HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa

Media on maailmanlaajuisesti pääosin neljän rikkaan suvun hallussa. Ja ne samat rikkaat suvut omistavat maailman muotibrändit. 

Heidän tehtävänään on suoltaa lehtiin sellaista juttua, että ostettaisiin entistä enemmän. Ja nimenomaan halpamailla tuotettua krääsää. Ja epäeettisesti lapsivoimalla tuotettuja vaaatteita. 

Miksi te haluatte rikastuttaa rikkaita? Minä en. 

Ostan vaatteeni vain ja ainoastaan -60-70 % alesta tai kirpputorilta. Jos ostan, ostan laadukasta, joka kestää. Ja ajatonta. 

Laitan aina lopun rahoista osakkeisiin. Myös lastenvaatteiden osalta. 

Parissa kymmenessä vuodessa meille onkin kertynyt näin mittava omaisuus. Meillä on useita sijoitusasuntoja ja osinkotuotot ! Voisimme jo jättää työmme. 

Mutta koemme työmme mielenkiintoiseksi, siksi teemme työtä. 

Irtaantukaa valtavirrasta, älkää ostako ja ahdistuko. Media ruokkii "ihanilla mielikuvilla" ihmisiä vain ostamaan ja ostamaan. Se on väärin. 

Ai että mitenkö pääsin irti shoppailusta? Vaatteiden shoppailusta? 

Pääsin irti niin, että aina kun näen mainoksen, mielessäni soi KLING ! ja tajuan, että minulta yritetään viedä rahat. Menen vaatekauppaan tai kirppikselle vain äärimmäisessä tarpeesssa. Ja sillionkin mielessäni soi aina KLING ! kun näen jonkun tarjouskampanjan. KLING ! En osta. 

Ostan ainoastaan jos on sesonkiale ja vähinttään puoleen hintaan. 

En ymmärrä ihmisiä, jotka kuluttavat vähät roposet jatkuviin vaatehankintoihin. Ja sitten valitetaan ettei rahat riitä. 

KLING ! 

Musta tää on ollut tosi hyvä keskustelu. Koko ajan olen vain pohtinut sitä, että miten paljon ihmiset lokeroivat, arvioivat ja arvottavat itseään ja toisiaan kuluttajuuden kautta. Oma arvo tai paikka yhteiskunnassa (tai aate, kuten ekologisuus) nähdään jotenkin pukeutumisen syynä tai seurauksena.

Miksi kuluttamisella on näin suuri rooli yhteiskunnassamme? Tuntuu, että ostaminen ja ihmisyys ovat jotenkin limittyneet yhteen.

Mitä ihmettä, itse olen köyhä opiskelija mutta kirppareita kiertämällä olen löytänyt todella hyviä asukokonaisuuksia. Ei nyt varsinaisesti muodikkaita, ennemmin ajattoman tyylikkäitä. Varsinkin oikea materiaali ja istuvuus on vaatteessa tärkeää, ja mieluummin ostan pari laadukasta villaneuletta kun kasan kulahtaneita trikoovaatteita, varsinkin näin talvella. Kesällä käytän enimmäkseen kevyempiä mekkoja ja hameita, esim. pellava on hyvä kesällä. Usein on muuten aivan hyviä vaatteita jopa poistokorissa siksi, että ovat jostain kohtaa rikki, usein jopa saumasta, mikä on todella helppo korjata.

Ehkä erotun siis köyhäksi siten, että yritän liikaa pukeutumisen suhteen? En ole nimittäin eläessäni ollut varakas, mutta aina olen panostanut pukeutumiseen. Äitinikin puki meidät lapset hyvin vaikka pienituloisia oltiin, hän oli taitava ompelija ja häneltä opin myös kirpparishoppailun niksit. Mitään massamuotia en ole kyllä koskaan seurannut vaan pyrkinyt löytämään oman tyylini, ehkä se on sitten köyhää.

Up

Rikkain tapaamani ihminen on yksi miljonääri, todella iso sijoittaja, jonka välillä näen työn puolesta, kun käy firmassamme asiakkaana. Jos näkisitte hänet, ajattelisitte että hän on ihan tavallinen naapurin Pera. Hänellä on tavalliset, lököttävät siniset farkut, haalistuneeksi pestyt, keski-ikäisen miehen vartalonsa peittona. Ne on varmaan ostettu Tokmannilta, samoin kuin se halpa siniruutuinen kauluspaita ja venykekengät.

Eniten merkkeihin ja kalliin näköisiin logolaukkuihin näyttävät vapaa-ajalla panostavan keskiluokkaiset naiset, kun heillä on tarve olla joku. Yleensä he jotka ovat ostaneet ne miehensä rahoilla.

Pahimpia ovat pikkupissikset, joita näkee baarien naistenhuoneessa, ja kasvot eivät jää mieleen, vain valtava kimaltava laukku kissankokoisella logolla. Heistä näkee heti, että mikään siitä ei ole hankittu omilla rahoilla.

Keskiluokkaiset, kovatasoiset asiantuntijanaiset taas pukeutuvat hillityn, mutta rautaisen tyylikkäästi ja ajattomasti, mutta logoja ei näy --siis töissä, vapaa-ajalla he ovat tukka ponnarilla pieruverkkareissa.

Rikkaart perintökartanojen isännät liikkuvat arjet ja pyhät samoissa samettihousuissa ja vahakangastakissa.

Kyllä ei kuluneessa tuulipuvussa kilke kukaan, jolla ELÄMÄNHALLINTA kunnossa. Tässä sotketaan kaksi asiaa keskenään. Perusköyhä kulkee h&m vaatteissa, converset jalassa (jotka ostettu osamaksulla heh). Laadukkaita ja kalliita vaatteita ei ole, mutta olemus on silti siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahatonta väkeä joilla aina siistit ja puhtaat vaatteet,

ei salailla köyhyyttä, eletään vain kuten on aina totuttu.

Kumma että monet tuijottavat mitä koruja on ja minkälaiset kengät, näistä ei voida päätellä varakkuutta.

Ne tuntemani naiset, joilla on karaatin timantti sormessa, ovat poikkeuksellisen varakkaita. Siis nämä naiset itse, eivät pelkästään heidän miehensä.

Että kyllä koruista voi jotain päätellä. Suomessa kohtuulaituisen karaatin timantin saa kultajousesta 12000e:lla.

Kenkiä hankittu osamaksulla, jos haluan kunnolliset, vaikka viimeiset rahani laitan. 

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on ollut tosi hyvä keskustelu. Koko ajan olen vain pohtinut sitä, että miten paljon ihmiset lokeroivat, arvioivat ja arvottavat itseään ja toisiaan kuluttajuuden kautta. Oma arvo tai paikka yhteiskunnassa (tai aate, kuten ekologisuus) nähdään jotenkin pukeutumisen syynä tai seurauksena.

Miksi kuluttamisella on näin suuri rooli yhteiskunnassamme? Tuntuu, että ostaminen ja ihmisyys ovat jotenkin limittyneet yhteen.

"Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman..." Minua taas häiritsee nykymenossa se, että jo se, miltä jokin näyttää, luullaan saavuttavan jotain. Pintakulttuuri suorastaa kuhisee "tekijöitä", jotka näyttävät rocktähdiltä tai maailmanluokan "staroilta" ilman, että takana on mitään varsinaista lahjakkuutta tai osaamista. Yksi ilmentymä on talent/ idols- kisat, joissa läpisliipatut tyypit nousevat esiin laulamalla covereita toisten muusikkojen valmiista hittikappaleista spektaakkeliohjelmissa. Kuvitellaan että luova työ on vain sitä, että imitoidaan ja kopioidaan jotain ja tadaa- meillä on uusi valmis hyödykeihminen jota voidaan "myydä". Vähän samaa sukua on ilmiö aiemmilta vuosikymmeniltä, joka edelleen voi ja loistaa hyvin: Olemalla loistava urheilija, näyttelijä tai missi - sinulla on mainio tulevaisuus vaikkapa laulajana tai politikkona.

Ajattelun ongelmallisin kohta on kuitenkin yleistäminen ja suoraviivainen virhepäättely jonkin ulkoisen seikan mukaan. Liikutaan todella vaarallisilla vesillä, jos tehdään hirveän pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ihmisestä perustuen hänen ulkoiseen olemukseensa. Samalla se on aika räikeä esimerkki vallankäytöstä. Ihminen voidaan tuomita johonkin kastiin, alempiarvoiseksi ja huonommaksi pelkän ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kyllä vahvasti, että monikaan näistä "olen rikas, mutta pukeudun kirppariryysyihin" tyypeistä olisi oikeasti edes varakas, rikkaudesta nyt puhumattakaan.

Pukeutumisesta pystyy nopealla silmäyksellä useimmiten karkeasti arvioimaan ihmisen yhteiskuntaluokan, iän ja sivistyksen. Hyvin istuvassa ja laadukkaista materiaaleista tehdyssä mittatilauspuvussa liikkuu aniharva köyhä, lähes kaikki ovat vähintään keskituloisia. Helsingissä markettivaatteissa liikkuvat köyhät ja työväenluokka, ehkä jotkut vanhat (yli 50-vuotiaat) ihmisetkin. Maalla keskituloisetkin saattavat hiihtää tuulipuvussa, mutta usein nekin ovat kalliimpaa merkkiä esim. Haglöfs.

Itse olen suhteellisen pienituloinen toimistotyöläinen, mutta pyrin kyllä pitämään siistejä esim. Zarasta ostettuja vaatteita aina ihmisten ilmoilla liikkuessa. Käytännössä en juurikaan omista kalliita merkkivaatteita. Vaatteita on varaa ostaa ainoastaan tarpeeseen, mutta toisaalta vältän halvimpien "lumppujen" ostamista. Pyrin huoliteltuun olemukseen. Esim. kengät ja alusvaatteet käytän loppuun, siis niin kauan kun ne näyttävät ulkoisesti jotenkuten siisteiltä. Vaatteiden ostaminen on tarkkaa peliä, eikä erehdyksiin ole varaa, jos meinaa pitää yllä siedettävää vaatekaappia. Lisäkuluja tulee urheiluvaatteista, sillä harrastan kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä. Pystyn juuri ja juuri pitämään yllä eräänlaista pärjäämisen kulissia, eli voin pukeutua niin, että pienituloisuus ei näy. Käyn ravintolassa syömässä ehkä joka toinen kuukausi. Olen nuori aikuinen, käyn juhlimassa keskimäärin kahdesti kuussa. Ulkomailla  käyn kerran vuodessa. Toivon jonain päivänä löytävänäni keskituloisen työpaikan, joten koko ajan pitää olla skarppina ja pitää antaa itsestään mielikuva "pärjäävänä" tyyppinä kaikissa ammatillisissa ja mielellään myös vapaa-ajan kuvioissa. Koskaan ei tiedä, kenen avulla se hyvä työpaikka lopulta löytyy.

Tämä onkin ainoa perusteltu syy pukeutua hyvin: pyrkii etenemään uralla, ja pitää antaa huoliteltu vaikutelma.

Ja siksi sellaiset, joiden ei enää edes tarvisi tehdä töitä, eivät viitsi panostaa, kun ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä huono pukeutuja, vaikka varaa olisi panostaa pukeutumiseen. Perusperiaatteitani pukeutumisessa ovat mukavuus, sään- ja tilanteen mukaan pukeutuminen ja itselle sopivat vaatteet. Muodin mukaan en välttämättä pukeudu, mutta muotihan pitkälle vaikuttaa siihen mitä tavallisissa kaupoissa myydään. Niistä voi valita itselle sopivat vaatteet. Aina löytyy jotakin sopivaa, mutta valitettavasti massatuotettujen vaatteiden laatu on nykyään aivan kauhean huono.

Olenkohan hieman liian säästäväinen tai laiska, koska en ole viitsinyt alkaa etsimään itselleni laadukkaita vaatteita. Onhan se sikälikin hankalaa, koska en tiedä omaa tyyliäni. Sen kyllä tiedän missä vaatteissa viihdyn, mutta voihan olla ettei se ole minulle paras tyyli. Toisakseen ikäkin vaikuttaa, koska näin ikääntyvänä on hankalampi löytää suoraan kaupan rekistä sopivia vaatteita.

Katson aina vaatteen laatua ja sitten hintaa. Tunnustelen kankaita, mutta nykyään se on melkein turhaa, koska kaikki vaatteet ovat tekokuitua, erityisesti polyesteri, viskoosi ja akryyli. Polyesterivaatteita en osta koskaan niiden hiostavuuden vuoksi ja akryyli on aivan kauhean tuntuinen materiaali. Villa, silkki ja puuvilla ovat suosikkimateriaaleja, mutta niissäkin laatu vaihtelee, ja ovat nykyään kalliita.

Mielestäni tuo ylläkuvailemasi vaikuttaa hyvinkin laadukkuuden etsimiseltä - siinä kun ei ole kysymys muodista eikä välttämättä edes merkeistä, vaan siitä että vaatteet ovat hyvistä materiaaleista, hyvin tehtyjä, tarkoituksenmukaisia ja käyttäjälleen sopivia. Sanoisin että varsin keskiluokkaista, ja sitä hyvässä hengessä.

Viisas ja itsevarma ihminen pukeutuu siihen mistä pitää, olivat vaatteet sitten rääsyjä tai siistejä, itsestään ylpeä ihminen on leuka pystyssä ja silmissä pieni virne. Ihmiset jotka ylitrimmaavat itseään muiden arvostuksen takia kuuluvat yleensä "smalltalk" porukkaan, tarvitsevat elämässään draamaa tai paskanjauhamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kyllä vahvasti, että monikaan näistä "olen rikas, mutta pukeudun kirppariryysyihin" tyypeistä olisi oikeasti edes varakas, rikkaudesta nyt puhumattakaan.

Pukeutumisesta pystyy nopealla silmäyksellä useimmiten karkeasti arvioimaan ihmisen yhteiskuntaluokan, iän ja sivistyksen. Hyvin istuvassa ja laadukkaista materiaaleista tehdyssä mittatilauspuvussa liikkuu aniharva köyhä, lähes kaikki ovat vähintään keskituloisia. Helsingissä markettivaatteissa liikkuvat köyhät ja työväenluokka, ehkä jotkut vanhat (yli 50-vuotiaat) ihmisetkin. Maalla keskituloisetkin saattavat hiihtää tuulipuvussa, mutta usein nekin ovat kalliimpaa merkkiä esim. Haglöfs.

Itse olen suhteellisen pienituloinen toimistotyöläinen, mutta pyrin kyllä pitämään siistejä esim. Zarasta ostettuja vaatteita aina ihmisten ilmoilla liikkuessa. Käytännössä en juurikaan omista kalliita merkkivaatteita. Vaatteita on varaa ostaa ainoastaan tarpeeseen, mutta toisaalta vältän halvimpien "lumppujen" ostamista. Pyrin huoliteltuun olemukseen. Esim. kengät ja alusvaatteet käytän loppuun, siis niin kauan kun ne näyttävät ulkoisesti jotenkuten siisteiltä. Vaatteiden ostaminen on tarkkaa peliä, eikä erehdyksiin ole varaa, jos meinaa pitää yllä siedettävää vaatekaappia. Lisäkuluja tulee urheiluvaatteista, sillä harrastan kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä. Pystyn juuri ja juuri pitämään yllä eräänlaista pärjäämisen kulissia, eli voin pukeutua niin, että pienituloisuus ei näy. Käyn ravintolassa syömässä ehkä joka toinen kuukausi. Olen nuori aikuinen, käyn juhlimassa keskimäärin kahdesti kuussa. Ulkomailla  käyn kerran vuodessa. Toivon jonain päivänä löytävänäni keskituloisen työpaikan, joten koko ajan pitää olla skarppina ja pitää antaa itsestään mielikuva "pärjäävänä" tyyppinä kaikissa ammatillisissa ja mielellään myös vapaa-ajan kuvioissa. Koskaan ei tiedä, kenen avulla se hyvä työpaikka lopulta löytyy.

Tämä onkin ainoa perusteltu syy pukeutua hyvin: pyrkii etenemään uralla, ja pitää antaa huoliteltu vaikutelma.

Ja siksi sellaiset, joiden ei enää edes tarvisi tehdä töitä, eivät viitsi panostaa, kun ei tarvitse.

Pätee niin kauan kuin ihminen on niin tavattoman huolissaan siitä, "mitä muut minusta ajattelevat"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kyllä vahvasti, että monikaan näistä "olen rikas, mutta pukeudun kirppariryysyihin" tyypeistä olisi oikeasti edes varakas, rikkaudesta nyt puhumattakaan.

Pukeutumisesta pystyy nopealla silmäyksellä useimmiten karkeasti arvioimaan ihmisen yhteiskuntaluokan, iän ja sivistyksen. Hyvin istuvassa ja laadukkaista materiaaleista tehdyssä mittatilauspuvussa liikkuu aniharva köyhä, lähes kaikki ovat vähintään keskituloisia. Helsingissä markettivaatteissa liikkuvat köyhät ja työväenluokka, ehkä jotkut vanhat (yli 50-vuotiaat) ihmisetkin. Maalla keskituloisetkin saattavat hiihtää tuulipuvussa, mutta usein nekin ovat kalliimpaa merkkiä esim. Haglöfs.

Itse olen suhteellisen pienituloinen toimistotyöläinen, mutta pyrin kyllä pitämään siistejä esim. Zarasta ostettuja vaatteita aina ihmisten ilmoilla liikkuessa. Käytännössä en juurikaan omista kalliita merkkivaatteita. Vaatteita on varaa ostaa ainoastaan tarpeeseen, mutta toisaalta vältän halvimpien "lumppujen" ostamista. Pyrin huoliteltuun olemukseen. Esim. kengät ja alusvaatteet käytän loppuun, siis niin kauan kun ne näyttävät ulkoisesti jotenkuten siisteiltä. Vaatteiden ostaminen on tarkkaa peliä, eikä erehdyksiin ole varaa, jos meinaa pitää yllä siedettävää vaatekaappia. Lisäkuluja tulee urheiluvaatteista, sillä harrastan kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä. Pystyn juuri ja juuri pitämään yllä eräänlaista pärjäämisen kulissia, eli voin pukeutua niin, että pienituloisuus ei näy. Käyn ravintolassa syömässä ehkä joka toinen kuukausi. Olen nuori aikuinen, käyn juhlimassa keskimäärin kahdesti kuussa. Ulkomailla  käyn kerran vuodessa. Toivon jonain päivänä löytävänäni keskituloisen työpaikan, joten koko ajan pitää olla skarppina ja pitää antaa itsestään mielikuva "pärjäävänä" tyyppinä kaikissa ammatillisissa ja mielellään myös vapaa-ajan kuvioissa. Koskaan ei tiedä, kenen avulla se hyvä työpaikka lopulta löytyy.

Tämä onkin ainoa perusteltu syy pukeutua hyvin: pyrkii etenemään uralla, ja pitää antaa huoliteltu vaikutelma.

Ja siksi sellaiset, joiden ei enää edes tarvisi tehdä töitä, eivät viitsi panostaa, kun ei tarvitse.

Tällaiset yleistykset eivät oikein toimi, koska on olemassa toki näitä rikkaita jotka ovat niin sniiduja että valitsevat Tokmannin verkkapuvun vaatetuksekseen, mutta on myös rikkaita kenen kotikasvatus on opettanut ettei julkisella paikalla olla verkkareissa ja lenkkareissa. Minä olen hyvin toimeentulevasta perheestä, mutta ei meillä rikkaita oltu. Puoliso taas on oikeasti todella rikkaasta perheestä ja meillä on ollut hyvin samanlainen lapsuus siinä mielessä että esimerkiksi kaupungille lähtiessä on vaihdettu lenkkarit kävelylenkiin ja ihmisten ilmoilla ollaan oltu vain siisteissä ja puhtaissa vaatteissa. Molemmilla meillä onkin melko smart casual tyyli ja en voisi kuvitella että puolisoni (saati minä itsekään) lähtisi nykyään kaupungille verkkareissa. Kyse ei ole esittämisestä vaan siitä miten on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä ketjussa kirjoitteleva asianajaja ei pysty pukeutumaan kunnolla niin se on kyllä oma moka. Juuri tilasin ulkomaisesta nettikaupasta siistin kotelomekon alesta 15 eurolla, normaalihinta 105 euroa. Toisesta nettikaupasta tilastin mustan hameen alesta kympillä ja neuletakin alla käytettävän pukeutumispaidan 5 eurolla.

Jos osaa käyttää nettiä, osaa ostaa halpoja mutta laadukkaita vaatteita nettikaupoista.

En ole rikas mutten köyhäkään. Mutta edes köyhänä opiskelijana en kulkenut ryysyissä vaikka siihen aikaan ei ollut nettiä, josta tilata halpoja vaatteita. Jahtaisin alennusmyyntejä ja kävin kirpputoreilla. Paras löytöni oli 10 markkaa maksanut mokkatakki joka kesti monta vuotta.

Netistä tilaaminen ei ole aina paras ja halvin vaihtoehto, vaikka vaatteet edullisia olisivatkin. Voit sovittaa vasta kotona, se on iso miinus etenkin jos palautuksesta joutuu maksamaan.

Jos on osaava ostaja, ostaa merkkiä, jonka koot ja mallit jo tietää sopivan hänelle. Olen esim tietyn merkin tiettyjä tuotteita seurannut eri nettikaupoista, kunnes yhdessä tuli 70% ale, ja tilasin pois. Hyvä musta villakangastakki, pikkumusta, nahka-avokkaat, silkkihuivi, pukukorusetti, tai ajaton musta nahkalaukku palvelee helposti 5-10 vuotta, markettitavaran hinnalla ostettuna. Täytyy tietenkin pysyttäytyä samassa koossa, ja kestää näyttää aina hillityn ajattomalta.

Ainoa kallis mikä ottaa budjetille, on hiusten värjäys.

Kynnet hoidan kauniisti itse, ja pitkiä hiuksia ei tarvitse usein leikata, ja ne saa kauniisti kampaukselle. Hillitty meikki ei tarvitse monta tuotetta, ja ne kestävät kauan. Hillityt hopeiset tai helminappikorvikset eivät paljon maksa, ja ne menevät seuraavat 30 vuotta ainakin.

Jos miehellä on tyylikäs ajaton rippirannekello, sekin menee vuosikymmeniä, välillä vain uusii nahkarannekkeen.

Mulla on rahaa ihan rajattomasti mutta kuljen aina tylsissä kulahtaneissa vaatteissa. En löydä koskaan kaupasta mitään kivaa niin pidän aina samoja jotka kyllä periaatteessa hyvännäköiset mutta ihan kulhataneet. Rahasta ei ole kiinni. Mies liikkuu yleensä tuövaatteissaaan vaikka rahasta ei kyllä yhtään ole kiinni... Mun mielestä asia on enemmän niin että mitä hienommat vaatteet niin sillä vaan esitetään rikasta. On kyllä joitain seikkoja vaatteissa jotka erottaa oikeasti paremman väen.

Onko köyhyys asia, jota pitäisi jotenkin hävetä ja piilotella? Se ei välttämättä edes ole ihmisen oma vika. Ei turhia kannata häpeillä. Häpeä kuuluu kaikenlaisille pahantekijöille. Miksi kauppaan ei saisi mennä verkkareissa ja crockseissa (nekin on kalliita)? Ja köyhätkö muka on ryhdittömiä, katsekontaktia vältteleviä jne? Miellyttävä olemus, joka on parempi juttu kuin mitkään rahat tai vaatteet, lähtee ihan muusta.

Mäkin olen köyhä. Sairastuin nuorena. Minkäs mä sille voin? Onko se huonoa elämänhallintaa, jos vaatteiden sijaan ostan esim. taidetarvikkeita ja paikkaan hajonneet rääsyt niin pitkälle kuin pystyn? Tällä pidän yllä edes jotain elämänhalua. Jos aika ja raha pitäisi tuhlata johonkin "omaan tyyliin", eikä olisi varaa siihen öljyväriputkiloon, jonka tarvitsen, pääni hajoaisi. Ja mitä varten edes pukeutuisin? Oikeastikin aika epämuodostunut kroppani näyttää kummalliselta kuitenkin. Vaikka en sitäkään häpeä, niin on parempi olo, kun en liikoja ajattele asiaa.

Jos joku näyttää köyhältä niin ja rönttöiseltä, niin näyttäköön. Jos hän ei ole alasti eikä haise pahalta, niin väliäkö tuolla? Ei toisesta ihmisestä kuitenkaan oikeasti tiedä juuri mitään. Ihmisten pitäisi muistaa se, vaikka miten pitäisikin itseään hyvänä "ihmistuntijana".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä ketjussa kirjoitteleva asianajaja ei pysty pukeutumaan kunnolla niin se on kyllä oma moka. Juuri tilasin ulkomaisesta nettikaupasta siistin kotelomekon alesta 15 eurolla, normaalihinta 105 euroa. Toisesta nettikaupasta tilastin mustan hameen alesta kympillä ja neuletakin alla käytettävän pukeutumispaidan 5 eurolla.

Jos osaa käyttää nettiä, osaa ostaa halpoja mutta laadukkaita vaatteita nettikaupoista.

En ole rikas mutten köyhäkään. Mutta edes köyhänä opiskelijana en kulkenut ryysyissä vaikka siihen aikaan ei ollut nettiä, josta tilata halpoja vaatteita. Jahtaisin alennusmyyntejä ja kävin kirpputoreilla. Paras löytöni oli 10 markkaa maksanut mokkatakki joka kesti monta vuotta.

Netistä tilaaminen ei ole aina paras ja halvin vaihtoehto, vaikka vaatteet edullisia olisivatkin. Voit sovittaa vasta kotona, se on iso miinus etenkin jos palautuksesta joutuu maksamaan.

Jos on osaava ostaja, ostaa merkkiä, jonka koot ja mallit jo tietää sopivan hänelle. Olen esim tietyn merkin tiettyjä tuotteita seurannut eri nettikaupoista, kunnes yhdessä tuli 70% ale, ja tilasin pois. Hyvä musta villakangastakki, pikkumusta, nahka-avokkaat, silkkihuivi, pukukorusetti, tai ajaton musta nahkalaukku palvelee helposti 5-10 vuotta, markettitavaran hinnalla ostettuna. Täytyy tietenkin pysyttäytyä samassa koossa, ja kestää näyttää aina hillityn ajattomalta.

Ainoa kallis mikä ottaa budjetille, on hiusten värjäys.

Kynnet hoidan kauniisti itse, ja pitkiä hiuksia ei tarvitse usein leikata, ja ne saa kauniisti kampaukselle. Hillitty meikki ei tarvitse monta tuotetta, ja ne kestävät kauan. Hillityt hopeiset tai helminappikorvikset eivät paljon maksa, ja ne menevät seuraavat 30 vuotta ainakin.

Jos miehellä on tyylikäs ajaton rippirannekello, sekin menee vuosikymmeniä, välillä vain uusii nahkarannekkeen.

Sinä oletkin kiitettävästi rakastunut viljelemään "hillittyä". Voisit välillä irrotella ja elää vaarallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä ketjussa kirjoitteleva asianajaja ei pysty pukeutumaan kunnolla niin se on kyllä oma moka. Juuri tilasin ulkomaisesta nettikaupasta siistin kotelomekon alesta 15 eurolla, normaalihinta 105 euroa. Toisesta nettikaupasta tilastin mustan hameen alesta kympillä ja neuletakin alla käytettävän pukeutumispaidan 5 eurolla.

Jos osaa käyttää nettiä, osaa ostaa halpoja mutta laadukkaita vaatteita nettikaupoista.

En ole rikas mutten köyhäkään. Mutta edes köyhänä opiskelijana en kulkenut ryysyissä vaikka siihen aikaan ei ollut nettiä, josta tilata halpoja vaatteita. Jahtaisin alennusmyyntejä ja kävin kirpputoreilla. Paras löytöni oli 10 markkaa maksanut mokkatakki joka kesti monta vuotta.

Netistä tilaaminen ei ole aina paras ja halvin vaihtoehto, vaikka vaatteet edullisia olisivatkin. Voit sovittaa vasta kotona, se on iso miinus etenkin jos palautuksesta joutuu maksamaan.

Jos on osaava ostaja, ostaa merkkiä, jonka koot ja mallit jo tietää sopivan hänelle. Olen esim tietyn merkin tiettyjä tuotteita seurannut eri nettikaupoista, kunnes yhdessä tuli 70% ale, ja tilasin pois. Hyvä musta villakangastakki, pikkumusta, nahka-avokkaat, silkkihuivi, pukukorusetti, tai ajaton musta nahkalaukku palvelee helposti 5-10 vuotta, markettitavaran hinnalla ostettuna. Täytyy tietenkin pysyttäytyä samassa koossa, ja kestää näyttää aina hillityn ajattomalta.

Ainoa kallis mikä ottaa budjetille, on hiusten värjäys.

Kynnet hoidan kauniisti itse, ja pitkiä hiuksia ei tarvitse usein leikata, ja ne saa kauniisti kampaukselle. Hillitty meikki ei tarvitse monta tuotetta, ja ne kestävät kauan. Hillityt hopeiset tai helminappikorvikset eivät paljon maksa, ja ne menevät seuraavat 30 vuotta ainakin.

Jos miehellä on tyylikäs ajaton rippirannekello, sekin menee vuosikymmeniä, välillä vain uusii nahkarannekkeen.

Sinä oletkin kiitettävästi rakastunut viljelemään "hillittyä". Voisit välillä irrotella ja elää vaarallisesti?

Olen valkokaulusköyhälistöä. Kasvatus ei anna periksi lähteä ihmisten ilmoille crocseissa, mutta ei ole rahaa olla ostamassa joka vuosi takkia ja kenkiä. Joten ajaton. Joka tuppaa olemaan pakosti hillitty.

Just tän maan ilmapiirin ahdistavuuden vuoksi olen ollut punkkari viisivuotiaasta asti. Mulle se ei ole sitä, että puen nahkaa ja niittiä kun se on oikeaoppista pukeutumista.

Mä pskat nakkaan siitä ja pukeudun just tasan niin sutturamaisesti, typerästi, tyylikkäästi, köyhästi tai nousukasmaisesti miten kulloinkin huvittaa, äänestän persuja jos huvittaa ja tatuoin maharöllykkäni kirkkoveneillä ja Aku Ankalla jos huvittaa.

Ttu kun eniten ärsyttää täällä tämä sääntöneuroottisuus, joka koskee kaikkea kampauksesta laukun hintaan, jotta voidaan erottua tavallisista idiooteista olemalla kalliisti pukeutuvia tavallisia idiootteja. Kaikki ovat kuitenkin samanlaisia pellejä, sä ja mä, joten ei meitä erota kuitenkaan mikään.