Millainen on ihminen jolla on vaikea luonne? Ihmissuhteissa hankala siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jonka on oikeasti PAKKO nähdä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. En tarkoita sitä tilannetta, jos on joku ongelma mihin tarvitsee ystävän tukea. Mutta esim. perut sovitun tapaamisen ja saat pitkän vuodatuksen: "MInulla ei ole nyt koko päivänä mitään tekemistä, kun peruit näin viime tingassa. Etkö oikeasti voi edes vähäksi aikaa nähdä? Entä jos tulen ihan piipahtamaan vaan luonasi joskus klo 20? Eikö sovi, miksei sovi?" No koska mulla on oksennustauti tai ylitöitä tai joku muu hyvä syy. Voi tulla sellainen tunne, ettei kaveri oikein edes usko ja kuvittelee, että keksit tekosyitä. Minusta aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksi ilta yksin. Kun kaveri alkoi seurustella, hänestä ei kuulunutkaan vähään aikaan mitään, kun oli seuraa joka ilta. Tunsin että olin hänelle vain ajanvietettä, kun oma elämä oli tylsää.

Toinen variaatio: työtön kaveri lähettää viestejä kesken työpäivän, että lähtisinkö hänen kanssaan lenkille 15:30. Aika harva ihminen kyttää Facebook-viestejä työaikana. SItten kaveri on loukkaantunut, kun et ole vastannut mitään. Lopulta hän soittaa puhelimeen, että ehditkö nähdä kello 15:30. Sanot että et pysty, kun olet töissä 16:00 asti ja sen jälkeen menossa kauppaan ja on kotitöitäkin. Kaveri loukkaantuu verisesti, etkö ollenkaan välitä hänestä, hän joutuu olemaan nyt yksin koko illan. Sama toistuu jatkuvasti, eikä kaveri tunnu oppivan että suurin osa ihmisistä on töissä klo 8-16. Varmasti löytyisi muita työttömiä, joiden kanssa voisi tehdä jotain kivaa, jos menisi vaikka vertaisryhmätoimintaan mukaan.

Jep. Faija menee tähän ryhmään. Häntä oli pitkään pakko jotenkin VIIHDYTTÄÄ. (Emme ole enää yhteyksissä.)

Viihdyttäminen tuli hoitaa menemällä käymään tai puhelimitse. Itse ei voinut koskaan käydä minun luonani. Sama puheluissa. Hänen säännöillä mennään. Työtön, soitteli kesken työpäivän suunnilleen joka toinen päivä. Vastata tuli sillä sekunnilla kun hän haluaa (koska tylsää). Vastasin kun huomasin. Aina ajattelin että kyllä kai voi muutaman sanan vaihtaa, en halua olla tyly, yms. Mutta puheluilla oli tapana venyä, ja alkoi käydä kiusalliseksi kun joka puhelun olisi pitänyt kestää tunnin. Työaika joustaa, mutta työt ei, joten tein sitten tunnin pidempään töitä. Jos en vastannut, saattoi soittaa vaikkapa 12 kertaa putkeen. Alkuun menin vielä helppoon, soitin huolissani perään, ajattelin että on joku hätä. Yleensä ei vastannut tai oli kuin ei ollansakaan. Ihan kuin olisi normaalia että soittaa tyttärelle mielenosoitusmielessä 12 kertaa puolen tunnin aikana. Kun lakkasin kokonaan vastaamasta työpäivän aikana, olinkin sitten ylimielinen ja ties mitä.

Minulla kesti todella kauan tajuta että hän ei kutsunut luokseen tai soitellut koska halusi kuulla minusta jotain, vaan koska halusi jotain viihdettä ja vaihtelua. Nyt ovat välit sitten kokonaan poikki. Tästä ja muutamasta muusta syystä.

Siinäpä teille vaikea ihminen.

Vaikea luonne on mielestäni ihmisellä, joka ei näe omassa toiminnassaan tai ulosannissaan mitään mitää moitittavaa, vaikka syytä olisi. Liian itseriittoinen/-tietoinen ihminen siis.

Kaikki, mikä menee pieleen on aina muiden ihmisten tai olosuhteiden syytä, ei koskaan omien virheiden seurausta.

Kritiikin vastaanottaminen, jopa rakentavan sellaisen, on miltei mahdotonta. Ihminen asettuu välittömästi puolustuskannalle ja tulkitsee kaiken henkilökohtaisena hyökkäyksenä itseään vastaan.

Vaikean luonteen omaava ihminen ei myöskään halua nähdä omaa toimintaansa toisen näkökulmasta, eikä näin ollen ole muiden silmissä kovin empaattinen tyyppi.

miehenpuolikass kirjoitti:

Raskasta on epävakaan kanssa. Vaikka välillä voi todella ihana ja välittävä ja seksi on upeaa, niin ei siitäkään oikein voi nauttia kun tietää että tuuli vääjäämättä kääntyy päivien sisällä. Eli sitä odotellessa aina. Ja kun asioista ei voi keskustella (häpeä tms?), niin jää aina käsittelemäättömäksi (vaikka kai kyseessä on häiriö/ilmiö joka tapahtuu).

Suhteessa saa siis aina valmistautua pyytämään anteeksi ja olemaan pahoillaan vaikka ei mitään ole tehnytkään.

Ihan kuin ex

Kun huomaat että joku ystäväsi suunnilleen inhoaa kaikkia sellaisia ihmisiä joista sinä pidät kovasti. Ja niissä pitämissäsi ihmisissä on kuitenkin samoja piirteitä aika paljon kuin sinussa. Muutaman vuoden kuluttua alat ajatella että mitähän sen päässä liikkuu sinusta itsestäsi ja miksi viettää kanssasi aikaa.

Työelämässä noita välillä tulee vastaan. Omasta mielestä vaikein on vanhempi alfa herrasmies, joka yrittää alentaa ja ohjata sinua. Kun sanoo vastaan tai ei suostu ohjattavaksi niin käytännössä ihan kunnon fyysinen tappelu tai beeta mallin herrasmies juoksee työnjohtoon itkemään, että ei mahduta samaan aikaan samaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen toimintansa on virheetöntä ja kaikelle huonolle käytökselle on oikeutus. Ilkeilyn jälkeen hän on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, vaikka muiden tekemät virheet elävät muistoissa kauan ja ne nostetaan hartaasti esiin, ja anteeksipyynnöt eivät milloinkaan riitä tälle ihmiselle joka ei itse koskaan pyydä anteeksi vaikka syytä olisi.

Kyttää jatkuvasti perheenjäsenten tekemisiä esim. keittiössä voidakseen huomautella vääristä työskentelytavoista tyyliin "pesit kahvinkeittimen suodatinosan aivan väärin" ja yrittää koko ajan opsoittaa muiden virheet ja erheet joka asiassa. Kun itse erehtyy, niin väittää kivenkovaan että on lukenut monesta luotettavasta lähteestä tämän/hänelle on aina kerrottu näin/hän on aina tehnyt näin, eikä meinaa millään uskoa että on väärässä. 

Välit totaalisesti poikki. Sillä näistä pääsee. Ei tekosyitä.

Noin se menee. Jos joku vie sinulta enemmän energiaa kuin antaa, niin välit poikki.

On tosi paljon rasittavia ja voimia imeviä ihmisiä ja he eivät useinkaan huomaa itse, miten rasittavia ovat.

Vastauksena otsikon kysymykseen: Tuuliviiri, joka heilahtelee ja ailahtelee jatkuvasti ilman erityistä syytä.

Syntynyt väärään aikaan väärään ympäristöön?

Sairaalloinen mustasukkaisuus pilaa kaiken..

Pari tietämääni tapausta: mies joka halusi koko ajan itselleen kehuja, koskaan antamatta kehuja muille. Suuttui ja raivostui ihan tavallisista kysymyksistä, joihin muut kykenevät vastaamaan ihan mielelläänkin. Toinen tapaus: nainen jolla koko ajan useita itseaiheutettuja ongelmia, jotka ovat tietysti kaikkien muiden syy kuten koko yhteiskunnan vika yms. Kukaan ei voi edes normaalilla äänellä vihjata etteikö ne ongelmat olisi ainakin osa itse aiheutettuja, tai alkaa hirveä temperamenttinen huutaminen ja karjuminen jolle ei näy loppua. Alkaa helposti verisesti vihata eri ihmisiä ihan jo vaikka naapureita ja samoissa harrastuksissa käyviä pikkusyiden takia.

Hop kirjoitti:

Vaikea luonne on mielestäni ihmisellä, joka ei näe omassa toiminnassaan tai ulosannissaan mitään mitää moitittavaa, vaikka syytä olisi. Liian itseriittoinen/-tietoinen ihminen siis.

Kaikki, mikä menee pieleen on aina muiden ihmisten tai olosuhteiden syytä, ei koskaan omien virheiden seurausta.

Kritiikin vastaanottaminen, jopa rakentavan sellaisen, on miltei mahdotonta. Ihminen asettuu välittömästi puolustuskannalle ja tulkitsee kaiken henkilökohtaisena hyökkäyksenä itseään vastaan.

Vaikean luonteen omaava ihminen ei myöskään halua nähdä omaa toimintaansa toisen näkökulmasta, eikä näin ollen ole muiden silmissä kovin empaattinen tyyppi.

Meillä on näitä suvun 40 lukulaisissa. Ensin ovat hyviä kavereita jonkun pariskunnan kanssa, puolen vuoden sisällä riidoissa ja välit menneet. Ja aina vika siinä toisessa osapuolessa.

Ovat haukkuneet lapsensa ja lastenlapset. Loukkaantuvat itse helposti, mutta sanovat muille ilkeesti.

Minusta ihminen, joka ei kuuntele ja puhuu päälle on hyvin hankalan tuuntoinen ihminen. Edellinen kun yhdistetään vielä draamapersoonaan niin siitä syntyy kaaos.

Hankala ihminen on myös hän, joka ei ymmärrä, että vapaa-aika on vapaa-aikaa ja työtooli pitää heittää vapaalla pois.

Olen ollut yhden miehen kanssa yhdessä jonka piti aina olla uhri. Sillonkin kun mulle tapahtui tosi pahoja juttuja nii vaan haasto riitaa ja lopulta minä olin se joka lohdutti.

Työsssä aito kiinnostus ja motivaaatio ratkaisee paljon. Se vaikutttaa ihmisten väliseeen kemiaan ja työnlaaatuuun.

Exä oli hankala ihminen. Ehkä se on vähän häilyvää, mikä on hankalaa ja mikä ei.. mutta näin parisuhdemielessä puhumattomuus ja siitä kummunneet ongelmat tekivät miehestä itsestään ja hänen käytöksestään todella hankalia. Hän oli aivan täysin kyvytön sopimaan riitoja tai ylipäänsä selvittämään mitään vaikeita asioita. Liiallinen mukavuudenhalu ilmeisesti peittosi nämä kaikki. Kun asioita jätettiin puhumatta ja selvittämättä, ei se tietenkään ollut hyvä asia. Hän ei kyennyt tulemaan mistään vastaan ja varmaan empatiakyvyssäkin oli isoja puutoksia. Mustasukkaisuus oli todella vahvaa. Avioerohan siitä sitten tuli, en tiedä onko hän tänä päivänäkään vielä ymmärtänyt miksi, vaikka itse yritin vuosikausia asioista puhua, saamatta minkäänlaista vastakaikua asioille.

Tilannetajuton, impulsiivinen, ei huomioi muita kuin itseään. 

Omasta kokemuksesta sanoisin, että vieraiden perään kuolaava on äärimmäisen rasittava psyykkisesti. Ex-avopuoliso oli tuota tyyppiä, ja luotto toiseen karisee aika nopeasti. Ei sen tarvitse olla kuin jokin kehu, että tuossapa hyvännäköinen takamus naisihmisellä. Joo, en halua kuulla. En halua kuulla sitäkään, millaisia mielitekoja sinulle tuli pikkujouluissa tai miten joku roikkui kiinni sinussa kuin purkka tukassa koko illan. En halua kuulla sinun kolmen osallistujan fantasioista, näen lävitsesi, että haluat itse vain päästä painamaan kahta samaan aikaan.

Tuollaisen puolison kanssa ei voi olla varma, pettääkö se vai ei. Avointa suhdettakin on ehdotettu. Sitten kun kysyin, että entäs jos minä satun rakastumaan toiseen, jos hypitään eri vuoteissa, niin vastaus oli, että tunteet on pidettävä erillään niistä meidän suhteen ulkopuolisista jutuista. Minua ei yhtään kiinnosta epämääräiset suhteet pelkän panemisen takia, siis oikeasti inhottava ajatuskin. Exät on usein exiä kun luotto toiseen on mennyt.

Emä ei kestä mitään vastoinkäymisiä. Häiriökäyttäytyy myös miestään kohtaan, riehuu ja raivoaa ja mies pyytelee sitä anteeksi (?). Emä haukkuu miestä, että olisi saanut paremmankin kuin jonkun duunarin. On itsekin duunari, tyhmempi ja tienaa vähemmän. Nälvii ja puhuu pahaa muista. Mies menee mukaan kun emä keksii diagnooseja muille, koska muiden viat selittävät emän jälleen virheettömäksi. “Juu juu, lapsemme/naapurimme/sukulaiseni/työkaverisi on sairas”.

Isä pelkää ja itkee usein että mitä emä nyt tekee hänelle, jos kaikki ei mene emän mielen mukaisesti. Yrittää saada vielä poismuuttanutta jälkeläistä väkisin mukaan selittelemään emälle ettei oikeasti ole katkaissut välejä häneen väkivallasta huolimatta vaan syy käytökseen on siinä että jälkeläinen itse on sairas. Tämä haittaa omaa elämää mutta isälle tärkeintä on ettei emä suutu. Käytöksellään hän uppoaa syvemmälle suohon vahvistaessaan toisen illuusiota täydellisyydestään.

Asiaanhan on ihan yksinkertainen ratkaisu: ero. Se ei tule kuuloonkaan jostain syytä, vaan ennemmin häiriköidään lapsiakin.

Hankala ihminen on sellainen jolla ei ole riittävää itsetuntoa (eli pokkaa) olla oikeasti oma itsensä ja sanoa omia mielipiteitä tai tehdä asioita kuten itse parhaaksi näkee (tietysti ympäristö huomioiden). Vaan myötäilee ja mielistelee edessäpäin aina muita ja sitten takanapäin asia ei ollekaan näin. Ehkä jopa puukottaa selkään tai toimii päinvastoin tai  vähintäänkin haukkuu sinut muille mutta edessäpäin kaikki on ok. 

Tämä pätee ihan miin tahansa ihmissuhteeseen kotona töissä tai harrastuksissa. 

Ja nämä ovat pelottavia ja jopa vaarallisia ihmisiä (en tarkoita fyysistä puolta vaan henkistä).

Paljon helpommin tulee toimen suoraselkäisten ja ajatuksensa edessäpäin tuovien ihmisten kanssa, vaikka olisivat vähän hankaliakin, koska heidän tahtotilaa yleensä voi luottaa, kuin valehtelevien ja epäluotettavien kanssa.

Vaikea ja hankala on, jos ei osaa porukassa ottaa muita huomioon, kun päätetään vaikka jostain asiasta tai asia koskee kaikkia,vaan kysymättä muilta tekee oman halunsa mukaan. Yksinhän ihminen saa tehdä mitä haluaa, mutta jos on vaikka porukka, niin kaikkia on kuunneltava. Jos sulla on vaikka perhe tai parisuhde, samalla tavoin joudut ottamaan myös muut huomioon kuin vain itsesi.