Lue keskustelun säännöt.
HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa
24.02.2017 |
Voiko joku copypasteta artikkelin sisällön tähän?
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Sun ongelma ei todellakaan ole pukeutuminen vaan ihan joku muu, mitä ei vaatteilla peitetäkään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä vastauksessa ollut '' Tosin varakkuus ei näy pukeutumisesta silloin kun on todella rikas. '' pitää paikkansa. Itsekin olen varakkaasta perheestä ja kaapit pursuavat uusia vaatteita, mutta silti käytän ainakin viikon samoja vanhoja vaatteita. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta näyttää tuntemattomille kanssaeläjille varakkuuttani. Omapahan on asiani.
Ja tiedoksi heille, jotka yrittävät nostaa sosiaalista statustaan pukeutumalla kalliinnäköisiin sun muihin hepeneisiin, että ihmisestä kyllä näkyy olemuksesta oikea sosiaalinen status.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhänkään ei tarvitse pukeutua johonkin rikkinäisen verkkapukuun koska nykyään esim zarasta saa kivannäköisiä vaatteita halvalla. Jos elämä sen sijaan on muutamasta eurosta kiinni niin kirpputorilla on ihan uusiakin vaatteita muutamalla eurolla. Köyhyys on todella paljon myös valintakysymys. Joko rahaa ei ole ruokaan koska se menee viinaan tai sitten käytetään surkeita vaatteita koska rahat laitetaan johonkin luomuruokaan tai luontaishoitoihin -- näin ainakin omassa tuttavapiirissä!
Minä käyn töissä mutta vuokran ym kulujen jälkeen vaatteisiin ei käytännössä jää rahaa. Ostan uusia vaatteita n 2 krt vuodessa ja silloinkin useimmiten on kyse uusista alushousuista tai sukista hajonneiden tilalle. Huvikseni en osta vaatteita koskaan, en mitään muutakaan. Laskujen jälkeen tälle kuukaudelle jäi rahaa 340€. Olen hyvässä ammatissa ja erotun muista ammattikuntani jäsenistä juurikin siinä, että pukeudun todella huonosti / epäsiististi.
Ostin pitkään vaatteita H&M:ltä ja Zarasta rikkimenneiden tilalle. Minulla on aina yhden housut, joita käytän joka päivä. Zaran housut ovat kestäneet keskimäärin 2-3kk kunnes ratkeavat / repeävät jostakin kohdasta. Puserot nyhjääntyvät ja kulahtavat. Koko vaatetus huutaa rahan puutetta. Lisäksi on käytössä yksi paitapusero ja yksi villapaita. Molemmissa on reiät jo, paitapusero harmaa (oli valkoinen), villapaita oli musta, se on harmaantunut myös. Työhaastattelussa olisin todellisissa ongelmissa, koska nykyiset farkkuni ovat siniset. Mihinkään jakkupukuun minulla ei ole varaa (olisi ammattini normivaatetus). Olen aina samoissa vaatteissa. Aina. Jos jotakin hajoaa niin pahasti ettei sitä voi korjata, joudun ostamaan uutta.
Todella halvat vaatteet eivät kestä ja näyttävät halvoilta. Kyllä omassa ammattikunnassani on hyvin homogeeninen, siisti pukeutumistapa. Silkkipaita / paitapusero, neule tms. H&m:n neuleen erottaa kyllä laadukkaasta aivan vaivatta. Ne eivät laskeudu vaan ovat täysin muodottomia pusseja.
Työhaastattelussa kerran jopa haastattelija mainitsi jotakin paidastani (joka oli h&m:ltä). Nuhjaantunut ulkomuoto ei anna vakuuttavaa kuvaa ihmisestä jos hän poikkeaa viiteryhmästään. Lisäksi kukaan tuskin nauttii siitä, että pitää joka päivä samoja, reikäisiä vaatteita. Jatkuva Zaran ostaminen käy kalliiksi vaatteiden rikkoonnuttua säännöllisesti.
Takkiesimerkki huvittaa: en edes muista kuinka vanha takkini on. Yli 5-vuotias, täyte pursuilee saumoista ulos. En edes kuvittele että pystyisin ostamaan uutta takkia, en tiedä koska seuraavan kerran. Takki on väärän kokoinenkin mutta ei voi mitään. Kun laihduin, kaikki vaatteet roikkuivat päällä koska en pystynyt hankkimaan oikeaa kokoa. Jotenkin tilanne masensi ja olen lihonut vähän takaisin.
Vaatteet ovat Suomessa aivan älyttömän kalliita.
Tuossa tilanteessa Uffille, Fidaan ja Pelastusarmeijan kirpparille.
Klassinen Marellan villakangasjakku 15,-
Käyttämättömät levikset (ajankohtainen malli) 3,50 (Pelastusarmeijan viikkopoisto, -50%)
Andiatan kapea polvipituinen hame, täysin ajaton malli, villakangasta, poisto 1,- Fidalta
Laadikkaita viskoositrikoopuseroita, jakun alle sopivia, edellisten kaltaisilta "toimistovaatemerkeiltä" esim 6,- tai 7,50
Suoria housuja, sekä villakankaisia että kelpuuttamiani ei-villakankaisia, 10,-
Kenkiä, alusvaatteita, sukkia/sukkahousuja ei käytännössä löydä kirpparilta.
Näitä käyn etsiskelemässä jos sattuu vaikka töiden välissä tunti vapaata keskustassa. (Mun hommissa miltei joka viikko käy näin.) Jos olet työnhakija, ehkä ehdit? Ja musta tuo on ihan kivaa, kuin oikeaa kaupoilla käymistä. Toki ei voi kiiretilanteessa mennä ja vain hakea tarvitsemaansa, hankintoja on tehtävä hyvissä ajoin. Mutta näin voisi saada ihan bisneskelpoista päällepantavaa halpaketjuhinnoin.
^ Sori, sanoikit alussa jo olevasi töissä.
On tuo silti ihan käypä neuvo monelle. ;)
Rikkaat ovat tiedostavia ja kampanjoivat halparetkuketjuja vastaan. On huomattavasti tuomittavampaa käyttää vaatteita henkkamaukalta, zarasta, cosilta, gapilta, bananarepublicanista yms. kuin olla omistamatta Louis Vuittonia tai Chanelia tms.
Joku valitti että on vaikea löytää laadukkaita vaatteita edullisesti. Ei ole. Niitä myydään sellaisissa paikoissa joissa rikkaat käyvät ostoksilla ja sana kiirii piireissä mistä löytyy. Siis vaikka vaatteiden osto ei ole maailman kiinnostavin asia niin en ole sellaista liikenaista, nörttiä vielä tavannut joka ei halua panostaa vaatetukseen ja näyttää hyvältä. Kaikki ei osaa luonnostaan mutta heillä on varaa palkata joku hankkimaan puolestaan. Suurin osa ylemmästä palkkaluokasta ei ole niin tietoinen että edes tietäisi jonkun Zaran :) Ne vanhat luksusmerkit tunnetaan. Siksipä esimerkiksi Burberry ja edelleen pitää pintansa businessnaisten työvaatemarkkinoilla mutta se ei kiinnosta huonompipalkkaista merkkiliisaa koska sillä ei saa statusta instassa;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Sun ongelma ei todellakaan ole pukeutuminen vaan ihan joku muu, mitä ei vaatteilla peitetäkään. :(
Kuten mikä? Se etten ymmärrä miksi joku haluaa kävellä ulkona ja näyttää narkkarilta tai spurgulta, kun ei ole eikä edes rahojensa puolesta joudu väkisin?
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pukeutuisin eri tavalla kuin nyt, jos olisi varaa. Ja huom.15 euron kirppistakki on ihan hinnakas ja harvoin kulumattoman näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Yksi asia on, että vaatteet ovat mieleisiä, käytännöllisiä, helposti yhdisteltäviä ja niitä on sopiva pieni määrä ja ne eivät luo negatiivisiä mielleyhtymiä.
Toinen on se kun on 20 vuotta vanhaa talvitakkia, josta täytteet tursuavat, rikkinäiset sukkahosut ja muut luulevat sinua spurguksi. Omistetaan kahdet housut yhteensä sekä juhlaan ja arkeen. Toiset pesussa ja toiset jalassa. Sitten ihmetellään kun muut säälivät tai katsovat nenän vartta pitkin. Vaikka ollaan niin varakkaita tai rikkaita. Kun on niin kiire itsensä kehittämisessä, että ei ehdi muulta kuin näyttämään spurgulta.
Hyvin kuitenkin täällä aaveelläkin roikkumiseen sitä aikaa riittää, vai tämäkö se sitä itsensä kehittämistä oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Yksi asia on, että vaatteet ovat mieleisiä, käytännöllisiä, helposti yhdisteltäviä ja niitä on sopiva pieni määrä ja ne eivät luo negatiivisiä mielleyhtymiä.
Toinen on se kun on 20 vuotta vanhaa talvitakkia, josta täytteet tursuavat, rikkinäiset sukkahosut ja muut luulevat sinua spurguksi. Omistetaan kahdet housut yhteensä sekä juhlaan ja arkeen. Toiset pesussa ja toiset jalassa. Sitten ihmetellään kun muut säälivät tai katsovat nenän vartta pitkin. Vaikka ollaan niin varakkaita tai rikkaita. Kun on niin kiire itsensä kehittämisessä, että ei ehdi muulta kuin näyttämään spurgulta.
Hyvin kuitenkin täällä aaveelläkin roikkumiseen sitä aikaa riittää, vai tämäkö se sitä itsensä kehittämistä oikein on?
Vaatteet on ehkä surkein sijoitus, ei tosin yhtä surkea kuin auto. Siksipä ostan vaatteita ehkä satasella vuodessa ja autoa ei ole ollenkaan. Laitan ylijäämärahat eli reilu 2000e per kuukausi, huomattavasti mieluummin sijoitusten jatkoksi ja eläköidyn aikaisemmin, kuin ostelen vaatteita saati autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Yksi asia on, että vaatteet ovat mieleisiä, käytännöllisiä, helposti yhdisteltäviä ja niitä on sopiva pieni määrä ja ne eivät luo negatiivisiä mielleyhtymiä.
Toinen on se kun on 20 vuotta vanhaa talvitakkia, josta täytteet tursuavat, rikkinäiset sukkahosut ja muut luulevat sinua spurguksi. Omistetaan kahdet housut yhteensä sekä juhlaan ja arkeen. Toiset pesussa ja toiset jalassa. Sitten ihmetellään kun muut säälivät tai katsovat nenän vartta pitkin. Vaikka ollaan niin varakkaita tai rikkaita. Kun on niin kiire itsensä kehittämisessä, että ei ehdi muulta kuin näyttämään spurgulta.
Hyvin kuitenkin täällä aaveelläkin roikkumiseen sitä aikaa riittää, vai tämäkö se sitä itsensä kehittämistä oikein on?
Taitaa ainoa säälijä ja nenän vartta pitkin katsova ketjussa olla sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Minä olen minimalisti jo (Projekti 333-porukkaa). Olen huomannut, että minimalistinen vaatekaappi on omalla tavallaan vaativa. Vaatteiden pitää olla hyvälaatuisia koska kulutus on kovaa, ja niiden pitää sopia keskenään hyvin yhteen. Epämääräiset rytkyt saavat lähtöpassit ensimmäisenä, ja kun ideana on vähentää ostelua, laadusta täytyy alkaa olemaan tarkka. Vaikka laatu vähän maksaisikin, siihen kuitenkin on varaa koska ostettavaa on niin vähän.
Monet P333:een osallistuneet ovat sanoneet, että minimalistiseen pukeutumiseen siirtyminen on tehnyt heistä aiempaa tyylikkäämpiä, ja voin omalta osaltani vahvistaa tämän. Jotta minimalistinen vaatekaappi toimisi arjessa, sen pitää olla suunniteltu ja tyylin pitää olla selkeä ja sellainen että siinä aidosti viihtyy. Tämä suunnittelu on kuitenkin kertaluonteinen juttu, sitten kun toimiva kaava on löytynyt, pukeutuminen on todella helppoa. Projekti 333 on todella hyvä työkalu aloittelevalle minimalistille, kannattaa googletella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi varaa laittaa rahaa vaatteisiin, mutta ei kiinnosta. Minua kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän minimalismi ja äärimmäisen toisen pään hakeminen esim.
- kaikki vaatteet samaa väriä
- samaa mallia 1-3 kpl
- muutamaan laukkuun sopiva vaatevarasto
- yksinkertaisuus
- matkustaminen 1 repun kanssa (onebagging)
- samojen vaatteiden käyttäminen töissä usein
Juurikin sellainen vaatekaappi, jossa on yhtä väriä, parhaat tuotteet tuplina/triploina ja yksinkertaisuus ja selkeys. Olen nainen. Olen miettinyt viime aikoina, miksi olen ostanut eri värisiä käsilaukkuja ja kenkiä? En tarvitse niitä. Miksi minulla on eri värisiä mekkoja, paitoja, puseroita, jakkuja, housuja, hameita, asusteita ja koruja? Ja kaikkia niitä kymmenissä eri malleissa?
Haluan loppuelämäni olevan HELPPO ja SELKEÄ.
Haluan huoneen, jossa on vain iso sohva, iso telkkari, pyörä seinää vasten ja simppelin toimivan ja erittäin, erittäin kompaktin yksivärisen vaatevaraston.
Pyrin tätä kohti. Esim. nettikaupoista ostaessani jotain, rajaan vain sen värin vaatteet jota kohti vaatevarastoni pyrkii.
Jossain välissä lahjoitan/myyn kaiken muun. Ainoa mitä saatan säilyttää eri värisenä ja "tarpeettomana" on hääpukuni vuosikymmenien takaa.
Yksi asia on, että vaatteet ovat mieleisiä, käytännöllisiä, helposti yhdisteltäviä ja niitä on sopiva pieni määrä ja ne eivät luo negatiivisiä mielleyhtymiä.
Toinen on se kun on 20 vuotta vanhaa talvitakkia, josta täytteet tursuavat, rikkinäiset sukkahosut ja muut luulevat sinua spurguksi. Omistetaan kahdet housut yhteensä sekä juhlaan ja arkeen. Toiset pesussa ja toiset jalassa. Sitten ihmetellään kun muut säälivät tai katsovat nenän vartta pitkin. Vaikka ollaan niin varakkaita tai rikkaita. Kun on niin kiire itsensä kehittämisessä, että ei ehdi muulta kuin näyttämään spurgulta.
Hyvin kuitenkin täällä aaveelläkin roikkumiseen sitä aikaa riittää, vai tämäkö se sitä itsensä kehittämistä oikein on?
Ööh, kenelle luulit vastaavasi? En kommentissani puhunut mitään spurgulta näyttämiseltä tai siitä mitä ajattelen muiden katseista tai itseni kehittämisestä! Mutta nyt kun otit puheeksi niin voin minä näitäkin mieltäsi painavia asioita kommentoida: 1. Se 20 vuotta vanha talvitakki voi olla siisti jos sitä on huollettu ja pidetty hyvin. Ja jos jollain on rikkinäinen takki niin en todellakaan katso häntä nenääni pitkin. En arvota ihmisiä vaatteiden mukaan mi-ten-kään tai millään tavalla. 2. Minulla ei ole kiire "kehittää itseäni". Mutta arvostan aikaani ja en halua käyttää vaateasioiden kanssa miettimiseen tai johonkin "asukokonaisuuden miettimiseen" aikaa. Yhtään. Esim. pukeudun pellavaiseen mustaan mekkoon ja vajaamittaisiin housuihin sekä mustiin tennareihin, sen sijaan että pohtisin sopiiko nuden kynähameen kanssa persikanvärinen silkkipusero ja minkälaiset asusteet valitsisin siihen tänä päivänä. 3. Minulla riittää aikaa, olen varsin rauhallinen aina vaikka näennäisesti voisi luulla, että on kiire. Käytän aikaani miten haluan ja jos haluan vaikka roikkua aaveellä viikonlopun, teen niin iloisena ja hyvillä mielin enkä häpeillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä tämä ryysyilyn ihannointi oikein tulee? Johan se on itsellekin mukavampi tehdä asioita, vaikka nyt "kehittää itseään", kun päällä on mukavat ja kauniit vaatteet. Etenkin kenkäpuolella laadukkaat kengät kestävät myös pidempään ja senkin ajan asiallisemman näköisenä kuin heikkolaatuiset. Kauniit asiat tuovat iloa itselle ja kanssaihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Narkkari on ihminen. Tunteva ihminen
Kiusaaja on vain ulkokuori joka silmät pälyillen ja selässäkin silmät kyttäilee ketä nostaisi tikunnokkaan, koska syvällä tietää olevansa arvoton sadisti joka nauttii jonkun alas paimamisesta porukassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Narkkari on ihminen. Tunteva ihminen
Kiusaaja on vain ulkokuori joka silmät pälyillen ja selässäkin silmät kyttäilee ketä nostaisi tikunnokkaan, koska syvällä tietää olevansa arvoton sadisti joka nauttii jonkun alas paimamisesta porukassa
Elämän hallintansa menettänyt ihminen on tietenkin tunteva ihminen ja sinäänsä surullista , jos jonkun kohtalo on narkkarin kohtalo. Vai? Mutta en näe mitään ihailtavaa yrittää muistuttaa sellaista, jos ei sellainen oikeasti ole. Tai ehkä sitä on elämän hallintansa menettämistä, jos tietoisesti sellaiselta haluaa näyttää?
Nyt on sitten huonoa, jos ei halua näyttää narkkarilta tai ei ihaile sellaista? Tuolla heroin chic-muodilla oli 90-luvulla surulliset seuraukset. Siitä on paljon netissäkin infoa, jos vaan viitsii siihenkään käyttää aikaansa, sen lukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tämä ryysyilyn ihannointi oikein tulee? Johan se on itsellekin mukavampi tehdä asioita, vaikka nyt "kehittää itseään", kun päällä on mukavat ja kauniit vaatteet. Etenkin kenkäpuolella laadukkaat kengät kestävät myös pidempään ja senkin ajan asiallisemman näköisenä kuin heikkolaatuiset. Kauniit asiat tuovat iloa itselle ja kanssaihmisille.
Minun esteettistä silmääni häiritsee jos on "mukavat ja kauniit vaatteet" eivätkä silti ole sen hetkisen muodin mukaisia. Tulee ajatus, että miksi ihmeessä ihminen ei seuraa aikaansa vaan pitää kiinni menneisyydestä. Miksi erottua joukosta epäedullisesti? Ikuisesti kauniit asiat ovat myytti, ihminen tarvitsee muutosta, se stimuloi parhaiten. Pitää heittäytyä. Uusinta uutta vaan rohkeasti.
Ja jos joku pitää vuosia samoja kenkiä vain siksi että ne ovat laadukkaat niin on kyllä juntti. Siinä ehtii kulua monta muodin sykliä ennen kuin kengät lahoavat.
Kuluttamalla myös raha liikkuu ja tulee työpaikkoja. Työpaikkoihin pääsee kun on muodin mukaiset vaatteet. Sitten on varaa ostaa lisää muotivaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Narkkari on ihminen. Tunteva ihminen
Kiusaaja on vain ulkokuori joka silmät pälyillen ja selässäkin silmät kyttäilee ketä nostaisi tikunnokkaan, koska syvällä tietää olevansa arvoton sadisti joka nauttii jonkun alas paimamisesta porukassaElämän hallintansa menettänyt ihminen on tietenkin tunteva ihminen ja sinäänsä surullista , jos jonkun kohtalo on narkkarin kohtalo. Vai? Mutta en näe mitään ihailtavaa yrittää muistuttaa sellaista, jos ei sellainen oikeasti ole. Tai ehkä sitä on elämän hallintansa menettämistä, jos tietoisesti sellaiselta haluaa näyttää?
Nyt on sitten huonoa, jos ei halua näyttää narkkarilta tai ei ihaile sellaista? Tuolla heroin chic-muodilla oli 90-luvulla surulliset seuraukset. Siitä on paljon netissäkin infoa, jos vaan viitsii siihenkään käyttää aikaansa, sen lukemiseen.
Ei hyvää päivää. Miksi yrität niin kovasti esittää tyhmää jos et sellainen ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tällä paljon laiskoja ja pihejä ihmisiä, joita ei edes kiinnosta mitä itsellään on joka päivä kehoansa peittämässä. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ehjiä, kauniin väristä, kivannäköistä ja lämmittävää vaattetta myynnissä. Alennusmyynneissä jopa yllättävän halvalla. Sitten osa porukasta vielä kehuu, kun ollaan niin varakasta, että voisi istelleen sellaisia jopa hankkia, mutta kun ollaan niin saamattomia ja haluttomia ja tykätään näyttää, jopa narkkarilta. Pidetään mielummin ne rahat tilillä tai ostetaan viiniä mielummin.
Mielummin ostetaan viinipullo, kun uudet housut vanhojen 10 vuotta käytettyjen tilalle!?Miksei kukaan kehu sillä kuinka syödään koiran makkaraa, vaikka tilillä on 100 tuhatta?
Joku kirjoitti kuinka naisena oli ostanut 3 samanlaista vaatetta ja muut luulivat, että hän oli, niin köyhä, ettei ollut varaa muuhun, joten säälivät häntä. No, onhan se nyt säälittävää, jos on niin laiska ettei saa vaikka olisi rahaa ostettua itselleen erilaisia vaatteita eri tilaisuuksiin. Että aina on niissä samoissa kuluneissa vaatteissa vuodesta ja päivästä toiseen, kesät talvet, tilaisuudesta toiseen. Jotta voisi sitten ostaa viiniä tai kalliita ruokia usein? Tai säästää tilille ja antaa inflaation syödä ne?
Itse ostaisin jo ihan sosiaalisista syistä itsellen vähän lisää vaatteita, ettei tarvitsisi olla tuollaisen säälin kohteena. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ajattelisin, että jotain rajaa sillä omalla laiskuudellakin.
Luulsi, että kun on varakas tai rikas, niin tuollainen köyhistelun tarve katoaisi. Mutta ei näköjään. Kun ihminen on saamaton ja välinpitämätön omaa ulkonäköään se ei selvästi ole rahakysymys. Eikä väliä vaikka muut ajattelevat itsenä olevan narkkarin näköinen, kunhan kaupasta ei vaatteita tarvitse ostaa. Ainoa merkkimuovipussi. jota kehtaa esitellä on se Alkon, jossa kuljettaa niitä kalliita viinejä. Sieltä harvasta kaupasta, jossa viitsii käydä?Hysteerinen meno. Sulle taitaa olla tosi tärkeää ettet vaan ole ihan kenen tahansa satunnaisen katselijan silmissä "säälittävä". Taidat olla kova häpeämään.
En usko, että minusta ajatellaan mitään kun kävelen ulkona. Mutta jos minusta ajateltaisiin jotain, niin toivoisin ettei se ainakaan olisi narkkari, spurgu, säälittävä tai saamaton. Sen verran kyllä vaivautuisin panostamaan, että muut eivät minut kohdatessaan ajattelisi mitään. Kyllä minua hävettäisi jos satunnaiset ihmiset ensimmäiseksi ajattelisivat, että olen narkkari, kun en sellainen kuitenkaan ole, johtuen omasta pukeutumisestani ja laiskuudestani. Mut hyvä, jos sinua ei hävetä sellainen.
Narkkari on ihminen. Tunteva ihminen
Kiusaaja on vain ulkokuori joka silmät pälyillen ja selässäkin silmät kyttäilee ketä nostaisi tikunnokkaan, koska syvällä tietää olevansa arvoton sadisti joka nauttii jonkun alas paimamisesta porukassaElämän hallintansa menettänyt ihminen on tietenkin tunteva ihminen ja sinäänsä surullista , jos jonkun kohtalo on narkkarin kohtalo. Vai? Mutta en näe mitään ihailtavaa yrittää muistuttaa sellaista, jos ei sellainen oikeasti ole. Tai ehkä sitä on elämän hallintansa menettämistä, jos tietoisesti sellaiselta haluaa näyttää?
Nyt on sitten huonoa, jos ei halua näyttää narkkarilta tai ei ihaile sellaista? Tuolla heroin chic-muodilla oli 90-luvulla surulliset seuraukset. Siitä on paljon netissäkin infoa, jos vaan viitsii siihenkään käyttää aikaansa, sen lukemiseen.
Ei hyvää päivää. Miksi yrität niin kovasti esittää tyhmää jos et sellainen ole?
No vastaa sitten miksi sinä haluat näyttää spurgulta tai narkkarilta, jos et sitä ole?
Nykyisin kun on nuo nettikaupat, niin oikeasti se vaatteiden ostaminen ei enää ole mikään aikakysymys. Katsoo kokotaulukon ja tilaa sen mukaan sopivat vaatteet, jotka näyttävät kivoilta Tulevat kotiin postissa. Ostaa vielä suht tunnettuja merkkejä, niin tietää suunnilleen laadunkin. Katso vaikka joku sportsdirect ym. halvalla merkkituotteita ja nopeasti käy ostaminen.
Minäkin uskon itsensä kehittämiseen, mutta kyllä sen verran pitäisi osata itseään kehittää myös ulkoisesti ettei ihan spurgulta näytä, jos ei sellainen oikeasti ole.