Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkusiskoni (32 v) on tottunut siihen, että meidän vanhemmat avustavat rahallisesti hänen perhettään
26.02.2017 |
Pikkusiskosta tuli yksinhuoltaja kolmelle pienelle lapselle, jätti miehensä. Yhteinen talo meni myyntiin. Äiti kertoi mulle eilen, että oli maksanut takuuvuokrat siskolle viime syksynä.
Isä on myös aina avustanut rahallisesti siskoa. Eli jos isää ja äitiä ei olisi, niin sisko ei pärjäisi rahallisesti ollenkaan.
Mutta entä sitten, kun vanhempia ei enää ole? Sekin aika tulee jonain päivänä.
Olen usein miettinyt itsekseni, miten sisko pärjää silloin lapsiensa kanssa? :(
Kuka sitten auttaa rahallisesti?
Kommentit (106)
Ap nyt vaan kerrot tuntojasi suoraan vanhemmillesi. Ei tilanne muuten muutu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti vanhemmat auttavat lapsiaan kun elämä potkii päähän. Erityisesti jos tilanteessa on myös lapsia.
On kyllä sisältä läpimätä sisarus, jos ei sitä suo siskolleen! Hyi olkoon, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat vaan siskon saamat aummat ylös. Perinnönjaossa sitten pyydät huomioimaan ne ennakkoperintönä.
Pätee vaan jos on olemassa faktaa paperilla. Sana sanaa vastaan tuskin riittää.
Tilisiirrot on faktaa paperilla. Jos tililtä on nostettu sama isompi summa rahaa, joka täsmää siskon kuluun, tuskin sisko pystyy todistamaan saamansa rahan alkuperää muualta saaduksi, kuin vanhemmaltaan. Vielä kun vastaavia tapahtumia on useampi.
Sekä minun että mieheni lapsuudenperheessä on suosittu muita sisaruksia, niin että se apu on ollut ihan automaattista ja isoa. Se on ollut todella loukkaavaa ja törkeää. Appivanhemmat kehtasivat jopa ehdottaa, että me ostamme heille talon, jonka me itse miehen sisarusten kanssa perisimme. Siis oman talomme!
Itse aion jakaa tismalleen saman molemmille - ja ennen kaikkea opettaa sitä elämänhallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti vanhemmat auttavat lapsiaan kun elämä potkii päähän. Erityisesti jos tilanteessa on myös lapsia.
On kyllä sisältä läpimätä sisarus, jos ei sitä suo siskolleen! Hyi olkoon, ap.
Jos joku on läpimätä, on se vanhemmat, jotka kohtelevat lapsiaan epätasa-arvoisesti. Usein on niin, että jos syrjitympää elämä potkiin päähän, vanhemmilta tulee vain hymistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lapsia auttavana vanhempana yritän pitää huolen että muistan myös sitä toista joka ei varsinaisesti apua tarvitsekaan. Olen itse erittäin köyhistä lähtökohdista ja nyt kun minulla on varaa auttaa niin mielelläni autan. Aikuiset lapseni eivät koskaan pyydä minulta mitään mutta tokihan minä huomaan jos esimerkiksi joku kodinkone kosahtaa niin tarjoudun auttamaan hankinnassa. Turhaan niitä rahoja panttaan perinnönjakoon asti.
Vierailija kirjoitti:
Laita ylös kaikki tapahtumat, mitä tiedät vanhempiesi rahoittavan siskosi kuluja. Perintöjupakoissa voit verrata kuolinpesän tiliotteeseen ja laskea, paljonko pikkusiskosi on saanut jo ennakkoperintöjä.
Höpö, höpö, vanhemmat saavat eläessään käyttää omia rahojaan miten haluavat, vaikka sitten antaa niitä lapselleen tai maksaa lapsen kuluja eikä kyse ole mistään ennakkoperinnöstä. Ne rahathan ovat vanhempien eikä minkään kuolinpesän tai perikunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti vanhemmat auttavat lapsiaan kun elämä potkii päähän. Erityisesti jos tilanteessa on myös lapsia.
On kyllä sisältä läpimätä sisarus, jos ei sitä suo siskolleen! Hyi olkoon, ap.
Jos joku on läpimätä, on se vanhemmat, jotka kohtelevat lapsiaan epätasa-arvoisesti. Usein on niin, että jos syrjitympää elämä potkiin päähän, vanhemmilta tulee vain hymistelyä.
Jep. Minä kun sairastuin vakavasti, appi vain totesi, että johtuu siitä, etten syö tarpeeksi lihaa. Eli se on sitten oma moka jos se pärjääjä joskus on heikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ylös kaikki tapahtumat, mitä tiedät vanhempiesi rahoittavan siskosi kuluja. Perintöjupakoissa voit verrata kuolinpesän tiliotteeseen ja laskea, paljonko pikkusiskosi on saanut jo ennakkoperintöjä.
Höpö, höpö, vanhemmat saavat eläessään käyttää omia rahojaan miten haluavat, vaikka sitten antaa niitä lapselleen tai maksaa lapsen kuluja eikä kyse ole mistään ennakkoperinnöstä. Ne rahathan ovat vanhempien eikä minkään kuolinpesän tai perikunnan.
Ennakkoperintöä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ylös kaikki tapahtumat, mitä tiedät vanhempiesi rahoittavan siskosi kuluja. Perintöjupakoissa voit verrata kuolinpesän tiliotteeseen ja laskea, paljonko pikkusiskosi on saanut jo ennakkoperintöjä.
Höpö, höpö, vanhemmat saavat eläessään käyttää omia rahojaan miten haluavat, vaikka sitten antaa niitä lapselleen tai maksaa lapsen kuluja eikä kyse ole mistään ennakkoperinnöstä. Ne rahathan ovat vanhempien eikä minkään kuolinpesän tai perikunnan.
Ennakkoperintöä ovat.
Eivät ole.
Niin kumpi aloituksessa oli nyt se pääasia? Huoli siskon pärjäämisestä vai epätasa-arvoinen kohtelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sun pitäisi vain olla onnellinen kun raha-asiasi ovat niin hyvin, että et tarvitse rahallista tukea? Itse en ainakaan osaa ollla tuossa tilanteessa kateellinen.
Tiedän, että vanhempani ovat viimeisen 5 vuoden aikana tukenut siskoni perhetta noin 10-15000€, koska on rahasta ollut pulaa. En osaa olla mitenkään kateellinen tai katkera asiasta, olen vain tyytyväinen, että siskoni sen avulla saa kaiken välttämättömän elämäänsä.
Toki sitten voi sapettaa, jos tulee joskus tiukkaa ja en saisi apua vanhemmiltani. En kuitneknaan usko näin käyvän.
Ne ovat ennakkoperintöä. Laitat ylös niin perinnönjaossa saat sen verran enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekä minun että mieheni lapsuudenperheessä on suosittu muita sisaruksia, niin että se apu on ollut ihan automaattista ja isoa. Se on ollut todella loukkaavaa ja törkeää. Appivanhemmat kehtasivat jopa ehdottaa, että me ostamme heille talon, jonka me itse miehen sisarusten kanssa perisimme. Siis oman talomme!
Itse aion jakaa tismalleen saman molemmille - ja ennen kaikkea opettaa sitä elämänhallintaa.
Olemme eläneet elämämme samassa tilanteessa. Kahdelta suunnalta saimme kuulla, miten vanhemmat tuuppasivat rahaa, autoja ym. muille sisaruksille. Kierre oli jatkuvaa, koska vastoinkäymisissä oli selvä, mistä rahaa sai nyyhkytyksillä, ei tarvinnut ottaa vastuuta ongelmista. Siinä katkesi kaikki välit, ei kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä minun että mieheni lapsuudenperheessä on suosittu muita sisaruksia, niin että se apu on ollut ihan automaattista ja isoa. Se on ollut todella loukkaavaa ja törkeää. Appivanhemmat kehtasivat jopa ehdottaa, että me ostamme heille talon, jonka me itse miehen sisarusten kanssa perisimme. Siis oman talomme!
Itse aion jakaa tismalleen saman molemmille - ja ennen kaikkea opettaa sitä elämänhallintaa.
Olemme eläneet elämämme samassa tilanteessa. Kahdelta suunnalta saimme kuulla, miten vanhemmat tuuppasivat rahaa, autoja ym. muille sisaruksille. Kierre oli jatkuvaa, koska vastoinkäymisissä oli selvä, mistä rahaa sai nyyhkytyksillä, ei tarvinnut ottaa vastuuta ongelmista. Siinä katkesi kaikki välit, ei kaduta.
Jep. Opinnot, autot, asunnot, ulkomaanmatkat. Pitkälti yli kolmekymppisiksi.
Sitten vielä kehiteltiin mallia, että meille Helsinkiin voi tulla koko suku lomailemaan. Miehen siskokin yritti soitella, että heidän poikansa pitäisi viedä sillä ja sillä viikolla Linnanmäelle. Miehen siskot halusi aina antaa vanhemmilleen "yhteisen lahjan" niin että me ostamme ja maksamme, he ojentavat ja keräävät kiitokset.
Siis niiiiiin tympeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ylös kaikki tapahtumat, mitä tiedät vanhempiesi rahoittavan siskosi kuluja. Perintöjupakoissa voit verrata kuolinpesän tiliotteeseen ja laskea, paljonko pikkusiskosi on saanut jo ennakkoperintöjä.
Höpö, höpö, vanhemmat saavat eläessään käyttää omia rahojaan miten haluavat, vaikka sitten antaa niitä lapselleen tai maksaa lapsen kuluja eikä kyse ole mistään ennakkoperinnöstä. Ne rahathan ovat vanhempien eikä minkään kuolinpesän tai perikunnan.
Höpö höpö itsellesi. Aikuisen lapsen elinkulujen maksamisesta kertynee mukava summa.
https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Lahja
Lahjaveroa on maksettava, kun omaisuus siirtyy toiselle henkilölle lahjana ja lahjan arvo on 5 000 euroa tai enemmän. Lahjaveroa on maksettava myös silloin, kun samalta lahjanantajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen yhteisarvo on 5 000 euroa tai enemmän. Lahjaveroilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lahjoituspäivästä.
Rintaperilliselle (lapselle, lapsenlapselle jne.) annettua tavanomaista suurempaa lahjaa pidetään pääsääntöisesti ennakkoperintönä (ennakkoperintöolettama), ellei lahjanantaja ole erikseen määrännyt esimerkiksi lahjakirjassa, että lahjaa ei oteta huomioon ennakkoperintönä.
Ennakkoperinnöstä maksetaan lahjaveroa silloin, kun ennakkoperintö saadaan.
Ennakkoperintö ja lahja eroavat verotukselliselta kohtelultaan vain lahjanantajan kuoleman jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa ja perinnönjaossa. Ennakkoperinnöstä maksetaan siis lahjaveroa, mutta ennakkoperintö otetaan huomioon myös perintöverotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ylös kaikki tapahtumat, mitä tiedät vanhempiesi rahoittavan siskosi kuluja. Perintöjupakoissa voit verrata kuolinpesän tiliotteeseen ja laskea, paljonko pikkusiskosi on saanut jo ennakkoperintöjä.
Höpö, höpö, vanhemmat saavat eläessään käyttää omia rahojaan miten haluavat, vaikka sitten antaa niitä lapselleen tai maksaa lapsen kuluja eikä kyse ole mistään ennakkoperinnöstä. Ne rahathan ovat vanhempien eikä minkään kuolinpesän tai perikunnan.
Höpö höpö itsellesi. Aikuisen lapsen elinkulujen maksamisesta kertynee mukava summa.
https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Lahja
Lahjaveroa on maksettava, kun omaisuus siirtyy toiselle henkilölle lahjana ja lahjan arvo on 5 000 euroa tai enemmän. Lahjaveroa on maksettava myös silloin, kun samalta lahjanantajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen yhteisarvo on 5 000 euroa tai enemmän. Lahjaveroilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lahjoituspäivästä.
Rintaperilliselle (lapselle, lapsenlapselle jne.) annettua tavanomaista suurempaa lahjaa pidetään pääsääntöisesti ennakkoperintönä (ennakkoperintöolettama), ellei lahjanantaja ole erikseen määrännyt esimerkiksi lahjakirjassa, että lahjaa ei oteta huomioon ennakkoperintönä.
Ennakkoperinnöstä maksetaan lahjaveroa silloin, kun ennakkoperintö saadaan.
Ennakkoperintö ja lahja eroavat verotukselliselta kohtelultaan vain lahjanantajan kuoleman jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa ja perinnönjaossa. Ennakkoperinnöstä maksetaan siis lahjaveroa, mutta ennakkoperintö otetaan huomioon myös perintöverotuksessa.
Lahjaveroa menee vain rahalahjasta tai sellaisesta lahjasta, joka on muutettavissa rahaksi. Toisen ihmisen laskujen maksaminen, ruuan ostaminen yms ei kuulu näihin. Tarkistettu verottajalta, että näin tosiaan on. Juuri tuosta syystä en anna aikuisille lapsilleni rahaa vaan makselen heidän laskujaan ja ostan heille ruokaa, jos heillä on taloudellisesti tiukkaa.
Kummallinen käsitys oikeudenmukaisuudesta...minusta oikeudenmukaisuus on sitä, että sitä autetaan, joka tarvitsee apua. Jos toisella on ehjät sukat ja toisella rikkinäiset, niin oikeudenmukaista on antaa sukat sille, jonka sukat ovat rikki. Ai että aikuiset ihmiset ovat mustasukkaisia aikuisille sisaruksilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen käsitys oikeudenmukaisuudesta...minusta oikeudenmukaisuus on sitä, että sitä autetaan, joka tarvitsee apua. Jos toisella on ehjät sukat ja toisella rikkinäiset, niin oikeudenmukaista on antaa sukat sille, jonka sukat ovat rikki. Ai että aikuiset ihmiset ovat mustasukkaisia aikuisille sisaruksilleen.
Eli sinusta on oikein että keski-ikäinen ihminen ei edes yritä parsia sukkiaan vaan menee kerjäämään uudet vanhemmiltaan.
Tuo avustustyylihän käytännössä kannustaa tötöilemään, palkitsee siitä ja rankaisee yrittämisestä. Ei mitään järkeä!
Alue: Aihe vapaa
Pätee vaan jos on olemassa faktaa paperilla. Sana sanaa vastaan tuskin riittää.