Pikkusiskoni (32 v) on tottunut siihen, että meidän vanhemmat avustavat rahallisesti hänen perhettään

Yksi takuuvuokra nyt ei ole niin paha, että siitä pitäisi kateellisena vetää hernettä nenään. Mitä se isän rahallinen avustus sitten on, säännöllisesti tuhansia euroja vai satanen silloin tällöin, sillä on tietysti merkitystä. Vanhemmat olisivat aivan käsittämättömän kylmiä, jos eivät auttaisi eronnutta ja yksinhuoltajaksi päätynyttä lastaan pääsemään takaisin jaloilleen. Eivätköhän he tekisi saman myös aloittajalle, jos hän joutuisi yhtä pahaan tilanteeseen.

Minun mielestä asia ei kuulu sinulle.

Minun vanhemmat avustavat myös minun vanhempaa siskoa, jolla ei aina mene hyvin.

Ei kuitenkaan kuulu minulle, vanhemmat tekevät omilla rahoillaan mitä haluavat.

En opeta omille lapsillekaan että kaikki menee aina tasan, en suostu jakamaan joka ikistä karkkia tasan tai jos lapset alkavat kymmenen gramman tarkuudella punnitsemaan karkkeja ettei toinen vaan saa enempää, niin jää karkit kauppaan.

Se on ihan hyvä oppia että elämässä harvoin menee ne nallekarkit tasan.

Ne perintörahat on vasta sitten teidän kun vanhemmista aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat vaan siskon saamat aummat ylös. Perinnönjaossa sitten pyydät huomioimaan ne ennakkoperintönä.

Pätee vaan jos on olemassa faktaa paperilla. Sana sanaa vastaan tuskin riittää.

Tilisiirrot on faktaa paperilla. Jos tililtä on nostettu sama isompi summa rahaa, joka täsmää siskon kuluun, tuskin sisko pystyy todistamaan saamansa rahan alkuperää muualta saaduksi, kuin vanhemmaltaan. Vielä kun vastaavia tapahtumia on useampi.

Meinaatko ihan tosissasi, että joskus hamassa tulevaisuudessa aletaan syynätä vuosikymmenien takaisia tiliotteita ja käteisnostoja?

eri

Asioista täytyy tehdä asiakirjat kun ovat ajankohtaisia.

Vuosikymmenten takaisten asioiden selvittäminenon hankalaa ja kallista.

Tilitietoja ei pankista noin vaan saa ja jos perikunnassa on muitakin hankaluuksia

niin siihen joudutaan vetämään vielä käräjäoikeuden tahot ja rahaa palaa koko ajan.

Tämä on tietysti niiden etu jotka kuppaavat vanhempia näiden eläessä.

Tarpeeksi kun kuppaavat niin muille ei jääkään mitään.

Satasen kieppeillä/h kun pankissa syynäävät vanhoja tilitietoja.

Kannattavaa on pankeille ja lakimiehille siis myös.

Jos toisten ennalta saadut isoja summia ja pesässä varallusuutta voi siitä

jotain hyötyyä ollakin. Muuten voi mennä jopa miinuksen puolelle.

myöskin eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joskus keskustella ihan vaan tavallisten tampioiden perhekuvioista ja ihmissuhteista, ei aina vetää kuviota siihen että joku osallistuja on ilmiselvä narsisti?

Terveiden rajojen muodostaminen ja niiden ylläpitäminen ovat meidän kaikkien hommaa, vikaa on myös itsessä jos joutuu koko ajan tallatuksi.

Ymmärrän että vakiintuneita perhekuvioita on vaikea muuttaa, mutta niihin osallistumalla itse ylläpidätte niitä. Eikö ole hiukan ristiriitaista ylläpitää omaa kärsimystään.

Mites mua neuvosit? 15 oon ja himassa just toi pa s ka malli.

Mite mä lopetan tän kärsimyksen ylläpidon?

Kavereiden nurkissa bunkkailen. Vielä menee kauaa en jaksa.

Kurjaa että sulla on noin vaikea nuoruus.

Jos tosiaan olet 15 ja bunkkailet kavereiden nurkissa voit samoin tein tehdä itsestäsi lasun ja alkaa sitten lastensuojeluviranomaisten kanssa purkamaan kuviota.

En uskalla. Mua ei kuitekkaa uskota.

Eipä tuota voi tietää jos et edes kokeile.

Kokeilusta voi tulla kivasti turpaan.

Eron jälkeen kela maksaa takuuvuokrat. Ja yksinhuoltajat saavat yhteiskunnalta riittävät tuet joilla pitäisi pärjätä jos ei leveästi elä ja pakkohan on sellaisilla pärjätä millä ei ole varakkaita vanhempia. 

Yhden sisaruksen avustaminen pitäisi olla ennakkoperintöä sitten jos ei anneta saman verran muille sisaruksille. Väärin on jakaa kaikki sille yhdelle sillä se tottuu siihen niin ettei tarvitse omilla jaloillaan seistä koskaan. Voi elää holtittomasti ottamatta koskaan vastuuta omasta elämästään ja sellainen oppii aina vaatimaan lisää. On näitä tapauksia nähty paljon kun yksi on lypänyt vanhemmiltaan ihan kaikki sisaruksien perintöosuuksia myöten niin että muut ovat jääneet nuolemaan vain näppejään. jäävuoren huippu vain tulee julkisuuteen. Dementoituneilta vanhemmilta vielä väkisin kupattu ihan kaikki elässään säästöjä myöten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joskus keskustella ihan vaan tavallisten tampioiden perhekuvioista ja ihmissuhteista, ei aina vetää kuviota siihen että joku osallistuja on ilmiselvä narsisti?

Terveiden rajojen muodostaminen ja niiden ylläpitäminen ovat meidän kaikkien hommaa, vikaa on myös itsessä jos joutuu koko ajan tallatuksi.

Ymmärrän että vakiintuneita perhekuvioita on vaikea muuttaa, mutta niihin osallistumalla itse ylläpidätte niitä. Eikö ole hiukan ristiriitaista ylläpitää omaa kärsimystään.

Mites mua neuvosit? 15 oon ja himassa just toi pa s ka malli.

Mite mä lopetan tän kärsimyksen ylläpidon?

Kavereiden nurkissa bunkkailen. Vielä menee kauaa en jaksa.

Kurjaa että sulla on noin vaikea nuoruus.

Jos tosiaan olet 15 ja bunkkailet kavereiden nurkissa voit samoin tein tehdä itsestäsi lasun ja alkaa sitten lastensuojeluviranomaisten kanssa purkamaan kuviota.

En uskalla. Mua ei kuitekkaa uskota.

Eipä tuota voi tietää jos et edes kokeile.

Kokeilusta voi tulla kivasti turpaan.

On aika paljon vaadittu teini-ikäiseltä lähteä nousemaan vastaan omaa vanhempaansa

joka mahdollisesti on juuri näitä kieroja muiden silmissä niin fiksuja ja reiluja ihmisiä.

Voi kääntää asiat ihan toisin päin ja sitten on vielä sossutädit kimpussa.