Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Fiksumpaa olis sen miehen käydä autolla töiden jälkeen kaupassa, mikäli sellaisella töihin kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä on tosiaan aika selvästi tullut esille, että mies on pettynyt kun en enää tienaa sitä omaa palkkaani ja petin lupaukseni, kun en suostunut hänen vapaaseensa.
En minäkään vaan jaksa kaikkea. Hoidan kodin, laitan ruoat ja lähden illaksi töihin.
Kuitenkin kaikki hommat on aivan retuperällä, remoat kesken, kaikki kaapit siivoamatta, ikkunat pesemättä 2 vuotta.
Olisi tasa-arvoinen mies joka haluaisi jäädä kotiin niin ei kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Meillä minä, eli nainen, käyn töissä ja mies on kotihoidon tuella. Ei tulisi mieleenkään pitää häntä jonain piikana joka tekee kaikki kotityöt! Hänhän hoitaa yhteistä lastamme, se on se hänen hommansa. Sen lisäksi hän kyllä tekee ison osan päivittäisistä kotitöistä, mutta tottakai minäkin jotain teen, kuten edes omat sotkuni siivoan. Viikkosiivous hoidetaan yhdessä tietenkin, eihän miehelle jäisi yhtään vapaa-aikaa, jos minä en osallistuisi. Mutta meillä ei tasa-arvoa mitatakaan pätäkässä.
Niin koska olet nainen. Miehet arvostavat itsensä heti korkeammalle kun tienaavat enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin äityidystä ja kodista on tullut näin raskas ponnitus? Ja vielä maassa, josta löytyy naisen näkökulmasta perusluonnoltaa unelmamiehiä, jotka käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensä kanssa laatuaikaa yhdessä.
Silloin, kun ruokakaupat muuttivat suurmarkettiin, ei ole omaa kasvimaata, kanalaa tai perunakellaria, kun mummit muuttivat Espanjaan, lapsella ei ole vanhempia sisaruksia, kotiin ei voi enää palkata kotiapulaista, vieraille ei riitä läskisoosi ruoaksi, mies ei käy kotona parin tunnin lounastauolla, asunto on niin pieni, että ryömivä vauva löytää aina jotain vaarallista. Eikä kotona olevan vanhemman työtä arvosteta pätkääkään. Silloin.
Itse syyttäisin itsekeksimäämme ideologiaa. Ideologiaa, jossa perheestä tuli siunauksen sijaan pikahuoltamista jaksamisen äärirajoilla. Ennen Rouva Virtanen oli ihan arvostettu ammatti, mutta kun naisia aletttii arvostamaan samoilla mittareilla kuin miehiä arvostettiin onnellisuus ei enää tulekaan sen perheen kautta. Perheet muistuttavat nykyään enemmän sukupuolten välistä sotaa, jossa käydään sotaa siittä kumpi sukupuoli saa tehdä mitäkin ja kaiken tämän ulkopuolella on perheen lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Äiti? Joo no...
Asiasta haravanvarteen. Mut oletko todella sitä mieltä, että minun pitää jaksaa kaikki?
Eli yhdessä hankitut lapset ja äiti pumpataan loppuun ja armoa ei anneta?Mies hyppäsi pois kelkasta vasta sen neljännen lapsen jälkeen?
Ei vaan en ole koskaan ennen ollut puhtaasti kotona kotihoidontuella. Olen aina heittänyt keikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi melkein päin vastoin. Minä olisin halunnut palata töihin, mies ei halunnut jäädä kotiin. Haluttiin kuitenkin että lapsi on kotoihoidossa ja vähintään osaa kävellä ja puhua ennen hoitoa. Olin kotona haastavan lapsen kanssa, en todellakaan saanut nukuttua öisin, en siivonnut päivisin ja ruokaa oli harvoin valmiina. Mies ei koskaan kritisoinut, ihmetteli vaan miten jaksan. Yleensä siivottiin ja laitettiin ruoka yhdessä. Iltaisin päästiin molemmat saman verran harrastuksiin ja välillä isä oli vauvan kanssa arkiaamuisin että sain nukkua. Jos miehellä ei ole arvostusta kotiäitiä kohtaan, kannattaisi jäädä itse kotiin. Toki joillain on helppoja, itsekseen viihtyviä ja hyvin nukkuvia lapsia. Minun mielestäni töissä on huomattavasti helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Vai velvollisuus. Mies huilii jo koko kotimatkan. Kuuntelisi vaimoaan ja ottaisi sitten sen puoli tuntia itselleen. Mitä ihmeen miehenpalvojia täältä taas löytyy. Silti kohtelette niin kuin miehet olisivat jotain helposti hajoavia. Sekoa.
Sekoa miten naiset kuvittelevat, että nainen voi seisoa miehen takana piiska kourassa ja vaatia tätä palvomaan naistaan toisena päivätyönään, mutta nainen ei voi antaa samanlaista kohtelua takaisin, koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa.
Älä ylitulkitse. Rakastaan saa palvoa, jos hän tekee niin myös. Mutta että pitäisi olla kotiorja miehelle joka ei arvosta tippaakaan, eikö se ollut ketjun aihe? Ja oikeastiko mies hajoaa jos ei saa puolta tuntia rauhaa kotona ja ruokaa eteensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä on tosiaan aika selvästi tullut esille, että mies on pettynyt kun en enää tienaa sitä omaa palkkaani ja petin lupaukseni, kun en suostunut hänen vapaaseensa.
En minäkään vaan jaksa kaikkea. Hoidan kodin, laitan ruoat ja lähden illaksi töihin.
Kuitenkin kaikki hommat on aivan retuperällä, remoat kesken, kaikki kaapit siivoamatta, ikkunat pesemättä 2 vuotta.Olisi tasa-arvoinen mies joka haluaisi jäädä kotiin niin ei kelpaa?
Niin miksi sen pitäisi saada jäädä, jos minäkään en ole saanut? Jos jo ilta vielä ilman kotihommia raastaa hermoa? Ja minulla kesä täysin ilman lomaa?
Mikä siitä miehen kotona olemisesta tekee niin pyhää???
En ehdi lukea koko ketjua, mutta mitä tarkoittaa "en enää jaksanut suorittaa kaikkea"? Et siis tee kotona mitään? Ruokaa? Kotitöitä? Itse olen kotihoidontuella ja tuntuu että mies arvostaa paljon enemmän. Täällä on siisti Koti, ruoka ja iloinen perhe vastassa kun hän tulee töistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Vai velvollisuus. Mies huilii jo koko kotimatkan. Kuuntelisi vaimoaan ja ottaisi sitten sen puoli tuntia itselleen. Mitä ihmeen miehenpalvojia täältä taas löytyy. Silti kohtelette niin kuin miehet olisivat jotain helposti hajoavia. Sekoa.
Sekoa miten naiset kuvittelevat, että nainen voi seisoa miehen takana piiska kourassa ja vaatia tätä palvomaan naistaan toisena päivätyönään, mutta nainen ei voi antaa samanlaista kohtelua takaisin, koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa.
Kyllä sen palvonnan ja huomioinnin pitäisi mennä puolin ja toisin. Pahin mitä kotona oleva vanhempi voi tehdä on kohdata töissäkäyvä marttyyrin asenteella tämän tullessa kotiin. Ja päinvastoin!
Se myös, että heittäydytään itse kuin lapseksi kumppanille, kun vanhemmuus on väsyttävää. Tätä tekevät sekä nuoret äidit että isät.
Se kertoo vain siitä, että on haluton ottamaan vastaan vanhemmuuteen kuuluvaa aikuistumisen vaihetta ja turvautuu lapsenomaisiin defensseihin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Meillä mies on vahempainvapaalla. Lapset 2v. Ja 4v.
Minulle mukava ja rauhallinen hetki onnistuu puolen tunnin työmatkalla. Se on omaa aikaa.
Yleensä kotiin tullessa, vuorot vaihtuvat.
Yleensä tässä vaiheessa mies haluaa jo omaa aikaa eli lähtee lenkille tai yksin kauppaan.
Itse olen töistä tulessa hetken lasten kanssa ja alat valmistamaan päivällistä.
Meillä miehen aika päivällä menee lastenhoitoon, ulkoiluun, joskus tekee lounaan, saattaa pesukoneet laittaa pyörimään. Ja lasten päiväunien aika on omaa aikaa.
Yleensä kun tulen töistä, koti on kuin pommin jäljiltä ja kotityöt tekemättä. Näin oli myös silloin kun olin itse kotona.
Ja vasta päivällisen jälkeen teemme yhdessä kotityöt.
Eikä meillä koskaan ole tapeltu kotitöistä, kun molemmat tiedämme tasan tarkkaan, miten paljon aikaa lapset vievät aikaa arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoja miehiä teillä ei mitään arvostusta teitä tai lastakaan kohtaan. Itse olen ollut kotona. Lapsi on nyt 2 - vuotias. Ruoka ei ole valmiina kun mies tulee ja siivoan minkä ehdin. Tip top ei ole ikinä eikä tarvitsekaan olla. Eipä ole mies valittanut. Nyt mursin jalkNi liukkailla. En pysty tekemään siis mitään kotitöitä. Kotiäidin ťyöpanos on puuttuessaan tullut harvinaisen selväksi ja luulen, että kun saan jalat alleni, on mies niin onnellinen ettei kotoa päästäisi lainkaan.
Ottakaapas mammat mallia tästä miehestä! Käy ansiotöissä ja tekee lisäksi kotiäidin hommat mamman parantaessa jalkaansa - eikä valita. Osa täällä ei näköjään suoriudu edes kotiäidin töistä ja valittaa kaiket päivät sekä palstalla että miehelleen.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukea koko ketjua, mutta mitä tarkoittaa "en enää jaksanut suorittaa kaikkea"? Et siis tee kotona mitään? Ruokaa? Kotitöitä? Itse olen kotihoidontuella ja tuntuu että mies arvostaa paljon enemmän. Täällä on siisti Koti, ruoka ja iloinen perhe vastassa kun hän tulee töistä :)
No hyvä että päätit kuitenkin vastata, vaikket jaksa lukea.
Olen tehnyt aina kotona ihan kaiken. Kaikki valmiina, kun mies tulee töistä ja minä lähden töihin. Hänen ei ole tarvinnut tehdä oikeastaan mitään. Olen siivonnut, tehnyt ruoan, ulkoiluttanut lapset, tehnyt pihahommat yms.
Kuitenkin illalla kun tulen, vastassa kireä, ärtyisä puhelimelleen upputunut mies ja lapset olleet hirveän hankalia koko illan.
Nyt jäin töistä vallan kotihoidontuelle, ensimmäistä kertaa ja siitä ollaan äkäisiä niin kotona kuin töissäkin.
Mies on pettynyt minuun, kun menin tyhmä ehdottamaan, että hän voisi jäädä kotihoidontuelle ja minä teen kesän enemmän töitä, selvisi kuitenkin, etten voi pitää kesällä lomaa ollenkaan koululaisen loma- aikana ja vedin takaisin. Miehen mielestä petin ja ansoitin hänet.
Jäin kotiin vallan, koska en taaskaan saanut töissä sovittua mitään järkevää ja jaksaminen lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.
Miten ei ole lomaa?
Sanooko siis työnantaja että tänä vuonna er saa lomaa lainkaan?
Vuosilomaahan kertyy 2 per kk jos on vasta aloittanut, niin luulisi, että jotain saa.
Ja mitä ne sellaiset paikat on, missä ei saa pitää ansaittuja lomia?
Varmaan työnantajan pitäisi perustella, miksi et saa eikä vain sanoa että et nyt vaan saa.
Laissakin sanotaan,
että työntekijää on kuultava ajankohdasta.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Meillä minä, eli nainen, käyn töissä ja mies on kotihoidon tuella. Ei tulisi mieleenkään pitää häntä jonain piikana joka tekee kaikki kotityöt! Hänhän hoitaa yhteistä lastamme, se on se hänen hommansa. Sen lisäksi hän kyllä tekee ison osan päivittäisistä kotitöistä, mutta tottakai minäkin jotain teen, kuten edes omat sotkuni siivoan. Viikkosiivous hoidetaan yhdessä tietenkin, eihän miehelle jäisi yhtään vapaa-aikaa, jos minä en osallistuisi. Mutta meillä ei tasa-arvoa mitatakaan pätäkässä.
Niin koska olet nainen. Miehet arvostavat itsensä heti korkeammalle kun tienaavat enemmän.
Tuohon tautiin auttaa sitten se, että mies jää kotihoidon tuelle kotiin. Silloin hän ei ole se enemmän tienaava ja saa lisäksi aika realistisen kuvan arjen haasteista lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämystä voisi olla lisää puolin ja toisin. Kun mies tulee kotiin, vaimon kannattaa järjestää siihen kohti hänelle mukava ja rauhallinen hetki. Esimerkiksi klassinen ongelma on, että kun vaimo on ollut kahdestaan vauvan kanssa koko päivän, hänellä on kauhea tarve kertoa omasta päivästään kun ukko tulee väsyneenä työstä kotiin ja haluaisi hetken vain latautua. Kun mies on syönyt rauhassa ja saanut huilia puolisen tuntia, on miehen velvollisuus jutella vaimon kanssa ja olla lapsen kanssa että vaimo saa hengähtää tai tehdä jotain kotihommaa, joka tapauksessa olla läsnä lapselle ja vaimolle. Hyvähän se olisi jos mieskin saisi pitää vanhempainvapaata.
Meillä mies on vahempainvapaalla. Lapset 2v. Ja 4v.
Minulle mukava ja rauhallinen hetki onnistuu puolen tunnin työmatkalla. Se on omaa aikaa.
Yleensä kotiin tullessa, vuorot vaihtuvat.
Yleensä tässä vaiheessa mies haluaa jo omaa aikaa eli lähtee lenkille tai yksin kauppaan.
Itse olen töistä tulessa hetken lasten kanssa ja alat valmistamaan päivällistä.Meillä miehen aika päivällä menee lastenhoitoon, ulkoiluun, joskus tekee lounaan, saattaa pesukoneet laittaa pyörimään. Ja lasten päiväunien aika on omaa aikaa.
Yleensä kun tulen töistä, koti on kuin pommin jäljiltä ja kotityöt tekemättä. Näin oli myös silloin kun olin itse kotona.
Ja vasta päivällisen jälkeen teemme yhdessä kotityöt.Eikä meillä koskaan ole tapeltu kotitöistä, kun molemmat tiedämme tasan tarkkaan, miten paljon aikaa lapset vievät aikaa arjesta.
Minä tein päivällä kotihommat kun mies töissä ja lähdin illaksi töihin ja nyt minun olisi pitänyt ilman lomaa painaa kesä hommia, jotta mies saa olla rauhassa kotona. Olisiko se ollut reilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Miehelle on siis sula mahdottomuus purkaa omat matkatavaransa koska hän käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
meilläkin miehelle tärkeää että nainen käy töissä. Ei pelkästään palkka mutta joku arvostukseen liittyvä tekijä että ei halua, että vaimo on vain kotiäiti.
Sama täälläkin. Mutta rehellisesti, minustakin on kivempi sanoa että mies on töissä sielläsiellä kun aiemmin piti sanoa että mies on työtön. Vaikka ei se miehen syy ollutkaan ettei edellisessä kaupungissa töitä ollut. Ymmärrän että mies näkee naisensa mielummin jonkun alan ammattilaisena kun kotiäitistä tulee kuva että on vain äiti eikä nainen ensinkään ja koti sanasta kotiapulainen, piika. Työssä käyvät äidit ovat myös äitejä joten kotiäiti sana halveeraa äitejä, kun se tarkoittaa vähän kuin neljän sisällä oleva äiti joka on virttynyt luutu tai imuri. Sitten kun kotiäidin puheet on lisäksi luutua ja pullaa ja vauvan puklua niin miehen kannalta kotiäiti ei tunnu tavoiteltavalle ihmiselle. Meni tästä herne nekkuun tai ei, niin naistenkin arvostus laskee aika tavalla jos kuulee että joku on kotiäiti. Jos on töissä ihan missä vain niin se on jotain osoitusta elämänhallinnasta. Kotiäiti on kuin epänainen joka kulkee tahraisissa vaatteissa silmät punaisina tukka takussa ilman meikin hiventä ja kantaa kirkuvaa lasta kainalossa. Mitä siinä erityisesti pitäisi arvostaa? Työäiti tekee samat kotityöt ja herää lasta hoitamaan yöllä, käy kaupassa ja laittaa ruuat. Ei ole arvostettavaa että heittäytyy tukiaisten varaan ja muut maksavat elämisen.
Meillä minä, eli nainen, käyn töissä ja mies on kotihoidon tuella. Ei tulisi mieleenkään pitää häntä jonain piikana joka tekee kaikki kotityöt! Hänhän hoitaa yhteistä lastamme, se on se hänen hommansa. Sen lisäksi hän kyllä tekee ison osan päivittäisistä kotitöistä, mutta tottakai minäkin jotain teen, kuten edes omat sotkuni siivoan. Viikkosiivous hoidetaan yhdessä tietenkin, eihän miehelle jäisi yhtään vapaa-aikaa, jos minä en osallistuisi. Mutta meillä ei tasa-arvoa mitatakaan pätäkässä.