Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mistä löydän miehen yli 30 vuotiaana. Olenko ainoa
22.02.2017 |
ja Helsingistä. Täällä kun ei tunnu vapaita sinkkumiehiä, ilman lapsia olevankaan. Onko muita?
Kommentit (102)
Miehetkin kyllä osaavat tyriä omat asiansa aika usein. Helpoimmalla pääsee, kun antaa parran kasvaa ja hiukset kasvaa. Epäsiisti ulkonäkö iskee selvästi naisiin. Pitkät hiukset saa vielä kivasti ponnarile, mikä vielä entisestään korostaa parrakkaan tutkimusmatkailijan uurteisia kasvoja. Miehille semmonen vinkki: älä aja partaa tai leikkaa hiuksiasi sen jälkeen, kun olet täyttänyt 25.
Jos 30-vuotias nainen ei löydä miestä, niin vika on naisessa. Miehiä on tarjolla paljon, ja vielä hyvännäköisiä miehieä. Mutta jos oma rohkeus on puutteellinen, et voi saada minkäänlaista hyvää lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa katsella Euroopan muista maistakin miehiä. Hyviä miehiä riittää siellä jos suomipoikaa ei löydy
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella Euroopan muista maistakin miehiä. Hyviä miehiä riittää siellä jos suomipoikaa ei löydy
Itse en osaa sanoa tuohon kun olen mies. Tiedän useita suomalaisnaisia jotka ovat naineet saksalaisen, joten jos sitä kansaa sietää niin voi onnistua.
Sen sijaan voin kokemuksesta sanoa, että suomalaismiehellä käy ihan valtavasti parempi flaksi ilmeisesti missä tahansa Euroopan maassa kuin Suomessa, ehkä Ruotsi ja kenties Viro poislukien. Tietenkin sillä edellytyksellä, ettei heittäydy töykeäksi känniääliöksi tai ala vittuilemaan ystävällisillekin naisille, kuten joskus näyttää tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella Euroopan muista maistakin miehiä. Hyviä miehiä riittää siellä jos suomipoikaa ei löydy
Oon miettinyt tätä joskus. Mutta mihin maahan kannattaisi lähteä, jossa olis suominaiselle vientiä? Vinkkejä? :) Seikkailumieltä kyllä löytyisi. Olisi muutenkin mielenkiintoista asua välillä jossain muussa maassa ja saada vähän uusia näkökulmia elämään sen kautta.
Sinkkunainen 34v.
Olen korkeasti koulutettu taiteellisella alalla työskentelevä nainen. Olen hoikka ja urheilullinen. Arvomaailmani on vihervasemmistolainen. Olen feministi, kasvissyöjä, yritän elää varsin ekologisesti. Olen myös introvertti, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa. Asun Helsingissä mutta olen maalta kotoisin.
Miksi ihmeessä alkaisin johonkin kompromissisuhteeseen miehen kanssa jonka kanssa seurustelu olisi jatkuvasti uuvuttavaa? Haluan myös että suhteeseen kuuluu seksielämä, ja se ei onnistu jos toinen osapuoli ei sytytä yhtään. Minulle urheilu on elämäntapa ja toivon että myös mies pysyy perässäni lenkkipoluilla, hampaat irvessä ei tarvitse juosta mutta luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää jo ihan henkisen hyvinvointini vuoksi. En vaadi mieheltä korkeaa koulutusta mutta hänellä pitää olla kyky keskustella ja perustella näkemyksensä. Miehen pitää myös ymmärtää edes vähän alaani, en jaksa vääntää enää yhdenkään miehen kanssa. Olen ollut pitkään sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin, ainakin jos näihin palstamiehiin on uskominen. Jos en ole vielä 36-37-vuotiaana miestä löytänyt niin hankin lapsen yksin.
Kenenkään ei pidä tyytyä suhteeseen joka jatkuvasti ottaa enemmän kuin mitä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän muuten monia suomalaisnaisia jotka ovat naimisissa ruotsalaisen, britin tai ranskalaisen kanssa. Ovat löytäneet suht raittiin ja osallistuvan isän lapsilleen. Vielä kun tietäisi missä päin Helsinkiä olisi hyvä mahdollisuus törmätä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuntuvat sekä miehet että naiset suhtautuvan kauhean negatiivisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Ei kai sitä kumppania löydy, jos jokainen vastaantulija on potentiaalinen vihollinen?
Mielestäni suurin osa ihmisistä on ihan mukavia ja kaikissa on jotain hyvää. Kuitenkin parinvalinnassa nirsous on mielestäni hyväksi ja tarpeellista. Kumppanin kanssa vietän aikaa joka ikinen päivä, jaamme talouden, kodin, arjen ja jokainen tärkeä päätös tehdään yhdessä. En missään nimessä huolisi siihen rooliin ketä tahansa mukavaa heppua, vaan puolisoksi kelpaa vain itselleni sopiva mies. Vikoja saa tietenkin olla ja niitä meiltä molemmilta kyllä löytyy. Täydellistä en edes haluaisi, vaan itselleni sopivan.
Kauheaa katsoa ystäväpiirissä huonosti yhteen sopivia pariskuntia. Mukavia tyyppejä, mutta keskinäinen huono kemia ruokkii molempien pahimpia puolia. Mutta niin vaan oli kiire naimisiin ja lastentekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla liian kovat kriteerit tai nirso, jos kukaan ei koskaan lähesty eikä pääse arvostelemaan ketään?
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu taiteellisella alalla työskentelevä nainen. Olen hoikka ja urheilullinen. Arvomaailmani on vihervasemmistolainen. Olen feministi, kasvissyöjä, yritän elää varsin ekologisesti. Olen myös introvertti, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa. Asun Helsingissä mutta olen maalta kotoisin.
Miksi ihmeessä alkaisin johonkin kompromissisuhteeseen miehen kanssa jonka kanssa seurustelu olisi jatkuvasti uuvuttavaa? Haluan myös että suhteeseen kuuluu seksielämä, ja se ei onnistu jos toinen osapuoli ei sytytä yhtään. Minulle urheilu on elämäntapa ja toivon että myös mies pysyy perässäni lenkkipoluilla, hampaat irvessä ei tarvitse juosta mutta luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää jo ihan henkisen hyvinvointini vuoksi. En vaadi mieheltä korkeaa koulutusta mutta hänellä pitää olla kyky keskustella ja perustella näkemyksensä. Miehen pitää myös ymmärtää edes vähän alaani, en jaksa vääntää enää yhdenkään miehen kanssa. Olen ollut pitkään sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin, ainakin jos näihin palstamiehiin on uskominen. Jos en ole vielä 36-37-vuotiaana miestä löytänyt niin hankin lapsen yksin.
Kenenkään ei pidä tyytyä suhteeseen joka jatkuvasti ottaa enemmän kuin mitä antaa.
Tuolla menolla päädyt todennäköisesti yksin hedelmöityshoitoihin vähän alle nelikymppisenä. Aika harva mies on femisti, vihervasemmistolainen, vegaani, haluaa asua kalliilla siivouskopissa Helsingin keskustassa ja ravata päivittäin lenkkipolkuja pitkin neuroottisesti purkamassa sisään suljettua stressiä.
Ei molempien tarvitse olla parisuhteessa samasta muotista veistettu. Jotain yhteistä toki on hyvä olla, mutta ennen kaikkea kunnioitus toista kohtaan ja yhteen hiileen puhaltaminen ratkaisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu taiteellisella alalla työskentelevä nainen. Olen hoikka ja urheilullinen. Arvomaailmani on vihervasemmistolainen. Olen feministi, kasvissyöjä, yritän elää varsin ekologisesti. Olen myös introvertti, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa. Asun Helsingissä mutta olen maalta kotoisin.
Miksi ihmeessä alkaisin johonkin kompromissisuhteeseen miehen kanssa jonka kanssa seurustelu olisi jatkuvasti uuvuttavaa? Haluan myös että suhteeseen kuuluu seksielämä, ja se ei onnistu jos toinen osapuoli ei sytytä yhtään. Minulle urheilu on elämäntapa ja toivon että myös mies pysyy perässäni lenkkipoluilla, hampaat irvessä ei tarvitse juosta mutta luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää jo ihan henkisen hyvinvointini vuoksi. En vaadi mieheltä korkeaa koulutusta mutta hänellä pitää olla kyky keskustella ja perustella näkemyksensä. Miehen pitää myös ymmärtää edes vähän alaani, en jaksa vääntää enää yhdenkään miehen kanssa. Olen ollut pitkään sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin, ainakin jos näihin palstamiehiin on uskominen. Jos en ole vielä 36-37-vuotiaana miestä löytänyt niin hankin lapsen yksin.
Kenenkään ei pidä tyytyä suhteeseen joka jatkuvasti ottaa enemmän kuin mitä antaa.
Niin, mutta paljonko nousee penkistä? En vaadi että nainen saa kymmentä puhdasta leukaa edes, eikä hampaat irvessä tarvitse nostella rautaa, mutta tietty voimakkuus on minulle tärkeää. Seksielämä kuuluu suhteeseen, enkä syty jos toinen on liian heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu taiteellisella alalla työskentelevä nainen. Olen hoikka ja urheilullinen. Arvomaailmani on vihervasemmistolainen. Olen feministi, kasvissyöjä, yritän elää varsin ekologisesti. Olen myös introvertti, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa. Asun Helsingissä mutta olen maalta kotoisin.
Miksi ihmeessä alkaisin johonkin kompromissisuhteeseen miehen kanssa jonka kanssa seurustelu olisi jatkuvasti uuvuttavaa? Haluan myös että suhteeseen kuuluu seksielämä, ja se ei onnistu jos toinen osapuoli ei sytytä yhtään. Minulle urheilu on elämäntapa ja toivon että myös mies pysyy perässäni lenkkipoluilla, hampaat irvessä ei tarvitse juosta mutta luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää jo ihan henkisen hyvinvointini vuoksi. En vaadi mieheltä korkeaa koulutusta mutta hänellä pitää olla kyky keskustella ja perustella näkemyksensä. Miehen pitää myös ymmärtää edes vähän alaani, en jaksa vääntää enää yhdenkään miehen kanssa. Olen ollut pitkään sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin, ainakin jos näihin palstamiehiin on uskominen. Jos en ole vielä 36-37-vuotiaana miestä löytänyt niin hankin lapsen yksin.
Kenenkään ei pidä tyytyä suhteeseen joka jatkuvasti ottaa enemmän kuin mitä antaa.
Niin, mutta paljonko nousee penkistä? En vaadi että nainen saa kymmentä puhdasta leukaa edes, eikä hampaat irvessä tarvitse nostella rautaa, mutta tietty voimakkuus on minulle tärkeää. Seksielämä kuuluu suhteeseen, enkä syty jos toinen on liian heikko.
En tiedä paljonko nousee penkistä, en ole testannut vuosiin eikä se ole minulle tärkeää kuten ei myöskään se kuinka paljon miehellä nousee penkistä. Viimeksi kun kokeilin sain kolme leukaa mutta tästä on jo muutaman viikkoa aikaa, oli kuitenkin tämän vuoden puolella. En ole erityisen voimakas fyysisesti, olen siis hoikka ja pienikokoinen. Minulle myöskään miehen voimakkuus ei ole mitenkään erityisen tärkeää, vaan enemmänkin se että miehellä on suht terveet elintavat ja hän pitää kunnostaan huolta jollain itselleen mieluisalla urheilulajilla.
Emme varmastikaan olisi toisillemme sopivat vastakappaleet, mutta varmasti hyvin harvat viestittelijät täällä minulle olisivatkaan, tiedän sen kyllä itsekin erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä se taas nähdään, nainen ei voi olla urheilullinen jos ei harrasta fitnesstä. Naiset lopettakaa se ryhmäliikunta, lenkkeily, tanssi, jooga, käsilläseisonta, baletti, uiminen, jalkapallo, voimistelu tai mikä hyvänsä, ette ole urheilullisia jos ei ole hyvä penkkitulos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu taiteellisella alalla työskentelevä nainen. Olen hoikka ja urheilullinen. Arvomaailmani on vihervasemmistolainen. Olen feministi, kasvissyöjä, yritän elää varsin ekologisesti. Olen myös introvertti, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa. Asun Helsingissä mutta olen maalta kotoisin.
Miksi ihmeessä alkaisin johonkin kompromissisuhteeseen miehen kanssa jonka kanssa seurustelu olisi jatkuvasti uuvuttavaa? Haluan myös että suhteeseen kuuluu seksielämä, ja se ei onnistu jos toinen osapuoli ei sytytä yhtään. Minulle urheilu on elämäntapa ja toivon että myös mies pysyy perässäni lenkkipoluilla, hampaat irvessä ei tarvitse juosta mutta luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää jo ihan henkisen hyvinvointini vuoksi. En vaadi mieheltä korkeaa koulutusta mutta hänellä pitää olla kyky keskustella ja perustella näkemyksensä. Miehen pitää myös ymmärtää edes vähän alaani, en jaksa vääntää enää yhdenkään miehen kanssa. Olen ollut pitkään sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin, ainakin jos näihin palstamiehiin on uskominen. Jos en ole vielä 36-37-vuotiaana miestä löytänyt niin hankin lapsen yksin.
Kenenkään ei pidä tyytyä suhteeseen joka jatkuvasti ottaa enemmän kuin mitä antaa.
Niin, mutta paljonko nousee penkistä? En vaadi että nainen saa kymmentä puhdasta leukaa edes, eikä hampaat irvessä tarvitse nostella rautaa, mutta tietty voimakkuus on minulle tärkeää. Seksielämä kuuluu suhteeseen, enkä syty jos toinen on liian heikko.
En tiedä paljonko nousee penkistä, en ole testannut vuosiin eikä se ole minulle tärkeää kuten ei myöskään se kuinka paljon miehellä nousee penkistä. Viimeksi kun kokeilin sain kolme leukaa mutta tästä on jo muutaman viikkoa aikaa, oli kuitenkin tämän vuoden puolella. En ole erityisen voimakas fyysisesti, olen siis hoikka ja pienikokoinen. Minulle myöskään miehen voimakkuus ei ole mitenkään erityisen tärkeää, vaan enemmänkin se että miehellä on suht terveet elintavat ja hän pitää kunnostaan huolta jollain itselleen mieluisalla urheilulajilla.
Emme varmastikaan olisi toisillemme sopivat vastakappaleet, mutta varmasti hyvin harvat viestittelijät täällä minulle olisivatkaan, tiedän sen kyllä itsekin erittäin hyvin.
Niin, koska kuten arvasin ja sinä juuri todistit, olet itseäsi täynnä, anteeksi suomennos. Sinun ajatuksiin ei edes hetkeksi mahdu pohdintaa, mitä toinen haluaisi sinusta. Tai vaihtoehtoisesti, pienintäkään erilaisuutta ei voida hyväksyä. Maailma(si) pyörii vain sinun napasi ympärillä. Vain semmoinen on mielestäsi yhteensopiva, joka haluaa sinusta juuri sitä, mitä sinä hänestä. Tähän naiset sortuu jatkuvasti, etenkin kolme- ja nelikymppiset.
Jos penkkituloksesi olisi minulle tärkeä, en silti olettaisi että penkkitulokseni olisi sinulle tärkeä. Koska en ole solipsistinen. Kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään, nainen ei voi olla urheilullinen jos ei harrasta fitnesstä. Naiset lopettakaa se ryhmäliikunta, lenkkeily, tanssi, jooga, käsilläseisonta, baletti, uiminen, jalkapallo, voimistelu tai mikä hyvänsä, ette ole urheilullisia jos ei ole hyvä penkkitulos!
Käsilläseisominen vaatii itse asiassa jonkin verran voimaa hartioissa ja käsissä, tasapainon lisäksi, avuksi. Nyt ei tietty puhuta seinää vasten seisonnasta.
Itse etin miestä Mieluummin mua nuorempi. Ei tartte olla akateeminen ja saa olla työtönkin, mutta niitä lapsia ei saisi olla. Missä on kaikki Heltsingin alle 30 vuotiaat miehet. Täällä yksi reilu 30-vee urheilullinen nainen etsii juuri Sinua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu taiteellisella alalla työskentelevä nainen. Olen hoikka ja urheilullinen. Arvomaailmani on vihervasemmistolainen. Olen feministi, kasvissyöjä, yritän elää varsin ekologisesti. Olen myös introvertti, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa. Asun Helsingissä mutta olen maalta kotoisin.
Miksi ihmeessä alkaisin johonkin kompromissisuhteeseen miehen kanssa jonka kanssa seurustelu olisi jatkuvasti uuvuttavaa? Haluan myös että suhteeseen kuuluu seksielämä, ja se ei onnistu jos toinen osapuoli ei sytytä yhtään. Minulle urheilu on elämäntapa ja toivon että myös mies pysyy perässäni lenkkipoluilla, hampaat irvessä ei tarvitse juosta mutta luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää jo ihan henkisen hyvinvointini vuoksi. En vaadi mieheltä korkeaa koulutusta mutta hänellä pitää olla kyky keskustella ja perustella näkemyksensä. Miehen pitää myös ymmärtää edes vähän alaani, en jaksa vääntää enää yhdenkään miehen kanssa. Olen ollut pitkään sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin, ainakin jos näihin palstamiehiin on uskominen. Jos en ole vielä 36-37-vuotiaana miestä löytänyt niin hankin lapsen yksin.
Kenenkään ei pidä tyytyä suhteeseen joka jatkuvasti ottaa enemmän kuin mitä antaa.
Niin, mutta paljonko nousee penkistä? En vaadi että nainen saa kymmentä puhdasta leukaa edes, eikä hampaat irvessä tarvitse nostella rautaa, mutta tietty voimakkuus on minulle tärkeää. Seksielämä kuuluu suhteeseen, enkä syty jos toinen on liian heikko.
En tiedä paljonko nousee penkistä, en ole testannut vuosiin eikä se ole minulle tärkeää kuten ei myöskään se kuinka paljon miehellä nousee penkistä. Viimeksi kun kokeilin sain kolme leukaa mutta tästä on jo muutaman viikkoa aikaa, oli kuitenkin tämän vuoden puolella. En ole erityisen voimakas fyysisesti, olen siis hoikka ja pienikokoinen. Minulle myöskään miehen voimakkuus ei ole mitenkään erityisen tärkeää, vaan enemmänkin se että miehellä on suht terveet elintavat ja hän pitää kunnostaan huolta jollain itselleen mieluisalla urheilulajilla.
Emme varmastikaan olisi toisillemme sopivat vastakappaleet, mutta varmasti hyvin harvat viestittelijät täällä minulle olisivatkaan, tiedän sen kyllä itsekin erittäin hyvin.
Niin, koska kuten arvasin ja sinä juuri todistit, olet itseäsi täynnä, anteeksi suomennos. Sinun ajatuksiin ei edes hetkeksi mahdu pohdintaa, mitä toinen haluaisi sinusta. Tai vaihtoehtoisesti, pienintäkään erilaisuutta ei voida hyväksyä. Maailma(si) pyörii vain sinun napasi ympärillä. Vain semmoinen on mielestäsi yhteensopiva, joka haluaa sinusta juuri sitä, mitä sinä hänestä. Tähän naiset sortuu jatkuvasti, etenkin kolme- ja nelikymppiset.
Jos penkkituloksesi olisi minulle tärkeä, en silti olettaisi että penkkitulokseni olisi sinulle tärkeä. Koska en ole solipsistinen. Kuten sinä.
Mitä ihmettä nyt taas...
Mistä luulet, etten pohtisi mitä joku toinen mahdollisesti haluaa minusta? Jos olet lukenut aiemmin viestini, niin olisit huomannut siinä kohdan jossa kirjoitin tietäväni että minun on vaikea löytää kumppania. Tiedän sen siksi, että omien ominaisuuksieni vuoksi en ole kovinkaan monen miehen ihannekumppani ja ne joiden sattuisin olemaan taas eivät välttämättä täyttäisi kriteerejäni. Ja sitten on vielä sattuma pelissä, kohtaako ikinä missään itselleen soveltuvaa kumppania ja onko kemiaa vai ei. Tai jos vain jompi kumpi kiinnostuu mutta toinen ei.
Mutta se on selvää, etten ainakaan sellaiselle miehelle olisi sopiva kumppani jolle naisen penkkitulos on tärkeä :D
Miksi niitä lapsia ei saisi olla? tokalla kierroksella olevia on vaikka kuinka paljon. Akka kun on lähtent 2 miehen matkaan jo aikaa sitten. Minulla on yksi lapsi ja oon töissäkin. Yleensä baarissa valehtelen, ettei ole lasta. Voi saada pesääkin, ehkä ;)
M32, akateeminen
Alue: Aihe vapaa
No siinä tapauksessa peukkua ylöspäin. Olen introverttien puolella. Itsekin samassa veneessä.