Korreloiko koulumenestys elämässä menestymisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

On siinä korrelaatiota, mutta vain korrelaatiota, ei mitään sataprosenttisen varmaa vastaavuutta.

Monet historian ja nykypäivän vaikutusvaltaisimmat ihmiset ovat kunnianhimoisia ja koulumenestys ei ole heidän takanaan, vaan monilla on ollut jopa vaikeuksia sopeutua kouluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Vierailija kirjoitti:

Monet historian ja nykypäivän vaikutusvaltaisimmat ihmiset ovat kunnianhimoisia ja koulumenestys ei ole heidän takanaan, vaan monilla on ollut jopa vaikeuksia sopeutua kouluihin. 

Tämä on selvää ja tapauksia on pilvin pimein. Toisin päin tilanne onkin mielenkiintoisempi pohdittava.

Riippu siitä mitä tarkoitat elämässä menestymisellä. Se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Riippu siitä mitä tarkoitat elämässä menestymisellä. Se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.

Mitä se tarkoittaa sinulle?

Omassa elämässä (olen 52v) ne koulumenestyneet menestyi elämässä ja ne, jotka ei koulussa menestyneet, ei pärjänneet muutenkaan. Jos siis mitataan menestystä perheellä, palkalla, kodilla ja kaikenlaisella ulkoisella. Sisäisesti on hankala sanoa, onko äitinsä luona avioeron jälkeen majaileva työtön alkoholisti (pelkkä peruskoulupohja) menestyneempi kuin hammaslääkäri, jolla on opettajapuoliso, 2 yliopistossa opiskelevaa lasta, omakotitalo ja kesämökki.

Koulussa havaitaan myös varhain ne jotka eivät tule menestymään: Käytösongelmia, oppimisvaikeuksia, levottomuutta. Näitä tapaa myöhemmin vankilassa.

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus eivät ole sama asia, mutta ymmärrän, mitä ajat takaa. Osa porukasta haluaa elää onnellisena oravanpyörän ulkolaidalla ja käyttää aikansa ystävien ja perheen kanssa, ja osa pitää sitä epäonnistumisena. Samoin, jos haluaa tiettyyn ammattiin, vaikka se olisi matalapalkkainen.

Kyllä korreloi.

Minä olen niin vanha, että minun sukupolvessani fiksut meni oppikouluun ja vähemmän fiksut ei.

Koko oppikoululuokkani on menestynyt, 41 oppilasta.

T. Akateeminen yrittäjä

Ikäluokkani menestyksessä näkyy eniten kotiolot. Varakkaiden perheiden lapsista on tullut menestyneitä yritysjohtajia satojen tuhansien vuosiansioin. Köyhemmistä oloista lähtevillä ei aina ole riittänyt kunnianhimoa edes tutkinnon suorittamiseen tai sitten ovat jääneet koulutettunakin johonkin matalapalkkatyöhön. Koulumenestyksen merkitys on vähäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Tämä korreloi miten koulumenestyksen kanssa?

Esimerkiksi lukihäiriöiset ja vastaavat oppivaikeuksissa olevat eivät usein loista koulussa mutta todellisuudessa heistä on vaikka mihin. Ongelmia on paljon ajattelutavassa kuten tällä palstalla monien kommenteista on usein huomannut. Koulu on nähtävästi uskonto kovin monelle ja kun se on väärässä  lokeroidessaan ihmisiä virheellisesti, kielletään se totuus. Koululla on merkitystä ja valtaa moneen en sitä kiellä.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus eivät ole sama asia, mutta ymmärrän, mitä ajat takaa. Osa porukasta haluaa elää onnellisena oravanpyörän ulkolaidalla ja käyttää aikansa ystävien ja perheen kanssa, ja osa pitää sitä epäonnistumisena. Samoin, jos haluaa tiettyyn ammattiin, vaikka se olisi matalapalkkainen.

Oravanpyörän ulkolaidalla oleminen ja ajan käyttäminen hengailuun ystävien kanssa on ok, jos se tapahtuu omalla kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Kerran yksi ison firman henkilöstöpäällikkö sanoi ettei ole kiinnostunut kympin tytöistä tai pojista vaan semmosista suht hyvistä mutta hieman epätasaisista, jotka innostuvat jostakin mutteivat vaan suorita kaikkea velvollisuudentunnosta. Ei minusta nyt ihan noin kategorista, itsekin selvisin koulun hyvin ja helpolla, kiitos kotiolojen ja perinnöllisyyden ja olen edennyt hyvin uralla. Mutta se oma aktiivisuus, polte johonkin, korreloi varmaan tuon uramenestyksen kanssa. Sitten taas se muu onnellisuus: siinäkin varmaan jonkinlainen aktiivisuus auttaa. Ei jää passiivisena ajelehtimaan vaan aktiivisesti yrittää tehdä elämästään parempaa. Tasapainoisten perheiden lapset (itsekin tällaisesta) saavat paremmat kortit kuin muut, mutta kehnoistakin oloista olen nähnyt ihmisten ponnistavan onnellisen elämään kun eivät ole uhriutuneet vaan tajunneet lähtökohdan ja yrittäneet itse ponnistaa siitä kohti parempaa terapioiden ja oikeiden valintojen avulla.

Mikä koulutus sinulla, ap, on kuin noin tyhmiä kyselet?

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla, ap, on kuin noin tyhmiä kyselet?

Pelkkä peruskoulu.

Ap