Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?

Mistäköhän sitä alottais. Muuttaisin aika monta asiaa :D Mut päällimmäisenä varmaan se etten sössis raha-asioitani (luottotiedot vuoden pääs onneksi kunnossa) pikavipeillä sun muillla. Ja kävisin korkeakoulun loppuun enkä kävisi kokeilemassa kolmea eri opintosuuntaa vain lopettaakseni jokaisen alle vuodessa.

Ja toisekseen ois pitäny heti suhteen alkupuolella huomata ettei nykyinen vaimoni ole seksuaalisesti sellainen nainen jota haluaisin. Noh, lapsien takia en viitsi erotakaan, ja rakastan kuitenkin vaimoani todella paljon. Kaipaisin vaan naista joka on aidosti intohimoinen seksin suhteen ja haluaisi sitä monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin puhunut lastensuojeluviranomaisille.

Olin hiljaa, kun minulta vietiin kotiavain 15-vuotiaana.

Nukuin portaikossa ja näin nälkää, läksyt tein miten sattuu,

siitä hyvästä minua syytettiin laiskaksi oppilaaksi eikä koulun rehtori uskonut sanaakaan mitä sanoin.

Pyytäisin lastensuojelua tulemaan katsomaan kotiolojani niin kauan, että he uskovat minua.

Olisin varmaankin saanut käydä koulut rauhassa loppuun olematta 15-vuotiaasta asti asunnoton ja hyväksikäytetty.

Olen todella pahoillani, että sinulla on ollut tuollaiset olot. Onko elämäsi saanut sittemmin käännöksen parempaan?

Olisi pitänyt tulla kaapista vuosia aiemmin. En uskaltanut lähestyä elämäni suurinta rakkautta, joka sittemmin pariutui toisen kanssa.

en  muuttaisi  entisten   appivanhempien luokse  asumaan.

Suurin virheeni oli se, että en eronnut huonosta miehestä vähintään 25 vuotta aiemmin.

Lapset olisivat saaneet paremmat eväät elämään jos tuo huono isä ja surkea puoliso olisi ollut kokonaan pois elämästämme.

Luulin, että lapsilla pitää olla isä, että tulisi hyvä elämä. Näin ei ole. Se on kuvitelma, jonka ovat luoneet ihmiset joilla ei ole käsitystä huonoista liitoista.

En menisi 21-vuotiaana naimisiin.

En nuorena ymmärtänyt, että sairaana ollessa todellakin täytyy levätä ja parannella itseään. Seurauksena sydänvika ja koko elämän kestävä riesa lääkityksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itsestäni parempaa huolta. Lopettaisin lihomisen alkuunsa.

Sama juttu. En haluaisi paisua nykyisiin mittoihin.

Itsariyritys, päihdesekoilut ja pari tatskaa. Tosin ne on johtaneet mut nykyiselle polulle jota ei välttämättä olisi löytynyt ilman. Ja tatskat noh, onneks ei oo nii vakavaa :-D

Vierailija kirjoitti:

Muutama isompi juttu kyllä on...

-Ihan ensimmäisenä, en olisi valinnut nykyistä miestäni

-En olisi ostanut nykyistä asuntoamme (ei varsinaista vikaa, mutta paikka on ihan paska, eli ei tästä kaupunginosastao)

-Olisin karttanut tätä työpaikkaa kuin ruttoa, mutta nyt olen satimessa eläkeikään asti, eipä ole vapaita paikkoja joita hakea

1. Kerro asiasta miehellesi, pääset ehkä nopeastikin eroon

2. Samalla laitatte asunnon myyntiin ja muutat sinne minne haluat

3. Avoimia ja vapaita työpaikkoja on kyllä tarjolla. Hakemaan ja tarvittaessa kouluttautumaan uudelle uralle.

Tässä ratkaisut. Ota vastuu omasta elämästäsi ja tulevaisuudestasi.

Lähtenyt pois Suomesta nuorena enkä olisi palannut. Olisin käynyt jonkun hyvän lukion ja yliopiston jenkeissä niin olisivat kaikki ovet olisivat olleet auki ja elämä olisi ollut paljon mielekkäämpää. 

Jokaikinen seurustelusuhde suomalaisen naisen kanssa on ollut pelkkää elämän haaskausta joten ne olisin samalla välttänyt. Suomalaiset kaverini oli sellaisia että niistä tuli narkkareita, juoppoja, tai muuten vain kusipäitä. Kaikenlaista piilovittuilua niiltä olen saanut kun en elämääni pilannut huumeilla ja viinalla. Tietenkin laitoin välit niitten kaikkien kanssa poikki.

Nykyisin asun ulkomailla mutta joudun välillä tulemaan suomeen vanhempien huonon terveydentilan vuoksi. Aina kun tulen Suomeen alkaa supervitutus kun on niin yksinäistä ja ankeata. Noh, ainakin on paljon rahaa ja asuinmaassani on kauniita ja sosiaalisia naisia.

Suurin virheeni oli syntyä. Toiseksi suurin synnyttää kaksi lasta, nyt jo aikuisia, mutta se määrä pahaa mieltä mitä niistä on tullut, olisi saanut jäädä kokematta.

Vaikea kysymys, enhän minä rakkaasta miehestä ja lapsista luopuisi, mutta olen kyllä monesti miettinyt että olisi pitänyt kiinnittää huomiota myös millaiseen sukuun on lapsensa tekemässä. Itsellähän ei ole pakko sukuloida, mutta omat lapset tulevat osaksi myös toisen sukua. Sitä voi olla tavallaan lasten myötä sidottu vmaisiin ihmisiin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä jos oot kyllin rohkea. Ja mitähän sulla on siinä menetettävää?

Suurin virheeni oli että aloin liian nuorena ''säätämään'' miehien kanssa. Olisi sen seurustelun voinut jättää myöhemmälle, eihän niistä suhteista mitään loppuenlopuksi edes tullut ja otin liian raskaasti sen kun suhteet loppuivat. Jälkikäteen ajateltuna hyvä että loppuivat mutta eihän sitä sillon teininä osannu ajatella järkevästi.

Huvittaa nämä tyttösten kitinät 'ei olisi pitänyt mennä naimisiin sen ja sen kanssa', 'paska mies' ynnä muuta paskaa. Se vika on AINA siellä peilissä, te av-mammat olette vain niin tyhmiä ja säälittäviä ettette sitä ymmärrä ja kehtaatte vielä tuoda sen julki.

Minä kadun sitä että olin missään tekemisissä suomalaisten naisten kanssa. Never again. Paskasakkia. Maailmalla on niin paljon parempaa tarjottavaa kuin suominainen.

Oisin menny autokouluun nuorena. Nyt kynnys eikä varaa. Kulkemis Ongelmat

Olisin ottanut ne v:tun pääsykokeet tosissaan. Kyllä mä nyt olen tarpeekseni opiskellut mutta oli typerä opiskella työn ohessa. Molemmat kärsi, sekä työ että opiskelu, ehkä siksi olen työtön.

Se että annoin yhden miehen viedä mua kuin pässiä narussa 4 vuotta. Juuri se aika milloin olisi pitänyt elää sinkkuna, kokea uusia asioita, matkustella ja itsenäistyä. En saata ymmärtää miksi olin niin vietävissä. Kaiketi olin sitten niin rakastunut.

En olisi kuunnellut sukulaisia ja mennyt väärään kouluun vain siksi, että heidän mielestä se sopi mulle. Nyt katunut valintoja jo 20v. Olisi pitänyt pitää oma pää.