Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
On vauvalla äitinsä. Aika moni lapsi olisi huostaanotettu jos mittarina olisi isän kyvyttömyys selvitä arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Niin just. Naiset, hoitakaa lasta aamut, illat ja yöt, valmiuspäivystys 24tuntia 7 päivänä viikossa ihan kidutukseen määritetyillä unilla (max 3 tunnin pätkillä joka vitun päivä kuukaudesta toiseen) ja hoitakaa nyt se koti alusta loppuun asti, koska miehelle on liian vaikeaa laittaa omat likaiset vaatteensa lattian sijasta pyykkikoriin ja astiat tiskikoneeseen joka paikkaan ripottelun sijasta... älkääkä unohtako laittaa joka päivä sitä lämmintä ruokaa nenän eteen, sillä onhan se mies tehnyt ruhtinaallisen 8 tunnin työpäivän hyvin nukutun yön jälkeen, korvatulppien avustuksella. Ja muistakaa hiekoittaa piha myös ja aurata lumet, jotta mies voi helposti ja turvallisesti hypätä aamulla autoonsa ja huristella koko rankan työmatkansa yhtään enempää rasittumatta.
Koska ONHAN SULLA AIKAA KUN OOT VAAN KOTONA JA HOIDAT VAAN YHTEISTÄ LASTANNE!
Ja jokaiselle joka ei tajua, tää teksti on niin täynnä sarkasmia että tihkuu yli.
Että mua risoo kun jokku luulee, että lapsen hoito on aina niin helppoa. On helppoja lapsia, on helpompia päiviä, mutta se ei ole vakio. Joskus ja monesti on päiviä, kun tulee töistä kotiin ja vastassa on rasvaisella ja puuroisella tukalla oleva nainen, jolla on punaiset silmät ja kiljuva lapsi sylissään, on parempi vaan sulkea suunsa ja olla kysymättä mitä hän on tehnyt ruuaksi ja kysyä itse sen sijaan miten voi auttaa.
Näin. Mä ainakin olen yrittänyt tehdä kaiken helpoksi ja valmiiksi, koska mähän olen vähemmän töissä, ja miehellä niin raskasta kun joutuu vielä illat olemaan lasten kanssa ( vaikka itsekään ei lapsia hoitoon halunnut)
Kyllä mä olen koittanut kaikkeni ja nyt kun seinä tuli vastaan en tiedä mitä tehdä.
Teen tietysti edelleen kaiken kotona ja nyt on aikaa siivota ne kaapit ja pestä ikkunatkin ja muut " isommat" hommat, mutta silti... Se mun tuoma raha puuttuu ja siitä en tiedä, miten sen korvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?Vika yksin miehessä?
Mitä odotit kotona olemisen olevan? Söpösti leikitte lapsen kanssa ja mies vastaa kodista?
Ei tarvitse olla järjen jättiläinen, jos toinen vanhempi on kotona veronmaksajien piikkiin kotihoidontuella, se tarkoittaa sitoutumista lapsen hoivaan ja luoda lapselle turvalliset elinolosuhteen ainoastaan lasta varten.
Kotityöt jakautuvat molempien vanhempien kesken, eikä mies voi odottaa saavansa viiden tähden palveluita, yhteiskunnan kustantama. Jos toisin, palkatkoon kotiinsa siivoojan ja pyykinpesijän omilla rahoillaan, eikä loisia veronmaksajien kukkarolla.
Ennen kun ei ollut perhevapaita, eikä kunnallista päivähoito-oikeutta, palkattiin kotiapulainen, eikä tullut edes mieleen vaatia kotiapulaiselta, kuin lastenhoito ja siinäkin oli täystyöllistetty, vanhemmat joutuvat jopa tekemään seuraavat päivät ruuat, pesemään pyykit ja siivoamaan.
Monet näyttävät ymmärtävät kotihoitotuen ymmärtävän kodinhoitotueksi, jolloin toinen vanhempi hoitaa yksin kodin ja mahdollistaa työssäkäyvälle vapaamatkustajan paikansa ja lapsesta tehdään sijaiskärsijä, joka saa olla oman onnensa nojassa ja vailla hoivaa ja turvaa.
Ihmettelen, mistä näitä nyhverö miehiä oikein sikiää ja mihin kaikkeen nuoren äidit suostuvat.
Ap. ja monelle muille pyytäisin tutustua mistä heille maksetaan, kun ovat kotona kotihoitotuella, veronmaksajien rahoilla - kun alunperin vapaa on tarkoitettu lasta ja hänen hyvinvointiaan varten, ei terveen työssäkäyvän passaamista varten, jos toisin palkatkoon itselleen omaishoitajan tai siivoojan.
Mikä hemmetin veronmaksajien piikkiin? Jokainen on niitä veroja maksanut ja siitä kotihoidontuestakin menee verot. Ei verota sinun lompakkoasi yhtään sen enempää tai vähempää. Ja se tuki on aivan liian pieni että sillä rahalla kukaan tekisi missään muussa ammatissa töitä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Kyllä sillä on ihan pointti.
Yhyy, koko päivä aikaa mutta en saa siivottua tai kaupassa käytyä, koska vauva. Yksi vauva.
Vähän reippautta nyt sinne, ja tuumasta toimeksi!
Heh, ehkäpä kyse on enemmänkin siitä että mies ei tee mitään, kuin siitä että itse ei saisi tehtyä niitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Kotihoidontuki, ei pysäköintipaikkoja
Kai sinulla nyt selusta oli taloudellisesti turvattuna ennen tuelle jäämistä? Ja käytähän sinä oikein töissäkin.
En ymmärrä tälläisiä kommentteja. Nainen hoitaa oman miehensä lasta, eli tekee arvokasta työtä. Silloin toimeentulo tulee pääasiassa työssäkäyvältä puolisolta. Eli mies voi ostaa sitten sen auton. Miksi ihmeessä perheessä pitäisi toimia niin, että nainen kantaa raskauden vaivat, synnyttää ja jää hoitamaan kotiin YHTEISTÄ lasta ja naisen olisi vielä pitänyt säästää sitä varten kun mies elostelee omilla rahoillaan. Huh huh.
Antakaa miehille jo anteeksi se synnytys. Itse haluasin joskus nähdä asian esitettävän toisin päin, että isälle ei ole annettu mahdollisuutta olla tasa-arvoinen vanhempi vaan mies on joku varavanhempi, kun ei voi synnyttää. Mutta äitiyden vallan eripuolista ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti.
Biologia on tässä kohtaan epäreilu ja äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu väistämättä tekemään erilaisia valintoja, kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Kyllä sillä on ihan pointti.
Yhyy, koko päivä aikaa mutta en saa siivottua tai kaupassa käytyä, koska vauva. Yksi vauva.
Vähän reippautta nyt sinne, ja tuumasta toimeksi!
Heh, ehkäpä kyse on enemmänkin siitä että mies ei tee mitään, kuin siitä että itse ei saisi tehtyä niitä asioita.
Klo 6:00 töihin lähteminen ei ole valvotun yön jälkeen, mitään ellei töihin lähtijä ole nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Äiti? Joo no...
Asiasta haravanvarteen. Mut oletko todella sitä mieltä, että minun pitää jaksaa kaikki?
Eli yhdessä hankitut lapset ja äiti pumpataan loppuun ja armoa ei anneta?
Mies hyppäsi pois kelkasta vasta sen neljännen lapsen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Vai velvollisuus. Mies huilii jo koko kotimatkan. Kuuntelisi vaimoaan ja ottaisi sitten sen puoli tuntia itselleen. Mitä ihmeen miehenpalvojia täältä taas löytyy. Silti kohtelette niin kuin miehet olisivat jotain helposti hajoavia. Sekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin miehelle tärkeää että nainen käy töissä. Ei pelkästään palkka mutta joku arvostukseen liittyvä tekijä että ei halua, että vaimo on vain kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mä tein silleen, että aamutoimien jälkeen imurointia sit kauppaan aamupäivästä niin vauva vielä hyvällä tuulella. Takaisin tullessa vauvalle evästä, siinä samalla kun lapsi sormi ruokailee siivoilet muualla paremmin. Kun on aika tehdä ruokaa, keksi lapselle tekemistä tai kerrot, miten äiti tekee nyt mitäkin ja annat maistaa vaikka esim. Porkkanaa jos sitä nyt käyttäisit ruoassa.
T. Pienen lapsen yh, jonka oli pakko vaan suoriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin äityidystä ja kodista on tullut näin raskas ponnitus? Ja vielä maassa, josta löytyy naisen näkökulmasta perusluonnoltaa unelmamiehiä, jotka käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensä kanssa laatuaikaa yhdessä.
Silloin, kun ruokakaupat muuttivat suurmarkettiin, ei ole omaa kasvimaata, kanalaa tai perunakellaria, kun mummit muuttivat Espanjaan, lapsella ei ole vanhempia sisaruksia, kotiin ei voi enää palkata kotiapulaista, vieraille ei riitä läskisoosi ruoaksi, mies ei käy kotona parin tunnin lounastauolla, asunto on niin pieni, että ryömivä vauva löytää aina jotain vaarallista. Eikä kotona olevan vanhemman työtä arvosteta pätkääkään. Silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Kotihoidontuki, ei pysäköintipaikkoja
Kai sinulla nyt selusta oli taloudellisesti turvattuna ennen tuelle jäämistä? Ja käytähän sinä oikein töissäkin.
En ymmärrä tälläisiä kommentteja. Nainen hoitaa oman miehensä lasta, eli tekee arvokasta työtä. Silloin toimeentulo tulee pääasiassa työssäkäyvältä puolisolta. Eli mies voi ostaa sitten sen auton. Miksi ihmeessä perheessä pitäisi toimia niin, että nainen kantaa raskauden vaivat, synnyttää ja jää hoitamaan kotiin YHTEISTÄ lasta ja naisen olisi vielä pitänyt säästää sitä varten kun mies elostelee omilla rahoillaan. Huh huh.
Antakaa miehille jo anteeksi se synnytys. Itse haluasin joskus nähdä asian esitettävän toisin päin, että isälle ei ole annettu mahdollisuutta olla tasa-arvoinen vanhempi vaan mies on joku varavanhempi, kun ei voi synnyttää. Mutta äitiyden vallan eripuolista ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti.
Biologia on tässä kohtaan epäreilu ja äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu väistämättä tekemään erilaisia valintoja, kuin mies.
Mies sen valinnan tekee 70% tapauksista, että väistyy takavasemmalle. Ja käyttää syynä juuri sitä että sinähän sen synnytit niin sinä hoidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin "jäit kotiin". Sinä hoidat nyt ammatiksesi yhteistä lastanne. On eri asia olla tekemättä mitään.
Erosin jo vuosia sitten. Miehen arvostuksen puute näkyi monessa muussakin asiassa. Miksi elät parisuhteessa jossa voit huonosti? Puhu tai eroa.
Vierailija kirjoitti:
Usein "arvostus" tulee työn kautta.
Ja sukupuolen. Jos kahdella miehellä on lapsi, niin kohteleekohan töissäkäyvä kotiinjäävää kuin paskaa? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Kyllä sillä on ihan pointti.
Yhyy, koko päivä aikaa mutta en saa siivottua tai kaupassa käytyä, koska vauva. Yksi vauva.
Vähän reippautta nyt sinne, ja tuumasta toimeksi!
Veronmaksajana en halua maksaa jonkun loisen palveluista, joka ei tee omaa osuuttaan kotitöistä. Palkatkoon itselleen omaishoitajan paasaamaan itseään, jos kysymys on aikuisesta ihmisestä. Enkä myöskään kauppareissuista.
Kotihoidontuella mahdollistetaan lapsen paras mahdollinen hoiva ja turva.
Se on jokaisen lapsen oikeus ja etu. Jopa laissa säädetty. Siihen ovat sitoutuneet työnantajat ja veronmaksajat.
Ja on kotihoidontuen väärin käyttöä, jos kotona oleva vanhempi käyttää sen kotitöiden tekemiseen tai työssäkäyvän passaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Vai velvollisuus. Mies huilii jo koko kotimatkan. Kuuntelisi vaimoaan ja ottaisi sitten sen puoli tuntia itselleen. Mitä ihmeen miehenpalvojia täältä taas löytyy. Silti kohtelette niin kuin miehet olisivat jotain helposti hajoavia. Sekoa.
Sekoa miten naiset kuvittelevat, että nainen voi seisoa miehen takana piiska kourassa ja vaatia tätä palvomaan naistaan toisena päivätyönään, mutta nainen ei voi antaa samanlaista kohtelua takaisin, koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetääs taas pysyä asiallisina. Tärkeä aihe. Itse kotona ollessani siivosin, latoin ruuat ja pesin pyykit. Niin teki mieskin. Olimme siis molemmat vanhempain vapaalla, eri aikaan tietenkin. Lapselle on tärkeää, että töissä oleva vanhempi viettää aikaa hänen kanssaan iltaisin. Silloin kotona oleva voi keskittyä rauhassa kotiaskareisiin. Ei mies voi yksin kodin työnjaosta päättää ja käskeä teitä tuolla tavalla. Te sovitte työnjaosta yhdessä siten, että se on lapsen kehityksen näkökulmasta parasta.
Mä vielä tein kaiken päivällä valmiiksi, jotta miehellä on aikaa olla lasten kanssa rauhassa illat. Vastassa oli kuitenkin illalla usein ärtyisä puhelimelleen uppoutunut mies ja iltahommat suihkuineen ja iltapaloineen..
Lapset olivat tietenkin olleet liian äänekkäitä ja riehakkaita!!!:D
Ei vittu.. Ja tämä mies olisi halunnut jäädä kotiin " lasten kanssa"??
Ei se nyt ihan oikein olisi ollut. Ei nyt voi kaikki vika olla minussa?
Hyvä, että mies on lasten kanssa iltaisin. Se on tärkeintä, kotityöt ovat toissijaisia. Se on myös sinulle hyväksi. Monet miehet tarvitsevat aikaa ja kypsymistä vanhemmuuteen ja vähän ohjaustakin. Anna hänelle vinkkejä, miten lapset saa keskittymään ja rauhoittumaan hetkeksi heitä kiinnostaviin juttuihin. Ja puhelin pois, kun vietetään aikaa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Mikä estää miestä siivoamasta omia sotkujaan?
Ei tarvitse olla järjen jättiläinen, jos toinen vanhempi on kotona veronmaksajien piikkiin kotihoidontuella, se tarkoittaa sitoutumista lapsen hoivaan ja luoda lapselle turvalliset elinolosuhteen ainoastaan lasta varten.
Kotityöt jakautuvat molempien vanhempien kesken, eikä mies voi odottaa saavansa viiden tähden palveluita, yhteiskunnan kustantama. Jos toisin, palkatkoon kotiinsa siivoojan ja pyykinpesijän omilla rahoillaan, eikä loisia veronmaksajien kukkarolla.
Ennen kun ei ollut perhevapaita, eikä kunnallista päivähoito-oikeutta, palkattiin kotiapulainen, eikä tullut edes mieleen vaatia kotiapulaiselta, kuin lastenhoito ja siinäkin oli täystyöllistetty, vanhemmat joutuvat jopa tekemään seuraavat päivät ruuat, pesemään pyykit ja siivoamaan.
Monet näyttävät ymmärtävät kotihoitotuen ymmärtävän kodinhoitotueksi, jolloin toinen vanhempi hoitaa yksin kodin ja mahdollistaa työssäkäyvälle vapaamatkustajan paikansa ja lapsesta tehdään sijaiskärsijä, joka saa olla oman onnensa nojassa ja vailla hoivaa ja turvaa.
Ihmettelen, mistä näitä nyhverö miehiä oikein sikiää ja mihin kaikkeen nuoren äidit suostuvat.
Ap. ja monelle muille pyytäisin tutustua mistä heille maksetaan, kun ovat kotona kotihoitotuella, veronmaksajien rahoilla - kun alunperin vapaa on tarkoitettu lasta ja hänen hyvinvointiaan varten, ei terveen työssäkäyvän passaamista varten, jos toisin palkatkoon itselleen omaishoitajan tai siivoojan.