Lue keskustelun säännöt.
vietän vapaapäiväni itkemällä. minusta on tehty hirviö-äitipuoli :(
23.02.2017 |
tutustuimme miehen kanssa viime kesänä, mies on eronnut ja yhden lapsen isä. tämä 5 v poika on varsinainen pikkupiru ja sen enempää mies, kuin pojan äitikään eivät osaa, uskalla tai halua laittaa tätä kuriin ! minä taas päätin, etten moista menoa katsele. tänä aamuna poika huusi ettei halua tarhaan, ei halua ottaa yöpukua pois jne. mies istui lattialla ja selitti että "kun muru iskän pitää mennä töihin ja Minnan asioille" hetken tilannetta seurattuani nappasin pojan syliin, työnsin pyjama päällä toppahaalariin ja nostin ovesta ulos. jätkähän sai kohtauksen ja kaatui kuistille kirkumaan, totesin miehelle vain että "no vie se nyt autoon ". mitä teki mies?! otti pojan syliin , toi sisälle ja alkoi selittää "ettei Minna millään pahalla". tuli niin paska fiilis, että läksin omalle asunnolleni ja lähetin viestin että haluan olla tämän päivän ja koko viikonlopun omassa rauhassani sekä miettiä asioita..
miettiä, onko minusta tähän suhteeseen? paskamaisen ja epäreilun äitipuolen rooliin? tämän aamuinen oli vain jäävuoren huippu.. olen mm. ottanut pojan tiukasti syliin kun yritti lyödä ja purra, mistä sain sitten äidiltään palautetta että pitäisi ottaa mustelmat vastaan ennemmin kuin "pahoinpidellä" väkisin kiinni pitämällä! samoin olen käskenyt pois keit
tiöstä, kun vain pelleili ruuallaan ja kieltänyt heittelemästä palloa sisällä.
mutta kaikki kasvatusyritykseni torpedoidaan päänsilittelyllä ja lässytyksellä, että "voi voi kulta oliko Minna ilkee" en jaksa enää. pesen käteni asiasta.. ja koko perkeleen parisuhteesta. kasvattakoot tyranninsa kuten tahtovat.. tai siis olkoot kasvattamatta. mistäpä minä lapseton tietäisin.. mitä nyt olen kolmenkertainen isosisko ja ja mm. hoidin sisaria kouluun kun äidillä oli migreeni!
Kommentit (154)
Ei tosta mitään tule kun mies on noin saamaton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, et voi tehdä enempää. Pakene ja jätä vanhemmat nauttimaan kasvatustyön tuloksista :)
Kaksi kakaraa. Jätä ne kahdestaan lapsellisuuksiinsa.
teit oikein ja voit pelastaa vain itsesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tossa kohtaa tekisi mieli läimäyttää miestä. Mä en jatkaisi tossa suhteessa, koska rajat pitää olla. Kuullostaa normaalilta uhmalta, johon ei vastata aikuisten puolesta normaalisti.
Jätä mies ja tee ls-ilmoitus. Vanhemmat tarvii selkeästi apua kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata jatkaa, kuulostaa toivottomalta.
Ja mikäli suhteenne tästä vielä jatkuisi ja teille yhteistä jälkikasvua niin ainainen sota päällänsä kun kasvatus ajatukset eroavat noin paljon toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota. Vaikka olet parisuhteessa lapsen isän kanssa, se ei anna sinulle mitään vanhemman oikeuksia lapseen. Eikä kasvatusvastuuta. Elleivät lapsen vanhemmat sitä kasvatusvastuuta halua kanssasi jakaa. Kokemus on nyt osoittanut, etteivät halua.
Joten voit joko yrittää antaa asian olla ja isän hoitaa lapsensa kuten parhaaksi näkee - en ymmärrä, miksi puutuit esim. tuohon pukeutumisasiaan. Olisit vaan lähtenyt asioillesi ja jättänyt isän hoitamaan tilanteen, kuten parhaaksi näkee. Kun eihän se sinulle oikeastaan kuulu.
Tai voitte päättää ylläpitää parisuhdetta vain silloin, kun lapsi ei ole isänsä luona.
Tai voit lähteä parisuhteesta ja etsiä miehen, jolla ei ole lapsia tai jonka kasvatuksellinen näkemys ei eroa noin rajusti sinun näkemyksestäsi.
Jos haluat omia lapsia, niin tuo teidän tilanne ei varmasti ainakaan helpotu, jos suhteeseenne syntyy uusia pikkuisia. Mieti sitä.
Eroaisin. Olisi tosi kurjaa katsoa miten tuota poikaa kasvatetaan. Mutta en kestäisi ajatusta että jos meillä olisi yhteinen lapsi niin sitäkään ei saisi kasvattaa normaaliksi.
Teillä on aivan liian erilaiset arvot lasten kasvatuksessa että voisitte olla onnellisesti yhdessä.
Ps. Sinä toimit oikeammin mielestäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö tykkää lapsesta ja lapsi vaistoaa sen.
No en kyllä laittaisi toppapukua pyjaman päälle, koska sehän vain siirtää ongelmaa. Jos olisit pukenut lapsen kokonaan, olis ok.
Miksi te ihmiset lähdette näihin uusperhekuvioihin mukaan? Kun ylivoimaisesti suurin osa niistä ei vaan tunnu toimivan kitkatta. En ymmärrä.
Ole ap tyytyväinen, että paljastui näin varhaisessa vaiheessa, että olette miehen kanssa liian erilaiset toisillenne. Ongelmahan tuossa ei ole viaton lapsi, joka oireilee vanhempiensa erosta, kahden kodin välillä elämisestä ja vanhempien uusista parisuhteista. Ongelma on se, että olette miehen kanssa liian erilaisia, jotta suhteenne toimisi. Jos olette tuossa kasvatusasiassa noin eri linjoilla, niin se taatusti ei ole ainoa asia, joka jatkossa välejänne hiertäisi.
Kun sinulla kerran on vielä oma asuntokin ettekä ilmeisesti asu virallisesti yhdessä, ette ole naimisissa, teillä ei ole yhteistä asuntolainaa eikä lapsia. Niin juokse ja lujaa äläkä katso taaksesi. Mikään ei sido sinua tuohon mieheen. Toista ei voi muuttaa. Ja jos et pysty hyväksymään häntä ja hänen lastaan sellaisina kuin he ovat, niin sinun on paras lähteä suhteesta teidän kaikkien vuoksi. EI ole lapsellekaan kivaa seurata, kun ja jos teille tulee tästä asiasta riitoja hänen isänsä kanssa.
Ihmettelen myös, miksi sinä otat hernettä nenään toisten ihmisten lastenkasvatuksesta. Sinä et ole lapsen vanhempi. Olet isän kanssa parisuhdetta aloitteleva nainen, lapsen silmissä et suhteen alkuvaiheessa ole vielä mikään "äitipuoli" vaan joku uusi aikuinen, jonka kanssa pitäisi jakaa isä. Yrittäisit ymmärtää tuota vanhempiensa eroa kipuilevaa lasta.
Tekisin aivan samoin kun sinä :D
3 v veti aamulla kunnon uhnaraivarit kun ei saanut aamupalaksi jätskiä. Nakkas kaikki ruuat lautaselta pitkin lattiaa ja siinä ne oli kans lattialla niin kauan, että rauhottu ja keräs ne roskiin. Sitten vasta annoin uutta aamupalaa.
Ei todellakaan meillä lapsi hypi ja heilu miten sattuu ja minä ja isänsä hypitä mukana pyytelemässä nätisti käyttäytymään.
Rajat on rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Etkö tykkää lapsesta ja lapsi vaistoaa sen.
Niin, aphän ei ole ollut näkemässä, miten lapsi käyttäytyi ennen kuin hän ilmestyi kuvioihin. Ehkäpä lapsen käytös osaltaan liittyy siihen, että isän elämässä on uusi kumppani, joka suhtautuu lapseen negatiivisesti, ainakin mahdollisesti alitajuisesti tunteen tasolla. Ja joka kiivaasti yrittää vetää vanhemman roolia lapsen elämässä, vaikka sitä roolia ei ulkopuolinen aikuinen perheessä voi ottaa ennen kuin suhde lapseen on vakiintunut - ja se vie vuosia, tutkimusten mukaan menee ainakin kolme vuotta, ennen kuin uusperheessä kaikki ovat hyväksyneet toinen toisensa ja kuvio alkaa jossain vaiheessa toimia. Jos alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin aivan samoin kun sinä :D
3 v veti aamulla kunnon uhnaraivarit kun ei saanut aamupalaksi jätskiä. Nakkas kaikki ruuat lautaselta pitkin lattiaa ja siinä ne oli kans lattialla niin kauan, että rauhottu ja keräs ne roskiin. Sitten vasta annoin uutta aamupalaa.
Ei todellakaan meillä lapsi hypi ja heilu miten sattuu ja minä ja isänsä hypitä mukana pyytelemässä nätisti käyttäytymään.
Rajat on rakkautta.
Tuossa on vaan se ero, että sinä olet kuvailemassasi tilanteessa sen kolmevuotiaan äiti. Vanhempi. Teillä on kolmen vuoden ajan muodostunut suhde, toimintatavat, jne.
Ap ei ole kuvailemassa tilanteessaan lapsen äiti eikä vanhempi. Koska hän ei miehen kanssa edes asu yhdessä, vaan on vielä oma asunto, suhde lienee varsin tuore. Joten lapseen ei ole voinut muodostua sellaista suhdetta, että voisi vielä edes yrittää ottaa sitä vanhemman roolia hänen elämässään. Lapsella on jo vanhemmat. Voimme olla eri mieltä heidän kasvatusperiaatteistaan, mutta loppujen lopuksi ne eivät meille kuulu. Eivätkä ne kuulu myöskään lapsen isän uudelle naisystävälle. Se on hyväksyttävä, jos haluaa suhdetta tuon miehen kanssa jatkaa. Se on realiteetti, turha hakata päätään seinään.
Ok, jätä se munaton mies. Eipä mulla muuta.