Millainen on ihminen jolla on vaikea luonne? Ihmissuhteissa hankala siis.
Kommentit (221)
Sellainen, joka itse sanoo olevansa hyvä ihmisten kanssa. Ei kuitenkaan tarkoita mitään kauniilla sanoillaan, vaan saa lopuksi sinut tuntemaan itsesi huonoksi tylsäksi maan matoseksi. Suhteiden suurkuluttaja. Epäluotettava päiväperhonen, jolle on noussut turhasta hattuun.
En kestäisi ihmistä, joka analysoi lakkaamatta toisten ilmeitä että tarkoittiko vai eikö tarkoittanut.
"Kyllä se tarkoitti" ja siihen päälle omasta mielikuvituksesta otettu tulkinta. Joka on ihan jotain muuta kuin mitä henkilö oli tarkoittanut. Tai ehkä hän ei tarkoittanut sillä mitään. Naiset vain antoivat merkityksen jollekin asialle omassa päässään. Ja sanovat että sitä se halusi sanoa muttei sanonut. Mutta sitä aietta ei oikeasti tapahtunut henkilön päässä.
Omat ystäväni eivät ole tällaisia. Kiitos heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siiihe nyt aina kaaksi vähintään tarvitaaan että aletaaan painimaan.
Alkuun tanssitaan ja kun askeleet eii enää sovikaan yhteen niin sitten painitaan.
Kylllä veljeenlin kaanssa. Ennsiksi löiin nyrkillä naaamaan ja se löii nyrkilllä vatsaan ja sitten ostiin ilmapistooolin...
Tsekkaa Ensitreffit alttarilla Rosa niin pääset tunnelmaan. Naama norsunvitulla joka hemmetin asiasta. Niin tai näin, niin Eetu-puoliso aina sanoo tai tekee väärin.
Omaelämäkerta-ihminen. Pitää omaa tarinaansa ihan aidosti suurena seikkailuna, ja odottaa, että toinenkin into piukassa kuuntelee uusimpia sattumuksia. Ei tajua, että a) harvempaa aikuista ihmistä enää tarinat kiehtoo b) mikään tuskin vituttaa enempää kuin kokovartalokorvana jatkuvasti olo.
Kuvittelee yksinkertaisesti liikaa itsestään, kaikilla elämän osa-alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdolliset vastoinkäymiset paisutetaan elämää suuremmaksi draamaksi. Jonkinlainen kriisi ihmissuhteissa ja/tai elämässä on aina menossa. Jokaista kofliktia vatvotaan loputtomiin ja vatvotut otetaan säännöllisesti vielä uuteen käsittelyyn ja jokainen sana ja ilme voidaan tulkita veriseksi loukkaukseksi.
Kokemusta on.
Ex-miniä :D
miehenpuolikass kirjoitti:
Raskasta on epävakaan kanssa. Vaikka välillä voi todella ihana ja välittävä ja seksi on upeaa, niin ei siitäkään oikein voi nauttia kun tietää että tuuli vääjäämättä kääntyy päivien sisällä. Eli sitä odotellessa aina. Ja kun asioista ei voi keskustella (häpeä tms?), niin jää aina käsittelemäättömäksi (vaikka kai kyseessä on häiriö/ilmiö joka tapahtuu).
Suhteessa saa siis aina valmistautua pyytämään anteeksi ja olemaan pahoillaan vaikka ei mitään ole tehnytkään.
Heh, tämä olen mina. Anteeksi että olen niin kamala puoliso :) Teen kyllä kaikkeni etten olisi, mutta tunteet ottavat vallan.. Mies varmaan on jaksanutkin niin kauan minua, kun olen hyvä sängyssä ja jaksan välittää ja pitää huolta... Ja todellakin, minulta pitää aina pyytää anteeksi vaikka se olenkin mina joka raivoaa..
Ihminen joka hymistelee naaman edessä ja on kalkkarokäärme selän takana. Sellaista on vaikea sietää kun ei tiedä mitä todella ajattelee ja miten toimii. Tuhoaako selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa, mutta eivät tajua sitä ja kuvittelevat kaiken olevan omaa ansiotaan ja ahkeruuttaan. Näiltä ei yleensä heru empatiaa toisessa asemassa oleville ihmisille, vaan he kehottavat vain ottamaan itseään niskasta tms paskaa.
Hassua muuten, että kaikki tällaiset, jotka tunnen, ovat opiskelemassa lääkiksessä...
Opiskelin lääkiksessä. Tein aivan hirveästi töitä päästäkseni sinne, valmistuminen niinkään ei ollut vaikeaa. Lukioni on yksi suomen surkeimmista, 25% luokastani reputti, yliopistoon meistä meni neljä.
Kahdella sisaruksellani on psyykkinen sairaus, äidilläni on persoonallisuushäiriö. Kotoa en saanut mitään mukaani. Töitä tehden on eteenpäin menty. Sisareni olisivat minulta vailla lähinnä rahaa ja bentso-reseptejä.
Näen päivittäin työssäni kapea-katseisia ja itsekkäitä ihmisiä, myös potilaina. Paljon kohtaan myös syvää viisautta, huumorintajua ja elämäniloa. Viisaus on nähdä oman toimintansa merkitys ympäristöönsä. Ihminen joka näkee lääkärinkin ihmisenä tuskin pettyy vastaanotolla.
Kultalusikoita ei ole näkynyt lapsuudessa eikä sen jälkeenkään.
Olen 50 v, enkä tunne ketään draamakuningatarta, joista tässä ketjussa puhutaan.
Ja kuulin kerran erään viisikymppisen miehen pahoittelvan parikymppisille pojille ”sääli, että joudutte kestämään nuoria naisia, ne on niin ***** vaikeita. Vasta nelikymppisenä nainen rauhoittuu”.
Yleensä sanotaan, että luonteenpiirteet vahvistuvat vanhetessaan, mutta tässä asia taitaa olla toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiivisuus on lievästi hankala piirre. Valitan aika usein miehelleni miten huono olen kaikessa. Suutun kun hän kyllästyy valitukseeni. En huuda tms vaan näytän tunnetilani ilmeillä ja aloitan väittelyn.
Tunnen mielihyvää kun hän luulee etten hauku itseäni nykyisin yhtä paljon kuin ennen. Ajatuksissani teen sitä, ei ole kannattavaa aina jakaa totuuksia huonoudestani hänelle. Kuolemakin on mielessä useasti.
Ärsyttää monet yhteiskunnalliset normit. Se että työelämässä pitää tervehtiä outoja ihmisiä (onneksi olen koulussa), täytyy esittää olevansa ihastunut jonkun vauvasta, esittää että on ylipäätänsä kiinnostunut jostain itselle turhasta asiasta ja juhlissa käyminen. Tavoitteena on lopettaa esittäminen kaikissa tilanteissa. En muutenkaan sano "onpa surullista" jos kuulen huonon uutisen. Eräs tuttu sai lapsen tänä vuonna ja tyhmien normien pakottamana jouduin käyttämään viesteissä sydämiä ja hellää kieltä. Inhottaa. Tuttu sanoi että olen kyllä muuttunut paljon (luuli että minusta on tullut rento höpöttelijä). Jatkossa kirjoitan vain neutraalisti. Juhlissa en aio käydä mieheni kanssa enää ikinä (kerran kävimme). Juhlia voi aina vältellä tai mennä yksin ilman kumppania. Mitä väliä jos joku pahoittaa mielensä, en minä ole muiden tunteista vastuussa.
Et olekaan muiden tunteista vastuussa, mutta omasta käytöksestäsi ja sanomisistasi olet. Ole ihmisiksi. Jos kaveri sai vauvan, niin voi häntä onnitella ilman lepertelyäkin. Ei tarvitse silti kommentoida että jaa, eipä kiinnosta.
Ihminen, joka panttaa kiukkua pitkään ("kaikki on tosi hyvin") ja sitten lopulta raivon vallassa läväyttää kaiken kaunansa muiden silmille.
Päättävät lopputuloksen ennen kuin kysyvät toisen osapuolen mielipidettä. Jos tulee eri vastaus mitä itse halunnut niin kauhea draama ja tappelu, kunnes saa tahtonsa läpi.
Esim. "Ostetaan tuo punainen sohva"
"Ei se sovi sisustukseen ja on liian iso meidän olohuoneeseen. Tuo harmaa pienempi on sopivamman kokoinen"
Lopputulos: Kauhean tappelun jälkeen ostetaan liian iso punainen sohva olohuoneeseen, pahimmassa tapauksessa syyllistetään tätä toista osapuolta huonosta valinnasta
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 v, enkä tunne ketään draamakuningatarta, joista tässä ketjussa puhutaan.
Ja kuulin kerran erään viisikymppisen miehen pahoittelvan parikymppisille pojille ”sääli, että joudutte kestämään nuoria naisia, ne on niin ***** vaikeita. Vasta nelikymppisenä nainen rauhoittuu”.
Yleensä sanotaan, että luonteenpiirteet vahvistuvat vanhetessaan, mutta tässä asia taitaa olla toisinpäin?
Sanoisin, että tässä on jotain perää. Olen ollut saman miehen kanssa 16-vuotiaasta lähtien ja voin ihan rehellisesti myöntää, että olin todella hankala suhteen alkupuolella. Olin juurikin tollainen draamkuningatar ja tyhjästä kiukuttelija, mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän noi piirteet lähti pois, ja osasin omia tunteitani käsitellä paljon paremmin kuin purkamalla ne mieheeni. Onneksi mies kesti sen, sillä nyt on todella vakaa suhde ollut jo monta vuotta. En kuitenkaan väitä, että kaikki parikymppiset olisivat hankalia kumppania ja kaikki vanhemmat hyviä, mutta kyllä yksi todella iso syy hankaliin kumppaneihin on epäkypsä tunnetaso. Ja näitä nyt luonnollisesti löytyy enemmän nuorista kuin vanhoista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdolliset vastoinkäymiset paisutetaan elämää suuremmaksi draamaksi. Jonkinlainen kriisi ihmissuhteissa ja/tai elämässä on aina menossa. Jokaista kofliktia vatvotaan loputtomiin ja vatvotut otetaan säännöllisesti vielä uuteen käsittelyyn ja jokainen sana ja ilme voidaan tulkita veriseksi loukkaukseksi.
Kokemusta on.
TÄMÄ!!!! Yksi entinen kaveri oli tuollainen ☝
Aina jotain draamaa ja jos kerranki oli rauhallinen tasainen vaihe elämässä niin sitten joko jankkas vanhoja asioita (jopa yli 10 vuotta vanhoja 😵) tai aiheutti itse draamaa. Pitkään kyllä jaksoin kuunnella noita..
Kaiken huippu oli kun tämä kaveri itse sanoi ettei tykkää yhtään draamailusta jne. Niin minä katoin sitä silmät pyöreenä että anteeks mitä 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka hymistelee naaman edessä ja on kalkkarokäärme selän takana. Sellaista on vaikea sietää kun ei tiedä mitä todella ajattelee ja miten toimii. Tuhoaako selän takana.
Minustakin tämä. Inhottaa ihmiset jotka juoksee manipuloimassa muita jonkun selän takana ilman että tämä tietää. Nämä maireimmat on usein häijyimpiä käärmeitä. Hassua on että he pitää itseä hyveellisenä ja kunnon ihmisenä ja ei yhtään ymmärrä mistä heille sanotaan. Kun joku joskus yrittää puhua heille suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdolliset vastoinkäymiset paisutetaan elämää suuremmaksi draamaksi. Jonkinlainen kriisi ihmissuhteissa ja/tai elämässä on aina menossa. Jokaista kofliktia vatvotaan loputtomiin ja vatvotut otetaan säännöllisesti vielä uuteen käsittelyyn ja jokainen sana ja ilme voidaan tulkita veriseksi loukkaukseksi.
Kokemusta on.
TÄMÄ!!!! Yksi entinen kaveri oli tuollainen ☝
Aina jotain draamaa ja jos kerranki oli rauhallinen tasainen vaihe elämässä niin sitten joko jankkas vanhoja asioita (jopa yli 10 vuotta vanhoja 😵) tai aiheutti itse draamaa. Pitkään kyllä jaksoin kuunnella noita..
Kaiken huippu oli kun tämä kaveri itse sanoi ettei tykkää yhtään draamailusta jne. Niin minä katoin sitä silmät pyöreenä että anteeks mitä 😂😂
Lisään vielä että tämä kaveri odotti että muut tekevät hänen vuoksi asioita, ei edes kysy /sano vaan olettaa että muut lukevat ajatuksia! Esim jos hänellä oli draamailunsa takia paha mieli niin muiden velvollisuus on piristää hänet paremmalle tuulelle 🙄
Takertuva ja manipuloiva. Loukkaantuu, jos en tee kuten hän sanoo. Yrittää pakottaa hoitamaan eläimiäni omalla tavallaan. Esim. olen yli 20v. syöttänyt koirilleni perus markettiruokaa, kaikki ovat olleet erittäin terveitä ja allergiattomia, eläneet pitkälti yli 10v. Hänen koiransa joutuu syömään kallista allergiaruokaa, ja nyt minunkin pitäisi alkaa tilata sitä koiralleni. 🤔
Alkuun tanssitaan ja kun askeleet eii enää sovikaan yhteen niin sitten painitaan.