Onko "hyvät verkostot ja suhteet" omistava henkilö oikeasti narsisti?
Sellainen, joka on edustavasti somessa ja eri kanavilla verkostoituu "hyödyllisten ihmisten" kanssa..
"Verkostoituminen on esimerkki nykyajan käsityksestä sosiaalisuudesta. Jos ajattelemme, että sosiaalinen ihminen kerää paljon tuttuja ympärilleen niin onhan verkostoituminen silloin osoitus hyvästä sosiaalisuudesta. Mutta koko tämä nykyajan ajatus verkostoitumisesta on sikäli aika mielenkiintoinen, että siinähän ei kuvata varsinaisia ihmissuhteita vaan siinä kuvataan hyötysuhteita. Kuinka ihminen kerää ympärilleen sellaisia ihmisiä, joista hänelle on hyötyä ja tietysti vastaavasti tiputtaa verkostostaan pois ihmiset, joista ei ole hyötyä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa, jääneet eläkkeelle. Se, miten me tällä hetkellä kuvaamme verkostoitumisen tarpeellisuutta ja sitä kuinka verkostoituminen tapahtuu, se on aivan identtinen sen kanssa, kuinka me 60-luvulla kuvasimme narsistin ihmissuhteita"
Kommentit (16)
Mitä mieltä olette? Meidän työpaikalla ajetaan kaikkia someen ja kaikkien pitäisi siellä esittää samalla tyylillä innostuneesti asioita ja mainostaa firmaansa. Ja toki verkostoitua! Siis ..hyödyllisten ihmisten kanssa, ei tietenkään vääränlaisten.
Olen yrittäjä. Ja kyllä minun alallani ainakin ihan joka ikisellä yrittäjällä on väkisinkin jonkinlainen verkosto ympärillään. Joillain se on suurempi ja joillain pienempi, mutta jokaisella on jonkinlainen. Ja kun sitä verkostoa käytetään hyväksi, niin siitä hyötyvät molemmat. Esimerkiksi kun minä tarvitsen tekijän johonkin hommaan, niin joku toinen saa siitä työtä ja palkkaa. Verkostosta on hyötyä, mutta ei se ole hyväksikäyttöä varten.
Mä käsitän sellaisen ihmisen yleensä aktiivisena ja sosiaalisesti taitavana, ihmisenä joka kykenee luomaan suhteita ja ylläpitämään niitä.
Ylisosiaalinen käyttäytyminen on nykyaikaa.Narsismin tunnusmerkistön täyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Mä käsitän sellaisen ihmisen yleensä aktiivisena ja sosiaalisesti taitavana, ihmisenä joka kykenee luomaan suhteita ja ylläpitämään niitä.
Mutta ovatko ne oikeita suhteita? Onko suhde-sana ihan väärä kuvaamaan "hyötysuhdetta"? Minusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käsitän sellaisen ihmisen yleensä aktiivisena ja sosiaalisesti taitavana, ihmisenä joka kykenee luomaan suhteita ja ylläpitämään niitä.
Mutta ovatko ne oikeita suhteita? Onko suhde-sana ihan väärä kuvaamaan "hyötysuhdetta"? Minusta on.
Miksi olisi väärä sana? Ei työelämässä kaikkien suhteiden tarvitse olla mitään ystävyyssuhteita jotka kestävät läpi elämän. Työelämässä suhteet ovat usein sellaisia joista kumpikin osapuoli hyötyy jotenkin. Kyllähän ystävyyssuhteissakin molemmat hyötyvät, mutta hyöty ei ehkä ole aineellista kuten se työelämän suhteissa on.
Jos ihmissuhteet valitaan pelkästään hyötynäkökohtien takia kyseessä voi olla narsisti tai lapsen tasolle henkisessä kehityksessään jäänyt henkilö.
Toisaalta hyödyn minäkin ihmissuhteista vaikken ikinä saisi minkäänlaista hyötyä, kuten esim. kahvikupillista tai muuttoapua tms. Saan hyvää ja miellyttävää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmissuhteet valitaan pelkästään hyötynäkökohtien takia kyseessä voi olla narsisti tai lapsen tasolle henkisessä kehityksessään jäänyt henkilö.
Toisaalta hyödyn minäkin ihmissuhteista vaikken ikinä saisi minkäänlaista hyötyä, kuten esim. kahvikupillista tai muuttoapua tms. Saan hyvää ja miellyttävää seuraa.
Olet oikeassa. Ehkä pitäisikin määritellä millaista "hyötyä" saat.
Heitetään esimerkki: sinulla on verkostossasi hyvässä asemassa oleva ihminen, kontakti, joka näyttää tosi hyvältä linkedinissä, facessa tai muussa. Kerrot mielelläsi bondaavasi hänen kanssaan, ja pyrit tapaamisiinkin. Sitten hänen yksityiselämässään tapahtuu jotain, hän masentuu ja menettää työnsä. Deletoitko välittömästi hänet verkostoistasi ja lopetat yhteydenpidon?
Laajasta verkostosta on usein hyötyä kaikille verkoston jäsenille. Joskus aktiivisesti verkostoa rakentava on hyväntahtoinen ja ahkera, joskus umpinarsistinen psykopaatti. Ihmisten arviointi on mennyt liian vaikeaksi...
Vierailija kirjoitti:
Laajasta verkostosta on usein hyötyä kaikille verkoston jäsenille. Joskus aktiivisesti verkostoa rakentava on hyväntahtoinen ja ahkera, joskus umpinarsistinen psykopaatti. Ihmisten arviointi on mennyt liian vaikeaksi...
Kyllä minulla ainakin noihin työverkostoihinkin valikoituvat sellaiset ihmiset, joiden kanssa tulen toimeen muutenkin. Mukavampihan kivojen ihmisten kanssa on tehdä yhteistyötä.
Ihmiset tuntuvat sotkevan verkostot ja henkilökohtaiset ihmissuhteensa toisiinsa. Verkosto on hyötysuhde, yleensä vastavuoroinen. Mun ei tarvitse tuntea ketään kirvesmiestä, jos tunnen putkimiehen, joka tuntee kirvesmiehiä. Jos tarvitsen kirvesmiestä, soitan tälle putkimiehelle ja kysyn, voisiko hän suositella mulle jotain kirvesmiestä. Vastaavasti minulla on verkostoja sellaisiin ihmisiin, joiden palveluita tämä putkimies voi joskus tarvita. On tietysti mahdollista, että verkostossani oleva henkilö kuuluu myös henkilökohtaisiin ihmissuhteisiini, mutta usein verkostossa on paljon enemmän ihmisiä kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissa.
Statusverkostoituminen pilaa ihmisen?
Kuulostaa perisuomalaiselta tyyliltä, että jokainen eristäytyy omaan koloonsa ja tekee kaiken itse ja yksin. Ettei vaan käytä verkostoja, kun joku sanoi, että verkostoituneet ovat narsisteja.
Lainaus on Liisa Keltikangas-Järviseltä