Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Olisko nyt kyse yksin sinusta vain aloittajan tilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Kotihoidontuki, ei pysäköintipaikkoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Totta. Tuo mies pitäisi huostaanottaa ja laittaa johonkin vammaislaitokseen kun ei kykene hoitamaan lasta tai siivoamaan kotia.
Vierailija kirjoitti:
Jos vieraita ei olisi tulossa, niin laittaisin pakkasesta viime viikon tähteitä ja pakottaisin miehen siivoamaan kanssani viikonloppuna.
Nyt nukutan vauvaa syliin ja toivon, ettei herää kolinaan kun yritän järjestellä paikkoja
Nro.2
Aplodeja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Kotihoidontuki, ei pysäköintipaikkoja
Kai sinulla nyt selusta oli taloudellisesti turvattuna ennen tuelle jäämistä? Ja käytähän sinä oikein töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä on tosiaan aika selvästi tullut esille, että mies on pettynyt kun en enää tienaa sitä omaa palkkaani ja petin lupaukseni, kun en suostunut hänen vapaaseensa.
En minäkään vaan jaksa kaikkea. Hoidan kodin, laitan ruoat ja lähden illaksi töihin.
Kuitenkin kaikki hommat on aivan retuperällä, remoat kesken, kaikki kaapit siivoamatta, ikkunat pesemättä 2 vuotta.
Kaikki tämä on yksin miehen vika? Voisiko sitä mitenkään edes hetken miettiä niitä omia valintoja, päätöksiä ja arvoita omassa elämässä? Sitä voi hämmästyä miten se oman elämän laatu paranee, kun niitä omia valintoja organisoi uudelleen, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.
Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Yritetääs taas pysyä asiallisina. Tärkeä aihe. Itse kotona ollessani siivosin, latoin ruuat ja pesin pyykit. Niin teki mieskin. Olimme siis molemmat vanhempain vapaalla, eri aikaan tietenkin. Lapselle on tärkeää, että töissä oleva vanhempi viettää aikaa hänen kanssaan iltaisin. Silloin kotona oleva voi keskittyä rauhassa kotiaskareisiin. Ei mies voi yksin kodin työnjaosta päättää ja käskeä teitä tuolla tavalla. Te sovitte työnjaosta yhdessä siten, että se on lapsen kehityksen näkökulmasta parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin äityidystä ja kodista on tullut näin raskas ponnitus? Ja vielä maassa, josta löytyy naisen näkökulmasta perusluonnoltaa unelmamiehiä, jotka käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensä kanssa laatuaikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Äiti? Joo no...
Asiasta haravanvarteen. Mut oletko todella sitä mieltä, että minun pitää jaksaa kaikki?
Eli yhdessä hankitut lapset ja äiti pumpataan loppuun ja armoa ei anneta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritetääs taas pysyä asiallisina. Tärkeä aihe. Itse kotona ollessani siivosin, latoin ruuat ja pesin pyykit. Niin teki mieskin. Olimme siis molemmat vanhempain vapaalla, eri aikaan tietenkin. Lapselle on tärkeää, että töissä oleva vanhempi viettää aikaa hänen kanssaan iltaisin. Silloin kotona oleva voi keskittyä rauhassa kotiaskareisiin. Ei mies voi yksin kodin työnjaosta päättää ja käskeä teitä tuolla tavalla. Te sovitte työnjaosta yhdessä siten, että se on lapsen kehityksen näkökulmasta parasta.
Oletko ap hoitanut oman osasi yhteisesti sovituista asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Niin just. Naiset, hoitakaa lasta aamut, illat ja yöt, valmiuspäivystys 24tuntia 7 päivänä viikossa ihan kidutukseen määritetyillä unilla (max 3 tunnin pätkillä joka vitun päivä kuukaudesta toiseen) ja hoitakaa nyt se koti alusta loppuun asti, koska miehelle on liian vaikeaa laittaa omat likaiset vaatteensa lattian sijasta pyykkikoriin ja astiat tiskikoneeseen joka paikkaan ripottelun sijasta... älkääkä unohtako laittaa joka päivä sitä lämmintä ruokaa nenän eteen, sillä onhan se mies tehnyt ruhtinaallisen 8 tunnin työpäivän hyvin nukutun yön jälkeen, korvatulppien avustuksella. Ja muistakaa hiekoittaa piha myös ja aurata lumet, jotta mies voi helposti ja turvallisesti hypätä aamulla autoonsa ja huristella koko rankan työmatkansa yhtään enempää rasittumatta.
Koska ONHAN SULLA AIKAA KUN OOT VAAN KOTONA JA HOIDAT VAAN YHTEISTÄ LASTANNE!
Ja jokaiselle joka ei tajua, tää teksti on niin täynnä sarkasmia että tihkuu yli.
Että mua risoo kun jokku luulee, että lapsen hoito on aina niin helppoa. On helppoja lapsia, on helpompia päiviä, mutta se ei ole vakio. Joskus ja monesti on päiviä, kun tulee töistä kotiin ja vastassa on rasvaisella ja puuroisella tukalla oleva nainen, jolla on punaiset silmät ja kiljuva lapsi sylissään, on parempi vaan sulkea suunsa ja olla kysymättä mitä hän on tehnyt ruuaksi ja kysyä itse sen sijaan miten voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Ai huostaanotto kun mies ei selviydy normiarjesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Aatteleppa, mulla on kolme kotona ja yksi pieni koululainen. Ja kodin hoidan ja illat pitäisi jaksaa töissä.. Ja kesälläkään ei lomaa. Aika rajut odotukset yhdelle ihmiselle?
Ja nyt mulle ollaan töissä äkäisiä, mies on äkäinen ja itse olen pettyny itteeni.Sitä kutsutaan elämäksi, jossa ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja. Tuskin työnantajasi tai äiti teki sinun puolesta päätöksen tehdä lapsia.
Äiti? Joo no...
Asiasta haravanvarteen. Mut oletko todella sitä mieltä, että minun pitää jaksaa kaikki?
Eli yhdessä hankitut lapset ja äiti pumpataan loppuun ja armoa ei anneta?
Ei niitä lapsia voi heitteillekään jättää. Tänään on perjantai ja jos sinulla on viikonloppu vapaata tee jotain muuta kuin uhriudut. Lähde vaikka hoteliin viikonlopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Kotihoidontuki, ei pysäköintipaikkoja
Kai sinulla nyt selusta oli taloudellisesti turvattuna ennen tuelle jäämistä? Ja käytähän sinä oikein töissäkin.
En ymmärrä tälläisiä kommentteja. Nainen hoitaa oman miehensä lasta, eli tekee arvokasta työtä. Silloin toimeentulo tulee pääasiassa työssäkäyvältä puolisolta. Eli mies voi ostaa sitten sen auton. Miksi ihmeessä perheessä pitäisi toimia niin, että nainen kantaa raskauden vaivat, synnyttää ja jää hoitamaan kotiin YHTEISTÄ lasta ja naisen olisi vielä pitänyt säästää sitä varten kun mies elostelee omilla rahoillaan. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Yritetääs taas pysyä asiallisina. Tärkeä aihe. Itse kotona ollessani siivosin, latoin ruuat ja pesin pyykit. Niin teki mieskin. Olimme siis molemmat vanhempain vapaalla, eri aikaan tietenkin. Lapselle on tärkeää, että töissä oleva vanhempi viettää aikaa hänen kanssaan iltaisin. Silloin kotona oleva voi keskittyä rauhassa kotiaskareisiin. Ei mies voi yksin kodin työnjaosta päättää ja käskeä teitä tuolla tavalla. Te sovitte työnjaosta yhdessä siten, että se on lapsen kehityksen näkökulmasta parasta.
Mä vielä tein kaiken päivällä valmiiksi, jotta miehellä on aikaa olla lasten kanssa rauhassa illat. Vastassa oli kuitenkin illalla usein ärtyisä puhelimelleen uppoutunut mies ja iltahommat suihkuineen ja iltapaloineen..
Lapset olivat tietenkin olleet liian äänekkäitä ja riehakkaita!!!:D
Ei vittu.. Ja tämä mies olisi halunnut jäädä kotiin " lasten kanssa"??
Ei se nyt ihan oikein olisi ollut. Ei nyt voi kaikki vika olla minussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Niin just. Naiset, hoitakaa lasta aamut, illat ja yöt, valmiuspäivystys 24tuntia 7 päivänä viikossa ihan kidutukseen määritetyillä unilla (max 3 tunnin pätkillä joka vitun päivä kuukaudesta toiseen) ja hoitakaa nyt se koti alusta loppuun asti, koska miehelle on liian vaikeaa laittaa omat likaiset vaatteensa lattian sijasta pyykkikoriin ja astiat tiskikoneeseen joka paikkaan ripottelun sijasta... älkääkä unohtako laittaa joka päivä sitä lämmintä ruokaa nenän eteen, sillä onhan se mies tehnyt ruhtinaallisen 8 tunnin työpäivän hyvin nukutun yön jälkeen, korvatulppien avustuksella. Ja muistakaa hiekoittaa piha myös ja aurata lumet, jotta mies voi helposti ja turvallisesti hypätä aamulla autoonsa ja huristella koko rankan työmatkansa yhtään enempää rasittumatta.
Koska ONHAN SULLA AIKAA KUN OOT VAAN KOTONA JA HOIDAT VAAN YHTEISTÄ LASTANNE!
Ja jokaiselle joka ei tajua, tää teksti on niin täynnä sarkasmia että tihkuu yli.
Että mua risoo kun jokku luulee, että lapsen hoito on aina niin helppoa. On helppoja lapsia, on helpompia päiviä, mutta se ei ole vakio. Joskus ja monesti on päiviä, kun tulee töistä kotiin ja vastassa on rasvaisella ja puuroisella tukalla oleva nainen, jolla on punaiset silmät ja kiljuva lapsi sylissään, on parempi vaan sulkea suunsa ja olla kysymättä mitä hän on tehnyt ruuaksi ja kysyä itse sen sijaan miten voi auttaa.
Toiset uhriutuu vähemmän ja toiset enemmän omista henkilökohtaisista arvovalinnoistaan.
Joko on ap seuraava lapsi tilauksessa tai nro 2?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Voi ei mikä mies :(
Meillä mies myös siivoaa ja laittaa ruokaa, hoitaa usein myös kaupassa käynnit, vaikka olen kotona. Miehellä tosiaan auto käytössä niin kauppareissut helpompi hänen hoitaa esim.töistä tullessa. Ruuanlaitot ja siivoukset ihan sen mukaan kumpi jaksaa, aika tasapauolisesti jakautuvat.
Jep. Mutta meilläkin mies tottunut siihen, että hommat valmiina ja vielä vähän tienaankin, kun se tuosta rahasta tykkää. Nyt jäi se pois ja vielä torppasin sen vapaa haaveet. Se kun ajatteli että voi olla koko kesän kotona ja minä tienaan. Kesälomaa en olisi pystynyt tosiaan pitämään lainkaan..
Itse tyhmä ehdotin tuota vapaata, kunnes kuulin että minulla ei ole mahdollista pitää kesällä ansaitsemiani lomia ( että työssäkin mua pidetään kesätyöntekijänä :D) On vaan sellainen täysin kusetettu ja paska olo.