Mistä johtuu kun oman kumppanin kanssa ei tule sellaista oloa että on ns. "mies rinnalla"

Vierailija kirjoitti:

Raamit on miehekkäät mutta jotain jää aina puuttumaan. Todella vaikea selittää tätä tunnetta ehkä kumppani ole sitten jotenkin läsnä tai osaa ottaa omaa "paikkaansa". Onko muut kokeneet vastaavaa?

Mies ei siis tylytä sinua tarpeeksi,on näitä "paikkoja" nähty.

Itselläni oli noin ensirakkauden kanssa. Mielestäni syynä oli se että jos kävimme ostamassa jotain niin poikakaveri ei osannut riittävästi selvittää tuotteesta, tinkiä ym. Työpaikkahakemuksia lähetti aina viimeisenä mahdollisena hetkenä. Oli herkästi myöhässä tapaamisista ym. Periaatteessa viisas mutta en tohtinut luottaa siihen että poikakaveria ei huijattaisi. En tiedä oliko vika poikakaverissa vai suhtautumisessani häneen.

Nykyiseen mieheeni luotan. Jos hän ostaisi meille uuden auton niin luotan että hän selvittää mikä on meille paras ja tinkii ja huolehtii kaikesta. Mies on aina ajoissa tapaamisissa jne. Osaa tehdä vaikka mitä. On ystävällinen, reilu ja rehti. Katson miestä "ylöspäin". Luotan hänen osaamiseensa, luonteeseensa jne. Enkä tarkoita etteikö mies saisi epäonnistua ja on välillä mokannut tai myöhästynyt jne kuten me kaikki mutta yleisesti voin luottaa siihen että mitä sovitaan niin se pitää. ja mies uskaltaa kertoa mielipiteensä ja neuvotellaan molemmille sopiva ratkaisu asioihin (joku aikaisempi poikakaveri oli aina samaa mieltä eikä halunnut päättää mistään mikä oli ärsyttävää).

Eli itselläni se oli kiinni siitä että löysin miehen jota voi. Oikeasti kunnioittaa.

Kumppani on liiankin pikkutarkka siitäkään ei voi olla kyse, kaikki päivittäiset sovitut asiat hoituu hyvin. Mutta se "tunne" se jää jotenkin vajaaksi. Kyseessä mies jolla ollut aikaisemmin paljon kumppaneita, ei ole sitoutunut kehenkään, nuoruuden piikkiin voinut osittain mennä nuohommat. Toisaalta voi olla että hän ei vaan kyke sellaiseen syvään parisuhteeseen edelleenkään.   :/

Toiset on suoraselkäisiä ja toiset lapamatoja. Toiset vastuun ottajia, toiset aina muiden ohjattavana ja perässä vedettäviä.

Mulla vähän samanlainen tilanne, tuntuu että mies ei jotenkin puolusta mua. Meille on muodostunut sellainen mollaushuumori ja tämä jatkuu kavereidenkin läsnäollessa, saattaa siis pitää mua blondina ja mollata kun joku toinenkin on läsnä ja en heti tajua jotain. Se on ihan hauskaa keskenämme.

Mietinkin usein, että puolustaisiko tosipaikan tullen mies mua oikeasti

Kyllä, hankalaan tilanteeseen mies jättää minut yksin, jos on jokin ulkopuolinen pienikin erimielisyys. Hän lähtee pois tilanteesta tai on hiljaa taustalla!! Tosipaikan tulle luultavasti häviäisi paikalta. :/

Mies ei kanna vastuuta, ole tunnollinen & kunnollinen, johon voi aina turvautua ja tukeutua. Ja kaikista miehistä ei vaan ole siihen.

Kuulostaa hieman hipsterille tai liberaalille miehelle. Kannattaa ottaa perinteisempi.

Odotat liikoja, asetat miehelle liian suuren tehtävän? Oletko itse kumppani hänen rinnallaan? Tuntuu oudolta, että valitat kumppanuuden puutteesta, mutta mainitset avauksessa ekana miehen ulkonäön ("miehekkäät raamit"). Haluatko itse olla pieni mimosa ison ja vahvan miehen vieressä ja miehen tehtävä on sitten tukea sinua kaikessa, tehdä ja ajatella sinun puolestasi? 

Toinen vaihtoehto on, että tämä raamikas ihminen ei ole sitoutunut suhteeseenne.

Kolmas vaihtoehto on, että Raami on kyllä sitoutunut, mutta hän ei ilmaise sitä tavalla, jonka sinä hyväksyisit tai ymmärtäisit. 

Tuo tunne on omasi ja johtuu sinusta, sinun pitää se tykönäsi selvittää. Miehellä ei välttämättä ole mitään tekemista tunteesi kanssa. 

Onkohan se sittenkään sulle oikea parisuhde? Olet ehkä tehnyt kompromissin ja nyt se tuntuu epämukavalta eikä siltä mitä tahdot elämästäsi.

Jos tahdot voit yritttää selvitellä omia syitäsi miksi kaipaat sitä mikä sinulta jää nyt puuttumaan. Ne syyt voivat olla ihan lapsuudenturvattomuutta tms. joita voit käsitellä ja lopulta löytää sen tarvitsemasi turvan tunteen ihan omana itsenäsi etkä enää tarvitse toista luomaan turvallisuudentunnetta sinulle. Se voi olla aika raskas tie ja kestää vuosia mutta sen jälkeen elämä helpottaa.

Voi silti olla, että outo tuntemuksesi nykyisestä suhteesta on oikea eikä teitä ole tarkoitettu toisillenne loppuelämäksi. Mutta positiiivisena asiana, jokaisesta suhteesta oppii uutta itsestään ja muistakin ihmisistä siinä ohessa.

"raamit miehekkäät" takoitin tällä lähinnä sitä ettei kyseessä ole naismainen mies tms. :)

Luulen, että tämä ihminen ei ole sitoutunt suhteeseemme kuitenkaan. Tai ei pysty sitoutumaan kehenkään koskaan.

Onko se jännämies?

Ajatustenlukija-miestä ette ainakaan löydä mistään.

Mies terapiaan, ei pysty muuten aitoon ihmissuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mies terapiaan, ei pysty muuten aitoon ihmissuhteeseen.

Vähän yksinkertaista miestä ei taida terapia auttaa. :/

Mihis se tasa-arvo unohtu?

Tässä ainakin omat syyt: mies on liian kiltti, ei osaa pitää puoliaan (en tarkoita mitään grillitappeluita vaan esim. työpaikalla joustaa suuntaan ja toiseen vaikka koskaan se ei tule takaisinpäin.... ). Ujo hoitamaan asioita, esim. virastossa änkyttää, pesukonekaupoilla jättää asioinnin aina minun kontolle. Pankissa kun häneltä kysytään jotain niin katsoo minua ja odottaa minulta sitä vastausta. Jännitys hänellä purkaantuu siten että päästelee suustaan vitsejä, jotka ei aina ole erityisen hauskoja... 

Toisaalta myös ymmärrän häntä, jos kotona ei ole opetettu eikä vaadittu niin miten voisi osata. Äitinsä täytti miehen veroilmoituksetkin vielä silloin kun tapasimme.... 

On mies kyllä parantanutkin tässä vuosien varrella, osaa jo hoitaa omia asioitaan. Joskin ihan liian kiltti on eikä osaa pitää puoliaan jos tulee esim. joku erimielisyys. 

Ja toinen on juuri tuo mollauskulttuuri. Miehen kotona kanssakäyminen on jatkuvaa "leikkimielistä" toisen mollausta ja kuittailua. Se on vallalla myös meidän  parisuhteessa, vaikka ollaan siitä puhuttu että haluaisin joskus myös keskustella asioista vakavasti ja että minut otetaan vakavasti. 

Mun mies on välillä perässävedettävä. Antaa minun mielellään päättää asioista joilla ei hänelle niin ole merkitystä. Sen minkä päättää, kyllä sitten myös pitää. Edellinen suhteenalkumies jätti minut pari kertaa tiukan paikan tullen yksikseni selviämään. Hän syytti minua kun puolustin itseäni ravintolassa perässäroikkujalta(joka oli hänen kaverinsa, mutta sitä en tiennyt) koska hän itse vain naureskeli mukana eikä uskaltanut/kehdannut sanoa miehelle että nyt menee liian pitkälle. Toisen kerran hän poistui ravintolasta kun puolustin ulkomaalaista miestä, kun viereisessä pöydässä olevat huutelivat hänelle törkeyksiä. Se tuntui todella tossumaiselta, kun itse olen valmis aina puolustamaan heikompaa, enkä jätä ketään yksin. Tuon takia myös seksielämämme kärsi, kun sängyssä miehen pitää osata olla mies. Hän osasikin, mutta koska se oli illuusiota, ja täysin erillään siitä mitä muualla tapahtui, niin luottamuspula vierelläkulkemiseen vaikutti myös makuuhuoneeseen. 

Mun miehen täytyy osata hallita kokonaisuuksia, ja matematiikkaa, koska itse olen niissä käsi. Hoidan muutenkin niin isoa pakkaa, että yksinkertaisesti en jaksaisi, jos pitäisi hoitaa miehenkin puolesta asiat, tai en voisi luottaa siihen että hän kykenee itsenäisesti hallitsemaan meidän taloutta, ja hankintoja, ja katsoa että ei tule kusetetuksi.

Olen huomannut että turvallisuudentunne on tärkeimpiä asioita suhteessa, ja se että toinen on paikalla kun jotain ikävää sattuu. Nämä ovat minulle myös miehekkäitä asioita. Enkä tarkoita tällä sitä että nainen ei voisi olla turvallinen, tai paikalla kun jotain sattuu :D Itse tietysti olen miehelle tuki ja turva myös! Edellinen ei olisi perunut mitään menojaan vaikka olisin ollut millaisessa ikävyydessä tahansa.

En voisi olla yhdessä kuin miehekkään miehen kanssa, ja minulle miehekkyys on henkisiä valmiuksia ja piirteitä, ei fyysisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Raamit on miehekkäät mutta jotain jää aina puuttumaan. Todella vaikea selittää tätä tunnetta ehkä kumppani ole sitten jotenkin läsnä tai osaa ottaa omaa "paikkaansa". Onko muut kokeneet vastaavaa?

Luottamus puuttuu. Enkä  nyt tarkoita sitä  "pettääksemua vai ei"-luottamusta vaan syvempää tunnetta siitä että toinen auttaa hädän tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamit on miehekkäät mutta jotain jää aina puuttumaan. Todella vaikea selittää tätä tunnetta ehkä kumppani ole sitten jotenkin läsnä tai osaa ottaa omaa "paikkaansa". Onko muut kokeneet vastaavaa?

Luottamus puuttuu. Enkä  nyt tarkoita sitä  "pettääksemua vai ei"-luottamusta vaan syvempää tunnetta siitä että toinen auttaa hädän tullen.

Kiitti, olet hyvin hajuilla mitä ajan takaa. terv. ap