Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
Ehkä se, etten aloittanut asuntosäästämistä heti kun lähdin työelämään, silloin olis ollut vielä helppoa kun ei ollut autoa viemässä kaikkia ylimääräisiä rahoja ja vuokrakin oli halvempi.
No, se oli silloinen ratkaisu ja nyt on nyt, mennyttä ei voi muuttaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa en olisi ikinä muuttanut yhteen erään poikaystäväni kanssa! Hän ei ollut mikään väkivaltainen hullu, mutta täysin selkärangaton, peliongelmainen tyhmyri. 1.5v ehdimme asua yhdessä ennenkuin sain tarpeekseni. Ei kovin pitkä aika näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta silti tuon suhteen ajatteleminen saa minut yhä raivon partaalle ja vihaan itseäni yhä tuon suhteen takia. Miksikö päädyin tuohon suhteeseen? Minulla oli nuorena huono itsetunto ja minulle kelpasi se ensimmäinen vastaantulija, parisuhteen kaipuu oli niin luja.
En olisi alkanut ryypätä kaksitoistavuotiaana ja vetänyt perskännejä kerran viikossa kolmekymppiseksi asti. Tämä on vaikuttanut kognitiivisiin kykyihini kuten muistiini pysyvästi. Lisäksi aiheuttanut riippuvuutta kaikkiin mielihyvää tuottaviin aineisiin. Olin lapsena tosi fiksu, mut viina vei osan minusta.
Olisin ollut itsekkäämpi kaikissa suhteissa. En myöskään olisi kuunnellut muiden neuvoja, mitä kannattaisi tehdä. Olisin tehnyt monia valintoja toisin. Emptiasta ja muiden ottamisesta huomioon en oe hyötynyt mitenkään, paremminkin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, kun 14 v. yritin luopua lestadiolaisuudesta, ja minut uhattiin "heittää kadulle". Uhkailujen takia (ja siksi että olisi ylipäätään katto pään päällä) roikuin lestoissa vielä aivan liian monta vuotta.
Monta virhettä on tullut tehtyä en, tiedä mikä on pahin. Ehkä unilääkeriippuvuuteen ajautuminen, mutta se ei ole niinkään yksittäinen virhe kuin seurausta aikaisemmista virhevalinnoista, joihin kuului kahvinjuonnin aloittaminen, kaljanjuonnin aloittaminen, armeija, muutto hyvästä paikasta ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kanssa uudelleen "yrittäminen" kolme kertaa 8 vuoden aikana, vaikka oli pelannut muiden naisten kanssa samaan aikaan. Viimeisellä kerralla seurustelimme vähän vajaa neljä vuotta, kunnes hän jätti toisen naisen takia (jota näki työnsä puolesta enemmän kuin minua, emme asuneet yhdessä). Ei enää koskaan uudestaan. Sain vihdoin tarpeekseni, vaikka vuosia se vaati.
En olisi jäänyt moneksi vuodeksi työpaikkaan, jossa on työpaikkakiusaamista. Tuudittauduin pitkään siihen, että minulle ollaan ihan mukavia. No ei oltu enää sitten, kun kaikki vanhat oli saatu savustettua pois. Nyt tässä etsitään töitä työttömänä itsetunto maahan painettuna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa täällä tuntuu olevan vääriä miesvalintoja. Kannattaisiko nyt ehkä opettaa niille kasvaville tyttärille, miten se mies kannattaa oikeasti valita? Ei villien ja vaarallisten "bad boy" -heppujen perässä juoksemista, ei fiilisphjalla huitelua, ei pelkästään sillä hetkellä käytössä olevaan varallisuuteen ja asemaan tuijottamista ja niin edelleen. Miten ois?
Joka ainoa sukupolvi tuntuu tekevän ne täsmälleen samat virheet TAI joutuvat itse keksimään pyörän uudelleen sen sijaan, että saisivat hyödyllistä ohjausta edelliseltä sukupolvelta tai "isosiskolta".
Mä kadun vain asioita, joita olen jättänyt tekemättä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäisin äitiä syöttämästä mua jatkuvasti. Läski yksinäinen lapsuus pilasi koko aikuisuudenkin. Enhän minä sitä lapsena osannut yhdistää että olen lihava sen takia että multa ei rajoitettu syömistä ja kannustettiin syömään lisää. Yläasteella vasta ymmärsin että syömättä laihtuu. Ja kas näin olemme syömishäiriökierteessä.
Menisin nuorempana naimisiin, ja lapset myös nuorempana. eikä vasta kolmekymppisenä.
Että en opiskellut silloin, kun olin nuori, olisi ollut päätä ja vielä energiaa ja voimaa sitä tehdä.
Että tuhlasin aikaa liian moniin miessuhteisiin.
Vähempikin määrä niistä kaikista olisi riittänyt.
Että koskaan ryhdyin tupakoimaan, tai ottamaan alkoholia.
Niistä eroon pääseminen on vaikeaa, kun on niiden osalta geenirasitusta.
En tosin tiedä onko tuosta minkään katumisesta mitään hyötyä.
Pitäisikö itseään ruoskia joka asiasta, kun menneille ei voi enää mitään.
En sano, että olisin ollut tyhmä tehdessäni virheitä.
Vaan ehkä ennemminkin ajattelematon ja kokematon.
Se ei ole sama asia.
Luulen, että ennemminkin olen vain enimmäkseen ajelehtinut tässä elämässä.
Asioita vain tapahtui elämässä.
Joskus heittäydyn marttyyriksi ja sanon, että olen olosuhteiden uhri.
Että elämäni oli aika traagista ja menetyksiä täynnä.
Kuuluu kai minun horoskooppimerkkiini, että olen vähän vastuuta kantamaton ihminen.
Näen kaiken mustavalkoisesti. Kaikki on joko hyvää, tai pahaa. Mitään välimuotoa ei ole.
Joten voi arvata, millaista näen elämäni olleen.
Pitäisi enemmän katsoa itseään peiliin ja myöntää omatkin osuuteni tapahtuneisiin asioihin,
ja missä tilanteessa nyt olen.
pah kirjoitti:
Menisin nuorempana naimisiin, ja lapset myös nuorempana. eikä vasta kolmekymppisenä.
n
Mutta sitten sinulla olisi eri lapset. Itsekin lapset tehnyt yli 30v ja joskus ajatellut, että olisi pitänyt tehdä aikaisemmin, mutta sitten ne ei olisi nämä lapset , jotka nyt on. Ehkä ne 10v aikaisemmin tehdyt lapset olisi tietysti yhtä rakkaita ja en edes tietäisi, että nämä nykyiset jäi tekemättä, mutta sittenkään en haluaisi olla ilman näitäkään. Joten sitten olen ihan tyytyväinen, että tein sittenkin nämä, enkä niitä "aikaisempia" lapsia.
Se kun jäin henkiin, vaikka synnyin keskosena. Olisi pitänyt repiä kenenkään huomaamatta hengityslaitteen letkut pois nenästä silloin vauvana. Ei todellakaan kannattanut jäädä eloon, koska elämäni on monesti kirjaimellisesti pelkkää paskaa.
En olis tuhlannu perintörahoja mielettömästi.
Alue: Aihe vapaa
Lähihoitaja kouluun meno, yo olin. Hitto, olis pitäny mennä sairaanhoitajaksi .