Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Äiti? Joo no...
Asiasta haravanvarteen. Mut oletko todella sitä mieltä, että minun pitää jaksaa kaikki?
Eli yhdessä hankitut lapset ja äiti pumpataan loppuun ja armoa ei anneta?
Miten sä kuvittelet jaksavasi kun kotihoidontuki loppuu ja palaat töihin? Ei ne lapset ja kotityöt mihinkään siitä katoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meilläkin miehelle tärkeää että nainen käy töissä. Ei pelkästään palkka mutta joku arvostukseen liittyvä tekijä että ei halua, että vaimo on vain kotiäiti.
Sama täälläkin. Mutta rehellisesti, minustakin on kivempi sanoa että mies on töissä sielläsiellä kun aiemmin piti sanoa että mies on työtön. Vaikka ei se miehen syy ollutkaan ettei edellisessä kaupungissa töitä ollut. Ymmärrän että mies näkee naisensa mielummin jonkun alan ammattilaisena kun kotiäitistä tulee kuva että on vain äiti eikä nainen ensinkään ja koti sanasta kotiapulainen, piika. Työssä käyvät äidit ovat myös äitejä joten kotiäiti sana halveeraa äitejä, kun se tarkoittaa vähän kuin neljän sisällä oleva äiti joka on virttynyt luutu tai imuri. Sitten kun kotiäidin puheet on lisäksi luutua ja pullaa ja vauvan puklua niin miehen kannalta kotiäiti ei tunnu tavoiteltavalle ihmiselle. Meni tästä herne nekkuun tai ei, niin naistenkin arvostus laskee aika tavalla jos kuulee että joku on kotiäiti. Jos on töissä ihan missä vain niin se on jotain osoitusta elämänhallinnasta. Kotiäiti on kuin epänainen joka kulkee tahraisissa vaatteissa silmät punaisina tukka takussa ilman meikin hiventä ja kantaa kirkuvaa lasta kainalossa. Mitä siinä erityisesti pitäisi arvostaa? Työäiti tekee samat kotityöt ja herää lasta hoitamaan yöllä, käy kaupassa ja laittaa ruuat. Ei ole arvostettavaa että heittäytyy tukiaisten varaan ja muut maksavat elämisen.
Mä en tiedä, luitko ollenkaan, tai erotitko tuolta noita tilanteita joita kirjoitin omasta tilanteestani? Ap
Meidän arvostus AP:tai kohtaan on romahtanut, mies on kireä ja ärtyisä ja naimisissa puhelimensa kanssa?
Mä veikkaan että ongelma löytyy ihan muualta kuin AP:n kotona olosta 👸, sen verran klassiselta kuulostaa...
Miksi kotiäidit valittaa ettei heillä ole lomaa? Lomaa niin mistä, omista lapsista? Ei töissä käyvillä vanhemmillakaan ole lomaa jolloin saisi olla vain. Jos ei ole töissä on kotona lasten kanssa. Aina sidoksissa johonkin, turha kadehtia siis töissä käyvien lomia, joita ei ole.
Myös palkan kadehtiminen on tekopyhää. Jos et mene töihin ja hanki itse rahaa, miksi sinulla pitäisi sitä olla yhtä paljon kuin jollakin joka nousee aamulla aikaisin ja tekee päivän töitä yhteiskunnalle? Ole kiitollinen että saat heidän verorahoista almuja joilla voit ostaa eineslihapullia ja makarooneja lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Meillä minä, eli nainen, käyn töissä ja mies on kotihoidon tuella. Ei tulisi mieleenkään pitää häntä jonain piikana joka tekee kaikki kotityöt! Hänhän hoitaa yhteistä lastamme, se on se hänen hommansa. Sen lisäksi hän kyllä tekee ison osan päivittäisistä kotitöistä, mutta tottakai minäkin jotain teen, kuten edes omat sotkuni siivoan. Viikkosiivous hoidetaan yhdessä tietenkin, eihän miehelle jäisi yhtään vapaa-aikaa, jos minä en osallistuisi. Mutta meillä ei tasa-arvoa mitatakaan pätäkässä.
Niin koska olet nainen. Miehet arvostavat itsensä heti korkeammalle kun tienaavat enemmän.
Tuohon tautiin auttaa sitten se, että mies jää kotihoidon tuelle kotiin. Silloin hän ei ole se enemmän tienaava ja saa lisäksi aika realistisen kuvan arjen haasteista lapsen kanssa.
Doh! Eli niin kuin edellisessä kommentissa, mies oli kotona ja tyytyi osaansa koska näki itsensä vähempiarvoisena kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Miehelle on siis sula mahdottomuus purkaa omat matkatavaransa koska hän käy töissä?
Miehen matkatavarat voi heittää vieraiden ajaksi vaikka makuuhuoneeseen. Pitääkö kaikkeen toimintaan olla kirjalliset ohjeet? Jos vieraat on olohuoneessa, katotaan että se huone on siisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Äiti? Joo no...
Asiasta haravanvarteen. Mut oletko todella sitä mieltä, että minun pitää jaksaa kaikki?
Eli yhdessä hankitut lapset ja äiti pumpataan loppuun ja armoa ei anneta?Miten sä kuvittelet jaksavasi kun kotihoidontuki loppuu ja palaat töihin? Ei ne lapset ja kotityöt mihinkään siitä katoa
Siinä vaiheessa meillä on isommat koulussa ja eikä niin montaa hoitoon laitettavaa. Tämä on ollut miehenkin toive, siis hoitaa lapset kotona, ihan jo taloudellisista syistäkin. Nyt vaan olen saanut sovittua kuin ihmeen kaupalla että teen töissä vain yhtä tiettyä vuoroa. Mulla on tällä hetkellä siis yksi koulussa ja kolme kotona.
Muutoinkin tilanne on kinkkinen koska mulla ei ole kokopäivä duunia, se menee huonoina aikoina varmasti plus miinus nollille, kun vien vaikka vain 2 hoitoon ja kaksi ilttikseen ja menetän kht.n.
Nyt mulla olisi aikaa opiskella tai hakea parempaa työpaikkaa, kun jään hetkeksi kotiin nollaamaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuulkaa, ihan samaa se on kotitöiden kanssa, oli töissä tai ei, jos valitsee miehen väärin! Se vauvan tulo vaan on sellainen virstanpylväs parisuhteessa, että sen jälkeen alkaa tulla uusia luonteenpiirteitä, kun ei enää kaksin rakastuneihna nysvätä nurkassa. ja sama tapahtuu tietysti ilman vauvaakin tietyssä vaiheessa arjen alettua. Ei siinä merkkaa se, onko kotona vai ei. Se vain tuntuu siltä, kun on vauva, jonka kanssa titysti jäädään vähintään hetkeksi kotiin. Mies on usein myös mustasukkainen siitä äidin ja vauvan symbioosista, kun jää itse ulkopuolelle parisuhteen muututtua.
Jos mies on kusipää valittaja, se on sitä joka tapauksessa arjnen alettua, kun parisuhde ei ole enää sitä alkuhuumaa. Vähintään yhtä raskasta se on silloin, kun käy töissä ja pitää jaksaa vielä kotona taplla. Toki se työssä käväisy virkistää.
Mies kyllä yleensä arvostaa kotona lastaan hoitavaa naista. riidat tulee joka tapauksessa, jos on tullakseen, oli tilanne mikä vain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäidit valittaa ettei heillä ole lomaa? Lomaa niin mistä, omista lapsista? Ei töissä käyvillä vanhemmillakaan ole lomaa jolloin saisi olla vain. Jos ei ole töissä on kotona lasten kanssa. Aina sidoksissa johonkin, turha kadehtia siis töissä käyvien lomia, joita ei ole.
Myös palkan kadehtiminen on tekopyhää. Jos et mene töihin ja hanki itse rahaa, miksi sinulla pitäisi sitä olla yhtä paljon kuin jollakin joka nousee aamulla aikaisin ja tekee päivän töitä yhteiskunnalle? Ole kiitollinen että saat heidän verorahoista almuja joilla voit ostaa eineslihapullia ja makarooneja lapsillesi.
Taas toistan: ei ole mitään veroraha-almuja. Kotiäiditkin maksavat veroa ja ovat maksaneet käydessään töissä. Joidenkin heistä elämää ei se mies rahoita millään lailla. Lähinnä on rasite niin kuin minun mies. Se katkeruutta eikä kateutta, kun mies on halunnut myös sen lapsen mutta vain toinen tippuu tuille ja toinen saa palkkaa, eli noukkii rusinat pullasta ja silti leikkii uhria kun ei kotona ole siivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän arvostus AP:tai kohtaan on romahtanut, mies on kireä ja ärtyisä ja naimisissa puhelimensa kanssa?
Mä veikkaan että ongelma löytyy ihan muualta kuin AP:n kotona olosta 👸, sen verran klassiselta kuulostaa...
Mitä meinasit?
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulkaa, ihan samaa se on kotitöiden kanssa, oli töissä tai ei, jos valitsee miehen väärin! Se vauvan tulo vaan on sellainen virstanpylväs parisuhteessa, että sen jälkeen alkaa tulla uusia luonteenpiirteitä, kun ei enää kaksin rakastuneihna nysvätä nurkassa. ja sama tapahtuu tietysti ilman vauvaakin tietyssä vaiheessa arjen alettua. Ei siinä merkkaa se, onko kotona vai ei. Se vain tuntuu siltä, kun on vauva, jonka kanssa titysti jäädään vähintään hetkeksi kotiin. Mies on usein myös mustasukkainen siitä äidin ja vauvan symbioosista, kun jää itse ulkopuolelle parisuhteen muututtua.
Jos mies on kusipää valittaja, se on sitä joka tapauksessa arjnen alettua, kun parisuhde ei ole enää sitä alkuhuumaa. Vähintään yhtä raskasta se on silloin, kun käy töissä ja pitää jaksaa vielä kotona taplla. Toki se työssä käväisy virkistää.
Mies kyllä yleensä arvostaa kotona lastaan hoitavaa naista. riidat tulee joka tapauksessa, jos on tullakseen, oli tilanne mikä vain.
Puolet riidoista johtuu siitä että miehet luulevat naisen, äidiksitulon jälkeen, olevan hänenkin äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Sitä kannattaakin miettiä, kun mies on 8h töissä ja myös sitä, kuinka paljon aikaa menee jo pelkkään pienen vauvaikäisen syöttämiseen, muutaman tunnin välein, röyhtäyttämiseen, vaippojen vaihtamiseen, pukeutumiseen ja ulkoillakin pitäisi 1-2h/pv.
Esim. rauhallinen ruokailu vauvalle on elintärkeä, eikä siinä voi juuri muuta tehdä, kun lapsi on rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän arvostus AP:tai kohtaan on romahtanut, mies on kireä ja ärtyisä ja naimisissa puhelimensa kanssa?
Mä veikkaan että ongelma löytyy ihan muualta kuin AP:n kotona olosta 👸, sen verran klassiselta kuulostaa...Mitä meinasit?
Pettää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäidit valittaa ettei heillä ole lomaa? Lomaa niin mistä, omista lapsista? Ei töissä käyvillä vanhemmillakaan ole lomaa jolloin saisi olla vain. Jos ei ole töissä on kotona lasten kanssa. Aina sidoksissa johonkin, turha kadehtia siis töissä käyvien lomia, joita ei ole.
Myös palkan kadehtiminen on tekopyhää. Jos et mene töihin ja hanki itse rahaa, miksi sinulla pitäisi sitä olla yhtä paljon kuin jollakin joka nousee aamulla aikaisin ja tekee päivän töitä yhteiskunnalle? Ole kiitollinen että saat heidän verorahoista almuja joilla voit ostaa eineslihapullia ja makarooneja lapsillesi.
Hah, kotona lasten hoito ei ole työtä yhteiskunnalle?? Mietipä tarkasti!
Et voi tietää, onko kotonaolevalla annettavanaan isot veroalmut yhteiskunnalle esimerkiksi pääomatuloista, tai ennen/jälkeen kotonaolon. Sellaiset, joilla sinäkin olet saanut jo monet tarpeesi yhteiskunnalta täytettyä. Vaikka ne lapsilisäsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä?
Todellakin pitäisi, koska tosi inhottavaa käytöstä mieheltä. Vauvan hoito on yllättävän aikaa vievää nukutuksineen, ruokintoineen, vaipanvaihtoineen (varsinkin ton ikäisellä, joka liikkuu jo paljon), ja jos taloudessa on kaksi aikuista ihmistä niin miten siitä äidistä tuli ainoa joka kykenee siivoamaan? Mies olisi ihan hyvin voinut siivota sillä aikaa, koska taatusti tietää mitä arki vauvan kanssa on. Äitinä naurattaa nämä miehet, jotka vetoavat väsymykseen, mutta saavat nukkua yönsä hyvin.
Ap, sinuna peruisin ton miitin tai ihan pokkana ilmottaisin miehelle töihin että on hyvä ja käy kaupassa kotimatkalla ja tulee pikapikaa avustamaan kamojen purkamisessa. Älä missään tapauksessa yritäkään sleviytyä kaikesta, koska sillä tavoin teet vain hallaa itsellesi. Älkää juman...k.. alistuko tollaseen!
Vierailija kirjoitti:
Milloin äityidystä ja kodista on tullut näin raskas ponnitus? Ja vielä maassa, josta löytyy naisen näkökulmasta perusluonnoltaa unelmamiehiä, jotka käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensä kanssa laatuaikaa yhdessä.
Ainakin sen jälkeen, kun suurin sotkija taloudessa ei olekaan lapset ja vaimo vaan mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Meillä mies on vahempainvapaalla. Lapset 2v. Ja 4v.
Minulle mukava ja rauhallinen hetki onnistuu puolen tunnin työmatkalla. Se on omaa aikaa.
Yleensä kotiin tullessa, vuorot vaihtuvat.
Yleensä tässä vaiheessa mies haluaa jo omaa aikaa eli lähtee lenkille tai yksin kauppaan.
Itse olen töistä tulessa hetken lasten kanssa ja alat valmistamaan päivällistä.Meillä miehen aika päivällä menee lastenhoitoon, ulkoiluun, joskus tekee lounaan, saattaa pesukoneet laittaa pyörimään. Ja lasten päiväunien aika on omaa aikaa.
Yleensä kun tulen töistä, koti on kuin pommin jäljiltä ja kotityöt tekemättä. Näin oli myös silloin kun olin itse kotona.
Ja vasta päivällisen jälkeen teemme yhdessä kotityöt.Eikä meillä koskaan ole tapeltu kotitöistä, kun molemmat tiedämme tasan tarkkaan, miten paljon aikaa lapset vievät aikaa arjesta.
Ja mitä tekee nainen tässä vaiheessa, heittäytyy pahimmaksi marttyyriksi sitten jeesuksen sen sijaan, että hyppäisi sen auton rattiin ja kävisi siellä kaupassa yksin tai ottaisi muulla tavalla sitä omaa aikaa. (Vinkki varsinkin nro. 2)
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..
Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meilläkin miehelle tärkeää että nainen käy töissä. Ei pelkästään palkka mutta joku arvostukseen liittyvä tekijä että ei halua, että vaimo on vain kotiäiti.
Sama täälläkin. Mutta rehellisesti, minustakin on kivempi sanoa että mies on töissä sielläsiellä kun aiemmin piti sanoa että mies on työtön. Vaikka ei se miehen syy ollutkaan ettei edellisessä kaupungissa töitä ollut. Ymmärrän että mies näkee naisensa mielummin jonkun alan ammattilaisena kun kotiäitistä tulee kuva että on vain äiti eikä nainen ensinkään ja koti sanasta kotiapulainen, piika. Työssä käyvät äidit ovat myös äitejä joten kotiäiti sana halveeraa äitejä, kun se tarkoittaa vähän kuin neljän sisällä oleva äiti joka on virttynyt luutu tai imuri. Sitten kun kotiäidin puheet on lisäksi luutua ja pullaa ja vauvan puklua niin miehen kannalta kotiäiti ei tunnu tavoiteltavalle ihmiselle. Meni tästä herne nekkuun tai ei, niin naistenkin arvostus laskee aika tavalla jos kuulee että joku on kotiäiti. Jos on töissä ihan missä vain niin se on jotain osoitusta elämänhallinnasta. Kotiäiti on kuin epänainen joka kulkee tahraisissa vaatteissa silmät punaisina tukka takussa ilman meikin hiventä ja kantaa kirkuvaa lasta kainalossa. Mitä siinä erityisesti pitäisi arvostaa? Työäiti tekee samat kotityöt ja herää lasta hoitamaan yöllä, käy kaupassa ja laittaa ruuat. Ei ole arvostettavaa että heittäytyy tukiaisten varaan ja muut maksavat elämisen.
Arvostus sitä ja arvostus tätä. Entä ne LAPSET?! Kuka niitä arvostaa! Kyllä on itsekkyys ja omahyväisyys noussut arvoon arvaamattomaan maailmassa. Lapsista ja lasten hyvoinvoinnista et puhunut sanaakaan!
Heh, vai että yksi vauva vain? Ei taida sinulla olla lapsia? Kyllä juuri tuossa vaiheessa oleva pieni lapsi voi olla erittäin haastava. Saattaa haluta olla koko ajan sylissä ja vaikea se on kotia laittaa kun on toisessa kädessä reilut 10 kiloa. Ei edes paskalle pääse ilman lapsen itkua.
Kaikkeen ei tarvitse suostua. Miehellä ei nyt taida olla minkäänlaista käsitystä miten vaikea tuo tilanne on. Ystäväperheen tulon voi vallan hyvin perua. Ja seuraavalla kerralle tee miehelle selväksi, että saa tehdä asian eteen itsekkin jotain.