missä iässä ja kuinka usein silloin biletitte? Kyselen mielenkiinnosta, mulla ei ole oikeastaan koskaan nuorena edes ollut sellaista vaihetta. Olenkohan jäänyt jostain paitsi?

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
28.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

17-22, 1-3x/viikko.

Vierailija
22/23 |
28.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

19-20 -vuotiaana. Silloin kaveripoukkani koostui lähinnä bilettäjistä, asuin yhdessä Euroopan suurimmista bilekaupungeista ja jossain vaiheessa tuli käytyä juhlimassa lähes päivittäin. Menin aamulla töihin suoraan klubilta ja sitä rataa. Hauskaa oli, alkoholia ja muita päihteitä kului reippaasti ja elämänrytmi oli muutenkin vähän miten sattui. Bilettäminen ei koskaan ollut minulle se juttu, ja menin mukaan koska kaikki kaveritkin menivät. Nykyään en jaksa käydä klubeilla kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. En vain jaksa sitä melua, tungosta ja lääppijöitä. Päihteiden käyttöni rajoittuu lasilliseen viiniä ruuan kanssa. Vietän aikaa mielummin hiljaisemmissa kuppiloissa, ravintoloissa ja pubeissa ystävien kanssa keskustellen. En usko, että ap on jäänyt varsinaisesti mistään paitsi. N26

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
28.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ollut. Yritin käydä opiskelijajärjestöjen bileissä ja baarissa eri seurueissa, kun olin muuttanut opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle 18-vuotiaana. Tuolloin tahti oli sellainen 1-2 krt/kk, enempää en olisi jaksanut. Reilun vuoden kuluttua oli ehtinyt kertyä sen verran sosiaalisia kontakteja, ettei niiden takia tarvinnut lähteä juhlimaan ja tutustumaan ihmisiin, joten lopetin bileissä käymisen, kun en siitä koskaan erityisemmin tykännyt. Havaitsin lisäksi jossain vaiheessa, että tuttavani olivat kaikki sellaisia, joihin olin tutustunut jossain muualla kuin ainejärjestöjen tapahtumissa.

Tämä on epäilemättä vahvasti persoonallisuuskysymys. Jos biletys ei kiinnostanut nuorena, silloin tuskin oikeasti jäi miltään paitsi, jos ei bilettänytkään. Niillä, jotka tykkäsivät juhlimisesta, siitä on varmasti paljon hyviä muistoja. Eihän nyt nuoruuden elämiseen voi olla mitään yhtä ja oikeaa tapaa!