Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApMistä luulet teidän saavan apua?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko masennus, neljänkympin kriisi ja toinen nainen (tai kaikki kolme) poissuljettu?
Ei ole. Saa kyllä olla melkoinen tekijä, jos toinen nainenkin on, kun nyt ryntää töistä kotiin päästämään minua töihin.
Ihmettelen vaan miksei tajua hoitaa mitään " hänelle ennen kuuluneita" juttuja, vaan kaikki on rempallaan.
Lapsiin hermostuu hetkessä ja kauheasti haluaisi vaan pilkkiä, laittaa venettä tai touhuta jotain tuollaista..
Ymmärrän sen toisaalta, mutta kyllä mua vähän vituttaa kun ei hoida enää mitään mitä oikeasti pitäusi hoitaa. Ja olen siihen hänelle aikaa järjestänyt.
Huomautella ( nalkuttaa) en raaski
Miehet on vähän sellaisia. Sen kun huomauttelet. Niin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Sitä kannattaakin miettiä, kun mies on 8h töissä ja myös sitä, kuinka paljon aikaa menee jo pelkkään pienen vauvaikäisen syöttämiseen, muutaman tunnin välein, röyhtäyttämiseen, vaippojen vaihtamiseen, pukeutumiseen ja ulkoillakin pitäisi 1-2h/pv.
Esim. rauhallinen ruokailu vauvalle on elintärkeä, eikä siinä voi juuri muuta tehdä, kun lapsi on rinnalla.Minä olen nainen ja hoidan yhtä vauvaa kotona ja ihan hyvin ehtii tehdä kotitöitä! Ei toki kaikkea jokapäivä, mutta jotain jokapäivä! Kuinka kauan menee vaipanvaihtoon aikaa, oikeasti?? Minuutti! Röyhtäyttämiseen? :D ja ulkoilla "pitäisi", vauva nukkuu vaunuissa, hän ei siis tiedä onko hän ulkona vai ei, noin pienen kanssa ei ole pakko ulkoilla jokapäivä 1-2h.. Ihme juttuja.
Kyllä mäkin hoidin ja komeasti vielä hetki sitten. Nyt vaan jotenkin tuli seinä vastaan.
Hoitaa nyt koti ja kolme lasta ja yksi kouluun ja illaksi töihin tienaamaan ja kuitenkin toinen on jatkuvasti vihainen ja väsynyt. Itse painaa vuosia mittari tapissa jotta kaikilla on rahaa, puhdas koti, ruokaa ja aikaa niin siinä jossain vaiheessa väsyy itsekin.
Mies on väsynyt, masentunut ja pettynyt elämään vaikka mä päälläni seisoisin!!
Onko se sitten minun asiani loputtomasti koittaa tehdä hänet tyytyväiseksi??
Lapset on kuitenkin todella onnellisen oloisia, kun äiti ei tee kaikkea helvetillisellä kiireellä ja painu ovesta ulos. Nyt mulla on aikaa niillekin. Eikö se ole tärkeää sekin?
Ap
Jaaaa kolme lasta ja käyt myös töissä, olisit voinut kirjoittaa nuo aloitukseen.....
Vierailija kirjoitti:
[ Työäiti tekee samat kotityöt
Miksi ihmeessä? Usein joku sanoo noin.
Jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, työäidin ei pitäisi tehdä kaikkia samoja kotitöitä kuin kotiäidin. Vaan miehen pitäisi tehdä enemmän. Tällaiset työäidit ovat (vapaaehtoisia vai ei?) kotiorjia.
Edes kotiäidin ei kuulu tehdä kaikkia kotitöitä, vaan jotain akselilla puolet - suuren osan - lähes kaikki, perheen tilanteesta riippuen. Mutta työssäkäyvän äidin ei oletusarvona pitäisi tehdä yhtä suurta osaa, samoilla muuttujilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meilläkin miehelle tärkeää että nainen käy töissä. Ei pelkästään palkka mutta joku arvostukseen liittyvä tekijä että ei halua, että vaimo on vain kotiäiti.
Sama täälläkin. Mutta rehellisesti, minustakin on kivempi sanoa että mies on töissä sielläsiellä kun aiemmin piti sanoa että mies on työtön. Vaikka ei se miehen syy ollutkaan ettei edellisessä kaupungissa töitä ollut. Ymmärrän että mies näkee naisensa mielummin jonkun alan ammattilaisena kun kotiäitistä tulee kuva että on vain äiti eikä nainen ensinkään ja koti sanasta kotiapulainen, piika. Työssä käyvät äidit ovat myös äitejä joten kotiäiti sana halveeraa äitejä, kun se tarkoittaa vähän kuin neljän sisällä oleva äiti joka on virttynyt luutu tai imuri. Sitten kun kotiäidin puheet on lisäksi luutua ja pullaa ja vauvan puklua niin miehen kannalta kotiäiti ei tunnu tavoiteltavalle ihmiselle. Meni tästä herne nekkuun tai ei, niin naistenkin arvostus laskee aika tavalla jos kuulee että joku on kotiäiti. Jos on töissä ihan missä vain niin se on jotain osoitusta elämänhallinnasta. Kotiäiti on kuin epänainen joka kulkee tahraisissa vaatteissa silmät punaisina tukka takussa ilman meikin hiventä ja kantaa kirkuvaa lasta kainalossa. Mitä siinä erityisesti pitäisi arvostaa? Työäiti tekee samat kotityöt ja herää lasta hoitamaan yöllä, käy kaupassa ja laittaa ruuat. Ei ole arvostettavaa että heittäytyy tukiaisten varaan ja muut maksavat elämisen.
Arvostus sitä ja arvostus tätä. Entä ne LAPSET?! Kuka niitä arvostaa! Kyllä on itsekkyys ja omahyväisyys noussut arvoon arvaamattomaan maailmassa. Lapsista ja lasten hyvoinvoinnista et puhunut sanaakaan!
Meillä mies oli ylpeä siitä, kun sai kertoa vaimonsa voivan olla kotona hoitamassa yhteistä lastamme. Tunsi itsensä mieheksi, joka pystyy tarjoamaan lapselleen kanssani sen. Arvosti minua ja panostani. Ei niiltä riidoilta ja väsymykseltä silloinkaan täysin vältytty, tietenkään. Mutta kyllä se muuttuu sellaiseksi kiirepuuroksi kun nainenkin menee töihin, ettei siinä enää pysy järjissään jos haluaa pystyä samaan ja olemaan lapselle läsnä vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApOnhan mies töissä? Miten te olette jakaneet raha-asiat?
On töissä. Kaikki menee mitä tulee, niin on jaettu. Minulta menee kaikki, itselle en mitään ostele. Pakollinen puuteri töihin on minun ostokseni.
Miehelle tulee hyvät kesälomatilit ja palkkiot, joista käytetään yhteiseen hyvään mutta kyllä mies siitä sitten käyttää paljon ihan omiin harrastuksiinsa.
Kun minä olin töissä, kävin tietty kaupassa töistä päästyäni niin kyllä minulla meni tili tyhjäksi kuussa ihan lasten vaatteisiin ja ruokaan, usein tankkasin autonkin. Mies maksoi laskut ja siirsi loput jemmaan tilille jonne minulla ei mitään asiaa mennä sorkkimaan ( kuin lapselle sormea heristellen kielletty).. Koska täytyyhän miehellä olla kontrolli siitä rahasta.
Katsoo nyt sitten, miten käy ja pärjätäänkö.. Ei mua kyllä kauheasti kiinnostakaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Työäiti tekee samat kotityöt
Miksi ihmeessä? Usein joku sanoo noin.
Jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, työäidin ei pitäisi tehdä kaikkia samoja kotitöitä kuin kotiäidin. Vaan miehen pitäisi tehdä enemmän. Tällaiset työäidit ovat (vapaaehtoisia vai ei?) kotiorjia.
Edes kotiäidin ei kuulu tehdä kaikkia kotitöitä, vaan jotain akselilla puolet - suuren osan - lähes kaikki, perheen tilanteesta riippuen. Mutta työssäkäyvän äidin ei oletusarvona pitäisi tehdä yhtä suurta osaa, samoilla muuttujilla.
Työäiti ei mitenkään voi tehdä samoja töitä, koska koti on tyhjänä koko työajan. Ei siellä ole mitään tehtävää. Ne tehtävät tekee päiväkodin henkilökunta, palkkaa vastaan. Kukaan ei sotke kotia moneen tuntiin eli työäidillä on paljon vähemmän siivottavaa joka päivä! Koululaiset joutuvat olemaan yksin kotona tunteja ilman kenenkään aikuisen panosta, eikä sekään ole hyvä. Iltapäiväkerhon työntekijoiden panoksesta sentään maksetaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin äityidystä ja kodista on tullut näin raskas ponnitus? Ja vielä maassa, josta löytyy naisen näkökulmasta perusluonnoltaa unelmamiehiä, jotka käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensä kanssa laatuaikaa yhdessä.
Silloin, kun ruokakaupat muuttivat suurmarkettiin, ei ole omaa kasvimaata, kanalaa tai perunakellaria, kun mummit muuttivat Espanjaan, lapsella ei ole vanhempia sisaruksia, kotiin ei voi enää palkata kotiapulaista, vieraille ei riitä läskisoosi ruoaksi, mies ei käy kotona parin tunnin lounastauolla, asunto on niin pieni, että ryömivä vauva löytää aina jotain vaarallista. Eikä kotona olevan vanhemman työtä arvosteta pätkääkään. Silloin.
Just, sinä kädetön muka hoitaisit kasvimaat, kanat ja perunanviljelyn ja vielä perinteiset läskisoosit keittäisit, jepjep.....mutta hyvää uhriutumista sinullekin, onpahan sitten kuolinvuoteellakin materiaalia märehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApMistä luulet teidän saavan apua?!
Emmätiä. Kai sitä jotain toimeentulotukea saa jos mies on kht.lla ja mun palkka jää alle rajojen.
En minä tiedä!!:D
En kai minä voi sitä kieltääkään, jos mies haluaa jäädä kotiin, enkä kyllä rahaksikaan muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten lapsen ulkoiluttamiseen ja syöttämiseen menee kahdeksan tuntia ettei ehdi kotia pitämään siistinä ja laittamaan ruokaa. Täällä ehditte kuitenkin notkumaan koko päivän? En tiedä yhtäkään äitiä joka leikkisi lasten kanssa kuin korkeintaan hetken eikä aikuisten tarvikkaan leikkiä. Jos lasten parasta ajattelette niin menkää töihin ja laittakaa lapsi hoitoon, koska varhaiskasvatus takaa parhaat olosuhteet lapsen myöhempään elämään. Tuo tarve olla kotona kumpuaa useimmiten vanhemmista itsestään kun ei jakseta käydä töissä perhe-elämän lisäksi. Sitten kiukutellaan kun ei olekkaa pelkkää mukavaa se kotona olo eikä rahat riitä ja lapsetkin on hankalia koska turhautuvat kotielämän virikkeettömyyteen. Menkää töihin aikuiset ihmiset ja ottakaa aikuisen vastuu elämästä. Arvostusta saatte kun toimitte arvostettavasti, ei arvostus juonittelemalla ja laiskottelemalla tule eteenne.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mullistava-suomalaistutkimus-kertoo-min…
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkimus-kumoaa-yleisen-har…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApJa olen siis tehnyt iltoja töitä, en ole koskaan täysin kotona ollut. Aina olen kaiken kotona tehnyt, niin kauan kuin muutettiin tähän taloon. Ensin siksi että mies hoiti paljon remontteja ja autot myöhemmin siksi että meille tuli kummankin toiveesta neljä lasta ja mies käynyt töissä kun olen ollut ävapailla ja vvapailla ja ennen hoiti sentään taloa ja autoja. Nyt lopettanut senkin, vaikka kuinka teen kaiken muun valmiiksi.
Kaikki hommat on vähän rempallaan ja mies äkäinen ja masentunut ja minä yritän paikkailla tilannetta vaikka millä. Nyt minulla tuli kuitenkin seinä vastaan, ja jäin kotiin hetkeksi. Enempää en oikein voi tehdä..
Sori mutta ei löydy sympatiaa. Sinä olet saanut neljän lapsen äitiyslomat ja varmaan (mielestäsi itsestäänselvästi, tottakai) pitänyt myös kaikki vanhempainvapaat, ja nyt kun uupunut ja masentunut (!) miehesi olisi vihdoin halunnut vuorostaan jäädä kotiin niin se oli "mahdotonta" koska sinäkin halusit jäädä.
Ensinnäkin, miten niin on muka olosuhteiden pakko että nimenomaan mies joustaa - TAAS? Eikö teillä ole kahta tasa-arvoista aikuista taloudessa, joista kummankin toive painaa yhtä paljon vaakakupissa? Ja koska sinä olet jo ollut vuosia lasten kanssa kotona, niin eikö tässä tilanteessa olisi vihdoin aika laittaa miehen toive vaihteeksi etusijalle?
Ja jos tuota kesäloma-asiaa ajattelee, niin eikös se ratkea sillä, että sinä olet kht:lla sen kuukauden kun mies on kesälomalla, ja mies on kht:lla loppukesän? Esim. kesäkuu molemmat kotona ja heinäkuusta lähtien mies jää kotiin?
Eiköhän se miehesi ole kumminkin viettänyt useamman kesäkuukauden töissä kuin sinä, jos teillä on kerran neljä lasta. Ellet nyt ole synnyttänyt joka ikistä elo-syyskuun vaihteessa ja palannut töihin seuraavan kesäkuun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ennenkuin kukaan sanoo, että säästäkää, niin säästetty on ja se raha toivittavasti menee keittiöremonttiin kesällä.. Jos mies jaksaa sitä aloittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Sitä kannattaakin miettiä, kun mies on 8h töissä ja myös sitä, kuinka paljon aikaa menee jo pelkkään pienen vauvaikäisen syöttämiseen, muutaman tunnin välein, röyhtäyttämiseen, vaippojen vaihtamiseen, pukeutumiseen ja ulkoillakin pitäisi 1-2h/pv.
Esim. rauhallinen ruokailu vauvalle on elintärkeä, eikä siinä voi juuri muuta tehdä, kun lapsi on rinnalla.Minä olen nainen ja hoidan yhtä vauvaa kotona ja ihan hyvin ehtii tehdä kotitöitä! Ei toki kaikkea jokapäivä, mutta jotain jokapäivä! Kuinka kauan menee vaipanvaihtoon aikaa, oikeasti?? Minuutti! Röyhtäyttämiseen? :D ja ulkoilla "pitäisi", vauva nukkuu vaunuissa, hän ei siis tiedä onko hän ulkona vai ei, noin pienen kanssa ei ole pakko ulkoilla jokapäivä 1-2h.. Ihme juttuja.
Kyllä mäkin hoidin ja komeasti vielä hetki sitten. Nyt vaan jotenkin tuli seinä vastaan.
Hoitaa nyt koti ja kolme lasta ja yksi kouluun ja illaksi töihin tienaamaan ja kuitenkin toinen on jatkuvasti vihainen ja väsynyt. Itse painaa vuosia mittari tapissa jotta kaikilla on rahaa, puhdas koti, ruokaa ja aikaa niin siinä jossain vaiheessa väsyy itsekin.
Mies on väsynyt, masentunut ja pettynyt elämään vaikka mä päälläni seisoisin!!
Onko se sitten minun asiani loputtomasti koittaa tehdä hänet tyytyväiseksi??
Lapset on kuitenkin todella onnellisen oloisia, kun äiti ei tee kaikkea helvetillisellä kiireellä ja painu ovesta ulos. Nyt mulla on aikaa niillekin. Eikö se ole tärkeää sekin?
Ethän sinä mikään kotiäiti sitten ole. Ihan harhaanjohtava otsikko! Sinä käyt iltaisin töissä! tiedän nyt todella hyvän ratkaisun teidän kaikkien jaksamiseen: SINÄ LOPETAT NE ILTATYÖT! Olet sillä tavalla läsnä kotona, voitte olla perheenä yhdessä. Miehesi ei ole yksinäinen iltaisin, lapsilla on kokonainen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma kuin ap:llä, meillä yhteinen yritys josta olen siis "lomalla" lasten takia.
Mies kun ei osaa edes riidellä. Pitää mykkäkoulua ihan uskomattomat ajat ja noina aikoina ei puhu edes lapsille. Kotona ei tee mitään, on paljon pois kotoa, missä lie luuhaa en tiedä. Henkistä väkivaltaahan tuo on. Jos hänen ylhäisyytensä suututtaa, sen saa tuntea nahoissaan.
Tällä kertaa jotakin kuoli oikeasti minun ja miehen väliltä. En jaksa enää, nytkin viikko mennyt jo puhumatta. Alan ottaa selvää miten pääsen irti yrityksestä ja alan rakentamaan omaa elämää lasten kanssa. Mies on sitä tyyppiä että tulee suuttumaan minuun niin paljon ratkaisuistani ettei kostoksi halua nähdä edes lapsia. Mutta se ei ole minulta pois, en ole vastuussa aikuisen (?) ihmisen päätöksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt on pakko ihmetellä miksi koti on siivoamatta ja olohuoneessa purkamattomia matkatavaroita. Jos olette juuri tulleet reissusta, kukaan ei ole ollut kotona sotkemassa ja jos ootte tulleet reissusta niin kauan sitten että koti on sotkeentunut, matkatavarat oisi hyvin ehtinyt purkaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet sun hommiin kuuluvan vain lapsen (yhden) hoito ja mies hoitaa kaiken muun työpäivän jälkeen
Sitä kannattaakin miettiä, kun mies on 8h töissä ja myös sitä, kuinka paljon aikaa menee jo pelkkään pienen vauvaikäisen syöttämiseen, muutaman tunnin välein, röyhtäyttämiseen, vaippojen vaihtamiseen, pukeutumiseen ja ulkoillakin pitäisi 1-2h/pv.
Esim. rauhallinen ruokailu vauvalle on elintärkeä, eikä siinä voi juuri muuta tehdä, kun lapsi on rinnalla.Minä olen nainen ja hoidan yhtä vauvaa kotona ja ihan hyvin ehtii tehdä kotitöitä! Ei toki kaikkea jokapäivä, mutta jotain jokapäivä! Kuinka kauan menee vaipanvaihtoon aikaa, oikeasti?? Minuutti! Röyhtäyttämiseen? :D ja ulkoilla "pitäisi", vauva nukkuu vaunuissa, hän ei siis tiedä onko hän ulkona vai ei, noin pienen kanssa ei ole pakko ulkoilla jokapäivä 1-2h.. Ihme juttuja.
Kyllä mäkin hoidin ja komeasti vielä hetki sitten. Nyt vaan jotenkin tuli seinä vastaan.
Hoitaa nyt koti ja kolme lasta ja yksi kouluun ja illaksi töihin tienaamaan ja kuitenkin toinen on jatkuvasti vihainen ja väsynyt. Itse painaa vuosia mittari tapissa jotta kaikilla on rahaa, puhdas koti, ruokaa ja aikaa niin siinä jossain vaiheessa väsyy itsekin.
Mies on väsynyt, masentunut ja pettynyt elämään vaikka mä päälläni seisoisin!!
Onko se sitten minun asiani loputtomasti koittaa tehdä hänet tyytyväiseksi??
Lapset on kuitenkin todella onnellisen oloisia, kun äiti ei tee kaikkea helvetillisellä kiireellä ja painu ovesta ulos. Nyt mulla on aikaa niillekin. Eikö se ole tärkeää sekin?
Ap
Ethän sinä mikään kotiäiti sitten ole. Ihan harhaanjohtava otsikko! Se vääristää kuvaa kotiäitiydestä. Sinä käyt iltaisin töissä! Tiedän nyt todella hyvän ratkaisun teidän kaikkien jaksamiseen: SINÄ LOPETAT NE ILTATYÖT! Olet sillä tavalla läsnä kotona, voitte olla perheenä yhdessä. Miehesi ei ole yksinäinen iltaisin, lapsilla on kokonainen perhe. Miehesikin on väsynyt, koska sinä olet iltaisin poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko masennus, neljänkympin kriisi ja toinen nainen (tai kaikki kolme) poissuljettu?
Ei ole. Saa kyllä olla melkoinen tekijä, jos toinen nainenkin on, kun nyt ryntää töistä kotiin päästämään minua töihin.
Ihmettelen vaan miksei tajua hoitaa mitään " hänelle ennen kuuluneita" juttuja, vaan kaikki on rempallaan.
Lapsiin hermostuu hetkessä ja kauheasti haluaisi vaan pilkkiä, laittaa venettä tai touhuta jotain tuollaista..
Ymmärrän sen toisaalta, mutta kyllä mua vähän vituttaa kun ei hoida enää mitään mitä oikeasti pitäusi hoitaa. Ja olen siihen hänelle aikaa järjestänyt.
Huomautella ( nalkuttaa) en raaskiMiehet on vähän sellaisia. Sen kun huomauttelet. Niin se menee.
Ja ne naiset jaksaa aina vaan olla esimerkillisiä vanhempia eivätkä koskaan siis koskaan hermostu lapsiinsa ja elävät vain lasten kanssa eivätkä kaipaa lainkaa omia harrastuksia, jne. eikä mitään ole koskaan rempallaan. Niin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Työäiti tekee samat kotityöt
Miksi ihmeessä? Usein joku sanoo noin.
Jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, työäidin ei pitäisi tehdä kaikkia samoja kotitöitä kuin kotiäidin. Vaan miehen pitäisi tehdä enemmän. Tällaiset työäidit ovat (vapaaehtoisia vai ei?) kotiorjia.
Edes kotiäidin ei kuulu tehdä kaikkia kotitöitä, vaan jotain akselilla puolet - suuren osan - lähes kaikki, perheen tilanteesta riippuen. Mutta työssäkäyvän äidin ei oletusarvona pitäisi tehdä yhtä suurta osaa, samoilla muuttujilla.
Työäiti ei mitenkään voi tehdä samoja töitä, koska koti on tyhjänä koko työajan. Ei siellä ole mitään tehtävää. Ne tehtävät tekee päiväkodin henkilökunta, palkkaa vastaan. Kukaan ei sotke kotia moneen tuntiin eli työäidillä on paljon vähemmän siivottavaa joka päivä! Koululaiset joutuvat olemaan yksin kotona tunteja ilman kenenkään aikuisen panosta, eikä sekään ole hyvä. Iltapäiväkerhon työntekijoiden panoksesta sentään maksetaan vielä.
Päiväkodin tätikö käy pyykkäämässä? Enemmän pyykkiä tulee kun hoidossa on oltava puhtaat vaatteet. Kotilapsilla on usein likaiset ja rähjäiset. Käykö päiväkodin täti imuoroimassa pölyt ja laittamassa aamupalan, välipalan koululaisille, iltaruuan ja iltapalan ja kaupassakin käy äidin puolesta? Päikyn ntätikö auttaa koululaista läkysissä ja tekee lumityöt pihasta? Kuule, ihan samat kotityöt tekee töissä käyvä ja lyhyemmässä ajassa työpäivän päälle. Jos lapsi vain sotkee ja sekoittaa kotona eikö se ole merkki ettei ole järkevää tekemistä siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApJa olen siis tehnyt iltoja töitä, en ole koskaan täysin kotona ollut. Aina olen kaiken kotona tehnyt, niin kauan kuin muutettiin tähän taloon. Ensin siksi että mies hoiti paljon remontteja ja autot myöhemmin siksi että meille tuli kummankin toiveesta neljä lasta ja mies käynyt töissä kun olen ollut ävapailla ja vvapailla ja ennen hoiti sentään taloa ja autoja. Nyt lopettanut senkin, vaikka kuinka teen kaiken muun valmiiksi.
Kaikki hommat on vähän rempallaan ja mies äkäinen ja masentunut ja minä yritän paikkailla tilannetta vaikka millä. Nyt minulla tuli kuitenkin seinä vastaan, ja jäin kotiin hetkeksi. Enempää en oikein voi tehdä..Sori mutta ei löydy sympatiaa. Sinä olet saanut neljän lapsen äitiyslomat ja varmaan (mielestäsi itsestäänselvästi, tottakai) pitänyt myös kaikki vanhempainvapaat, ja nyt kun uupunut ja masentunut (!) miehesi olisi vihdoin halunnut vuorostaan jäädä kotiin niin se oli "mahdotonta" koska sinäkin halusit jäädä.
Ensinnäkin, miten niin on muka olosuhteiden pakko että nimenomaan mies joustaa - TAAS? Eikö teillä ole kahta tasa-arvoista aikuista taloudessa, joista kummankin toive painaa yhtä paljon vaakakupissa? Ja koska sinä olet jo ollut vuosia lasten kanssa kotona, niin eikö tässä tilanteessa olisi vihdoin aika laittaa miehen toive vaihteeksi etusijalle?
Ja jos tuota kesäloma-asiaa ajattelee, niin eikös se ratkea sillä, että sinä olet kht:lla sen kuukauden kun mies on kesälomalla, ja mies on kht:lla loppukesän? Esim. kesäkuu molemmat kotona ja heinäkuusta lähtien mies jää kotiin?
Eiköhän se miehesi ole kumminkin viettänyt useamman kesäkuukauden töissä kuin sinä, jos teillä on kerran neljä lasta. Ellet nyt ole synnyttänyt joka ikistä elo-syyskuun vaihteessa ja palannut töihin seuraavan kesäkuun alussa.
Minä kht.lla kun mies kesälomalla? Mites luulet onnistuuko??
Ja töistä ilmoitettiin nimenomaan, että vapaita ei kesällä saa, ne oli varattu muille.( töissäkin minä olen kakkosluokan työntekijä jota käytetään tietty kesätyöntekijänä)
Juu ja ne kesät jotka olen ollut kotona ( harvemmin) on mies ollut kk kesälomalla ja kk vanhempainvapaillaan. Yleensä olen ne ajat ollut töissä. Meillä osunut vaan noin.
Jääköön syksyllä ihan rauhassa, mutta kesällä minäkin haluan nähdä koululaistani. Jos olisin töissä koko kesän, se ei onnistuisi.
Täytyy ensi kesälle tiukasti jo joko hankkia toinen työmaa tai vaatia omia kesälomiaankin koululaisten loma- aikaan.
Kolmekymppisenä oli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin kävin töissä ja hoidin sekä lasta että sairasta miestä. Lopulta pystyin työpäivän jälkeen enää joko tiskaamaan tai pesemään pyykkiä, mutta en molempia samana päivänä. Kauppareissu vaati vapaapäivän. Nukuin aina kun oli tilaisuus, vapaalla 12 tuntia yössä ja sen lisäksi parin tunnin päiväunet joka päivä.
Kesti yllättävän kauan ennen kuin ymmärrettiin, ettei uupumukseni selity vain raskaalla elämäntilanteella. Lääkärissä löytyi hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Joskus väsymyksen taustalla voi olla myös sairaus, mutta hiipimällä tuleviin oireisiin ehtii sopeutua. En ihmettele, että vajis sekoitetaan niin usein masennukseen.
Miehistä näkökulmaa välillä.
Olen siis mies. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Tehtiin päätös, että vaimo jäi kotiin, kunnes tuo pieninkin kasvaa sinne parivuotiaaksi.
Aluksi oli mukavaa, että kotona on joku lasten kanssa. Kuitenkin pian alkoi näkyä, että ei vaimostani oikein ole perinteiseksi kodinhengettäreksi. Tavaroita alkoi enemmän ja enemmän lojumaan ympäriinsä, tiskivuori kasvoi ja tunnelma oli kireä aina kotiin palatessani. Käytännössä minä olin päivän töissä, sen jälkeen vaimo tarvitsi omaa aikaa ja minä olin lasten kanssa ja koitin siinä samalla siivoilla. Illasta saatoimme olla samaan aikaan, yhdessä lasten kanssa. Mutta se oli käytännössä telkkarin katsomista ja (äidin) komentelua lasten liian riehakkaista/melukkaista yms. leikeistä.
Päivien edetessä kävi selväksi, että vaimoni kaikki aika ja tarmo meni "lasten kanssa olemiseen", eikä minulla ollut oikeutta vaatia mitään muuta kodinhoitoa. Ja lasten kanssakaan hän harvoin teki mitään erityistä. Ulkoilu oli sellainen erityinen juttu, mitä ei tietenkään joka päivä pystynyt suorittamaan. Sitten jos hän sattui saamaan idean (minun tultua kotiin), että tekee vaikka ruoat perheelle, niin sain kyllä kuulla kunniani, jos en pystynyt pitämään lapsia poissa keittiöstä häiritsemästä.
Sukulaiset ja tuttavat aina kehuivat, miten hienoa se on kun joku jaksaa kotona hoitaa lapsia ja pitää taloa pystyssä. Kehuivat siis vaimoani. Teki mieli sanoa, että tulkaapa katsomaan, miten hienosti se menee.
Miksi kaikki tämä vuodatus? No vietin hetki sitten itse isäkuukauden(vai mikä se on) + vuosilomia. Olin lasten kanssa kotona näkemässä, miten valtavan rankkaa ja työlästä se on. No, onhan siinä oma tekemisensä, mutta vaihtaisin työnteon tähän milloin tahansa. Lasten kanssa riittää, että on oma itsensä. länsä ja kiinnostunut heidän tekemisistään. Lapset voi ottaa mukaan kodin askareisiin ja näin lyö kärpäsiä paljon kerralla. Leikin jälkeen kerätään lelut. Päivässä kun on jonkinlainen rytmi (aamupala-ulkoilu-ruoka-lepo...), niin lapsetkin osaavat asennoitua aina tulevaan.
Päivän touhujen ohessa ehtii hyvin siivota syntyneen sotkun + tehdä aina jotain "ylimäräistä". Olen (en siis kerralla näitä kaikkia) muun muassa pessyt ikkunat, imuroinut, tomuttanut matot, pessyt saunan, pessyt jopa lattiat lasten kanssa kotona ollessa, eikä siinä mielestäni vaadita muuta kuin sopivaa pelisilmää ja pitkää pinnaa. Pyykkien pesu ja kuivumaan laitto nyt menee siinä sivussa lasten leikkiessä niitä näitä.
Ruoanlaitossa isompi/isommat lapset osaavat hyvin auttaa kykyjensä mukaan. Jos tulee sotkua, niin sitten tulee. Ne voi siivota.
Mutta yksi miinuspuoli tässä kaikessa on. Aikaa ei hirveästi ole sohvalla lojumiseen ja facebookin päivittämiseen. Päiväuniaikaan ei voikkaan vaan olla ja löhöillä, jos meinaa kaiken pitää tip-top -kunnossa. Silloin siivoillaan, valmistellaan ruokia, ollaan isomman lapsen kanssa ja jos aikaa jää, niin sitten vaikka itse pitää pienen kahvitauon. Tämä on varmaan se ongelmakohta vaimollani: Asennoituminen siihen, että ihan oikeasti tekemistä on muutakin kuin lasten komentaminen tietokoneen takaa. Kärjistetysti.
Sainpahan avautua.