Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vauvan kanssa on raskasta, mutta sitten se vasta alkaa, kun menette töihin. Aamut, työelämän paineet, ruokostokset, lasten kanssa oleminen iltaisin. Iltatoimet, valvomiset, sairastelut. Useissa perheissä on tämän perusarjen lisäksi sitä hankaloittavia ongelmia, talodellisia, sosiaalisia tai terveyteen liittyviä. Nyt, kun olette vielä kotona ja palikoita on vähemmän, laittakaa miestenne kanssa speksit selväksi. Muuten edessä on suuria haasteita, kun todellinen, monelta taholta vaatimuksia asettava elämä alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä?
Todellakin pitäisi, koska tosi inhottavaa käytöstä mieheltä. Vauvan hoito on yllättävän aikaa vievää nukutuksineen, ruokintoineen, vaipanvaihtoineen (varsinkin ton ikäisellä, joka liikkuu jo paljon), ja jos taloudessa on kaksi aikuista ihmistä niin miten siitä äidistä tuli ainoa joka kykenee siivoamaan? Mies olisi ihan hyvin voinut siivota sillä aikaa, koska taatusti tietää mitä arki vauvan kanssa on. Äitinä naurattaa nämä miehet, jotka vetoavat väsymykseen, mutta saavat nukkua yönsä hyvin.
Ap, sinuna peruisin ton miitin tai ihan pokkana ilmottaisin miehelle töihin että on hyvä ja käy kaupassa kotimatkalla ja tulee pikapikaa avustamaan kamojen purkamisessa. Älä missään tapauksessa yritäkään sleviytyä kaikesta, koska sillä tavoin teet vain hallaa itsellesi. Älkää juman...k.. alistuko tollaseen!
Tämä ei ollut ap.
Meillä on neljä lasta ja edellisessä kommentissani vähän puran tilannetta.
Ap
Mä en voi käsittää miksi olla kotiäitinä, jos se on niin helvetin hankalaa. Itselläni on neljä lasta pienellä ikäerolla ja olin aina lasten välissä töissä ja opiskelin, koska tarvitsin ehdottomasti omaa aikaa ja olisin totaalisesti seonnut, jos olisin vain joutunut olemaan kotona tuon 10 vuotta kun oli pieniä lapsia. Minulle myös omat harrastukset, salilla käynnit ym. Olivat itsestäänselvyys.Meillä olisi kyllä avioliitto varmaan kaatunut silloin pikkulapsiaikana, jos minä olisin kotona vain masentuneena odottanut että mies tulee kotiin ja nalkuttanut jostain kotitöistä. Nyt lapset jo isoja ja ihan fiksuja ja järkeviä siitä huolimatta että ovat olleet jo pienestä asti hoidossa. Ja meillä edelleen se onnellinen avioliitto yli 20vuoden jälkeen.
Onko masennus, neljänkympin kriisi ja toinen nainen (tai kaikki kolme) poissuljettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä?
Todellakin pitäisi, koska tosi inhottavaa käytöstä mieheltä. Vauvan hoito on yllättävän aikaa vievää nukutuksineen, ruokintoineen, vaipanvaihtoineen (varsinkin ton ikäisellä, joka liikkuu jo paljon), ja jos taloudessa on kaksi aikuista ihmistä niin miten siitä äidistä tuli ainoa joka kykenee siivoamaan? Mies olisi ihan hyvin voinut siivota sillä aikaa, koska taatusti tietää mitä arki vauvan kanssa on. Äitinä naurattaa nämä miehet, jotka vetoavat väsymykseen, mutta saavat nukkua yönsä hyvin.
Ap, sinuna peruisin ton miitin tai ihan pokkana ilmottaisin miehelle töihin että on hyvä ja käy kaupassa kotimatkalla ja tulee pikapikaa avustamaan kamojen purkamisessa. Älä missään tapauksessa yritäkään sleviytyä kaikesta, koska sillä tavoin teet vain hallaa itsellesi. Älkää juman...k.. alistuko tollaseen!
Älkää juman...k.. ISÄT alistuko tollaseen, että te siivoatte äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. Ottakaa se lapsi äidin sylistä ja ojentakaa hänelle imuri tai käskekään pihalle! Äitinä naurattaa nämä äidit, jotka vetoavat olevansa nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätas-arvo aitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
Ap
Ja olen siis tehnyt iltoja töitä, en ole koskaan täysin kotona ollut. Aina olen kaiken kotona tehnyt, niin kauan kuin muutettiin tähän taloon. Ensin siksi että mies hoiti paljon remontteja ja autot myöhemmin siksi että meille tuli kummankin toiveesta neljä lasta ja mies käynyt töissä kun olen ollut ävapailla ja vvapailla ja ennen hoiti sentään taloa ja autoja. Nyt lopettanut senkin, vaikka kuinka teen kaiken muun valmiiksi.
Kaikki hommat on vähän rempallaan ja mies äkäinen ja masentunut ja minä yritän paikkailla tilannetta vaikka millä. Nyt minulla tuli kuitenkin seinä vastaan, ja jäin kotiin hetkeksi. Enempää en oikein voi tehdä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meilläkin miehelle tärkeää että nainen käy töissä. Ei pelkästään palkka mutta joku arvostukseen liittyvä tekijä että ei halua, että vaimo on vain kotiäiti.
Sama täälläkin. Mutta rehellisesti, minustakin on kivempi sanoa että mies on töissä sielläsiellä kun aiemmin piti sanoa että mies on työtön. Vaikka ei se miehen syy ollutkaan ettei edellisessä kaupungissa töitä ollut. Ymmärrän että mies näkee naisensa mielummin jonkun alan ammattilaisena kun kotiäitistä tulee kuva että on vain äiti eikä nainen ensinkään ja koti sanasta kotiapulainen, piika. Työssä käyvät äidit ovat myös äitejä joten kotiäiti sana halveeraa äitejä, kun se tarkoittaa vähän kuin neljän sisällä oleva äiti joka on virttynyt luutu tai imuri. Sitten kun kotiäidin puheet on lisäksi luutua ja pullaa ja vauvan puklua niin miehen kannalta kotiäiti ei tunnu tavoiteltavalle ihmiselle. Meni tästä herne nekkuun tai ei, niin naistenkin arvostus laskee aika tavalla jos kuulee että joku on kotiäiti. Jos on töissä ihan missä vain niin se on jotain osoitusta elämänhallinnasta. Kotiäiti on kuin epänainen joka kulkee tahraisissa vaatteissa silmät punaisina tukka takussa ilman meikin hiventä ja kantaa kirkuvaa lasta kainalossa. Mitä siinä erityisesti pitäisi arvostaa? Työäiti tekee samat kotityöt ja herää lasta hoitamaan yöllä, käy kaupassa ja laittaa ruuat. Ei ole arvostettavaa että heittäytyy tukiaisten varaan ja muut maksavat elämisen.
Mitä ne lastentarhan työntekijät sillä aikaa tekee, kun työa
äiti on töissä? Työäidin mielestä eivät mitään, perseellään vain makaavat tahraisissa vaatteissa silmät punaisina tukka takussa. Ja kas kun jos koti on käytössä, siellä syntyy tietysti myös korjattavaa jälkeä. Varsinkin lasten kanssa. Ja lapsetkin on hoidettava ja ruokittava.
Jopa koululainen jää paljosta huolenpidosta ja läsnäolosta sekä ravitsevasta ruoasta paitsi ne hetket, kun on yksin kotona. Silloin jää asioita tekemättä. Sellaisia, joita ei voi illallakaan korvata muulla tekemisellä.
Miksi muuten kotiäidillä on tukka takussa ja silmät punaisina? Koska tekee niin paljon samaa työtä ympäri vuorokauden. Koska kotiäidin työ on vaativaa. Muistaako työäiti edes olla niin paljon lapsestaan vastuussa ja läsnä silloin, kun on paikalla, kun on niin tärkeää tehdä omia arvostusta ansaitsevia asioitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eksän kanssa asiat menivät vinkeästi. Olin kotona esikoisen kanssa ja hoidin tietenkin kaikki kotityöt. Siisti koti, ruoat, pyykit, kaikki päiväsaikaan kun mies oli töissä. Illalla ja yölläkin vastuu oli minulla kun mies lepäsi "raskaan työn" takia (opettaja). Kuopuksen kanssa mies halusi jäädä hoitovapaalle vuorostaan. Kun tulin kotiin töistä, kaikki oli tekemättä, koska miehen työ oli pelkkä lapsenhoito klo 8-16 (tästäkin ajasta mies vietti suurimman osan tietokoneella), ja hänen vapaa-aikansa alkoi kun saavuin kotiin. Eksällä oli ihan omat säännöt. Hyi helvetti kun v*tuttaa pelkkä ajatteleminen mihin sitä uuvuksissaan tulikin suostuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Sitä kannattaakin miettiä, kun mies on 8h töissä ja myös sitä, kuinka paljon aikaa menee jo pelkkään pienen vauvaikäisen syöttämiseen, muutaman tunnin välein, röyhtäyttämiseen, vaippojen vaihtamiseen, pukeutumiseen ja ulkoillakin pitäisi 1-2h/pv.
Esim. rauhallinen ruokailu vauvalle on elintärkeä, eikä siinä voi juuri muuta tehdä, kun lapsi on rinnalla.
Minä olen nainen ja hoidan yhtä vauvaa kotona ja ihan hyvin ehtii tehdä kotitöitä! Ei toki kaikkea jokapäivä, mutta jotain jokapäivä! Kuinka kauan menee vaipanvaihtoon aikaa, oikeasti?? Minuutti! Röyhtäyttämiseen? :D ja ulkoilla "pitäisi", vauva nukkuu vaunuissa, hän ei siis tiedä onko hän ulkona vai ei, noin pienen kanssa ei ole pakko ulkoilla jokapäivä 1-2h.. Ihme juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
Ap
Kuulostaa nyt siltä, että olette MOLEMMAT ihan rikki, mutta sinä omit kaiken itsellesi. Saitikko jotekin otettua yhteistä aikaa ja puhutta asiat läpi ennen kun olette molemmat loppuun palaneita?
Kaikki te, jotka ette saa mitään tehdyksi YHDEN lapsen kanssa ja arki on niin hirveää ja rankkaa. Älkää tehkö enempää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä?
Todellakin pitäisi, koska tosi inhottavaa käytöstä mieheltä. Vauvan hoito on yllättävän aikaa vievää nukutuksineen, ruokintoineen, vaipanvaihtoineen (varsinkin ton ikäisellä, joka liikkuu jo paljon), ja jos taloudessa on kaksi aikuista ihmistä niin miten siitä äidistä tuli ainoa joka kykenee siivoamaan? Mies olisi ihan hyvin voinut siivota sillä aikaa, koska taatusti tietää mitä arki vauvan kanssa on. Äitinä naurattaa nämä miehet, jotka vetoavat väsymykseen, mutta saavat nukkua yönsä hyvin.
Ap, sinuna peruisin ton miitin tai ihan pokkana ilmottaisin miehelle töihin että on hyvä ja käy kaupassa kotimatkalla ja tulee pikapikaa avustamaan kamojen purkamisessa. Älä missään tapauksessa yritäkään sleviytyä kaikesta, koska sillä tavoin teet vain hallaa itsellesi. Älkää juman...k.. alistuko tollaseen!
Älkää juman...k.. ISÄT alistuko tollaseen, että te siivoatte äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. Ottakaa se lapsi äidin sylistä ja ojentakaa hänelle imuri tai käskekään pihalle! Äitinä naurattaa nämä äidit, jotka vetoavat olevansa nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätas-arvo aitaa.
kuulostaa anoppipuheelta. Aina miehen puolella, hanakasti kannustamassa miestä otamaan itselleen lapsi ja valta äidin sylistä. käytännössä se menee anopille.
Vierailija kirjoitti:
Onko masennus, neljänkympin kriisi ja toinen nainen (tai kaikki kolme) poissuljettu?
Ei ole. Saa kyllä olla melkoinen tekijä, jos toinen nainenkin on, kun nyt ryntää töistä kotiin päästämään minua töihin.
Ihmettelen vaan miksei tajua hoitaa mitään " hänelle ennen kuuluneita" juttuja, vaan kaikki on rempallaan.
Lapsiin hermostuu hetkessä ja kauheasti haluaisi vaan pilkkiä, laittaa venettä tai touhuta jotain tuollaista..
Ymmärrän sen toisaalta, mutta kyllä mua vähän vituttaa kun ei hoida enää mitään mitä oikeasti pitäusi hoitaa. Ja olen siihen hänelle aikaa järjestänyt.
Huomautella ( nalkuttaa) en raaski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApJa olen siis tehnyt iltoja töitä, en ole koskaan täysin kotona ollut. Aina olen kaiken kotona tehnyt, niin kauan kuin muutettiin tähän taloon. Ensin siksi että mies hoiti paljon remontteja ja autot myöhemmin siksi että meille tuli kummankin toiveesta neljä lasta ja mies käynyt töissä kun olen ollut ävapailla ja vvapailla ja ennen hoiti sentään taloa ja autoja. Nyt lopettanut senkin, vaikka kuinka teen kaiken muun valmiiksi.
Kaikki hommat on vähän rempallaan ja mies äkäinen ja masentunut ja minä yritän paikkailla tilannetta vaikka millä. Nyt minulla tuli kuitenkin seinä vastaan, ja jäin kotiin hetkeksi. Enempää en oikein voi tehdä..
Aina olen kaiken kotona tehnyt...ei mitään lisättävää tämän lauseen jälkeen.
En kokenut etteikö minua olisi arvostettu ollessani kodinhoidontuella.
Kuitenkin huomasin selvästi miehen arvostuksen nousemisen kun palasin työelämään.
Hän ei selvästi pitänyt siitä, että oli ainoa tienaaja perheessämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä?
Todellakin pitäisi, koska tosi inhottavaa käytöstä mieheltä. Vauvan hoito on yllättävän aikaa vievää nukutuksineen, ruokintoineen, vaipanvaihtoineen (varsinkin ton ikäisellä, joka liikkuu jo paljon), ja jos taloudessa on kaksi aikuista ihmistä niin miten siitä äidistä tuli ainoa joka kykenee siivoamaan? Mies olisi ihan hyvin voinut siivota sillä aikaa, koska taatusti tietää mitä arki vauvan kanssa on. Äitinä naurattaa nämä miehet, jotka vetoavat väsymykseen, mutta saavat nukkua yönsä hyvin.
Ap, sinuna peruisin ton miitin tai ihan pokkana ilmottaisin miehelle töihin että on hyvä ja käy kaupassa kotimatkalla ja tulee pikapikaa avustamaan kamojen purkamisessa. Älä missään tapauksessa yritäkään sleviytyä kaikesta, koska sillä tavoin teet vain hallaa itsellesi. Älkää juman...k.. alistuko tollaseen!
Älkää juman...k.. ISÄT alistuko tollaseen, että te siivoatte äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. Ottakaa se lapsi äidin sylistä ja ojentakaa hänelle imuri tai käskekään pihalle! Äitinä naurattaa nämä äidit, jotka vetoavat olevansa nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätas-arvo aitaa.
kuulostaa anoppipuheelta. Aina miehen puolella, hanakasti kannustamassa miestä otamaan itselleen lapsi ja valta äidin sylistä. käytännössä se menee anopille.
Miksi hitossa te teette lapsia näiden miesten, kanssa jo he ovat niin kelvottomia asuinkumppaneita ja isejä lapsilleen?
Kyllä munkin mies valitti joka kerta jos ei hänen töistä tullessaan oltu siivottu.
Ei vaan aina huvittanut.
Kolme vuotta sitä kuuntelin ja sitten vaihtui osat eli minä olin töissä ja hän kotona. Arvatkaa oliko siivottu? Ja joka kerta pidin saman valituksen kuin hän kun ei oltu siivottu.
Sen kesän jälkeen on pitänyt suunsa kiinni jos ei koti ole tiptop kun töistä tulee. Nyt siis olen taas äitiyslomalla.
Kyllä sitä oikeasti ehtii tehdä vaikka mitä mutta itse olen ainakin sen verran mukavuudenhaluinen että joskus mieluummin olen tekemättä yhtään mitään. Vauva ei ole vielä syntynyt ja nytkin makaan sängyssä kun isommat lapset on koulussa.
Kauppaan lähden kohta kunhan ensin jaksan meikata ja sitten siivoan.
Kyllä kotiäitinä pääsee sata kertaa helpommalla kuin se työssä käyvä. Ja kun on ollut työelämässä ja yhdistänyt siihen sen äitiyden niin kyllä tämä kotonaolo sen työssäkäynnin voittaa vaikka sitten joutuukin tekemään enemmän kotitöitä.
Meniköhän jo vähän aiheen vierestä 😁
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
Ap
Onhan mies töissä? Miten te olette jakaneet raha-asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Sitä kannattaakin miettiä, kun mies on 8h töissä ja myös sitä, kuinka paljon aikaa menee jo pelkkään pienen vauvaikäisen syöttämiseen, muutaman tunnin välein, röyhtäyttämiseen, vaippojen vaihtamiseen, pukeutumiseen ja ulkoillakin pitäisi 1-2h/pv.
Esim. rauhallinen ruokailu vauvalle on elintärkeä, eikä siinä voi juuri muuta tehdä, kun lapsi on rinnalla.Minä olen nainen ja hoidan yhtä vauvaa kotona ja ihan hyvin ehtii tehdä kotitöitä! Ei toki kaikkea jokapäivä, mutta jotain jokapäivä! Kuinka kauan menee vaipanvaihtoon aikaa, oikeasti?? Minuutti! Röyhtäyttämiseen? :D ja ulkoilla "pitäisi", vauva nukkuu vaunuissa, hän ei siis tiedä onko hän ulkona vai ei, noin pienen kanssa ei ole pakko ulkoilla jokapäivä 1-2h.. Ihme juttuja.
Kyllä mäkin hoidin ja komeasti vielä hetki sitten. Nyt vaan jotenkin tuli seinä vastaan.
Hoitaa nyt koti ja kolme lasta ja yksi kouluun ja illaksi töihin tienaamaan ja kuitenkin toinen on jatkuvasti vihainen ja väsynyt. Itse painaa vuosia mittari tapissa jotta kaikilla on rahaa, puhdas koti, ruokaa ja aikaa niin siinä jossain vaiheessa väsyy itsekin.
Mies on väsynyt, masentunut ja pettynyt elämään vaikka mä päälläni seisoisin!!
Onko se sitten minun asiani loputtomasti koittaa tehdä hänet tyytyväiseksi??
Lapset on kuitenkin todella onnellisen oloisia, kun äiti ei tee kaikkea helvetillisellä kiireellä ja painu ovesta ulos. Nyt mulla on aikaa niillekin. Eikö se ole tärkeää sekin?
Ap
Naisella ei ole mitään roolia tässä käytöksen mahdollistajana?