Lue keskustelun säännöt.
Ensikertalaiskiintiö pois korkeakoulujen yhteishausta
27.02.2017 |
Hei,
Kuinka moni muu on sitä mieltä, että korkeakoulujen yhteishaun ensikertalaiskiintiö on huono asia ja että se saisi olla pienempi? Onkohan sen poistamiseksi jo kansalaisaloitetta, tai olisiko joku muukin kiinnostunut tekemään sellaisen?
Kommentit (710)
Pitäisi poistaa ensikertalaiskiintiöt! Minet nuoret aloittaa opiskella ja huomaakin ettei sovi alalle, niin sitten ollaankin pulassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä utopistinen haave on että työstä pitää pitää? Ei ennenkään vaihdettu opiskelupaikkaa koska en tykkää alasta. Kaikista ei voi tulla eläinlääkäreitä tai sairaanhoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vain, mutta en ole opiskellut naistutkimusta yliopistossa. Opiskelen sairaanhoitajaksi, ja haluaisin vaihtaa koulutusohjelmaa (terveydenhoitoon, bioanalytiikka kiinnostaisi myös mutta kumpaankaan en päässyt aiemmin). Minusta kiintiöt ovat käsittämättömiä, monet eivät uskalla enää hakea mihinkään, ja jos ala, johon on päässyt, ei olekaan sitten sellainen mitä työtä haluaa tehdä eläkkeelle asti, olisi oltava alanvaihdon mahdollisuus. Edes jollakin tavalla, mutta itse olen huomannut että koulun sisälläkin lähes samanlaiseen koulutusohjelmaan vaihto (sh -> th) on kuin yrittäisi mennä neulan silmästä läpi.
Minusta ensikertalaiskiintiöistä ja niiden vaikutuksista pitäisi puhua enemmän mediassa ja yhteiskunnassa, eivät ne poliitikot varmaan ymmärtäneet sen seurauksia jotka ne keksivät ja jotka niiden puolesta äänestivät. Ei ne kiintiöt nopeuta nuorten siirtymistä työelämään, päin vastoin.
AP
Mutta mietipä sitä, että jos ei ensikertalaiskiintiöitä olisi, hauissa suosittaisiin kieltämättä aikaisemmin työelämässä olleita. Ensikertalaisilla kuten esim lukion käynneillä ei välttämättä ole sitä ensimmäistäkään ammattia. Sen takia minusta se kiintiö on vaan hyvä asia, vaikka ymmärrän toisaalta alanvaihtajien harmituksen.
Ymmätkö, että kyse ei ole vain harmituksesta? Kyse on myös siitä, että ihmisillä ei ole mahdollisuutta parantaa työllistymismahdollisuuksiaan, mikä on epäoikeudenmukaista ja syrjäyttää ihmisiä, kun työttömyys pitkitty. Kalliiksi se työttömyyskin tulee yhteiskunnalle.
Ihan yhtä kalliiksi tulee niiden ensikertaiste kin työttömyys.
Kyllä kai me suodaan nuorille edes yksi opiskelupaikka!
yksi väärä opiskelupaikka, johon nuori ei soveltunutkaan. Sitten koulu keskeytyy. Sitten nuori voikin maata loppuelämän tekemättä mitään masentuneena kohtalostaan. Ei se voi mennä niin, mutta näitä tarinoita on nähty ja tulevat lisääntymään entisestään kiintiöiden takia.
Että ei sen jäljeen osaa lukea pääsykokeisiin.
Onhan sitten amis! Eikä siinäkään ole mitään vikaa ellei korkeakouluun riitä rahkeet.
Tänä vuonna monilla aloilla ei eedes julkaistu ennakkomateriaaleja, joita olisi voinut lukea pääsykokeisiin. Eli suositaan vain vasta lukion päättäneitä, joilla tuoreet tiedot.
Tämä vuosi mennään poikkeistilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä utopistinen haave on että työstä pitää pitää? Ei ennenkään vaihdettu opiskelupaikkaa koska en tykkää alasta. Kaikista ei voi tulla eläinlääkäreitä tai sairaanhoitajia.
Nämä eniten valittavat haluavat juurikin kaikkein kilpailuimmille aloille. Psykaan erityisesti. Taustalla jokin muu maisterin tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi poistaa ensikertalaiskiintiöt! Minet nuoret aloittaa opiskella ja huomaakin ettei sovi alalle, niin sitten ollaankin pulassa!
Tai sitten vaan joiltain aloilta loppuu työt. Ja tarvitsisi vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintiö pitäisi poistaa tai ainakin pienentää monesta syystä. Tässä pari:
Ei nuori ihminen tiedä, mitä aikuisena tulee tekemään. Eihän edes kaikista ammateista tiedä ja voi tulla valinneeksi väärän alan.
Maailma muuttuu ja elämä heittelee, eli alkuperäisellä koulutuksella ei ehkä saa työtä.kel
Pitäisi palata sellaisiin karsintakursseihin, joita muinoin oli mm. lääketieteellisessä, ja nyt avoimen opinnoissa. Silloin edellytetään jonkinlaista menestystä opinnoissa ennen kuin saa varsinaisen opiskelupaikan. Silloin ei tarvita kalliita valmennuskursseja vaan kaikki ovat samalla viivalla, ja tutustuvat jo alkuvaiheessa perusteellisesti opintoihin. Tai pitäisi olla pakollinen ennakkoharjoittelu niin kuin ennen oli opistoihin. Ei sitten mene hukkaan kuin ehkä yksi vuosi ainakaan väärällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä utopistinen haave on että työstä pitää pitää? Ei ennenkään vaihdettu opiskelupaikkaa koska en tykkää alasta. Kaikista ei voi tulla eläinlääkäreitä tai sairaanhoitajia.
No, itse en kyllä haluaisi, että minua hoitaa sairaanhoitaja joka vihaa työtään. Joten siksi olisi hyvä, että ihminen pääsee vaihtamaan alaa jos nykyinen ei enää tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä utopistinen haave on että työstä pitää pitää? Ei ennenkään vaihdettu opiskelupaikkaa koska en tykkää alasta. Kaikista ei voi tulla eläinlääkäreitä tai sairaanhoitajia.
"Ei ennenkään" on paskin perustelu ikinä! Sanotko lapsellesi, että kun ei sullakaan ollut jotain niin ei lapsellasikaan saa olla?
Tämä siirtää ajan myötä painetta vain lukion suuntaan. Aikuiset ramppaavat korottamassa arvosanoja ja koska ne menevät Gaussin käyrän mukaan, se hyvä arvosana on tavallaan aina joltain muulta pois. Kaikki eivät voi L:ää sada ja abithan siinä kärsivät kun heidän pitää suorittaa muitakin aineita, eivätkä voi keskittyä vain yhteen.
Toiseksi voidaan pohtia mitä järkeä on laittaa 30v.+ maisteri takaisin lukion hommia tekemään. Mutta nyt on pakko, koska kiintiö alanvaihtajille on olemattoman pieni ja sekin jaetaan vielä todistus- ja pääsykoevalintaan osalla aloista. Jos haluat tavoitella esim. 7 paikkaa 3 sijaan niin on korotettava. Näistäkin kilpailee useat sadat hakijat.
Ei mitään järkeä estää ihmisiä vaihtamasta alaa ja samaan aikaan meuhkataan eläkeiän nostoa! Kukaan ei pysy työkykyisenä inhoamallaan alalla 45 vuotta. Itse olen terveyssyistä vaihtamassa alaa. 19- vuotiaana valitsin väärin, silloin tosin kannustettiin kokeilemaan vaan rohkeasti ja vaihtamaan jos ei pidä. No, en pitänyt, sinnittelin silti vuosia. Nyt terveys estää, mutta alan opinnot ei työllistä muulla alalla. Uutta koulutusta on todella vaikea hankkia näin 32v. kun ei olisi aikaa tuhlata hakurumbaan vuositolkulla vain sen takia, että lähes kaikki paikat menevät ensikertalaisille. Välivuodet perheellisenä ja parhaassa työiässä vasta kalliita valtiolle ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea sitä, että nuoret eivät osaa päättää, mitä alaa opiskella, tai preppaavat ensimmäiset opintovuodet pääsykokeisiin toiselle alalle, jonne kyvyt eivät riitä mutta jonne on silti pakko päästä?
Juuri näin.
Ja mikä tekee juuri suomalaisista nuorista niin omanlaisiaan, ettei heille ammatinvalinta onnistu millään, eikä opiskelemaan pääsy myöskään, vaan ensimmäiseen tutkintoon palaa lähes 10 vuotta? Esim. USAssa opiskelemaan mennään suoraan highschoolista ja alempi yliopistotutkinto on kolmen vuoden jälkeen plakkarissa. Sitten mennään töihin. Jotkut jatkavat vielä muutaman työvuoden jälkeen korkeamman yliopistotutkinnon/MBA:n. Tieteellisesti suuntautuneet tekevät maisterin ja tohtorin.
Johtuuko se siitä, ettei Suomessa oppilaan ohjaus tee sitä mitä sen pitäisi?
Vai johtuuko se ihan vaan siitä, kun tutkinto on meillä ilmainen?
Ajatelkaas perhettä, jossa on neljä lääkäriksi halajavaa lasta. Kukaan heistä ei pääse lääkikseen ekalla yrittämällä, vaan kuluttaa TKK:n penkkejä 2-3 vuotta ennen kuin ovet medisiinariksi aukeaa. Tuo 8-12 vuotta on kaikki pois TKK:n resursseista. 2,5 DI:ksi haluavaa on jäänyt valmistumatta sen takia, että lääkäriwannabeporukka on vienyt heidän paikkansa suorittamatta mitään tutkintoa.
Itsehän olen jo 40v ja tyytyväinen silloin lukion jälkeen tehtyyn valintaani, mutta silti kannatan sitä systeemiä mikä meillä oli. Haettiin siihan ensisijaiseen, mutta myös muutamaan muuhun varuiksi. Yleensä sitä aina jonkun paikan sitten sai, ei jääty viettämään välivuotta välivuoden perään. Monesti myös niistä opinnoista oli sitten hyötyä, jos päättikin edelleen hakea siihen ykkössuosikkiin uudemman kerran, mutta moni myös ihastui siihen alaan, minne pääsi ja jäi sinne.
Tottahan toki tässä on ongelmiakin. On aloja, jotka ovat lähinnä hengailua parempaa odotellessa ja se näkyy sitten opetuksen laatuna, valmistuneiden määrinä jne.
Mutta näitä ongelmia pitää sitten taklata muilla keinoilla. Esimerkiksi siten, että voi vain kerran vaihtaa kesken tutkinnon tai jotain vastaavaa. (älkää kivittäkö, kirjoitin vain mitä nopeasti mieleen tuli miettimättä kerrannaisvaikutuksia - pointtina kuitenkin, että huolellisesti suunnittelemalla tätäkin voidaan torjua)
Ensikertalaiskinntiö tällaisenaan ei kuitenkaan ole toimiva. Ensimmäistä tutkintoaan aloittavia voi suosia kohtuudella, mutta ei niin paljon, että se alkaa kertautua muunlaisina ongelmina, esim juuri välivuosien määränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea sitä, että nuoret eivät osaa päättää, mitä alaa opiskella, tai preppaavat ensimmäiset opintovuodet pääsykokeisiin toiselle alalle, jonne kyvyt eivät riitä mutta jonne on silti pakko päästä?
Juuri näin.
Ja mikä tekee juuri suomalaisista nuorista niin omanlaisiaan, ettei heille ammatinvalinta onnistu millään, eikä opiskelemaan pääsy myöskään, vaan ensimmäiseen tutkintoon palaa lähes 10 vuotta? Esim. USAssa opiskelemaan mennään suoraan highschoolista ja alempi yliopistotutkinto on kolmen vuoden jälkeen plakkarissa. Sitten mennään töihin. Jotkut jatkavat vielä muutaman työvuoden jälkeen korkeamman yliopistotutkinnon/MBA:n. Tieteellisesti suuntautuneet tekevät maisterin ja tohtorin.
Johtuuko se siitä, ettei Suomessa oppilaan ohjaus tee sitä mitä sen pitäisi?
Vai johtuuko se ihan vaan siitä, kun tutkinto on meillä ilmainen?
Ajatelkaas perhettä, jossa on neljä lääkäriksi halajavaa lasta. Kukaan heistä ei pääse lääkikseen ekalla yrittämällä, vaan kuluttaa TKK:n penkkejä 2-3 vuotta ennen kuin ovet medisiinariksi aukeaa. Tuo 8-12 vuotta on kaikki pois TKK:n resursseista. 2,5 DI:ksi haluavaa on jäänyt valmistumatta sen takia, että lääkäriwannabeporukka on vienyt heidän paikkansa suorittamatta mitään tutkintoa.
Hyötyvän koulun pitäisi maksaa saamastaan jalostetusta oppilasmateriaalista sille, joka on perusopintoja kustantanut.
USA:n systeemiä on turha verrata Suomeen, sillä USA:ssa on tapana opiskella kaksi vuotta yleisiä aineita ja sitten vasta valitaan se oma pääaine. Suomessa pitää tietää jo valmiiksi se oma ala, jolle aikoo hakea. Sehän tietää sitä, että aika moni opiskelemaan päässyt toteaa pian, että valittu ala ei ollutkaan se oikea ja sitten onkin ensikertalaisuus mennyt ja seuraavan opiskelupaikan saaminen onkin jo vaikeampaa.
Minulla on yo-tutkinto vuodelta 2001 ja siihen aikaan yo-papereilla ei tehnyt juuti mitään, pääsykoe oli se, millä mentiin yliopistoon ja nykyään minun yo-papereilla ei tee yhtään mitään, eli jos haluaisin nyt hakea yliopistoon, niin pitäisi melkein kirjoittaa uusiksi koko tutkinto ja korotella joitain aineita. En näe siinä mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintiöt tulisi poistaa. Ei ole mitään järkeä istuttaa jo kerran lukiosta ja yo-kokeista selvinneitä uudestaan lukion penkille! Se ensinnäkin voi tuntua nololta, jos on jo puolet vanhempi kuin lukiolaiset ja toiseksi se vie helvetisti aikaa ja vuosia. Pääsykokeet, joissa ennalta annettu materiaali, joka ei pohjaudu lukion opintoihin vaan tulevaan alaan on parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikös pidä olla myös mahdollisuus vaihtaa alaa? Aina ei 19-vuotiaana tiedä, mitä oikeasti haluaa tehdä työkseen eikä aina silloin ole realistisia käsityksiä eri ammateista. Miten kävisi vanhemmille jo tutkinnon omaaville hakijoille, jos opiskelijat valittaisiin suoraan yo-arvosanojen perusteella? Kävisivätkö vanhat arvosanat (esim. 10 vuotta vanhat)?
Kyllä 10 v vanhat voisi noteerata
Minun mielestäni Suomeen pitäisi saada mahdolliseksi käydä koko hemmetin tutkinto avoimen kautta. Maksakoot vaikka sitten 5000€ koko tutkinto. Työn ohessa opiskelua etenkin yliopistoissa ei ole kovin paljoa tarjolla ja jos on, niin ne edellyttävät saman alan pohjakoulutusta eli siis amk-tutkinto maisteritutkinnoksi, mutta jos minä haluaisin vaihtaa insinööristä kauppatieteisiin, niin ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hyvä asia. Ja ollut käytössä vasta vuoden monella alalla. Joten kukaan ei voi sanoa etteikö toimi.
On hyvä, että nuoret pääsevät nopeammin kiinni opiskeluihin. Ilman turhia välivuosia.
He, joilla jo on tutkinto tai useampikin, voivat päästä sisään pienemmän kiintiön kautta.
Ei-ensikertalaiset eivät käytännössä pääse sisälle ollenkaan! Todennäköisyys on alle prosentin luokkaa. Se, että valitsee parikymppisenä väärän alan, joka ei sovikaan itselle, ei saisi määritittää loppuelämää, mutta kiintiöiden takia se pilaakin koko loppuelämän monilla!
Kerrotko mihin perustat väitteesi, että ei-ensikertalaiset eivät pääse sisään lainkaan tai että todennäköisyys (perehdy vähän todennäköisyyslaskentaan) on alle prosentin. Ihan kukkua.
Vierailija kirjoitti:
USA:n systeemiä on turha verrata Suomeen, sillä USA:ssa on tapana opiskella kaksi vuotta yleisiä aineita ja sitten vasta valitaan se oma pääaine. Suomessa pitää tietää jo valmiiksi se oma ala, jolle aikoo hakea. Sehän tietää sitä, että aika moni opiskelemaan päässyt toteaa pian, että valittu ala ei ollutkaan se oikea ja sitten onkin ensikertalaisuus mennyt ja seuraavan opiskelupaikan saaminen onkin jo vaikeampaa.
Minulla on yo-tutkinto vuodelta 2001 ja siihen aikaan yo-papereilla ei tehnyt juuti mitään, pääsykoe oli se, millä mentiin yliopistoon ja nykyään minun yo-papereilla ei tee yhtään mitään, eli jos haluaisin nyt hakea yliopistoon, niin pitäisi melkein kirjoittaa uusiksi koko tutkinto ja korotella joitain aineita. En näe siinä mitään järkeä.
Niin no erehdyit käymään amiksen, kun se tuntui hyvältä silloin, niin vaikka AMK.n paperit löytyy, niin turha on yliopistosta haaveilla. Silloin tosin lukematta läpi menneellä amiksella sai nelosen keskiarvon ja olit paremmassa asemassa kuin keskinkertaisesti lukion käynyt.
Just niin