Lue keskustelun säännöt.
HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa
24.02.2017 |
Voiko joku copypasteta artikkelin sisällön tähän?
Kommentit (528)
Tuo ei muuten ole ihan tuulesta temmattu asia. Siis se, että jos ulkomailla liikkuu oikein näyttävän näköisenä niin on suurempi riski, että kortin tiedot kopioidaan. Kaikenlaisia vedättäjiä myös kiinnostaa paljon enemmän. Matalampi profiili on turvallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka ylpeilee niukalla vaatekaapilla ei taida tajuta ongelmaa. Itselläni on yhdet farkut ja parit paikatut kotihousut. Ne ainoat farkkuni lahkeet ovat huonot talvikenkieni kanssa. Lahkeet eivät mene talvikenkien sisään eikä päälle.Ne pitää aina tarkasti asetella, että kehtaa kulkea. Ja farkkujen vetuketju aukeaa itsekseen. Hakaneula ja pitkä pusero aina seuraksi ja siltikin se tuntuu nololta. Rikas olisi heivannut nuo rasittavat farkut ja ostanut yhdet sellaiset mitkä toimii ja missä itse viihtyy. Köyhä ei voi ostaa uusia ja toimivia ennen kuin vanhat oikeasti hajoavat korjauskelvottomiksi. Ja en ala Farkkuihin ompelemaan uutta vetoketjua vaikka kätevä käsistäni olenkin. Pitäisköhän viedä ompelijalle ;-) ?
Vierailija kirjoitti:
Se joka ylpeilee niukalla vaatekaapilla ei taida tajuta ongelmaa. Itselläni on yhdet farkut ja parit paikatut kotihousut. Ne ainoat farkkuni lahkeet ovat huonot talvikenkieni kanssa. Lahkeet eivät mene talvikenkien sisään eikä päälle.Ne pitää aina tarkasti asetella, että kehtaa kulkea. Ja farkkujen vetuketju aukeaa itsekseen. Hakaneula ja pitkä pusero aina seuraksi ja siltikin se tuntuu nololta. Rikas olisi heivannut nuo rasittavat farkut ja ostanut yhdet sellaiset mitkä toimii ja missä itse viihtyy. Köyhä ei voi ostaa uusia ja toimivia ennen kuin vanhat oikeasti hajoavat korjauskelvottomiksi. Ja en ala Farkkuihin ompelemaan uutta vetoketjua vaikka kätevä käsistäni olenkin. Pitäisköhän viedä ompelijalle ;-) ?
Eikö farkut ole sellainen vaate mitä löytäisi kirpputorilta halvalla? Eihän niiden tarvitsisi olla kovin ihmeelliset ollakseen selvä parannus nykytilanteeseesi?
Ai, että oikein paljastuu luokka-asema? Oliko tämä nyt olennaisinta siinä, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa jostain käsittämättömästä syystä ei riitä ruokaa tai asuntoa kaikille kansalaisille? Luokka-asema? Kokeilepa kirjoittaja ihan ihmisen perusoikeuksia, mistä edes keksit luokat tähän.
Vierailija kirjoitti:
Persut ja rajat kiinni erottaa sairaan rumista vaatteista ja rumuudesta muutenkin. Kyllä mä ihmettelen niitäki jotka ei tajua merkkejä koska se merkki takaa laadun.
No mutta voi. Häiritseekö erilaiset ihmiset sittenkin suvaitsevaista? Sellaistahan se on se suvaitsevaisten ja itseään toisten ihmisten yläpuolella pitävän elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hirvittaa ja on aina hirvittanyt tuo suomalaisten kirppari-intoilu. Se haju on jo kauhea.
Takavuosina asuin Suomessa ja olin pienissa rahavaroissa. Sittenkaan en saanut pakotettua itseani kirpparille. Mita lie popojakin niissa vaatteissa...
Vierailija kirjoitti:
Minua hirvittaa ja on aina hirvittanyt tuo suomalaisten kirppari-intoilu. Se haju on jo kauhea.
Takavuosina asuin Suomessa ja olin pienissa rahavaroissa. Sittenkaan en saanut pakotettua itseani kirpparille. Mita lie popojakin niissa vaatteissa...
Luteitahan niistä saa nykyisin helposti ja sienen varpaisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka ylpeilee niukalla vaatekaapilla ei taida tajuta ongelmaa. Itselläni on yhdet farkut ja parit paikatut kotihousut. Ne ainoat farkkuni lahkeet ovat huonot talvikenkieni kanssa. Lahkeet eivät mene talvikenkien sisään eikä päälle.Ne pitää aina tarkasti asetella, että kehtaa kulkea. Ja farkkujen vetuketju aukeaa itsekseen. Hakaneula ja pitkä pusero aina seuraksi ja siltikin se tuntuu nololta. Rikas olisi heivannut nuo rasittavat farkut ja ostanut yhdet sellaiset mitkä toimii ja missä itse viihtyy. Köyhä ei voi ostaa uusia ja toimivia ennen kuin vanhat oikeasti hajoavat korjauskelvottomiksi. Ja en ala Farkkuihin ompelemaan uutta vetoketjua vaikka kätevä käsistäni olenkin. Pitäisköhän viedä ompelijalle ;-) ?
Laita pätkä kuminauhaa napinläpeen ja lenkki napin ympäri, pyssyy kii.
Vierailija kirjoitti:
Oon näitä samoja pohdiskellut viime vuosina. Oli karua huomata miten tuomitseva ja luokitteleva oon voinut olla.
Aloin käydä leipäjonoissa 2013 kun työkyky oli mennyt vuotta aiemmin. En ennenkään ollu varakas, mutta tulin toimeen sillai, ettei tarvinnut panikoida perustarpeiden takia. Oon aina pitänyt rennoista vaatteista ja jonkinlaisena nuorena vihervassarina ja boheemina pidin ylpeydenaiheena, että en kerskaile vaatteilla tai muullakaan omaisuudella.
Siinä ruokaa jonotellessa kattelin ihmisiä ja aloin kiinnittää huomiota missä vaiheessa niiden köyhyys on. Just alkanut vai kestänyt iäisyyksiä. Tajusinpa myös ajan mittaan, että se koskee myös minua.
Vuodessa alkaa näkyä ensimmäiset merkit, että rahaa ei ole. Kampaus/ hiusväri on usein ylikasvanut. Aamulla huomaa, että ehjiä sukkia ja alusvaatteita ei löydy kuin ehkä yhet kaapista. Säästää ne ehjät tyttöjen saunailtaa varten.
Kengät ja takit kestää toiselle vuodelle ihan ookoona. Varsinkin jos on kertynyt useampia, niin aina on jotain varalla. Ongelmaksi alkaa muodostua vaatteiden yhteensopivuus. Olin aina ajatellut, että on vaan uskomatonta tyylitajuttomuutta pitää tietynlaisia vaateyhdistelmiä, kun kirppareilta saa kaikkea. No. Jos usein käyttärahaa ruokaan ja kodinhankintoihin jaa ~400e kuussa, niin vitosen housut on iso investointi. Ainaki, jos haluaa vähän elääkin. Esim. ostaa bisset tyttöjen saunailtaan. Tossa kohtaa mun itsetunto alko rakoilemaan. Se, että on vähän nuhjuset vaatteet on mulle ihan ok, mutta TYYLIÄ hel**tti pitää olla! Olin lihonut tossa ajassa ja se lisäs kriisiä. Vanhat vaatteet ei vaan enää istunu vaikka päälle ois mahtunutki.
Oon nyt oppinu karsimaan rahaa vievät tavat (= elämän :D ) ja on vähä helpompaa. Tänä herra vuonna vaan nielen rikkoutuneen egon palasia ja kyttäilen nettikauppoja. Painoa on niin paljon, ettei kirppiksiltä yleensä löydy sopivia kuteita. Itse asiassa hävettää mennä kirppiksille kiertelemään huonoissa vaatteissa. Vähän liian köyhä meininki. Bongaan netistä jotain halpaa, niin kehtaa ne vaatteet päällä mennä oikeiden kauppojen alennusmyynteihin tai kirppikselle.
Joo. Olen pinnallinen. Tosin enää en katso säälivällä silmällä, kun joku tulee rumissa vaatteissa vastaan. Myötätunnolla enemminkin.
(Pliis, joku nyt kommentoimaan, että syö läski vähemmän, niin löytyy vaatteita ja rahaakin jää enemmän ;) )
Kun jäin osa-aikaeläkkeelle, aloin oikein huomioida juttuja. Lakanani olivat reikäisiä, kahvimukit rikkinäisiä, huomioin myös ystäväni reikäisen t-paidan. Ostin aina rahapäivänä esimerkiksi yhden tyynyliinan, lakanan, alushousuja, t-paitoja, kahvimukeja.
Muutaman vuoden päästä kaikki ehjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä että ne kaikista ulkonäkökeskeisimmät ja laitetuimmat ihmiset jotka tiedän ovat lähihoitajia, kampaajia tai muita duunareita. Esim. yksi kaverini joka on lähihoitaja käyttää aina merkkivaatteita ja omistaa monta logolaukkua. Rahaa kuluu myös ripsienpidennyksiin, suihkurusketukseen ja hiuksiin. Yliopistolla ihmiset taas pukeutuu paljon vaatimattomammin (kauppista lukuunottamatta). Lähihoitajaa ja kauppislaista on vaikea erottaa ulkonäöllisesti toisistaan.
Ei ne lähihoitajat ja kauppislaiset kyllä eroa toisistaan älyltäänkään. 😂
Ja sinä eroat? Suihkurusketus ei kerro itseasiassa mitään älykkyydestä. Eikä opiskeluala.
Vierailija kirjoitti:
Minua hirvittaa ja on aina hirvittanyt tuo suomalaisten kirppari-intoilu. Se haju on jo kauhea.
Takavuosina asuin Suomessa ja olin pienissa rahavaroissa. Sittenkaan en saanut pakotettua itseani kirpparille. Mita lie popojakin niissa vaatteissa...
Millä kirpparilla olet oikein käynyt? Mikä haju? Ai niin, ethän sä olet edes käynyt kirpparilla viestisi mukaan ja silti "tiedät" seillä haisevan! :D
Itseäni häiritsee korkeintaan kirpparivaatteiden joskus voimakas pesuaineen haju, joka senkin haihtuu viimeistään seuraavassa pesussa. Ainakin omassa kotikapungissani kirppareilla on myytävänä puhtaita, pestyjä vaatteita. Kymmeniä kertoja hikisinä sovitetut kaupan rätit ne vasta haisevatkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten puvusta voisi päätellä luokka-aseman, mutta kun Suomessa miehet ei käytä pukua töissä eikä vapaa-ajalla.
Sanotaan ennemmin näin: puvusta näkee puvun hinnan, muttei luokka-asemaa.
Suomessa miehet eivät ole kummoisia pukeutujia tai vaatteisiin panostajia. Pukujen istuvuus ja materiaalit voivat olla hyvätuloisillakin mitä sattuu, kun kiinnostusta ei ole.
(Tarkoitan tällä miehiä, joiden arkipukeutumiseen puku ei kuulu --> suurin osa miehistä. Todnäk ne arkipukumiehet välittävät edes vähän enemmän.)
Ovatko naiset yhtään kummoisempia pukeutujia?
Vaatteetko ja olemus paljastavat, että on fiksu tai parempi kuin muut eläjät ?
Ei ainakaan tuon tuoreen jutun perusteella. Sliipattu pukumies , mutta millainen kämppä? Hyi, hyi olkoon ! Toukat kävelevät vastaan kun avaa kämpän oven ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista koska olisin ostanut jotain ilman alennusmyyntejä. Kirppareita en enää harrasta, koska tuntuu, että hinnat pilvissä. Varsinkin lasten vaatteissa. Ei löydy varmaan yhtään kunnon merkkivaatetta. Lasten ulkoilupuvut sentään vähän parempaa, ei kuitenkaan mitään tikettiä. Yleensä pukeudun verkkareihin, en löydä mitään sopivaa ja nättiä. Ainakaan omalla budjetillani.
Näytän varmasti aika nuhruiselta. En ainakaan varakkaalta. Vaatteet on kuitenkin ehjät, yleensä, ja puhtaat. En osaa pukeutua. En ole kiinnostunut koruista ja asusteista. Välillä hävettää itseänikin. Onneksi vain harvoin pitää tälläytyä, töissäkin on helpompi vähän rennommissa vaatteissa.
En ole rikas, pienituloinen kai oikeastaan. Raha ei ole tiukilla, vaikka tarkkaan joka kk suunnittelen ostokseni ja laskuni. Säästöjä löytyy pahan päivän varalle. Näytän varmasti köyhemälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon näitä samoja pohdiskellut viime vuosina. Oli karua huomata miten tuomitseva ja luokitteleva oon voinut olla.
Aloin käydä leipäjonoissa 2013 kun työkyky oli mennyt vuotta aiemmin. En ennenkään ollu varakas, mutta tulin toimeen sillai, ettei tarvinnut panikoida perustarpeiden takia. Oon aina pitänyt rennoista vaatteista ja jonkinlaisena nuorena vihervassarina ja boheemina pidin ylpeydenaiheena, että en kerskaile vaatteilla tai muullakaan omaisuudella.
Siinä ruokaa jonotellessa kattelin ihmisiä ja aloin kiinnittää huomiota missä vaiheessa niiden köyhyys on. Just alkanut vai kestänyt iäisyyksiä. Tajusinpa myös ajan mittaan, että se koskee myös minua.
Vuodessa alkaa näkyä ensimmäiset merkit, että rahaa ei ole. Kampaus/ hiusväri on usein ylikasvanut. Aamulla huomaa, että ehjiä sukkia ja alusvaatteita ei löydy kuin ehkä yhet kaapista. Säästää ne ehjät tyttöjen saunailtaa varten.
Kengät ja takit kestää toiselle vuodelle ihan ookoona. Varsinkin jos on kertynyt useampia, niin aina on jotain varalla. Ongelmaksi alkaa muodostua vaatteiden yhteensopivuus. Olin aina ajatellut, että on vaan uskomatonta tyylitajuttomuutta pitää tietynlaisia vaateyhdistelmiä, kun kirppareilta saa kaikkea. No. Jos usein käyttärahaa ruokaan ja kodinhankintoihin jaa ~400e kuussa, niin vitosen housut on iso investointi. Ainaki, jos haluaa vähän elääkin. Esim. ostaa bisset tyttöjen saunailtaan. Tossa kohtaa mun itsetunto alko rakoilemaan. Se, että on vähän nuhjuset vaatteet on mulle ihan ok, mutta TYYLIÄ hel**tti pitää olla! Olin lihonut tossa ajassa ja se lisäs kriisiä. Vanhat vaatteet ei vaan enää istunu vaikka päälle ois mahtunutki.
Oon nyt oppinu karsimaan rahaa vievät tavat (= elämän :D ) ja on vähä helpompaa. Tänä herra vuonna vaan nielen rikkoutuneen egon palasia ja kyttäilen nettikauppoja. Painoa on niin paljon, ettei kirppiksiltä yleensä löydy sopivia kuteita. Itse asiassa hävettää mennä kirppiksille kiertelemään huonoissa vaatteissa. Vähän liian köyhä meininki. Bongaan netistä jotain halpaa, niin kehtaa ne vaatteet päällä mennä oikeiden kauppojen alennusmyynteihin tai kirppikselle.
Joo. Olen pinnallinen. Tosin enää en katso säälivällä silmällä, kun joku tulee rumissa vaatteissa vastaan. Myötätunnolla enemminkin.
(Pliis, joku nyt kommentoimaan, että syö läski vähemmän, niin löytyy vaatteita ja rahaakin jää enemmän ;) )
Kun jäin osa-aikaeläkkeelle, aloin oikein huomioida juttuja. Lakanani olivat reikäisiä, kahvimukit rikkinäisiä, huomioin myös ystäväni reikäisen t-paidan. Ostin aina rahapäivänä esimerkiksi yhden tyynyliinan, lakanan, alushousuja, t-paitoja, kahvimukeja.
Muutaman vuoden päästä kaikki ehjiä.
Kahdessa vuodessa yli 1.5v sitten hankitut ovat jo nuhjaantuneita...
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa vuodessa yli 1.5v sitten hankitut ovat jo nuhjaantuneita...
No eivät ole jos laatu on ollut yhtään kohdillaan ja vaatteista on pidetty edes jotenkuten huolta. Omassa vaatekaapissani on jopa 10v vanhoja vaatteita, enemmistö on kai jotain 5-6 vuotta vanhoja, ja kaikki ovat uudenveroisessa kunnossa. Suosin luonnonmateriaaleja, joten haalistuneita voi värjätä pesukoneessa. Pienet ratkeamat saumoissa voi korjata, napit vaihtaa. Hiki-ja deodoranttitahroille on omat puhdistusaineensa, samoin tahranpoistoniksejä on netti täynnä. Toki nykyään on paljon myynnissä luokattoman huonolaatuista vaatetta joka menee pilalle melkein ekassa pesussa. Kenellä on sellaisiin on varaa?
Halpavaatteista ei tule muuta kuin pirullinen kierre kun koko ajan pitäisi olla ostamassa uutta kun vanhat nuhjuuntuvat pilalle, ja sitten kun koko ajan pitää ostaa jotakin, ei olekaan enää varaa kunnollisiin vaatteisiin.
Kannattaisi tutkijan mennä pk-seudun ulkopuolelle. Täällä ei TODELLAKAAN tiedä pukeutumisesta,että kuka on rikas. Eräät jopa kehuskelevat sillä, ettei tarvitse ostaa vaatteita, kun rahaa on kuin roskaa.
Aika huono tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka ylpeilee niukalla vaatekaapilla ei taida tajuta ongelmaa. Itselläni on yhdet farkut ja parit paikatut kotihousut. Ne ainoat farkkuni lahkeet ovat huonot talvikenkieni kanssa. Lahkeet eivät mene talvikenkien sisään eikä päälle.Ne pitää aina tarkasti asetella, että kehtaa kulkea. Ja farkkujen vetuketju aukeaa itsekseen. Hakaneula ja pitkä pusero aina seuraksi ja siltikin se tuntuu nololta. Rikas olisi heivannut nuo rasittavat farkut ja ostanut yhdet sellaiset mitkä toimii ja missä itse viihtyy. Köyhä ei voi ostaa uusia ja toimivia ennen kuin vanhat oikeasti hajoavat korjauskelvottomiksi. Ja en ala Farkkuihin ompelemaan uutta vetoketjua vaikka kätevä käsistäni olenkin. Pitäisköhän viedä ompelijalle ;-) ?
Laita pätkä kuminauhaa napinläpeen ja lenkki napin ympäri, pyssyy kii.
Siis samanväristä kuminauhaa vetoketjun vetimeen ja se napin ympärille. Sitten nappi kiinni.
Itsellä lompakko ja talous enemmän kuin kunnossa ja nautin siitä että voin hankkia/ostaa kauniita, istuvia ja laadukkaita vaatteita ja muutenkin pidän ulkonäöstäni hyvää huolta . Olet kyllä nyt hiukan hakoteillä vaikkakin omasta mielestäsi oikeassa.
Ymmärrän sinua, vaikka vielä töissä olenkin. Olen se, jolla on tälle kuulle 350 euroa suunnilleen. Käytännössä joudun pihistelemään jo ruoasta. Joinakin kuukausina tilanne voi olla hieman parempi. Vuosi pari menee vanhoilla vaatteilla, mutta sen jälkeen on auttamatta siistit vaatteet kaluttu loppuun. Minäkin laihduin, mutta koska en pystynyt ostamaan uusia vaatteita, en jotenkin kokenut siitä suurtakaan iloa ja päästin itseni repsahtamaan takaisin ja painoa tuli uudelleen. Ei yhtä paljon kuin aiemmin mutta kuitenkin. Koska olen omenavartaloinen ja lyhyt, jo kaupassa vaatteiden löytäminen on vaikeaa. Kirpputoreilla en usko ongelman helpottuvan, kun ei ole tarjolla saman vaatteen useita kokoja. Nyt olen siinä tilanteessa että päällä on aina samat vaatteet. Laihdutuskuurilla en syönyt mitenkään halvasti, lihaa ja kasviksia. Hiilarit ovat niitä halpoja ruokia, makaronit ym. Minulla on yksi yöpaita, yhdet yösukat. Yhdet housut. Reikäisiä villapaitoja muutama, nyt kun siihen ainoaan ehjäänkin tuli iso reikä kyynärpäähän. Sama vaatekerta kielii köyhyydestä monesti. Steve Jobsit ovat aivan poikkeus ja hänenkään vaatteet eivät olleet halpoja. Uggit ovat boheemi, mutta kallis merkki kuten joku toikin esiin. Nyt olen alkanut kokea erilaisuutta. Lounastreffit ystävän kanssa sekoittivat budjettini pahanpäiväisesti. Tuntuu että turha olla yhteydessä ystäviinkään kun ei mihinkään voi mennä.