Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
vietän vapaapäiväni itkemällä. minusta on tehty hirviö-äitipuoli :(
23.02.2017 |
tutustuimme miehen kanssa viime kesänä, mies on eronnut ja yhden lapsen isä. tämä 5 v poika on varsinainen pikkupiru ja sen enempää mies, kuin pojan äitikään eivät osaa, uskalla tai halua laittaa tätä kuriin ! minä taas päätin, etten moista menoa katsele. tänä aamuna poika huusi ettei halua tarhaan, ei halua ottaa yöpukua pois jne. mies istui lattialla ja selitti että "kun muru iskän pitää mennä töihin ja Minnan asioille" hetken tilannetta seurattuani nappasin pojan syliin, työnsin pyjama päällä toppahaalariin ja nostin ovesta ulos. jätkähän sai kohtauksen ja kaatui kuistille kirkumaan, totesin miehelle vain että "no vie se nyt autoon ". mitä teki mies?! otti pojan syliin , toi sisälle ja alkoi selittää "ettei Minna millään pahalla". tuli niin paska fiilis, että läksin omalle asunnolleni ja lähetin viestin että haluan olla tämän päivän ja koko viikonlopun omassa rauhassani sekä miettiä asioita..
miettiä, onko minusta tähän suhteeseen? paskamaisen ja epäreilun äitipuolen rooliin? tämän aamuinen oli vain jäävuoren huippu.. olen mm. ottanut pojan tiukasti syliin kun yritti lyödä ja purra, mistä sain sitten äidiltään palautetta että pitäisi ottaa mustelmat vastaan ennemmin kuin "pahoinpidellä" väkisin kiinni pitämällä! samoin olen käskenyt pois keit
tiöstä, kun vain pelleili ruuallaan ja kieltänyt heittelemästä palloa sisällä.
mutta kaikki kasvatusyritykseni torpedoidaan päänsilittelyllä ja lässytyksellä, että "voi voi kulta oliko Minna ilkee" en jaksa enää. pesen käteni asiasta.. ja koko perkeleen parisuhteesta. kasvattakoot tyranninsa kuten tahtovat.. tai siis olkoot kasvattamatta. mistäpä minä lapseton tietäisin.. mitä nyt olen kolmenkertainen isosisko ja ja mm. hoidin sisaria kouluun kun äidillä oli migreeni!
Kommentit (154)
Aloitus on jonkun oma keksintö, mutta miksei noinkin voisi oikeasti tapahtua.
Yksi juttu tässä nyt kyllä pistää silmään ja pahasti. Jos oikeasti 5-vuotiaan vanhemmat olisivat eronneet ja lapsi olisi isällään, jonka hoteissa olisi asustelemassa joku uusi nainen, olisi lapsella kyllä syystäkin tosi paha mieli ja ikävä olo. Ensin on mennyt perhe hajalle ja sitten on tullut äidin tilalle joku vieras vihamielinen (?) ihminen. Tämän lapsen maailma on pirstaleina. Lapsi ei ole tyranni eikä hirviö, mutta vanhemmat, jotka pistävät hänet tällaiseen tilanteeseen voisivat vähän miettiä tykönään. Jos ei tulla toimeen, ehkä ero on joskus oikea ratkaisu, mutta miksi ihmeessä siihen pitää ottaa heti lasten suruksi joku uusi ihminen tilalle, jota lasten pitäisi heti totella ja rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu puoli vuotta tunnettu? Etköhän ole isän naisystävä etkä mikään äitipuoli. Ja puututko kaupoissa ja muuallakin toisten perheiden lasten kanssa pärjäämiseen? Siirry takavasemmalle, kun herne menee nenään. Ja ehkä lapsen kanssa on parempi aina olla isän asunnolla kuin sinun. Kolme kotia on liikaa tuon ikäiselle. Ja et kai isän luona kanna vastuuta ruokapöydässä käyttäytymisestä? Lähde ulos lenkille, jos ei osata käyttäytyä.
Antaisin miehen hoitaa lapsensa miten haluaa, lähtisin omille asioilleni, töihin jne minne olisinkaan menossa.
Jos mies vaatisi jotain 'perheenä' olemista, niin sitten ero. Jos kasvatuserot ovat noin suuret, niin eihän tosta mitään tule. Yhteisistä lapsista ei tule myöskään mitään, jos niitä haluat niin ei varmaan tämän miehen kanssa.
Ei voi oikein etukäteen tietää, millaisen paketin sitä saa, kun lähtee uusperheeliseksi. Vaikka kaikki aina julistaa "olet ottanut koko paketin", minulle sen paketin sisältö selvisi kunnolla vasta, kun muutin miehen ja hänen lapsiensa kanssa yhteen. Käytännössä asiat meni niin, ettei minulla arjessa ollut mitään sananvaltaa mihinkään, ruoat toki sain laittaa heille, kun istuivat sohvalla TVtä katsellen. Mihinkään en saanut arjessa puuttua, jos ojensin tai huomautin sotkuisuudesta, tuli heti miehen ja minun välille jäätävä fiilis. Yhtäkkiä muutuin mukavasta ihmisestä ilkeäksi äitipuoleksi. Minua alkoi vaivaamaan oman kodin puuttumisen fiilis ja ulkopuolisena olo niin paljon, että päätin lähteä tästä uusperhekuviosta pois. Ennen yhteen muuttoamme kaikki oli ollut todella hyvin; miehen ja minun välit ihanat ja lapsetkin tavatessamme ihan ok. Tilanne muuttui radikaalisti vasta, kun tulin osaksi heidän arkea, muuttamalla heidän kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herttinen leidit. Tuo on ensinnäkin normaalia uhmaikäisen käytöstä. Toisekseen Minna tyranni voisi nyt ottaa vähän pehmeämmän asenteen, äläkä ole noin jumalattoman tuiskahtelevainen ja ilmeisesti kovakourainenkin. Pieni lapsi tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, ei mitään hormoneissaan riehuvaa kiukkupussia.
Lapsi on 5-vuotias, ei 3-vuotias.
Jaa, musta tuntuu ettet sä Minna enää laittais 5- veelle mitään väkisin päälle, tai nostelis sitä ulos.
Siitä kuulusi jo sellanen mekkala ja sun pitäisi olla melkoinen lihaskimppu.
Varo ettei naapurit tee susta ilmoitusta.
Heh, itse olen nostanut 10v nuoremman pikkuveljen kalsareissaan autoon ja vienyt kouluun, kun ei meinannut millään mennä. Ja voin sanoa että pisti hanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä nyt hyvä ihminen vapaapäiväsi johonkin joka vie sun elämääsi kohti parempaa äläkä itkemiseen. Mee vaikka itkulenkille. Ulkoilma ja treeni auttaa saamaan etäisyyttä asiaan. Juttelet sit jossain vaiheessa sen miehesi kanssa ja pidät pääsi.
Mitään lisäpisteitä ei ole tarjolla ihmisille jotka uhraavat oman hyvinvointinsa jossain suhteessa pysymisen vuoksi. Pelkkää paskaa vaan, alusta loppuun jos toisten puolesta alkaa kärsimään ja elämänsä niin pilaa. Eikä takuulla tule kiitoksen sanaa, koska ei mitään kiittämisen arvoista ole tehnytkään.
Toimi niin että voit jälkikäteen sanoa pitäneesi omia puoliasi, kukaan muu ei sun puolia pidä ellet sitä itse tee. Paranna elämäsi laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herttinen leidit. Tuo on ensinnäkin normaalia uhmaikäisen käytöstä. Toisekseen Minna tyranni voisi nyt ottaa vähän pehmeämmän asenteen, äläkä ole noin jumalattoman tuiskahtelevainen ja ilmeisesti kovakourainenkin. Pieni lapsi tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, ei mitään hormoneissaan riehuvaa kiukkupussia.
Lapsi on 5-vuotias, ei 3-vuotias.
Jaa, musta tuntuu ettet sä Minna enää laittais 5- veelle mitään väkisin päälle, tai nostelis sitä ulos.
Siitä kuulusi jo sellanen mekkala ja sun pitäisi olla melkoinen lihaskimppu.
Varo ettei naapurit tee susta ilmoitusta.En ole Minna ja omat lapsenikin ovat jo aikuisia. Eikä 5-vuotiasta todellakaan enää pueta. Tuon ikäinen lapsi on jo kaksi vuotta mennyt arkiaamuisin päiväkotiin ja aamulla pukeminen on lapselle täyttä rutiinia eikä asia, josta voisi itse päättää. Vaatteet päälle ja menoksi. On ihan mahdollista, että koko aloitus on provo, mutta 5-vuotias ei ole tuossa asiassa pieni lapsi, joka tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä vaan tuon ikäinen lapsi tietää jo, miten toimitaan.
5v osaa varmasti pukea itse, mutta isänsä ja perheensä menettänyt 5v elää melkoisessa emotionaalisessa myrskyssä. Häneltä on viety koko elämä ja siksi hän palaa pikkulapseksi jälleen, osoittaa turvattomuuttaan ja sitä, että on paha olla. Sitten ap tulee siihen vierelle ja osoittaa, että suru ja hätä ja isän menettäminen eivät ole mitään, mene pois jaloista äläkä itke.
Mistä aikuiset ovat keksineet, että vanhempien ero on lapsille ihan OK, sitä ei ihmetellä eikä itketä. Lapsilla ei siis ole tunteita eikä niitä näytetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä muksulla ja isällä kestettävää, kun katselevat vielä vierasta kiukuttelevaa ämmää, joka joskus oikein rupeaa kasvattamaan ja saa jonkun rauvokohtauksen..
Mahtaa lapsi olla kauhuissaan.
Vierailija kirjoitti:
Käytä nyt hyvä ihminen vapaapäiväsi johonkin joka vie sun elämääsi kohti parempaa äläkä itkemiseen. Mee vaikka itkulenkille. Ulkoilma ja treeni auttaa saamaan etäisyyttä asiaan. Juttelet sit jossain vaiheessa sen miehesi kanssa ja pidät pääsi.
Mitään lisäpisteitä ei ole tarjolla ihmisille jotka uhraavat oman hyvinvointinsa jossain suhteessa pysymisen vuoksi. Pelkkää paskaa vaan, alusta loppuun jos toisten puolesta alkaa kärsimään ja elämänsä niin pilaa. Eikä takuulla tule kiitoksen sanaa, koska ei mitään kiittämisen arvoista ole tehnytkään.
Toimi niin että voit jälkikäteen sanoa pitäneesi omia puoliasi, kukaan muu ei sun puolia pidä ellet sitä itse tee. Paranna elämäsi laatua.
Hienoa, pidät puolesi 5v lasta vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitää istua aikuisten kesken alas keskustelemaan. Varmasti kaikki haluatte vain lapsen parasta. Luette yhteiset pelisäännöt, mitä saa tehdä missäkin tilanteessa jne. On ihan ok myös että olette erilaisia kasvattajia, mutta joku punainen lanka pitää olla mitä siedetään ja mitä ei.
Valmistaudu tapaamiseen hankkimalla esim MLL materiaalia netistä, Jari Sinkkonen perustelee miksei lapsen tule KOSKAAN antaa lyödä vanhempiaan jne. Että sulla on sitten kättä pidempää eikä vain "musta tuntuu että näin toimitaan kun mulla on siskoja".
Jos tilanne ei ala toimia, kannattanee ottaa kunnon hajurako koko tilanteeseen / erota.
Kuulostaa rankalta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herttinen leidit. Tuo on ensinnäkin normaalia uhmaikäisen käytöstä. Toisekseen Minna tyranni voisi nyt ottaa vähän pehmeämmän asenteen, äläkä ole noin jumalattoman tuiskahtelevainen ja ilmeisesti kovakourainenkin. Pieni lapsi tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, ei mitään hormoneissaan riehuvaa kiukkupussia.
Lapsi on 5-vuotias, ei 3-vuotias.
Jaa, musta tuntuu ettet sä Minna enää laittais 5- veelle mitään väkisin päälle, tai nostelis sitä ulos.
Siitä kuulusi jo sellanen mekkala ja sun pitäisi olla melkoinen lihaskimppu.
Varo ettei naapurit tee susta ilmoitusta.En ole Minna ja omat lapsenikin ovat jo aikuisia. Eikä 5-vuotiasta todellakaan enää pueta. Tuon ikäinen lapsi on jo kaksi vuotta mennyt arkiaamuisin päiväkotiin ja aamulla pukeminen on lapselle täyttä rutiinia eikä asia, josta voisi itse päättää. Vaatteet päälle ja menoksi. On ihan mahdollista, että koko aloitus on provo, mutta 5-vuotias ei ole tuossa asiassa pieni lapsi, joka tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä vaan tuon ikäinen lapsi tietää jo, miten toimitaan.
5v osaa varmasti pukea itse, mutta isänsä ja perheensä menettänyt 5v elää melkoisessa emotionaalisessa myrskyssä. Häneltä on viety koko elämä ja siksi hän palaa pikkulapseksi jälleen, osoittaa turvattomuuttaan ja sitä, että on paha olla. Sitten ap tulee siihen vierelle ja osoittaa, että suru ja hätä ja isän menettäminen eivät ole mitään, mene pois jaloista äläkä itke.
Mistä aikuiset ovat keksineet, että vanhempien ero on lapsille ihan OK, sitä ei ihmetellä eikä itketä. Lapsilla ei siis ole tunteita eikä niitä näytetä?
Näin. Ja täytyy melkoisen perfekto tilanne ja lapsi olla, jottei 5- veeltä ikinä kiehahda yli, vaikka kaikki olisikin kunnossa.
Jos vieressä vielä puolivieras aikuinen saa holtittomia kasvatuskohtauksia, ihmettelen jos lapsi ei sekoa täysin.
Voi lapsi parkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä on käynyt ilmi, että poika kärsii erosta? Jos ero on tuore, niin joo. Mutta jos ero tullut vuosia sitten, ei poika muunlaisesta enää tiedä.
Anyway, ei tuosta mitään tule. Pshin on tuo toisen mitätöiminen.
Lapsi kiukuttelee, koska sen vanhemmat ovat eronneet. Sillä on paha olla. Isän luonakin on joku ihan vieras tyyppi, joka komentelee.
Vanhemmat eivät halua enää lisää ikävää lapselleen, joten he lässyttävät ja yrittävät olla mukavia.
Anna olla. Jos et anna olla, niin älä puutu kasvatukseen. Ei oo sun homma noin lyhyen tuntemisen jälkeen.
Ja sitte viimeiseksi: jos olet joskus ollut lapsenvahtina naapurin lapsille tai hoitanut omaa pikkusiskoasi, niin se ei vielä anna sulle minkäänlaista kokemusta vanhemmuudesta.
Varmaan joo keksitty juttu, mutta sapettaa aina välillä nämä, jotka tietävät lapsiperhe-elämästä kaiken, koska veljelläkin on kolme lasta. Ei, ette tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen käytös normaalia vanhempien ei. Tai kai se nykyään on normaalia, että lapsia ei kasvateta ja rajoja ei laiteta, ettei pirkko-petteri vain pahoita mieltään. Nää on taas näitä, koska erosimme, niin ollaan lapselle kaikessa mieliksi ja annetaan lapsen olla perheessä se kuka päättää. Lähde suhteesta vielä kun voit.
Ap. teit oikein. Lapselle konkretisoitui, että nyt on vaan mentävä aikuisten ehdoilla, kuten seuraavina 10 vuotena muutenkin. Mutta tuskinpa suhteenne kestää kauan, koska isä ja sinä olette eri linjoilla lapsen kasvatuksesta ja asennoitumisesta terveeseen kuriin ja rajoihin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on jonkun oma keksintö, mutta miksei noinkin voisi oikeasti tapahtua.
Yksi juttu tässä nyt kyllä pistää silmään ja pahasti. Jos oikeasti 5-vuotiaan vanhemmat olisivat eronneet ja lapsi olisi isällään, jonka hoteissa olisi asustelemassa joku uusi nainen, olisi lapsella kyllä syystäkin tosi paha mieli ja ikävä olo. Ensin on mennyt perhe hajalle ja sitten on tullut äidin tilalle joku vieras vihamielinen (?) ihminen. Tämän lapsen maailma on pirstaleina. Lapsi ei ole tyranni eikä hirviö, mutta vanhemmat, jotka pistävät hänet tällaiseen tilanteeseen voisivat vähän miettiä tykönään. Jos ei tulla toimeen, ehkä ero on joskus oikea ratkaisu, mutta miksi ihmeessä siihen pitää ottaa heti lasten suruksi joku uusi ihminen tilalle, jota lasten pitäisi heti totella ja rakastaa?
Mistä sinä tiedät kuinka kauan lapsen vanhemmat ovat jo olleet erossa? Mitä jos ovat eronneet jo lapsen ollessa alle vuoden eikä lapsella ole mitään kokemusta edes siitä että vanhemmat asuisivat yhdessä?
Musta tuntuu että nämä avioeroja ja uusia puolisoja demonisoivat ihmiset elävät itse onnettomassa suhteessa ja yrittävät tällä tavoin puolustella itselleen miksi elää esim. Pettävän puolison kanssa. "Eipä ainakaan tule lapsille traumoja!". Minun vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias, olen 4 lapsisen perheen kuopus ja vanhempani vain kasvoivat erilleen. Hyvissä väleissä ero tapahtui ja 1,5 vuotta erosta äitini löysi puolison jonka kanssa on edelleen, isä vähän myöhemmin. Ei se avioero aina lapsia traumatisoi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee, koska sen vanhemmat ovat eronneet. Sillä on paha olla. Isän luonakin on joku ihan vieras tyyppi, joka komentelee.
Vanhemmat eivät halua enää lisää ikävää lapselleen, joten he lässyttävät ja yrittävät olla mukavia.
Anna olla. Jos et anna olla, niin älä puutu kasvatukseen. Ei oo sun homma noin lyhyen tuntemisen jälkeen.
Ja sitte viimeiseksi: jos olet joskus ollut lapsenvahtina naapurin lapsille tai hoitanut omaa pikkusiskoasi, niin se ei vielä anna sulle minkäänlaista kokemusta vanhemmuudesta.
Varmaan joo keksitty juttu, mutta sapettaa aina välillä nämä, jotka tietävät lapsiperhe-elämästä kaiken, koska veljelläkin on kolme lasta. Ei, ette tiedä.
Näin juuri.
Tänne on tullut paljon erilaisia mielipiteitä. En voi sanoa mitään teidän tilanteeseen mutta kerron miten meillä meni.
Lapsi oli kolme kun erotti isän kanssa. Lapsi ei siitä mitenkään oireillut, asui pelkästään luonani ja näki isää silloin kun ehti. Viikko-viikkosysteemit tai muut ei olisi koskaan toimineet töiden vuoksi.
Puolentoista vuoden päästä tapasin miehen ja pian aloimme treffailun sijaan viettää aikaa kotonani, ei tarvinnut mennä lapsenvahtien mukaan vaan nähtiin kun kummallakin oli aikaa.
Tuolloin olin todella kiireinen töissä, en edes muista miten päädyttiin siihen että mies alkoi hakea lasta tarhasta ja pian nämä kaksi kävivät yhdessä leikkipuistossa ja tapahtumissa minne en itse ehtinyt.
Yhteen muuttaessa ja koulun alun jälkeen ollaan saatu monta kertaa riidellä kasvatuksesta mutta mielestäni suhteella ei olisi tulevaisuutta jos en antaisi miehen ottaa vastuuta lapsesta, tekisin hänestä erillisen enkä osaa perheessä.
Mutta meidän näkemykset eivät noin pahasti eroa kuin apn tapauksessa.
Nyt meillä on toinen lapsi eikä mies näe sitä mitenkään enemmän omanaan vaan rakastaa kumpaakin yhtälailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on jonkun oma keksintö, mutta miksei noinkin voisi oikeasti tapahtua.
Yksi juttu tässä nyt kyllä pistää silmään ja pahasti. Jos oikeasti 5-vuotiaan vanhemmat olisivat eronneet ja lapsi olisi isällään, jonka hoteissa olisi asustelemassa joku uusi nainen, olisi lapsella kyllä syystäkin tosi paha mieli ja ikävä olo. Ensin on mennyt perhe hajalle ja sitten on tullut äidin tilalle joku vieras vihamielinen (?) ihminen. Tämän lapsen maailma on pirstaleina. Lapsi ei ole tyranni eikä hirviö, mutta vanhemmat, jotka pistävät hänet tällaiseen tilanteeseen voisivat vähän miettiä tykönään. Jos ei tulla toimeen, ehkä ero on joskus oikea ratkaisu, mutta miksi ihmeessä siihen pitää ottaa heti lasten suruksi joku uusi ihminen tilalle, jota lasten pitäisi heti totella ja rakastaa?
Mistä sinä tiedät kuinka kauan lapsen vanhemmat ovat jo olleet erossa? Mitä jos ovat eronneet jo lapsen ollessa alle vuoden eikä lapsella ole mitään kokemusta edes siitä että vanhemmat asuisivat yhdessä?
Musta tuntuu että nämä avioeroja ja uusia puolisoja demonisoivat ihmiset elävät itse onnettomassa suhteessa ja yrittävät tällä tavoin puolustella itselleen miksi elää esim. Pettävän puolison kanssa. "Eipä ainakaan tule lapsille traumoja!". Minun vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias, olen 4 lapsisen perheen kuopus ja vanhempani vain kasvoivat erilleen. Hyvissä väleissä ero tapahtui ja 1,5 vuotta erosta äitini löysi puolison jonka kanssa on edelleen, isä vähän myöhemmin. Ei se avioero aina lapsia traumatisoi.
Juu mutta kyllä silti tuo tilanne ja ikä on lapselle uusia.
Alue: Aihe vapaa
En lukenut kaikkea,mutta ap tuntuu hanskaavan hommat ihan oikein,mulla on saman ikäinen lapsi ja hommat menee noin,aamulla lähdetään tarhaan vaikka sitten huutaen yöpuku päällä,ruokapöydässä ei leikitä,vanhempia ja muita ei muksita,noin ison täytyy ymmärtää miten käyttäydytään.