Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?

En ois kyllä ikinä pil#uhun koskenukaan ,kun oisin tietänyt mitkä kiemurat se tuo mukanaan :)

Oisin kierrelly Suomen luontoa vapa kädessä ja muuttuvia vuodenaikoja ihastellen pystyvalkeilta ...

Sitten koitti lankeemuksen päivä ja siittä lähti :D

Kadun montaakin asiaa elämässäni, ja jos voisin, tekisin toisin. Kadun:

- eroani isojen lasteni isästä. Lopulta ihan hyvä mies, vikoineen päivineen

- sitä, että tutustuin tähän toiseen mieheeni, joka on narsistinen ja julma. Ei ole toivoa päästä eroon hänestä.

- sitä, etten tehnyt ajoissa aborttia miehen painostuksen takia. Olisin vielä voinut päästä pois.

- toteutumatonta unelmaa, joka uhkaa sellaiseksi jäädäkin

- opiskelualaani. Olisi pitänyt valita toisin.

- muuttoa Pohjois-Suomesta etelään

- etten voinut enempää auttaa sisarustani, joka lopulta tappoi itsensä

Olisin tehnyt enemmän saadakseni erään miehen. Olisini uskaltanut hypätä. Sen sijaan peräännyin ennen kuin mitään olikaan, koska en halunnut loukata ketään. Se, että mitään ei koskaan tullut, kalvaa paljon enemmän kuin ehkä lyhyeenkin loppunut juttu kalvaisi.

surusilmä kirjoitti:

Kadun montaakin asiaa elämässäni, ja jos voisin, tekisin toisin. Kadun:

- eroani isojen lasteni isästä. Lopulta ihan hyvä mies, vikoineen päivineen

- sitä, että tutustuin tähän toiseen mieheeni, joka on narsistinen ja julma. Ei ole toivoa päästä eroon hänestä.

- sitä, etten tehnyt ajoissa aborttia miehen painostuksen takia. Olisin vielä voinut päästä pois.

- toteutumatonta unelmaa, joka uhkaa sellaiseksi jäädäkin

- opiskelualaani. Olisi pitänyt valita toisin.

- muuttoa Pohjois-Suomesta etelään

- etten voinut enempää auttaa sisarustani, joka lopulta tappoi itsensä

Muuta takaisin sinne Pohjois-suomeen lapsesi kanssa ja jätä hullu miehesi. Oikeasti, narsistista voi ja pitää päästä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

surusilmä kirjoitti:

Kadun montaakin asiaa elämässäni, ja jos voisin, tekisin toisin. Kadun:

- eroani isojen lasteni isästä. Lopulta ihan hyvä mies, vikoineen päivineen

- sitä, että tutustuin tähän toiseen mieheeni, joka on narsistinen ja julma. Ei ole toivoa päästä eroon hänestä.

- sitä, etten tehnyt ajoissa aborttia miehen painostuksen takia. Olisin vielä voinut päästä pois.

- toteutumatonta unelmaa, joka uhkaa sellaiseksi jäädäkin

- opiskelualaani. Olisi pitänyt valita toisin.

- muuttoa Pohjois-Suomesta etelään

- etten voinut enempää auttaa sisarustani, joka lopulta tappoi itsensä

Muuta takaisin sinne Pohjois-suomeen lapsesi kanssa ja jätä hullu miehesi. Oikeasti, narsistista voi ja pitää päästä eroon. 

Kiitos. Ajatuksesi voisi olla toteuttamiskelpoinen. Tukijoukkoja (siis sukua) ei juuri ole enää, mutta eipä sitä ole täällä etelässäkään.

Vierailija kirjoitti:

Olisin tehnyt enemmän saadakseni erään miehen. Olisini uskaltanut hypätä. Sen sijaan peräännyin ennen kuin mitään olikaan, koska en halunnut loukata ketään. Se, että mitään ei koskaan tullut, kalvaa paljon enemmän kuin ehkä lyhyeenkin loppunut juttu kalvaisi.

Mulla ihan sama! Kerran ois ollu loistava tilaisuus, mutta ei.. en vain uskaltanut. Nyt mietin joka päivä voinko koskaan saada häntä. Olin liian epäileväinen, vaikken edes kokeillut. :(

Olisin pitäny sitä pyöräilykypärää ala-asteella. Menetin siinä jotain..

Jätin opinnot oikiksessa kesken

En mennyt psykoterapiaan nuorena ja saanut elämääni järjestykseen

Olisi pitänyt uskoa itseeni enemmän, mutta miten sitä olisi voinut, kun ei ollut sellaisia eväitä elämään.

Vierailija kirjoitti:

En olisi mennyt nuorena sänkyyn huomattavasti vanhemman miehen kanssa. En koe että mulle olisi tullut mitään traumoja tms, mutta se asia kyllä vaivaa mua edelleen. Ällöttää.

Sama täällä,mutta sain suhteesta trauman.

Mieheni olisi saanut työpaikan ulkomailta. Olin niin pelkuri, että kieltäydyin lähtemästä ja mies päätti hylätä tarjouksen. Mulla ei siis olisi ollut mitään oikeaa estettä, en vain uskaltanut. Myöhemmin kun ole kuullut tuttujen kokemuksia jne. olen katunut varmaan enemmän kuin mieheni. Tosin varmaan häntäkin hiukan pelotti kun ei mitenkään erityisen painokkaasti koittanut päätäni kääntää muuton puolesta.

Jos olisin eräänä kauniina kevät iltapäivänä vuonna 2015 koulujen loputtua pitänyt pääni kiinni ja ollut tarjoamatta tulta eräälle sitä kyselemään tulleelle henkilölle, olisin välttynyt puolentoista vuoden helvetiltä.

Minulla olisi todennäköisesti nyt ylioppilaspaperit ja jonkinlainen työpaikka/opiskelupaikka, en eläisi sairauspäivärahalla, en kävisi enää terapiassa, minulla ei olisi rikosrekisterimerkintää ja ikuisia henkisiä arpia kaikesta. En kärsisi joka päivä vielä melkein vuodenkin jälkeen kaikesta siitä mitä väärän ihmisen kanssa oleminen voi pahimmillaan aiheuttaa.

Seurustelin mustalaisen kanssa. Juu ei kiitos enää ikinä!

Valitsin väärän alan lukion jälkeen. Tuhlasin monta nvuotta yliopistotutkintoon alalta, jota inhoan. Nyt sitten yritän räpiköidä nelikymppisenä opintoja siitä unelmieni alasta. Vituttaa. Mutta ennenkaikkea olisin syntyenyt johonkin muuhun perheeseen tai minut olisi huostaanotettu/sijoitettu. Kaksisuuntaisen sekopää-yh-äidin vuoksi koko lapsuus aina kaksikymppiseksi meni vituiksi ja sitä sitten seuraava vuosikymmen korjattiin terapiassa. 

Olisin valinnut toisenlaisen puolison itselleni/isän lapsilleni.

En uskoisi lääkäreitä ja söisi lääkkeitä. Etenkään mielialalääkkeitä.

Miltä kuulostaa? Olen 20-vuotias kouluttamaton, työtön, syrjäytynyt, masentunut, bulimikko, narkomaani ja tällä hetkellä asunnotonkin. Ihan helvetisti virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Miltä kuulostaa? Olen 20-vuotias kouluttamaton, työtön, syrjäytynyt, masentunut, bulimikko, narkomaani ja tällä hetkellä asunnotonkin. Ihan helvetisti virheitä.

Kuulostaa siltä että suunnan voi vielä halutessaan muuttaa.

En olisi alkanut ryypätä töissä ja heittänyt samalla kaikki työkokemus ja pitkään uurrettu ja ansaittu arvostus vessanpöntöstä alas samalla kun työpaikka meni. Ei auta kun raitistua mutta masennus vie helposti takaisin pullon luokse ja siitäkös tämä saatanan sotku aina taas lähtee kiertämään ympyrää. Vittu että on onnistunu olo! :) Kaipa täältä ojastakin joskus pääsee noustua.

Itse ajattelen vähän niin, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikilla omat polkumme. Tästä syystä en kadu asioita.

Toki olen joskus miettinyt tekemiäni "virheitä" ja itkenyt,hävennyt ja katunut. Soimannut ja vihannut itseäni. Lopulta tajusin kuitenkin,ettei se auta mitään. KAIKKI tekevät virheitä eikä kenenkään elämä ole pelkkää onnea.

Olen antanut itselleni anteeksi ja tehnyt sovinnon menneisyyden kanssa. Siihen oli syynsä,miksi asiat menivät kuten menivät. Toimin parhaalla näkemälläni tavalla siinä tilanteessa,siinä hetkessä minulla ei ollut niitä viisauksia,oppeja ja elämänkokemusta kuin nyt. Kaikesta olen oppinut ja kaikesta negatiivisestakin on seurannut paljon hyvää.

Loppupeleissä en myöskään voi tietää, olisinko ollut onnellisempi jos joku asia olisi mennyt toisin. Se on vain omaa kuvitelmaani, ei totta.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä tyttösten kitinät 'ei olisi pitänyt mennä naimisiin sen ja sen kanssa', 'paska mies' ynnä muuta paskaa. Se vika on AINA siellä peilissä, te av-mammat olette vain niin tyhmiä ja säälittäviä ettette sitä ymmärrä ja kehtaatte vielä tuoda sen julki.

Minä kadun sitä että olin missään tekemisissä suomalaisten naisten kanssa. Never again. Paskasakkia. Maailmalla on niin paljon parempaa tarjottavaa kuin suominainen.

Mutta tämä ei koske sitten kuitenkaan sinua? Sinun peilistäsi katsookin Suomi- nainen?!