Lue keskustelun säännöt.
HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa
24.02.2017 |
Voiko joku copypasteta artikkelin sisällön tähän?
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti rahallakaan ei tänä päivänä välttämättä saa laatua, koska osa kalliimmistakin, ns. laatu -merkeistä valmistaa tuotteensa halpatuontantomaissa sekundamateriaaleista. Myyntikate on ainoa asia, mikä on noissa merkkivaatteissa kohdillaan. Halpakaan ei välttämättä ole huonoa, riippuu ihan mistä se on valmistettu ja millaista on ompelujälki. Kuluttajana parhaiten pärjää kun oppii lukemaan pesulappuja ja tutkii vaatteen huolellisesti ennen ostamista.
Ihmettelin myös artikkelissa sitä, että ns. hippityyli leimattiin köyhyyden peittelyksi. Markkinoilla kun on kuitenkin kalliitakin ja laadukkaita merkkejä, kuten esimerkiksi Odd Molly ja Desigual, jotka valmistavat hippityylisiä vaatteita. Ehkä ne sitten näyttävät jotenkin "köyhiltä"?
Noista linkittämistäsi vaatteista näkee heti, etteivät ole halpisvaatteita kirpparilta. On aika päivänselvää, millaisesta hippityylistä artikkelissa oli kyse.
Epäselvää on... laita kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo onebagging käytännössä toimii jos lähdet parin viikon reissuun? Pesetätkö vaatteet pesulassa? Köyhänä pitää pakata enemmän vaatteita mukaan jos ei ole varaa ostaa tai pesettää vaatteita (köyhä voi joutua matkustamaan esim. sukulaisvierailu tms.)
Olen keskussairaalan ylilääkäri ja professori. Ajan vanhalla Skodalla ja pukeudun miten sattuu.
Priaatteeni on, että ne joilla ei ole elämässä muutta näyttöä, näyttävät autolla ja vaatteilla. SE ON HELPOMPAA!!!
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo onebagging käytännössä toimii jos lähdet parin viikon reissuun? Pesetätkö vaatteet pesulassa? Köyhänä pitää pakata enemmän vaatteita mukaan jos ei ole varaa ostaa tai pesettää vaatteita (köyhä voi joutua matkustamaan esim. sukulaisvierailu tms.)
Kyllä, parin viikon reissulla yleensä täytyy jo pesettää jotain tai pestä itse lavuaarissa, tai jos sukuloimassa on niin pyytää saada käyttää pesukonetta. Ei one bagging tosiaankaan sovi kaikille tai joka tilanteeseen, itselle se on menetelmä joka vain on hyvä osata ja josta on monella matkalla selvää hyötyä. Koska olen matkustanut sillä tyylillä jo useamman kerran, selviytyisin todennäköisesti juuri pari viikkoa. Varma ei tietty voi olla, tykkäisin kyllä jos tuonkin pituisella matkalla voisi pestä ainakin jotain.
Mulla on yleensä matkalla mukana max 12 pitovaatetta+päällysvaatteet, alusvaatteet, urheiluvaatteet, kenkiä ja muutama asuste. Kun lähtee siitä ajatuksesta että pakataan vain tietty, rajallinen määrä vaatetta, on helppo välttää turhien vaatteiden raahaamista ympäri maailmaa ja asukokonaisuudet ovat toimivia. Alusvaatteita ja sukkia voi pakata enemmän, ja tahranpoistokynän tms. voi ottaa mukaan pikkutahroja varten, tuulettaa vaatteita jne.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo onebagging käytännössä toimii jos lähdet parin viikon reissuun? Pesetätkö vaatteet pesulassa? Köyhänä pitää pakata enemmän vaatteita mukaan jos ei ole varaa ostaa tai pesettää vaatteita (köyhä voi joutua matkustamaan esim. sukulaisvierailu tms.)
Riippuu työstä. Pankissa konsulttina tms ei voi näyttäytyä lääkärin löysissä farkuissa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ne vaatteilla koreilee!
Ja se pitää paikkansa! On sitten tutkimuksessa mitä vaan.Jep enemmän näitä halpakalliita isolla logolla/tekstillä vaatteisiin merkattuja brändejä pitää usein köyhemmät jotka haluaa koreilla. Oikeasti kalliista merkistähän ei niin helposti näy se logo. Vrt esim gant/guess/hilfiger (toki osalla näilläkin kalliimpaa mallistoa pienemmällä merkillä) ja joku boss (ei orange) burberry jne niin ihan eri hinta ja logojen koot :D
Itse olen ehkä jotain ylempää keskiluokkaa, mutta usein menen collareissa pummina kun taas välillä on oikeasti toista tonnia päällä :D Välillä myös pummilookissa saattaa vaatteiden yhteishinta nousta lähelle tonnia vaikkei ehkä näytäkään siltä... En vaan jaksa sitä ylenpalttista laittamista ja teen usein asioita missä pitää olla mukavat, lämpimät ja joustavat vaatteet niin esim villakangastakki, suorat housut ja korkkarit ei tätä ole vaan collarit, laskettelutakin tapainen ja uggit hoitaa hyvin asian vaikka melko hirveältä ja pummilta saattaa näyttää :D
Sama juttu, kuulumme ylimpään luokkaan tuloja katsottaessa, mutta olen lähes aina collareissa ja hupparissa. Ja laskettelutakissa ja uggeissa. Saattaa ne tietty usein olla aika kalliita vaikka rennot vaatteet onkin, ihan siksi että materiaali on mukavampaa ja kestää tuhat pesua.
Joskus joku kyseli rahaa penkillä istuskellessaan, ei pummannut. Nyt on vie investointipankkia ja istuu edelleen samalla penkillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat ovat tiedostavia ja kampanjoivat halparetkuketjuja vastaan. On huomattavasti tuomittavampaa käyttää vaatteita henkkamaukalta, zarasta, cosilta, gapilta, bananarepublicanista yms. kuin olla omistamatta Louis Vuittonia tai Chanelia tms.
Joku valitti että on vaikea löytää laadukkaita vaatteita edullisesti. Ei ole. Niitä myydään sellaisissa paikoissa joissa rikkaat käyvät ostoksilla ja sana kiirii piireissä mistä löytyy. Siis vaikka vaatteiden osto ei ole maailman kiinnostavin asia niin en ole sellaista liikenaista, nörttiä vielä tavannut joka ei halua panostaa vaatetukseen ja näyttää hyvältä. Kaikki ei osaa luonnostaan mutta heillä on varaa palkata joku hankkimaan puolestaan. Suurin osa ylemmästä palkkaluokasta ei ole niin tietoinen että edes tietäisi jonkun Zaran :) Ne vanhat luksusmerkit tunnetaan. Siksipä esimerkiksi Burberry ja edelleen pitää pintansa businessnaisten työvaatemarkkinoilla mutta se ei kiinnosta huonompipalkkaista merkkiliisaa koska sillä ei saa statusta instassa;)
Burberryllä oli briteissä pitkään huono maine koska se yhdistettiin jalkapallohuliganismiin ja alimpiin yhteiskuntaluokkiin. Burberrystä käytettiin nimitystä chav check (chav=cheap and vulgar, brittien wt). Burberryltä meni paljon rahaa ja aikaa saadakseen keskiluokkaiset ja yläluokkaiset britit takaisin asiakkaiksi. Pubeihin esimerkiksi evättiin pääsy jos asiakkaalla oli Burberryä yllään eli aika suuren mittaluokan ongelmasta kyse.
Siihen vähän perustuu brändien kopionti jotta muut luulisivat. Toisaalta törkyinen kopio jostain,sieltä ei olekkaan parempi kuin aito vaikka kauppaajat väittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Narkkari on ihminen. Tunteva ihminen
Kiusaaja on vain ulkokuori joka silmät pälyillen ja selässäkin silmät kyttäilee ketä nostaisi tikunnokkaan, koska syvällä tietää olevansa arvoton sadisti joka nauttii jonkun alas paimamisesta porukassaElämän hallintansa menettänyt ihminen on tietenkin tunteva ihminen ja sinäänsä surullista , jos jonkun kohtalo on narkkarin kohtalo. Vai? Mutta en näe mitään ihailtavaa yrittää muistuttaa sellaista, jos ei sellainen oikeasti ole. Tai ehkä sitä on elämän hallintansa menettämistä, jos tietoisesti sellaiselta haluaa näyttää?
Nyt on sitten huonoa, jos ei halua näyttää narkkarilta tai ei ihaile sellaista? Tuolla heroin chic-muodilla oli 90-luvulla surulliset seuraukset. Siitä on paljon netissäkin infoa, jos vaan viitsii siihenkään käyttää aikaansa, sen lukemiseen.
Ei hyvää päivää. Miksi yrität niin kovasti esittää tyhmää jos et sellainen ole?
No vastaa sitten miksi sinä haluat näyttää spurgulta tai narkkarilta, jos et sitä ole?
Pukeudun aivan juuri niin kuin haluan enkä paljon välitä mitä sinä ja muut ajattelevat. Ihan niin kuin sinäkään et voi päättää, mitä muut sinusta ajattelevat, vaikka sinulla olisi muotihuoneelta mittatilausvaatteet. Viimeistään kun avaat suusi paljastut.
Jos olen jonkun puolisokean tädin mielestä ensivaikutelmalta narkin näköineni eikä hän sen takia ota kontaktia minuun ihmisenä, niin en minä sellaisessa mitään menetä, ihan sama, siinähän ihmettelee sitten AV-palstalla kaltaistensa kanssa.
Huoraksi on puhuteltu ja kysytty hintaa kaupungilla oli sitten toppavaatteet tai juhlamekossa laitettuna. Sekään ei saa muuttamaan pukeutumistani koska idiootteja on aina, en tanssi sellaisten pillin mukaan. -eri
Samojen idioottien keskellä minäkin siellä kaupungilla kävelen, mutta jostain syystä minulta ei ole koskaan kyselty hintaa eikä huoraksi puhuteltu. Ei vaikka suuni avaan ja sanon jotain. Miksiköhän?
Älä pidä jännityksessä kauempaa vaan kerro ihan omin sanoin.
Oiskohan niin, että pukeudun niin ja käyttäydyn niin, ettei kukaan, edes idiootit miellä minua sellaiseksi?
Ja olisikohan, että jos pukeutuu ilotytön tai narkkarin näköisesti, muut ihmiset kuvittelevat päässään asioita ja kommentoivat ääneen?
On niitä köyhemmänpuoleisia että rahan voisi laittaa tärkeämpään kun vaatteisiin. Työssä pukeudutaan työnluonteen mukaan. Vapaa-ajalla ollaan kuka mitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saan vaatteet lahjoituksina. Laitan vaaterahat johonkin tärkeämpänä. Tämä tarkoittaa, että minulla on kaikenlaisia vaatteita. Ne eivät ole minun tyylisiäni. Ne eivät edusta yhtä tyyliä. Saan hienoja merkkivaatteita jotka ovat kuitenkin jo aikansa eläneitä. Saan uusia vikaostoksia mutta en voi valittaa väärästä mallista tai liian isosta koosta. Käsilaukut tulee toiselta bling bling käsilaukkufriikkikaverilta. Hänellä on pieni kengänkoko joten kengät tulee sporttikaverilta. Eli kuljen lenkkareissa bling bling käsilaukun kanssa. Päässä lasten vanha pipo ja takkina ikivanha moneen kertaan korjattu merkkitakki. Niin en tunne olevani omissa nahoissani tai minkään tyylinen. Olen kuitenkin erittäin onnellinen jokaisesta vaatekappaleesta.
Joku ehdotti 15 euron villakangastakkia. Voiko ne pestä kotona vai pitääkö viedä pesulaan? Tämä ketju on todella hyvä esimerkki kuinka on vaikea tajuta sellaista mikä ei koske itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Minä olen minimalisti jo (Projekti 333-porukkaa). Olen huomannut, että minimalistinen vaatekaappi on omalla tavallaan vaativa. Vaatteiden pitää olla hyvälaatuisia koska kulutus on kovaa, ja niiden pitää sopia keskenään hyvin yhteen. Epämääräiset rytkyt saavat lähtöpassit ensimmäisenä, ja kun ideana on vähentää ostelua, laadusta täytyy alkaa olemaan tarkka. Vaikka laatu vähän maksaisikin, siihen kuitenkin on varaa koska ostettavaa on niin vähän.
Monet P333:een osallistuneet ovat sanoneet, että minimalistiseen pukeutumiseen siirtyminen on tehnyt heistä aiempaa tyylikkäämpiä, ja voin omalta osaltani vahvistaa tämän. Jotta minimalistinen vaatekaappi toimisi arjessa, sen pitää olla suunniteltu ja tyylin pitää olla selkeä ja sellainen että siinä aidosti viihtyy. Tämä suunnittelu on kuitenkin kertaluonteinen juttu, sitten kun toimiva kaava on löytynyt, pukeutuminen on todella helppoa. Projekti 333 on todella hyvä työkalu aloittelevalle minimalistille, kannattaa googletella!
Kiitos vinkistä. Aloitan englanninkieliselta sivulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaalla pyörin paskasissa koltsareissa ja reikäsessä hupparissa. Voin kertoa, että vaatetuksestani ei näe varallisuuteni tasoa:) Muotipelleily vaan ei ole koskaan kiinnostanut minua.
SPR:n kontista löytyy hyvin naisten merkkivaatteita ja hinnat ovat alemmat kuin UFFilla.
Oon näitä samoja pohdiskellut viime vuosina. Oli karua huomata miten tuomitseva ja luokitteleva oon voinut olla.
Aloin käydä leipäjonoissa 2013 kun työkyky oli mennyt vuotta aiemmin. En ennenkään ollu varakas, mutta tulin toimeen sillai, ettei tarvinnut panikoida perustarpeiden takia. Oon aina pitänyt rennoista vaatteista ja jonkinlaisena nuorena vihervassarina ja boheemina pidin ylpeydenaiheena, että en kerskaile vaatteilla tai muullakaan omaisuudella.
Siinä ruokaa jonotellessa kattelin ihmisiä ja aloin kiinnittää huomiota missä vaiheessa niiden köyhyys on. Just alkanut vai kestänyt iäisyyksiä. Tajusinpa myös ajan mittaan, että se koskee myös minua.
Vuodessa alkaa näkyä ensimmäiset merkit, että rahaa ei ole. Kampaus/ hiusväri on usein ylikasvanut. Aamulla huomaa, että ehjiä sukkia ja alusvaatteita ei löydy kuin ehkä yhet kaapista. Säästää ne ehjät tyttöjen saunailtaa varten.
Kengät ja takit kestää toiselle vuodelle ihan ookoona. Varsinkin jos on kertynyt useampia, niin aina on jotain varalla. Ongelmaksi alkaa muodostua vaatteiden yhteensopivuus. Olin aina ajatellut, että on vaan uskomatonta tyylitajuttomuutta pitää tietynlaisia vaateyhdistelmiä, kun kirppareilta saa kaikkea. No. Jos usein käyttärahaa ruokaan ja kodinhankintoihin jaa ~400e kuussa, niin vitosen housut on iso investointi. Ainaki, jos haluaa vähän elääkin. Esim. ostaa bisset tyttöjen saunailtaan. Tossa kohtaa mun itsetunto alko rakoilemaan. Se, että on vähän nuhjuset vaatteet on mulle ihan ok, mutta TYYLIÄ hel**tti pitää olla! Olin lihonut tossa ajassa ja se lisäs kriisiä. Vanhat vaatteet ei vaan enää istunu vaikka päälle ois mahtunutki.
Oon nyt oppinu karsimaan rahaa vievät tavat (= elämän :D ) ja on vähä helpompaa. Tänä herra vuonna vaan nielen rikkoutuneen egon palasia ja kyttäilen nettikauppoja. Painoa on niin paljon, ettei kirppiksiltä yleensä löydy sopivia kuteita. Itse asiassa hävettää mennä kirppiksille kiertelemään huonoissa vaatteissa. Vähän liian köyhä meininki. Bongaan netistä jotain halpaa, niin kehtaa ne vaatteet päällä mennä oikeiden kauppojen alennusmyynteihin tai kirppikselle.
Joo. Olen pinnallinen. Tosin enää en katso säälivällä silmällä, kun joku tulee rumissa vaatteissa vastaan. Myötätunnolla enemminkin.
(Pliis, joku nyt kommentoimaan, että syö läski vähemmän, niin löytyy vaatteita ja rahaakin jää enemmän ;) )
Vierailija kirjoitti:
Oon näitä samoja pohdiskellut viime vuosina. Oli karua huomata miten tuomitseva ja luokitteleva oon voinut olla.
Aloin käydä leipäjonoissa 2013 kun työkyky oli mennyt vuotta aiemmin. En ennenkään ollu varakas, mutta tulin toimeen sillai, ettei tarvinnut panikoida perustarpeiden takia. Oon aina pitänyt rennoista vaatteista ja jonkinlaisena nuorena vihervassarina ja boheemina pidin ylpeydenaiheena, että en kerskaile vaatteilla tai muullakaan omaisuudella.
Siinä ruokaa jonotellessa kattelin ihmisiä ja aloin kiinnittää huomiota missä vaiheessa niiden köyhyys on. Just alkanut vai kestänyt iäisyyksiä. Tajusinpa myös ajan mittaan, että se koskee myös minua.
Vuodessa alkaa näkyä ensimmäiset merkit, että rahaa ei ole. Kampaus/ hiusväri on usein ylikasvanut. Aamulla huomaa, että ehjiä sukkia ja alusvaatteita ei löydy kuin ehkä yhet kaapista. Säästää ne ehjät tyttöjen saunailtaa varten.
Kengät ja takit kestää toiselle vuodelle ihan ookoona. Varsinkin jos on kertynyt useampia, niin aina on jotain varalla. Ongelmaksi alkaa muodostua vaatteiden yhteensopivuus. Olin aina ajatellut, että on vaan uskomatonta tyylitajuttomuutta pitää tietynlaisia vaateyhdistelmiä, kun kirppareilta saa kaikkea. No. Jos usein käyttärahaa ruokaan ja kodinhankintoihin jaa ~400e kuussa, niin vitosen housut on iso investointi. Ainaki, jos haluaa vähän elääkin. Esim. ostaa bisset tyttöjen saunailtaan. Tossa kohtaa mun itsetunto alko rakoilemaan. Se, että on vähän nuhjuset vaatteet on mulle ihan ok, mutta TYYLIÄ hel**tti pitää olla! Olin lihonut tossa ajassa ja se lisäs kriisiä. Vanhat vaatteet ei vaan enää istunu vaikka päälle ois mahtunutki.
Oon nyt oppinu karsimaan rahaa vievät tavat (= elämän :D ) ja on vähä helpompaa. Tänä herra vuonna vaan nielen rikkoutuneen egon palasia ja kyttäilen nettikauppoja. Painoa on niin paljon, ettei kirppiksiltä yleensä löydy sopivia kuteita. Itse asiassa hävettää mennä kirppiksille kiertelemään huonoissa vaatteissa. Vähän liian köyhä meininki. Bongaan netistä jotain halpaa, niin kehtaa ne vaatteet päällä mennä oikeiden kauppojen alennusmyynteihin tai kirppikselle.
Joo. Olen pinnallinen. Tosin enää en katso säälivällä silmällä, kun joku tulee rumissa vaatteissa vastaan. Myötätunnolla enemminkin.
(Pliis, joku nyt kommentoimaan, että syö läski vähemmän, niin löytyy vaatteita ja rahaakin jää enemmän ;) )
Syö läski vähemmän, niin löytyy vaatteita ja rahaakin jää enemmän.
Tosin omien kokemuksien mukaan tämä ei pidä paikkansa, itse jätin hiilihydraatit pois ruokavaliosta niin kuukausittainen ruokalasku kasvoi huomattavasti.
Laihduttuani olen joutunut uusimaan vaatteitani useampaan kertaan, kun vanhat rupeavat jäämään teltoiksi.
Eli ei se laihduttaminenkaan välttämättä ainakaan lyhyellä aikavälillä tule halvaksi. Pitemmällä aikavälillä tilanne voikin olla toinen.
Vierailija kirjoitti:
Oon näitä samoja pohdiskellut viime vuosina. Oli karua huomata miten tuomitseva ja luokitteleva oon voinut olla.
Aloin käydä leipäjonoissa 2013 kun työkyky oli mennyt vuotta aiemmin. En ennenkään ollu varakas, mutta tulin toimeen sillai, ettei tarvinnut panikoida perustarpeiden takia. Oon aina pitänyt rennoista vaatteista ja jonkinlaisena nuorena vihervassarina ja boheemina pidin ylpeydenaiheena, että en kerskaile vaatteilla tai muullakaan omaisuudella.
Siinä ruokaa jonotellessa kattelin ihmisiä ja aloin kiinnittää huomiota missä vaiheessa niiden köyhyys on. Just alkanut vai kestänyt iäisyyksiä. Tajusinpa myös ajan mittaan, että se koskee myös minua.
Vuodessa alkaa näkyä ensimmäiset merkit, että rahaa ei ole. Kampaus/ hiusväri on usein ylikasvanut. Aamulla huomaa, että ehjiä sukkia ja alusvaatteita ei löydy kuin ehkä yhet kaapista. Säästää ne ehjät tyttöjen saunailtaa varten.
Kengät ja takit kestää toiselle vuodelle ihan ookoona. Varsinkin jos on kertynyt useampia, niin aina on jotain varalla. Ongelmaksi alkaa muodostua vaatteiden yhteensopivuus. Olin aina ajatellut, että on vaan uskomatonta tyylitajuttomuutta pitää tietynlaisia vaateyhdistelmiä, kun kirppareilta saa kaikkea. No. Jos usein käyttärahaa ruokaan ja kodinhankintoihin jaa ~400e kuussa, niin vitosen housut on iso investointi. Ainaki, jos haluaa vähän elääkin. Esim. ostaa bisset tyttöjen saunailtaan. Tossa kohtaa mun itsetunto alko rakoilemaan. Se, että on vähän nuhjuset vaatteet on mulle ihan ok, mutta TYYLIÄ hel**tti pitää olla! Olin lihonut tossa ajassa ja se lisäs kriisiä. Vanhat vaatteet ei vaan enää istunu vaikka päälle ois mahtunutki.
Oon nyt oppinu karsimaan rahaa vievät tavat (= elämän :D ) ja on vähä helpompaa. Tänä herra vuonna vaan nielen rikkoutuneen egon palasia ja kyttäilen nettikauppoja. Painoa on niin paljon, ettei kirppiksiltä yleensä löydy sopivia kuteita. Itse asiassa hävettää mennä kirppiksille kiertelemään huonoissa vaatteissa. Vähän liian köyhä meininki. Bongaan netistä jotain halpaa, niin kehtaa ne vaatteet päällä mennä oikeiden kauppojen alennusmyynteihin tai kirppikselle.
Joo. Olen pinnallinen. Tosin enää en katso säälivällä silmällä, kun joku tulee rumissa vaatteissa vastaan. Myötätunnolla enemminkin.
(Pliis, joku nyt kommentoimaan, että syö läski vähemmän, niin löytyy vaatteita ja rahaakin jää enemmän ;) )
Itse laihduin 44 -> 36 9 kk ajan sillä kun ei ollut varaa ruokaan.
Söin puuroa aina kun olin yksin, eli kuukaudesta puolet. Jossain vaiheessa tajusin vihreää pitää myös syödä. Työkaveri jäi eläkkeelle ja halusi pitää lasten juhlat. Juhlien jälkeen sain puolikkaan kaalin, jossa oli herkkutikkuja. Pannun kautta pilkottu kaali, mukaan keitettyä riisiä ja soijaa, söi, mutta ei ollut hyvää. Sen viikon söin samaa ruokaa, mitä nyt aamulla puuroa.
Onneksi opin maustamaan. Vihanneksina syön porkkanaa. Kuorin ja jääkaappiin veteen. Ei maksa paljoa. Fillareilla töihin 10 kk vuodesta , ei se 50 km viikossa laihduta mutta ehkä vähän kiinteytyy. Ja on ilmaista.
Tyylikkään liikenaisen Burberry-kokonaisuus
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2008/06/01/article-1023460-015FF94400000…
Jaa, niin me ollaan erilaisia ihmiset. Minun mielestäni nuorison elämässä on paljon pahempia murheen aiheita kuin verkkarit tai tennarit. Varsinkin kun ne verkkarit on yleensä puhtaat ja selkeästi muodikkaat ja tennarit näyttävät vaan rakkailta kun ovat vähän käytetyt.