mistä löydän miehen yli 30 vuotiaana. Olenko ainoa

Pilkettä silmäkulmaa,Helsinki on täynnä yksinäisiä miehiä. Liikkeelle muutenkin matkustele, lähde risteilylle , hiihtokeskuksiin. Kesällä mummotunneliin. Ihmisiä tapaa kun lähtee kotoa pois

Miehenä kokemukseni Helsingistä on, että ei ole tosiaan juhlaa olla (suomalainen) sinkkumies siellä. Vapaat naiset panetuttaa itseään joka paikassa häärivillä etelän hedelmillä. Jos joku suomalaista vilkaiseekin, niin kriteerit ovat niin naurettavat ettei keskustelu pääse edes alkuun. Paitsi että pitää olla keskivertoa pidempi pitää olla myös komeat kasvot, akateeminen ja hyvätuloinen totta kai, feministi mutta kuitenkin silleen vaarallinen ja päättäväinen, äänestettävä vihreitä, hauska ja sosiaalinen, sporttinenkin totta kai. Ja nämä oli siis ne mistä edes aloitetaan.

Ota muutama vuosi nuorempi.Minäkin otin ja kannatti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt, ikinä. Olen kohta 30v nainen ja painan 50kg joten ei pitäisi olla läskistä kiinni. Onko jotkut tuomittu yksinäisyyteen vai ovatko helsinkiläismiehet vaan nirsoja...

Te olette nirsoja, treffipalstat ovat miehiä täynnä, mutta kun te haluatte kesyttää ne jännämiehet miehiksenne vaikka sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Näinpä. Sinkkuna on saanut kohta 30v elellä ja ihan kunnollinen stadilainen mies oon. Eipä näy vastauksia nettitreffeillä

M29

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kokemukseni Helsingistä on, että ei ole tosiaan juhlaa olla (suomalainen) sinkkumies siellä. Vapaat naiset panetuttaa itseään joka paikassa häärivillä etelän hedelmillä. Jos joku suomalaista vilkaiseekin, niin kriteerit ovat niin naurettavat ettei keskustelu pääse edes alkuun. Paitsi että pitää olla keskivertoa pidempi pitää olla myös komeat kasvot, akateeminen ja hyvätuloinen totta kai, feministi mutta kuitenkin silleen vaarallinen ja päättäväinen, äänestettävä vihreitä, hauska ja sosiaalinen, sporttinenkin totta kai. Ja nämä oli siis ne mistä edes aloitetaan.

On se kyllä jännä, että pitäis olla miesten markkinat Tsadissa, mutta ei se kuitenkaan niin mene. Vapaat naiset panetuttaa ilmeisesti vain kapealla otannalla miehiä, ja samalla etsii sitä riittävän hyvää vakisuhdetta, jota ei kuitenkaan koskaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa vähän meitä päälle nelikymppisiä miehiä. Kyllä mekin sinua katsellaan ;-)

No en kyllä kato, sori. :) Mieluummin katon ikäisiäni tai vähän nuorempia. On mullakin oikeus valita mieleistäni seuraa, kuten teillä miehilläkin. Ja jos mieluista seuraa ei löydy, niin sinkkuus on parempi vaihtoehto.

t. Sinkkunainen 34v.

Tässä tekstissä oikeastaan kiteytyy parisuhdemarkkinoiden nykyinen ongelma. Nirsoillaan ja asetetaan rima taivaisiin. Mutta jatkakaa valitsemallanne tiellä. T. Ukkomies 45v.

Niin. Mikä sitten kullekin on tärkeintä. Sekö, että on parisuhde vain suhteen takia, vai se että on parisuhteessa oikeasti mieleisen ihmisen kanssa? Itse valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen ennenkin yrittänyt olla suhteessa johon en ollut täysin tyytyväinen (meillä oli esim. huono seksikemia) ja se teki minut lopulta entistä tyytymättömäksi. Jättäytyminen sinkuksi oli minulle parempi vaihtoehto, koska sen itsekseenkin voi olla onnellinen (jos vain päättää niin). Samalla ovi elämääni on avoinna niille miehille joiden kanssa oikeasti kemiat pelaa...

Sinkkunainen 34v.

Ovi on avoinna ja taitaa myös avoimeksi jäädä. Mitä lähemmäs tulet 40v, niin sitä todennäköisemmin potentiaalisilla miehillä on jo lapsia. Jostain sinun on lopulta joustettava tai sitten tuo ikisinkkuus jää päälle.

Oho, pelottelutaktiikka otettiin käyttöön. :D Kommentoijahan sanoi jo, että on MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa. Tuskin se fakta mitenkään muuttuu ajan saatossa.

PS. miehet voisivat myös joustaa vaatimuksissaan. Ainiin, mutta kun niille ei kelpaa omanikäiset naiset. Mutta se ei ole nirsoutta vaan osa miehisyyttä. LOL

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kokemukseni Helsingistä on, että ei ole tosiaan juhlaa olla (suomalainen) sinkkumies siellä. Vapaat naiset panetuttaa itseään joka paikassa häärivillä etelän hedelmillä. Jos joku suomalaista vilkaiseekin, niin kriteerit ovat niin naurettavat ettei keskustelu pääse edes alkuun. Paitsi että pitää olla keskivertoa pidempi pitää olla myös komeat kasvot, akateeminen ja hyvätuloinen totta kai, feministi mutta kuitenkin silleen vaarallinen ja päättäväinen, äänestettävä vihreitä, hauska ja sosiaalinen, sporttinenkin totta kai. Ja nämä oli siis ne mistä edes aloitetaan.

Tämä. Omalla työpaikalla on yksi vähän pyöreämpi kaunis nainen. Töissä näkee tietysti paljon akateemisia miehiä ja liehittelee vain näitä pitkiä mallin näköisiä slim fit -puvuissa kulkevia huippuyksilöitä. Muut työpaikan miehet ovat kuin kuhnureita eli kohdellaan asiallisesti, mutta ei osoiteta mitään kiinnosta heitä kohtaan. Vähän käy sääliksi. Paljon olisi hyviä miehiä tarjolla, mutta ilmeisesti kriteerit ei täyty. Juuri tästä syystä en itse lähesty naisia työpaikalla tai harrastuksissa, koska tiedän ettei oma taso todennäköisesti riitä ja olisi todella kiusallista joutua pyörimään samoissa ympyröissä pakkien jälkeen.

Itse olen tokalla kierroksella ja viikonloppuisi kun eksä päätti, että arki on tylsää ja häipyi lasten kanssa uuden miehen luo. Masentaa kun tietää, että edes lapsettomat sinkkumiehet eivät kelpaa pk-seudun (Helsingin) naisille. Ehkä sitten 10 vuoden päästä uudestaan kun naistenkin pakko laskea kriteereitä tai olla yksin.

Itse olin viimeiset 10 vuotta "ikisinkku", ja kaikki käskivät laskemaan rimaa. Ei voi haluta korkeakoulutettua, hyvännäköistä, urheilullista ja mukavaa, vaikka itse on. En luovuttanut, ja kappas, töistä sellainen löytyi. Täytyy vain sattua kohdalle mies, joka oikeasti on se sielunkumppani. Ja mies, joka haluaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kokemukseni Helsingistä on, että ei ole tosiaan juhlaa olla (suomalainen) sinkkumies siellä. Vapaat naiset panetuttaa itseään joka paikassa häärivillä etelän hedelmillä. Jos joku suomalaista vilkaiseekin, niin kriteerit ovat niin naurettavat ettei keskustelu pääse edes alkuun. Paitsi että pitää olla keskivertoa pidempi pitää olla myös komeat kasvot, akateeminen ja hyvätuloinen totta kai, feministi mutta kuitenkin silleen vaarallinen ja päättäväinen, äänestettävä vihreitä, hauska ja sosiaalinen, sporttinenkin totta kai. Ja nämä oli siis ne mistä edes aloitetaan.

Jos nainen itse on keskivertoa timmikroppaisempi, kauniskasvoinen, akateeminen, hyvätuloinen, (feministi mutta kuitenkin vaarallinen ja päättäväinen, vihreitä äänestävä,) hauska, sosiaalinen ja sporttinen, niin miten se on miehelle jotenkin niin vaikeeta pystyä samaan? Tuollaisia naisia, ihan vaikka stereotyyppiset sukupuoleen viittaavat politiikka/ismimieltymyksetkin huomioimatta, on helsingissä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa vähän meitä päälle nelikymppisiä miehiä. Kyllä mekin sinua katsellaan ;-)

No en kyllä kato, sori. :) Mieluummin katon ikäisiäni tai vähän nuorempia. On mullakin oikeus valita mieleistäni seuraa, kuten teillä miehilläkin. Ja jos mieluista seuraa ei löydy, niin sinkkuus on parempi vaihtoehto.

t. Sinkkunainen 34v.

Tässä tekstissä oikeastaan kiteytyy parisuhdemarkkinoiden nykyinen ongelma. Nirsoillaan ja asetetaan rima taivaisiin. Mutta jatkakaa valitsemallanne tiellä. T. Ukkomies 45v.

Niin. Mikä sitten kullekin on tärkeintä. Sekö, että on parisuhde vain suhteen takia, vai se että on parisuhteessa oikeasti mieleisen ihmisen kanssa? Itse valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen ennenkin yrittänyt olla suhteessa johon en ollut täysin tyytyväinen (meillä oli esim. huono seksikemia) ja se teki minut lopulta entistä tyytymättömäksi. Jättäytyminen sinkuksi oli minulle parempi vaihtoehto, koska sen itsekseenkin voi olla onnellinen (jos vain päättää niin). Samalla ovi elämääni on avoinna niille miehille joiden kanssa oikeasti kemiat pelaa...

Sinkkunainen 34v.

Ovi on avoinna ja taitaa myös avoimeksi jäädä. Mitä lähemmäs tulet 40v, niin sitä todennäköisemmin potentiaalisilla miehillä on jo lapsia. Jostain sinun on lopulta joustettava tai sitten tuo ikisinkkuus jää päälle.

Oho, pelottelutaktiikka otettiin käyttöön. :D Kommentoijahan sanoi jo, että on MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa. Tuskin se fakta mitenkään muuttuu ajan saatossa.

PS. miehet voisivat myös joustaa vaatimuksissaan. Ainiin, mutta kun niille ei kelpaa omanikäiset naiset. Mutta se ei ole nirsoutta vaan osa miehisyyttä. LOL

Huhuu nettimörkö täällä pelottelee. Tämä "MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa" -motto on nykyään erittäin yleistä, ja sinkkuus senkun lisääntyy. Nähtävästi huonoa seuraa on aivan tolkuttomasti liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin viimeiset 10 vuotta "ikisinkku", ja kaikki käskivät laskemaan rimaa. Ei voi haluta korkeakoulutettua, hyvännäköistä, urheilullista ja mukavaa, vaikka itse on. En luovuttanut, ja kappas, töistä sellainen löytyi. Täytyy vain sattua kohdalle mies, joka oikeasti on se sielunkumppani. Ja mies, joka haluaa parisuhteen.

Itseä on aika vaikea arvioida. Ainut varma on korkeakoulutettu. Urheilullinen on aika tosissaan jo liikuntaa harrastava (5+ kertaa viikossa tavoitteellisesti). Joka tapauksessa oli aika lottovoitto löytää parisuhdetta haluava sielunkumppani samoilla statseilla, kun samat statsitkaan eivät kuitenkaan vielä sielunkumppanuutta tarkoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kokemukseni Helsingistä on, että ei ole tosiaan juhlaa olla (suomalainen) sinkkumies siellä. Vapaat naiset panetuttaa itseään joka paikassa häärivillä etelän hedelmillä. Jos joku suomalaista vilkaiseekin, niin kriteerit ovat niin naurettavat ettei keskustelu pääse edes alkuun. Paitsi että pitää olla keskivertoa pidempi pitää olla myös komeat kasvot, akateeminen ja hyvätuloinen totta kai, feministi mutta kuitenkin silleen vaarallinen ja päättäväinen, äänestettävä vihreitä, hauska ja sosiaalinen, sporttinenkin totta kai. Ja nämä oli siis ne mistä edes aloitetaan.

Jos nainen itse on keskivertoa timmikroppaisempi, kauniskasvoinen, akateeminen, hyvätuloinen, (feministi mutta kuitenkin vaarallinen ja päättäväinen, vihreitä äänestävä,) hauska, sosiaalinen ja sporttinen, niin miten se on miehelle jotenkin niin vaikeeta pystyä samaan? Tuollaisia naisia, ihan vaikka stereotyyppiset sukupuoleen viittaavat politiikka/ismimieltymyksetkin huomioimatta, on helsingissä paljon.

Mutta kun nainen ei ikinä ole itse tämmöinen. Halutaan vahva ja käsistään kätevä mies, mutta nainen ei saa penkkipunnerrusta edes pelkällä tangolla ja ikea-hyllyn kokoaminen on mahdottomuus. Mulle ei olisi mitään ongelmaa, jos naiset vaatisivat mieheltä samaa kuin itseltään, mutta totuus on ihan toista. Itse en vaadi naiselta läheskään samaa kuin itseltäni

Vierailija kirjoitti:

Itse olin viimeiset 10 vuotta "ikisinkku", ja kaikki käskivät laskemaan rimaa. Ei voi haluta korkeakoulutettua, hyvännäköistä, urheilullista ja mukavaa, vaikka itse on. En luovuttanut, ja kappas, töistä sellainen löytyi. Täytyy vain sattua kohdalle mies, joka oikeasti on se sielunkumppani. Ja mies, joka haluaa parisuhteen.

Olen toki onnellinen puolestasi, mutta ymmärräthän että tuolla taktiikalla sinulla oli todella suuri riski jäädä yksin? On vaikea uskoa ettei tuon 10 vuoden aikana löytynyt yhtään vastaavaanlaista miestä kuin aviomiehesi? Yhteiskunnan kannalta tällaisten prinsessasatujen korostaminen nuorille naisille on tuhoisaa. Pariutuminen jää yhä myöhemmäksi, samoin lasten hankinta ja moni jää jopa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin viimeiset 10 vuotta "ikisinkku", ja kaikki käskivät laskemaan rimaa. Ei voi haluta korkeakoulutettua, hyvännäköistä, urheilullista ja mukavaa, vaikka itse on. En luovuttanut, ja kappas, töistä sellainen löytyi. Täytyy vain sattua kohdalle mies, joka oikeasti on se sielunkumppani. Ja mies, joka haluaa parisuhteen.

Itseä on aika vaikea arvioida. Ainut varma on korkeakoulutettu. Urheilullinen on aika tosissaan jo liikuntaa harrastava (5+ kertaa viikossa tavoitteellisesti). Joka tapauksessa oli aika lottovoitto löytää parisuhdetta haluava sielunkumppani samoilla statseilla, kun samat statsitkaan eivät kuitenkaan vielä sielunkumppanuutta tarkoita.

Totta. Joku lotossakin voittaa. Tämä henkilö sattui voittamaan parisuhdelotossa. Suurin osa ei kuitenkaan voita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa vähän meitä päälle nelikymppisiä miehiä. Kyllä mekin sinua katsellaan ;-)

No en kyllä kato, sori. :) Mieluummin katon ikäisiäni tai vähän nuorempia. On mullakin oikeus valita mieleistäni seuraa, kuten teillä miehilläkin. Ja jos mieluista seuraa ei löydy, niin sinkkuus on parempi vaihtoehto.

t. Sinkkunainen 34v.

Tässä tekstissä oikeastaan kiteytyy parisuhdemarkkinoiden nykyinen ongelma. Nirsoillaan ja asetetaan rima taivaisiin. Mutta jatkakaa valitsemallanne tiellä. T. Ukkomies 45v.

Niin. Mikä sitten kullekin on tärkeintä. Sekö, että on parisuhde vain suhteen takia, vai se että on parisuhteessa oikeasti mieleisen ihmisen kanssa? Itse valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen ennenkin yrittänyt olla suhteessa johon en ollut täysin tyytyväinen (meillä oli esim. huono seksikemia) ja se teki minut lopulta entistä tyytymättömäksi. Jättäytyminen sinkuksi oli minulle parempi vaihtoehto, koska sen itsekseenkin voi olla onnellinen (jos vain päättää niin). Samalla ovi elämääni on avoinna niille miehille joiden kanssa oikeasti kemiat pelaa...

Sinkkunainen 34v.

Ovi on avoinna ja taitaa myös avoimeksi jäädä. Mitä lähemmäs tulet 40v, niin sitä todennäköisemmin potentiaalisilla miehillä on jo lapsia. Jostain sinun on lopulta joustettava tai sitten tuo ikisinkkuus jää päälle.

Oho, pelottelutaktiikka otettiin käyttöön. :D Kommentoijahan sanoi jo, että on MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa. Tuskin se fakta mitenkään muuttuu ajan saatossa.

PS. miehet voisivat myös joustaa vaatimuksissaan. Ainiin, mutta kun niille ei kelpaa omanikäiset naiset. Mutta se ei ole nirsoutta vaan osa miehisyyttä. LOL

Huhuu nettimörkö täällä pelottelee. Tämä "MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa" -motto on nykyään erittäin yleistä, ja sinkkuus senkun lisääntyy. Nähtävästi huonoa seuraa on aivan tolkuttomasti liikkeellä.

Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa itsekin mieluummin olisin jos sellaista miestä ei olisi löytynyt, joka täyttää kriteerini:)

Kummallista. Musta taas tuntui, että niitä löytyi jopa liikaa! Ja hirveän kivoja kandidaatteja vielä :) Kenelläkään ei ollut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa vähän meitä päälle nelikymppisiä miehiä. Kyllä mekin sinua katsellaan ;-)

No en kyllä kato, sori. :) Mieluummin katon ikäisiäni tai vähän nuorempia. On mullakin oikeus valita mieleistäni seuraa, kuten teillä miehilläkin. Ja jos mieluista seuraa ei löydy, niin sinkkuus on parempi vaihtoehto.

t. Sinkkunainen 34v.

Tässä tekstissä oikeastaan kiteytyy parisuhdemarkkinoiden nykyinen ongelma. Nirsoillaan ja asetetaan rima taivaisiin. Mutta jatkakaa valitsemallanne tiellä. T. Ukkomies 45v.

Niin. Mikä sitten kullekin on tärkeintä. Sekö, että on parisuhde vain suhteen takia, vai se että on parisuhteessa oikeasti mieleisen ihmisen kanssa? Itse valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen ennenkin yrittänyt olla suhteessa johon en ollut täysin tyytyväinen (meillä oli esim. huono seksikemia) ja se teki minut lopulta entistä tyytymättömäksi. Jättäytyminen sinkuksi oli minulle parempi vaihtoehto, koska sen itsekseenkin voi olla onnellinen (jos vain päättää niin). Samalla ovi elämääni on avoinna niille miehille joiden kanssa oikeasti kemiat pelaa...

Sinkkunainen 34v.

Ovi on avoinna ja taitaa myös avoimeksi jäädä. Mitä lähemmäs tulet 40v, niin sitä todennäköisemmin potentiaalisilla miehillä on jo lapsia. Jostain sinun on lopulta joustettava tai sitten tuo ikisinkkuus jää päälle.

Oho, pelottelutaktiikka otettiin käyttöön. :D Kommentoijahan sanoi jo, että on MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa. Tuskin se fakta mitenkään muuttuu ajan saatossa.

PS. miehet voisivat myös joustaa vaatimuksissaan. Ainiin, mutta kun niille ei kelpaa omanikäiset naiset. Mutta se ei ole nirsoutta vaan osa miehisyyttä. LOL

Huhuu nettimörkö täällä pelottelee. Tämä "MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa" -motto on nykyään erittäin yleistä, ja sinkkuus senkun lisääntyy. Nähtävästi huonoa seuraa on aivan tolkuttomasti liikkeellä.

Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa itsekin mieluummin olisin jos sellaista miestä ei olisi löytynyt, joka täyttää kriteerini:)

Tämä on ymmärretty ja ihan käypä perustelu. Ainoa ongelma tässä on se, että huono suhde ja huono seura määritellään niin, ettei suurin osa löydä kohta ketään, joka olisi parempaa seuraa kuin oma seura :) Olemme kaikki itse niin täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa vähän meitä päälle nelikymppisiä miehiä. Kyllä mekin sinua katsellaan ;-)

No en kyllä kato, sori. :) Mieluummin katon ikäisiäni tai vähän nuorempia. On mullakin oikeus valita mieleistäni seuraa, kuten teillä miehilläkin. Ja jos mieluista seuraa ei löydy, niin sinkkuus on parempi vaihtoehto.

t. Sinkkunainen 34v.

Tässä tekstissä oikeastaan kiteytyy parisuhdemarkkinoiden nykyinen ongelma. Nirsoillaan ja asetetaan rima taivaisiin. Mutta jatkakaa valitsemallanne tiellä. T. Ukkomies 45v.

Niin. Mikä sitten kullekin on tärkeintä. Sekö, että on parisuhde vain suhteen takia, vai se että on parisuhteessa oikeasti mieleisen ihmisen kanssa? Itse valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen ennenkin yrittänyt olla suhteessa johon en ollut täysin tyytyväinen (meillä oli esim. huono seksikemia) ja se teki minut lopulta entistä tyytymättömäksi. Jättäytyminen sinkuksi oli minulle parempi vaihtoehto, koska sen itsekseenkin voi olla onnellinen (jos vain päättää niin). Samalla ovi elämääni on avoinna niille miehille joiden kanssa oikeasti kemiat pelaa...

Sinkkunainen 34v.

Ovi on avoinna ja taitaa myös avoimeksi jäädä. Mitä lähemmäs tulet 40v, niin sitä todennäköisemmin potentiaalisilla miehillä on jo lapsia. Jostain sinun on lopulta joustettava tai sitten tuo ikisinkkuus jää päälle.

Oho, pelottelutaktiikka otettiin käyttöön. :D Kommentoijahan sanoi jo, että on MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa. Tuskin se fakta mitenkään muuttuu ajan saatossa.

PS. miehet voisivat myös joustaa vaatimuksissaan. Ainiin, mutta kun niille ei kelpaa omanikäiset naiset. Mutta se ei ole nirsoutta vaan osa miehisyyttä. LOL

Huhuu nettimörkö täällä pelottelee. Tämä "MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa" -motto on nykyään erittäin yleistä, ja sinkkuus senkun lisääntyy. Nähtävästi huonoa seuraa on aivan tolkuttomasti liikkeellä.

Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa itsekin mieluummin olisin jos sellaista miestä ei olisi löytynyt, joka täyttää kriteerini:)

Tämä on ymmärretty ja ihan käypä perustelu. Ainoa ongelma tässä on se, että huono suhde ja huono seura määritellään niin, ettei suurin osa löydä kohta ketään, joka olisi parempaa seuraa kuin oma seura :) Olemme kaikki itse niin täydellisiä.

Näin juuri. Sanoisivat rehellisesti, että "mieluummin yksin kuin epätäydellisessä suhteessa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kokemukseni Helsingistä on, että ei ole tosiaan juhlaa olla (suomalainen) sinkkumies siellä. Vapaat naiset panetuttaa itseään joka paikassa häärivillä etelän hedelmillä. Jos joku suomalaista vilkaiseekin, niin kriteerit ovat niin naurettavat ettei keskustelu pääse edes alkuun. Paitsi että pitää olla keskivertoa pidempi pitää olla myös komeat kasvot, akateeminen ja hyvätuloinen totta kai, feministi mutta kuitenkin silleen vaarallinen ja päättäväinen, äänestettävä vihreitä, hauska ja sosiaalinen, sporttinenkin totta kai. Ja nämä oli siis ne mistä edes aloitetaan.

Jos nainen itse on keskivertoa timmikroppaisempi, kauniskasvoinen, akateeminen, hyvätuloinen, (feministi mutta kuitenkin vaarallinen ja päättäväinen, vihreitä äänestävä,) hauska, sosiaalinen ja sporttinen, niin miten se on miehelle jotenkin niin vaikeeta pystyä samaan? Tuollaisia naisia, ihan vaikka stereotyyppiset sukupuoleen viittaavat politiikka/ismimieltymyksetkin huomioimatta, on helsingissä paljon.

Mutta kun nainen ei ikinä ole itse tämmöinen. Halutaan vahva ja käsistään kätevä mies, mutta nainen ei saa penkkipunnerrusta edes pelkällä tangolla ja ikea-hyllyn kokoaminen on mahdottomuus. Mulle ei olisi mitään ongelmaa, jos naiset vaatisivat mieheltä samaa kuin itseltään, mutta totuus on ihan toista. Itse en vaadi naiselta läheskään samaa kuin itseltäni

Penkkipunnerrusta! Ei ihme että olet sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa vähän meitä päälle nelikymppisiä miehiä. Kyllä mekin sinua katsellaan ;-)

No en kyllä kato, sori. :) Mieluummin katon ikäisiäni tai vähän nuorempia. On mullakin oikeus valita mieleistäni seuraa, kuten teillä miehilläkin. Ja jos mieluista seuraa ei löydy, niin sinkkuus on parempi vaihtoehto.

t. Sinkkunainen 34v.

Tässä tekstissä oikeastaan kiteytyy parisuhdemarkkinoiden nykyinen ongelma. Nirsoillaan ja asetetaan rima taivaisiin. Mutta jatkakaa valitsemallanne tiellä. T. Ukkomies 45v.

Niin. Mikä sitten kullekin on tärkeintä. Sekö, että on parisuhde vain suhteen takia, vai se että on parisuhteessa oikeasti mieleisen ihmisen kanssa? Itse valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen ennenkin yrittänyt olla suhteessa johon en ollut täysin tyytyväinen (meillä oli esim. huono seksikemia) ja se teki minut lopulta entistä tyytymättömäksi. Jättäytyminen sinkuksi oli minulle parempi vaihtoehto, koska sen itsekseenkin voi olla onnellinen (jos vain päättää niin). Samalla ovi elämääni on avoinna niille miehille joiden kanssa oikeasti kemiat pelaa...

Sinkkunainen 34v.

Ovi on avoinna ja taitaa myös avoimeksi jäädä. Mitä lähemmäs tulet 40v, niin sitä todennäköisemmin potentiaalisilla miehillä on jo lapsia. Jostain sinun on lopulta joustettava tai sitten tuo ikisinkkuus jää päälle.

Oho, pelottelutaktiikka otettiin käyttöön. :D Kommentoijahan sanoi jo, että on MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa. Tuskin se fakta mitenkään muuttuu ajan saatossa.

PS. miehet voisivat myös joustaa vaatimuksissaan. Ainiin, mutta kun niille ei kelpaa omanikäiset naiset. Mutta se ei ole nirsoutta vaan osa miehisyyttä. LOL

Huhuu nettimörkö täällä pelottelee. Tämä "MIELUUMMIN sinkku kuin huonossa seurassa" -motto on nykyään erittäin yleistä, ja sinkkuus senkun lisääntyy. Nähtävästi huonoa seuraa on aivan tolkuttomasti liikkeellä.

Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa itsekin mieluummin olisin jos sellaista miestä ei olisi löytynyt, joka täyttää kriteerini:)

Tämä on ymmärretty ja ihan käypä perustelu. Ainoa ongelma tässä on se, että huono suhde ja huono seura määritellään niin, ettei suurin osa löydä kohta ketään, joka olisi parempaa seuraa kuin oma seura :) Olemme kaikki itse niin täydellisiä.

Ei, en ole täydellinen. Olen introvertti luonteeltani. Usein tuntuu, että suhteet ottaa enemmän kuin antaa. Se on uuvuttavaa. Ehkä kaikkia ei vain ole tarkoitettu seurustelemaan. Itsekin nirsoilin niin pitkään, kunnes tapasin sopivan miehen. Hän miellyttää silmääni ja hänellä on ihana luonne. Osaa myös ottaa introverttiluonteeni huomioon ja antaa paljon tilaa. Joskus kannattaa odottaa hyvää. Mutta tosiaan... ei ehkä liian kauan, mikäli kumppanin löytäminen on tärkeää (huom. kaikille ei ole).