Lue keskustelun säännöt.
HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa
24.02.2017 |
Voiko joku copypasteta artikkelin sisällön tähän?
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo 18 kommenttia ihmisiltä, jotka joko luki artikkelin, mutta ei silti voi copypastettaa sitä tähän tai ei lukenut artikkelia ja vastaa lukematta.
MItäpä, jos hommaisit lukuoikeuden? Koko artikkelin kopioiminen on tekijänoikeuslain vastaista.
Köyhällä ei ole varaa ostella lukuoikeuksia. Köyhä on näinkin syrjäytetty yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Tämä onkin yksi niitä asioita, joihin köyhyys useinkin vaikuttaa ja tällä on merkitystä. En nyt ole vielä lukenut ketjua, mutta ennen kuin kello tulee 23, halusin kirjoittaa tähän vinkin. Fb-ryhmässä Eriarvoisuusvarasto joku oli kopsannut tän koko artikkelin kokonaan. Aiemmin päivällä, voi olla että se on poistettu. Mutta siellä saattaa näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojuu...On jutussa perääkin, mutta ei vaatteista aina yksinkertaisesti voi nähdä ihmisen todellista luokka-asemaa tai varsinkaan tulojen suuruutta. Olen itse rutiköyhä opiskelija, tulen tosiaankin vain juuri ja juuri toimeen opintotuella ja vanhempanikaan eivät ole erityisen rikkaita (eivät erityisen köyhiäkään, mutta ylimääräistä ei juuri ole) enkä siis saa heiltäkään taloudellista tukea. Suunnittelen todella tarkasti kuinka opintotuen käytän ja olen käynyt silloin tällöin hävikkiruokajonoissakin tms. Väitän kuitenkin, että ensisilmäykseltä näytän melko hyväosaiselta. Tykkään todella paljon muodista ja kuljen aina siisteissä vaatteissa. Kengät ja takki on ostettu alennusmyynneistä, mutta ovat alunperin olleet melko kalliita molemmat. Lähes kaikki vaatteeni ovat Zaran, Mangon tms. siisteiltä näyttäviä kuteita, jotka eivät kuitenkaan oikeasti ole olleet kalliita ja todella harvoin pystyn ostamaan uusia vaatteita, oikeastaan vain kesäisin jos ja kun olen töissä.
Pidän sitä vaan aika hassuna, että kun kävelen kaupungilla niin musta saattaa saada varakkaan vaikutelman, mutta tilillä on todellisuudessa alle 10 euroa rahaa :D Mutta eipä tässä mitään, hyvin mulla pyyhkii näinkin ja olen onnellinen, että tulen kuitenkin näinkin hyvin toimeen eikä tarvitse kärsiä absoluuttisesta köyhyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen kyllä vahvasti, että monikaan näistä "olen rikas, mutta pukeudun kirppariryysyihin" tyypeistä olisi oikeasti edes varakas, rikkaudesta nyt puhumattakaan.
Pukeutumisesta pystyy nopealla silmäyksellä useimmiten karkeasti arvioimaan ihmisen yhteiskuntaluokan, iän ja sivistyksen. Hyvin istuvassa ja laadukkaista materiaaleista tehdyssä mittatilauspuvussa liikkuu aniharva köyhä, lähes kaikki ovat vähintään keskituloisia. Helsingissä markettivaatteissa liikkuvat köyhät ja työväenluokka, ehkä jotkut vanhat (yli 50-vuotiaat) ihmisetkin. Maalla keskituloisetkin saattavat hiihtää tuulipuvussa, mutta usein nekin ovat kalliimpaa merkkiä esim. Haglöfs.
Itse olen suhteellisen pienituloinen toimistotyöläinen, mutta pyrin kyllä pitämään siistejä esim. Zarasta ostettuja vaatteita aina ihmisten ilmoilla liikkuessa. Käytännössä en juurikaan omista kalliita merkkivaatteita. Vaatteita on varaa ostaa ainoastaan tarpeeseen, mutta toisaalta vältän halvimpien "lumppujen" ostamista. Pyrin huoliteltuun olemukseen. Esim. kengät ja alusvaatteet käytän loppuun, siis niin kauan kun ne näyttävät ulkoisesti jotenkuten siisteiltä. Vaatteiden ostaminen on tarkkaa peliä, eikä erehdyksiin ole varaa, jos meinaa pitää yllä siedettävää vaatekaappia. Lisäkuluja tulee urheiluvaatteista, sillä harrastan kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä. Pystyn juuri ja juuri pitämään yllä eräänlaista pärjäämisen kulissia, eli voin pukeutua niin, että pienituloisuus ei näy. Käyn ravintolassa syömässä ehkä joka toinen kuukausi. Olen nuori aikuinen, käyn juhlimassa keskimäärin kahdesti kuussa. Ulkomailla käyn kerran vuodessa. Toivon jonain päivänä löytävänäni keskituloisen työpaikan, joten koko ajan pitää olla skarppina ja pitää antaa itsestään mielikuva "pärjäävänä" tyyppinä kaikissa ammatillisissa ja mielellään myös vapaa-ajan kuvioissa. Koskaan ei tiedä, kenen avulla se hyvä työpaikka lopulta löytyy.
Kyllä, olet nuori aikuinen, sen huomaa. Näkisitpä minkälaista tyyliniekkaa yliopistolla opettaa esim. humanistisessa tai luonnontieteissä, ja sivistystä näillä homssantuilla on enemmän kuin meillä yhteensä.
Tiedän usean miljönäärin jotka eivät miljonääreiltä ulkoisesti näytä, korkeintaan auto paljastaa asian laidan ( yleensä mersu ). Pikaisesti katsomalla kenenkään varallisuudesta on vaikeaa saada selkoa, tämä on mielipiteeni.
Mies ostaa merkkipuvun ja jättää merkin hihaan. Oon varakas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Steve Jobs olikin oiva esimerkki jotta vaatteet ne kertookin ihan kaiken tai Einstein . Kun Ei stein tepasteli kauhtuneessa takissaan niin yliopisto lahjoitti hönelle hienon takin ettei olisi tarvinnut häntä hävetä. Einstein hyvää hyvyyttään lahjoittikin heti takin puliukolle joka sitten leveili takilla ympäriinsä:)!
Tyyli ja hinta ovat eri asioita. Jobs pukeutui merkkivaatteisiin, levikset jalassa, niken kalliit tossut, paidat 150 euroa kappale jne. Hänen tyyli oli rento mutta ei köyhä tai halpa. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen kyllä vahvasti, että monikaan näistä "olen rikas, mutta pukeudun kirppariryysyihin" tyypeistä olisi oikeasti edes varakas, rikkaudesta nyt puhumattakaan.
Pukeutumisesta pystyy nopealla silmäyksellä useimmiten karkeasti arvioimaan ihmisen yhteiskuntaluokan, iän ja sivistyksen. Hyvin istuvassa ja laadukkaista materiaaleista tehdyssä mittatilauspuvussa liikkuu aniharva köyhä, lähes kaikki ovat vähintään keskituloisia. Helsingissä markettivaatteissa liikkuvat köyhät ja työväenluokka, ehkä jotkut vanhat (yli 50-vuotiaat) ihmisetkin. Maalla keskituloisetkin saattavat hiihtää tuulipuvussa, mutta usein nekin ovat kalliimpaa merkkiä esim. Haglöfs.
Itse olen suhteellisen pienituloinen toimistotyöläinen, mutta pyrin kyllä pitämään siistejä esim. Zarasta ostettuja vaatteita aina ihmisten ilmoilla liikkuessa. Käytännössä en juurikaan omista kalliita merkkivaatteita. Vaatteita on varaa ostaa ainoastaan tarpeeseen, mutta toisaalta vältän halvimpien "lumppujen" ostamista. Pyrin huoliteltuun olemukseen. Esim. kengät ja alusvaatteet käytän loppuun, siis niin kauan kun ne näyttävät ulkoisesti jotenkuten siisteiltä. Vaatteiden ostaminen on tarkkaa peliä, eikä erehdyksiin ole varaa, jos meinaa pitää yllä siedettävää vaatekaappia. Lisäkuluja tulee urheiluvaatteista, sillä harrastan kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä. Pystyn juuri ja juuri pitämään yllä eräänlaista pärjäämisen kulissia, eli voin pukeutua niin, että pienituloisuus ei näy. Käyn ravintolassa syömässä ehkä joka toinen kuukausi. Olen nuori aikuinen, käyn juhlimassa keskimäärin kahdesti kuussa. Ulkomailla käyn kerran vuodessa. Toivon jonain päivänä löytävänäni keskituloisen työpaikan, joten koko ajan pitää olla skarppina ja pitää antaa itsestään mielikuva "pärjäävänä" tyyppinä kaikissa ammatillisissa ja mielellään myös vapaa-ajan kuvioissa. Koskaan ei tiedä, kenen avulla se hyvä työpaikka lopulta löytyy.
Kyllä, olet nuori aikuinen, sen huomaa. Näkisitpä minkälaista tyyliniekkaa yliopistolla opettaa esim. humanistisessa tai luonnontieteissä, ja sivistystä näillä homssantuilla on enemmän kuin meillä yhteensä.
Huomasit varmaan sanan "yleensä". Kyllä, varsinkin Suomessa löytyy huonosti pukeutuneita akateemisestikin koulutettuja. Olen itse opiskellut useampaakin alaa yliopistolla ja kyllä useimmat luennoitsijat erottaa talonmiehestä tai vahtimestarista helposti. Harva pukeutuu tyylikkäästi, mutta kyllä se keskiluokkaisuus on luettavissa "vaatteiden välistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki meistä tuntee poikkeusilmiön: miljönäärin joka kulkee ryysyissä tai köyhän joka kulkee merkkivaatteissa. Näiden ääripäiden väliin mahtuu monta köyhää jonka erottaa. Kuinka usein olet nähnyt köyhällä pellavavaatteita, siistit aidot nahkakengät? Kuinka usein näet kerran kuukaudessa kampaajalla leikatut hiukset ja sävytetyt hiukset? Kuinka usein näet trendikkään ja uuden toppatakin? Kuinka usein näet kädessä köyhällä naisella uudet, laadukkaat nahkakäsineet?
Varakkaalla on usein estetiikka ja asujen yhdistäminen hallussa. Värit ovat hillittyjä, kankaat luonnonmateriaaleja.
Ja koska olen köyhä niin juuri niitä metsästän käytettyinä. Ja miten vaikeaa se onkaan.
-Edullisin pellavapaitani on Ellokselta, taisi maksaa pari kymppiä, kotona vaihdettu napit helmiäisnappeihin. Näitä löytyy, mutta onnea pitää toki olla. On sellainen mielikuva että koska pellava on hoitoa ja silittämistä vaativa materiaali, täytyy olla vähän vaatefriikki pitääkseen siitä. Useammille välttää trikoo.
-Siistit aidot nahkakengät ovat köyhillä harvinaiset, mutta musta keinonahka voi mennä ainakin jonkin aikaa täydestä jos malli on yksinkertainen ei-wt. Kesemmällä tennarit jos pukeutuminen on muuten rentoa, niiltä ei vaadita kuin siisteyttä. Avokkaat voi löytyä kirpputorilla. Loaferit ja brogue-tyyppiset, kävelykengät ovat ehkä vaikeimpia.
-Kampauksessa voi fuskata. Ei ole pakko värjätä, hiukset voi pitää pitkinä esim. nutturalla, olkapää- ja polkkapituuskin ovat vielä helppoja ja halpoja
-Takeissa perusmalli ja musta väri: voi löytyä edullisesti tai olla sitten tosi kallis, mitä enemmän trendikkäitä yksityiskohtia/väriä, sitä helpompi on tunnistaa vaatteen laatu, ostoajankohta ja hinta.
-Konjakinvärisiä kalliita käsineitä harvemmin näkee, mutta aivan siistit, perusmustat nahkakäsineet jotka näyttävät uudenveroisilta monta talvea saa Cittarista parilla kympillä.
Kaikki tyylit eivät ole jokaisen kukkaron ulottuvilla, mutta väittäisin että kysymyksessä on myös yhteiskuntaluokka- ja makuasia. Köyhän ei ole järkevää hassata vähiä rahojaan esim. silkkihuiveihin vaikka ne olisivat edullisiakin, se raha tarvitaan välttämättä johonkin paljon tärkeämpään ja käytännöllisempään vaatteeseen. Lisäksi vaatteiden pitää sopia arkiympäristöön ja omaan elämäntyyliin. Business-smart on betonilähiössä silmiinpistävä tyyli jonka käyttäjä ei ehkä löydä helposti ystäviä ja vertaisverkostoa. Ei köyhällä ole oikein mitään paikkoja missä pitäisi sitä supermonikäyttöistä pikkumustaa, kannattaa valita farkut ja trikootopit. Vertaisten hyväksyntä ja tukiverkko ovat monen köyhän selviytymiselle elintärkeitä. Jotta köyhä olisi "uskottava köyhä" joka hyväksytään sossussa, leipäjonossa etc, hänen odotetaan pukeutuvan rooliinsa ja sulautuvan joukkoon. Eli ei kalliin näköisesti, vaikka periaatteessa kalliin näköisesti voisikin pukeutua halvalla. Jos näyttää liian hienolta, on vertaisten mielestä "olevinaan parempi" ja auttajat alkavat epäilemään, onko ihminen todellakin köyhä vaiko vain tukihuijari.
Siinä vaiheessa kun ihminen ei ole niin riippuvainen muiden hyväntahtoisuudesta kuin köyhä vaan hänellä on tietty elintason tuoma itsenäisyys, alkaa hänellä olla myös henkistä liikkumavaraa pukeutua tyylikkäästi. Pienipalkkaisellekin työssä käyvälle siisti asu ja tyylitaju tuovat sosiaalista hyväksyntää, köyhälle sama tyyli ei tuo hyväksyntää sen paremmin "omien" kuin "auttajienkaan" joukossa vaan voi hankaloittaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussa olisin todellisissa ongelmissa, koska nykyiset farkkuni ovat siniset. Mihinkään jakkupukuun minulla ei ole varaa (olisi ammattini normivaatetus). Olen aina samoissa vaatteissa. Aina. Jos jotakin hajoaa niin pahasti ettei sitä voi korjata, joudun ostamaan uutta.
Älä osta uutta, käy kirppareilla! Nimenomaan ns. toimistovaatetta löytyy mielestäni yllättävän paljon hyväkuntoisena, ja paitapuserot, suorat housut, hameet ym. ovat yleensä sen verran klassisia, ettei haittaa vaikkei olisi ihan tämän tai viime vuoden mallistoa...
Vartalo on sen verran hankalan mallineen että uutenakaan hyvin harvoin löydän mitään sopivaa. Jalka 34/35. Jos joku sopii se pitää melkein ottaa. Muuten voisin ostaa kyllä kirppariltakin, en yhtään tiedä minne mennä.. laadukkaat neuleet ym kelpaisivat vähänkäytettyinäkin. Vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Steve Jobs olikin oiva esimerkki jotta vaatteet ne kertookin ihan kaiken tai Einstein . Kun Ei stein tepasteli kauhtuneessa takissaan niin yliopisto lahjoitti hönelle hienon takin ettei olisi tarvinnut häntä hävetä. Einstein hyvää hyvyyttään lahjoittikin heti takin puliukolle joka sitten leveili takilla ympäriinsä:)!
Steve Jobs halusi pitää pukeutumisensa simppeliltä koska hän halusi suunnitella muita juttuja koko energiallaan. Sen vuoksi hän osti kerralla aina puoli tusinaa mustaa pooloa, puoli tusinaa farkkuja, tusinan kalsareita ja tusinan sukkia.
Minä olen nainen ja teen myös kuten Steve Jobs ja moni nainen säälii ja kauhistelee kun minulla ei ole edes varaa vaihtaa vaatteita. Minulla ovat yhdet päällä, yhdet pesussa ja yhdet kaiken varalla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki meistä tuntee poikkeusilmiön: miljönäärin joka kulkee ryysyissä tai köyhän joka kulkee merkkivaatteissa. Näiden ääripäiden väliin mahtuu monta köyhää jonka erottaa. Kuinka usein olet nähnyt köyhällä pellavavaatteita, siistit aidot nahkakengät? Kuinka usein näet kerran kuukaudessa kampaajalla leikatut hiukset ja sävytetyt hiukset? Kuinka usein näet trendikkään ja uuden toppatakin? Kuinka usein näet kädessä köyhällä naisella uudet, laadukkaat nahkakäsineet?
Varakkaalla on usein estetiikka ja asujen yhdistäminen hallussa. Värit ovat hillittyjä, kankaat luonnonmateriaaleja.
Ja koska olen köyhä niin juuri niitä metsästän käytettyinä. Ja miten vaikeaa se onkaan.
Laadukkaiden luonnonmateriaalivaatteiden löytäminen on muuten vaikeaa vaikka olisi varaakin. Suurin osa kalliista designer-merkeistäkin on sitä samaa Kiinassa valmistettua keinokuituhässäkkää, ainoana erona brändi ja logo. Aitoa nahkaa saa myös metsästää, suurin osa "nahkasta" kaupoissa on muovia.
Itselläni on tulot 4000 kuussa ja silti en raaski käydä kampaajalla kuin 1-2 kertaa vuodessa, värjään hiukset itse. Minusta 200 euroa väristä ja leikkauksesta on vain liikaa.
Se todellinen ongelma on yleensä ihan muualla kuin rahapussissa. Jos itsetunto on surkea ja minäkuva negatiivinen niin siinä ei auta mitkään pellavavaatteet tai nahkakengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä ketjussa kirjoitteleva asianajaja ei pysty pukeutumaan kunnolla niin se on kyllä oma moka. Juuri tilasin ulkomaisesta nettikaupasta siistin kotelomekon alesta 15 eurolla, normaalihinta 105 euroa. Toisesta nettikaupasta tilastin mustan hameen alesta kympillä ja neuletakin alla käytettävän pukeutumispaidan 5 eurolla.
Jos osaa käyttää nettiä, osaa ostaa halpoja mutta laadukkaita vaatteita nettikaupoista.
En ole rikas mutten köyhäkään. Mutta edes köyhänä opiskelijana en kulkenut ryysyissä vaikka siihen aikaan ei ollut nettiä, josta tilata halpoja vaatteita. Jahtaisin alennusmyyntejä ja kävin kirpputoreilla. Paras löytöni oli 10 markkaa maksanut mokkatakki joka kesti monta vuotta.
Netistä tilaaminen ei ole aina paras ja halvin vaihtoehto, vaikka vaatteet edullisia olisivatkin. Voit sovittaa vasta kotona, se on iso miinus etenkin jos palautuksesta joutuu maksamaan.
En ole tuo kirjoittaja, mutta kokemusta nettitilaamisesta on. Vaatteiden soveltuvuutta omalle vartalolle on todella vaikeaa tietää elleinole tuttu merkki! Tilasin hiljattain hameen, ei sopinut, housut, ei menneet päälle reisien takia vaikka normaali kokoni kokoa pienempi, materiaalit voivat olla nopeasti kuluvia / huonoja nimimerkillä,paska cashmirneule Tanskasta jne. Tuttuja merkkejä on hyvä tilata, tuntemattomia minä en tilaa enää ollenkaan.
Kyllä jokainen voi panostaa pukeutumiseen! Vaatteita löytää niin halvalla kirppareilta tai alennusmyynneistä. Elämänhallinnan puutetta se on, jos kulkee kulahtaneissa vaatteissa. T. Pienituloinen yh, silti kaikilla hyvät vaatteet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jollain pikkupaikkakunnalla tuskin kukaan halua tehdä numeroa itsestään ja pukeutua yli. Mutta voisin kuvitella, että jossain Hesassa, missä on suuria alueellisia eroja, ne erot näkyy myös pukeutumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein köyhällä vaatetus saattaa olla aika homssuinen tai epäsopiva .Ei se kerro sinänsä rahattomuudesta, vaan elämän hallinnan puutteesta ja muista lieveilmiöistä. Masennuksesta, huonosta itsetunnosta jne.
Kannattaa nyt ymmärtää ennen diagnoosien antamista ettei kaikille ihmisille ole annettu tyylitajua. Heille riittää se, että vaatteet ovat puhtaat ja ehjät. Periaatteessahan he ovat oikeassa ja loppu on makuasiaa.
Joo, mutta sitä tyylitajua ei valitettavasti saa rahallakaan.
Me ainakin kuljemme miehen kanssa aivan ryysyissä vaikka olemmekin hyvin toimeentulevia ja korkeasti koulutettu. Meillä on vain rahalla aina parempaa käyttöä, kuten olemme juuri remontoineet koko asunnon, auto on vuoden vanha uutena käteisellä ostettu ja lisäksi sijoitamme, jotta pystymme turvaamaan sijoitusten tuotoilla oman eläkkeemme tarvittaessa. Ostamme itsellemme vaatteita vain, jos tarvii (tarve on, jos edelliset ovat rikki). Lapsille tulee sitten ostettua runsaammin.
Tänään painetussa Hesarissa otsikko "Halpavaatteetn vastustaja"
Jutussa on henkilökuva Timo Rissasesta, joka on 41-vuotias muodin tutkija ja vaatesuunnitelun professori Parssonsin design koulussa New Yorkissa.
Hän on äärimmäisen huolissaan muotikulttuurin saastuttavuudesta.
"Sen vaikutukset ihmiselle ja ympäristölle ovat valtavia."
Halpamuodista ei saa syyllistää vain teinityttöjä. Kalliskaan vaate ei ole aina ekologinen tai eettinen. "
"Rissasen mielestä liian monet luulevat, että vaateteollisuus on täysin automatisoitu. Työn tekevät yhä suurelta osin ihmiset, usein lapset. "
"Luomu-, kasvisa ja vegaaniruoka oavat urbaaneja megatrendejä. Ruoan alkuperästä kerrotaan entistä avoimemmin. Vaateteollisuuden todellisuuteen ei ole vielä herätty yhtä laajasti. "
"Muotialan etujärjestön Danish Fashion Instituten mukaan vaateteollisuus saastuttaa toiseksi eniten heti öljyteollisuuden jälkeen. "
Jatkan vielä siteeraamista (Timo Rissanen HS haastattelussa):
"Eihän kukaan tarvitse niin montaa vaatetta: huonoinkaan vaate ei kulu niin nopeasti. Vaatteet eivät enää tyydytä fyysistä tarvetta, vaan kyse on psykologiasta. Voisiko sen tarpeen tyydyttää muuten. "
"Muotialan pitäisi katsoa peiliin, Rissanen sanoo. Luovina neroina pidetyt suunnittelijat määräävät, miten ihmisten pitäisi pukeutua"
"Muotialan pitäisi katsoa peiliin, Rissanen sanoo. Luovina neroina pidetyt suunnittelijat määräävät, miten ihmisten pitäisi pukeutua"
Nimenomaan itse tarkertuisin tuon lauseeseen.
Miksi te menettte muotiteollisuuden halpaan ja osatte joka kesäksi uudet shortsit, koska muotiteollisuuden mielestä niissä on 5cm liian lyhyt lahje tms.
Muotiteollisuus muuttaa shortsin lahkeen mittaa vuosi vuodelta, se pituus kulkee vähitelleen lyhyestä pitkään ja päinvastoin. Sairasta eikö totta.
Hyvän itsetunnon omaavana kuljin viimekin kesänä 5 vuotta vanhoissa shortseissa ! Ja hyvin meni.
Minulle kerran yksi pakolainen (turvapaikkastatuksen saanut aito pakolainen) kertoi, että heidän kulttuurissaan osoitetaan kunnioitusta muita kohtaan laittamalla ylle kalleinta ja komeinta mitä kaapista ja lippaasta löytyy. Vähempi on toisten halveksintaa. Sen vuoksi olen antanut sovinnolla ulkomaalaisten näköisten viedä päältä merkkivaatteet UFFin päiviltä koska merkkivaatteet ovat heille sosiaalisista syistä johtuen tärkeämpiä kuin meille Suomessa syntyneille.