Mulla on välillä päiviä, jolloin taistelen itseinhon ja itsetuhoisien ajatusten kanssa
Koen olevani silloin ruma ja läski. Saatan mässäillä ja ahmia sitten oksentaa. Tänään pääsin yllättävän vaivattomasti yli näistä tunteista, vaikka vietinkin vessassa tovin. Sitten yritin etsiä itsestäni kauniita kuvia puhelimesta ja tsempata itseäni tyyliin: "et ole ollenkaan ruma". Löysinkin kuvan. Hetken mielijohteesta vaihdoin sen profiilikuvaksi faceen. Ja se oli virhe. Kuvasta on tykännyt kahden tunnin aikana 3 henkilöä. Se on kaikkien aikojen ennätys. Siis siinä mielessä, että se kerää niin vähän tykkäyksiä. Edes kaverit eivät tykkää. Kuvassa hymyilen ja näytän hyvältä. Olen erittäin, erittäin itsekriittinen, joten olen varma että kyseessä on hyvä kuva. Kuva on myös laadukas jne. Huoh. En tiedä. Itseinhon lisäksi tämänhetkisiä tunteita on myös häpeä ja jonkunlainen näkymättömyys. Jotenkin vain täysi nolla olo. Huomenna aion ottaa uuden laihdutusspurtin ja pudottaa painoa seuraavien viikkojen aikana 8 kiloa. Tällä hetkellä painoindeksini on 20. Pystyn tuohon laihdutukseen, tiedän sen. Olen ennenkin pystynyt. Samalla kuitenkin mietin: olen nolo, ruma ja minulla ei ole tällä planeetalla mitään virkaa. Joutaisin kuolla. 😢 Ja te, jotka haluatte sanoa jotain negatiivista niin pyydän: älkää tulki kertomaan sitä tähän ketjuun. En ehkä nyt kestä sitä. Mun piti vaan saada kirjoittaa mun ajatukset johonkin. Ja tiedän, eu ole hyvä hakea hyväksyntää somesta. En alunperin hakenutkaan. Mutta tuo tykkäysten vähäinen määrä kääntyi huudoksi: Haha, siitäs näit, olet mitätön paska!!
Kommentit (21)
Ja olen siis jo aikuinen, en minään teinityttö. Tuosta kirjoituksesta saattoi saada sen kuvan kun tuli niin paljon virheitä.
...jotenkin aivot eivät pelaa tänään
Ihan kuin kaikki olisivat jatkuvasti somessa tykkäilemässä asioista. Ovatko ne?
Ihmiset kyllästyvät todella nopeasti pakkopeukutuksiin. Vain kilteimmöt paukuttelevat toisten vaihtuvia profiilikuvia.
Sellaista se on. Mä en keksi, missä olisin oikeasti hyvä. Olen siis yli 50-vuotias nainen ja olen huono kaikessa. Usein ajattelen itsemurhaa, mutta sitten tajuan, etten oikeasti halua kuolla. En vaan halua tuntea tätä häpeää, sitä se kai on, kun tuntuu, ettei osaa eikä jaksa eikä muista ja elämä tympii, koska tähän ikään mennessä olisin luullut jo löytäneeni itseni, vahvuuteni ja intohimoni.
Mutta ehkä onkin virhe odottaa elämältä sellaisia asioita. Ehkä pitäisi hyväksyä, että elämä on suorittamista vailla palkintoa, iloa, ja oravanpyörä on se juttu, miksi täällä ollaan.
Niin. ei tässä oikeasti ollut edes koko profiilikuvasta kysymys, mutta se vaan vahvisti mun ahdinkoa. Mutta selailin facea ja tuli muutamia kaverien päivityksiä vastaan, jotka olivat keränneet monia kymmeniä tykkäyksiä. Ja suunnilleen samana aikaan julkaistu kuin mun kuva. Ja listalla paljon mun hyviä kavereita. Tiedän, olen nolo. Olen ihan vitun epätoivoinen muija. Ja ahdistunut. En ole muuten vaihtanut profiilikuvaa kuukauteen. e
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin kaikki olisivat jatkuvasti somessa tykkäilemässä asioista. Ovatko ne?
kyllä monet ovat. Ainakin minun face-kavereista.
Ja nyt kun mietin, olen todella naurettava kun puhun edes mitään näin lapsellista. Luulen, että jos joku tuttu "tunnistaa minut tästä (tuskin tunnistaa, koska olen pitänyt ongelmani hyvin salassa), on vain iloinen, että minulla menee huonosti.
ap
Oma äitini ei edes tykkää. Hän tykkää vain veljeni vaimon päivityksistä. Hän on nyt suosiossa. Minulla ei ole äitilleni mitään annettavaa, en pysty menestymään ja olemaan hänen mieliksi. Olen siis pelkkä nolla. Luulen, että äitini häpeää minua.
Mä oon kärsinyt rumuudesta vuosikausia, een ees jaksa avautua. En laita itsestäni kuvia FB:hen. Joskus tunnen ahdistavaa ristiriitaa, kun tuntuu etten kestä elää näin mutta toisaalta haluan elää. Mutta kun tää elämä ei oo elämistä. Kun kattoo peiliin ja kuvitteleekin elävänsä sillä naamalla, kuvottaa niin.
N 25
Kyllä itsellänikin on ollut hyvin säännöllisesti päiviä, että taistelen itseäni vastaan. Joskus on päiviä, jolloin myöskin ajattelen asian olevan helpompaa jos vain kuolisin. On päiviä jolloin ajattelen olevani nätti, mutta nämä ovat harvassa. Yleensä pietän itseäni rumana. Vaikka harrastan liikuntaa niin joskus sekin masentaa varsinkin jos ihmiset arvostelevat vierestä. Tulosten eteen minun pitää tehdä enemmän työtä varmaan kuin muiden. Muutenkin tunnen olevani tyhmä, hidas, kömpelö ja näiden takia ehkä joskus jopa vaarallinen. Ihmekkään miksi ihmiset kaikkoaa ympäriltäni kun häsellän ja puhun mitä sattuu... Joka päivä hävettää olla olemassa tällä planeetalla.
Akatisia ennustaa itsaria. Lääkkeet lisäävät itsemurhia (Iähde Tappava psykiatria ja lääkinnän harha). Yritä opetella elämään itsellesi, ei muille. Pyrit tyydyttämään olemuksellasi (läski, mielikuva) muita, mutta et ikinä voi miellyttää kaikkia. Onnellisuuden ydin lähtee siitä, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Tähtää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on akatisia?
Tässä http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91611.pdf
... itsetuhoinen ihminen on usein levoton ennen kuin tekee itsarin. Lääkkeet aiheuttavat akatisiaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin. ei tässä oikeasti ollut edes koko profiilikuvasta kysymys, mutta se vaan vahvisti mun ahdinkoa. Mutta selailin facea ja tuli muutamia kaverien päivityksiä vastaan, jotka olivat keränneet monia kymmeniä tykkäyksiä. Ja suunnilleen samana aikaan julkaistu kuin mun kuva. Ja listalla paljon mun hyviä kavereita. Tiedän, olen nolo. Olen ihan vitun epätoivoinen muija. Ja ahdistunut. En ole muuten vaihtanut profiilikuvaa kuukauteen. e
ap
Joutuilailla on aikaa peukutella. Muilla on sen verran paljon tekemistä että somessa käydään lähinnä velvollisuudesta.
Sydämesäni mä oikeasti uskon, että mun lähipiiri yrittää vaan tuhota mut ja ne toivoo, että teen sen itsarin vielä joku päivä.
Äh, virheitä paljon. Kirjoitan puhelimella.