"Jotkut lapset ei usko kuin tukkapöllyllä"

Se on laiskan "kasvattajan" tapa (jos nyt ei oteta sitten lukuun sitä että se on rikollista). Lapsi ei tuossa opi käyttäytymään paremmin, hän oppii vain välttelemään rangaistusta. Hänellä ei ole sisäistä motivaatiota käyttäytyä toisin, ainoastaan rangaistuksen pelko. Jos joskus on tilanne missä rangaistuksesta ei ole pelkoa, käyttäytyykö lapsi silloin hyvin?

Ja onko teidän puolustajien mielestä väkivalta toimiva keino sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät toimi muita huomioon ottavalla tavalla? Jos juoppo möykkää bussissa, saako häntä lyödä? Saako poliisi hakata teini-ikäistä myymälävarasta? Saako kielloista huolimatta öisin bileitä pitävää naapuria käydä huitaisemassa turpaan? 

Onko tarkoitus siis opettaa lapset tottelemaan salamana ilman että kyseenalaistavat koskaan aikuisen määräyksiä? Jos se on tarkoitus, niin uskon että sen voi saavuttaa ilman tukkapöllyn antamistakin, henkisellä alistamisella ja nöyryyttämisellä voi olla ihan samanlainen vaikutus kuin fyysisellä väkivallallakin.

Itse en ammattikasvattajana ole koskaan ajatellut, että olisi tarkoitus saada lapset tottelemaan heti kun sanotaan. Tarkoitus on luoda rajat, antaa lapselle itse mahdollisuus valita, kyllä lapsi kuin lapsi vastaanottaa mieluummin kehuja ja postiviista palautetta kuin puhutteluja ja negatiivisia seuraamuksia, ilman fyysistä väkivaltaakin.

Itse esitän aina komennot ja seuraamukset lapsille niin, että se antaa lapselle mahdollisuuden toimia myös väärin. Jos vaikka lapsi pomppii sohvalla ja siinä ei saa pomppia, saatan sanoa että "jos pompit vielä sohvalla, niin saat tulla sieltä kokonaan pois" tai isomman kohdalla "jos pompit vielä sohvalla, niin saat mennä tekemään palapelin". Lapsi voi itse päättää, että jatkaako pomppimista, vai totteleeko ja lopettaako, molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja, mutta toisesta seuraa jotakin mikä katkaisee lapsen toiminnon ja voi olla lapsesta epämieluisa seuraamus.

Ei tarvitse repiä hiuksista, tuo on hyvin toimivaa, kunhan muistaa olla johdonmukainen ja viedä asian loppuun asti lapsen valinnasta riippuen. Mielestäni tuo myös valmistelee lasta yhteiskunnan jäseneksi: Ei aikuisiakaan yleensä estetä rikkomasta lakia, vaan jokainen on vapaa tekemään sen valinnan, että lakia rikkoo, jos jää kiinni, niin sillä voi olla epämieluisat seuraamukset. Kukaan ei tule aikuisiakaan repimään hiuksista, että nyt et virtsaa siihen talon seinään, aikuinen tekee niinkuin haluaa ja jos poliisi sattuu näkemään niin saa sakot. Aika usein kuitenkin aikuisetkin pääsee pienistä rikkeistä ilman mitään seuraamuksia, koska eivät jää niistä kiinni. Ei sen tarvitse lapsillakaan olla sen ihmeellisempää.

Ja mielestäni on myös tärkeää, että seuraamus ja teko ovat suhteessa toisiinsa: Jos ollaan retkellä ja lapsi lähtee juoksemaan päättömänä eikä tottele mitään, niin silloin pidetään aikuisen kädestä kiinni/istutaan rattaissa ja seuraavalla kerralla ei pääse retkelle mukaan ja tämä myös selitetään lapselle. Sen sijaan sohvalla pomppimisen kanssa voi vaikka hetken päästä yrittää uudelleen, että onnistuisiko se sohvalla istuminen ilman pomppimista.

Ei ole koskaan tullut tilannetta, että lapsen satuttaminen olisi edes käynyt mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja tukistaisitko kuritonta teiniä tai vittumaista työkaveria tai riidan keskellä ystävää, sisarusta tai puolusoa? Et varmaan, koska voisit saada samalla mitalka takaisin. Mutta itseäsi pienempää lastako voisit, sehän vaan lamaantuu ja alistuu. Hävetkää te, jotka edes mietitte lasten fyysistä kuritusta!

En.

Toisaalta jos kaveri heittelis mua täysillä pikkuautoilla, sylkisi ja nauraisi päin naamaa kun käsketään lopettaa, ei tukasta kiinniottaminenkaan niin väärältä tuntuisi.

Sama kappalejaoilla:

Onko tarkoitus siis opettaa lapset tottelemaan salamana ilman että kyseenalaistavat koskaan aikuisen määräyksiä? Jos se on tarkoitus, niin uskon että sen voi saavuttaa ilman tukkapöllyn antamistakin, henkisellä alistamisella ja nöyryyttämisellä voi olla ihan samanlainen vaikutus kuin fyysisellä väkivallallakin.

Itse en ammattikasvattajana ole koskaan ajatellut, että olisi tarkoitus saada lapset tottelemaan heti kun sanotaan. Tarkoitus on luoda rajat, antaa lapselle itse mahdollisuus valita, kyllä lapsi kuin lapsi vastaanottaa mieluummin kehuja ja postiviista palautetta kuin puhutteluja ja negatiivisia seuraamuksia, ilman fyysistä väkivaltaakin.

Itse esitän aina komennot ja seuraamukset lapsille niin, että se antaa lapselle mahdollisuuden toimia myös väärin. Jos vaikka lapsi pomppii sohvalla ja siinä ei saa pomppia, saatan sanoa että "jos pompit vielä sohvalla, niin saat tulla sieltä kokonaan pois" tai isomman kohdalla "jos pompit vielä sohvalla, niin saat mennä tekemään palapelin". Lapsi voi itse päättää, että jatkaako pomppimista, vai totteleeko ja lopettaako, molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja, mutta toisesta seuraa jotakin mikä katkaisee lapsen toiminnon ja voi olla lapsesta epämieluisa seuraamus.

Ei tarvitse repiä hiuksista, tuo on hyvin toimivaa, kunhan muistaa olla johdonmukainen ja viedä asian loppuun asti lapsen valinnasta riippuen. Mielestäni tuo myös valmistelee lasta yhteiskunnan jäseneksi: Ei aikuisiakaan yleensä estetä rikkomasta lakia, vaan jokainen on vapaa tekemään sen valinnan, että lakia rikkoo, jos jää kiinni, niin sillä voi olla epämieluisat seuraamukset. Kukaan ei tule aikuisiakaan repimään hiuksista, että nyt et virtsaa siihen talon seinään, aikuinen tekee niinkuin haluaa ja jos poliisi sattuu näkemään niin saa sakot. Aika usein kuitenkin aikuisetkin pääsee pienistä rikkeistä ilman mitään seuraamuksia, koska eivät jää niistä kiinni. Ei sen tarvitse lapsillakaan olla sen ihmeellisempää.

Ja mielestäni on myös tärkeää, että seuraamus ja teko ovat suhteessa toisiinsa: Jos ollaan retkellä ja lapsi lähtee juoksemaan päättömänä eikä tottele mitään, niin silloin pidetään aikuisen kädestä kiinni/istutaan rattaissa ja seuraavalla kerralla ei pääse retkelle mukaan ja tämä myös selitetään lapselle. Sen sijaan sohvalla pomppimisen kanssa voi vaikka hetken päästä yrittää uudelleen, että onnistuisiko se sohvalla istuminen ilman pomppimista.

Ei ole koskaan tullut tilannetta, että lapsen satuttaminen olisi edes käynyt mielessä.

Tai sitten ei, av päätti että kappalejaot ovat turhia.

Vähän sama kuin sanoisi että jotkut naispuoliset työntekijät ei opi kuin raiskaamalla. Munaa väkisin perseeseen niin ovat ihmisiksi vähän aikaa. Lapsen pahoinpiteleminen vie lapselta perusturvallisuuden, varsinkin jos pahoinpitelijä on lapsen oma huoltaja. Ja väkivaltaisuus ylisukupolvistuu, m.o.t.

On huono vanhempi automaattisesti. Laiska kasvattaja.

Haluaa oikoa kasvatuksessa pelolla ja väkivallalla.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin sanoisi että jotkut naispuoliset työntekijät ei opi kuin raiskaamalla. Munaa väkisin perseeseen niin ovat ihmisiksi vähän aikaa. Lapsen pahoinpiteleminen vie lapselta perusturvallisuuden, varsinkin jos pahoinpitelijä on lapsen oma huoltaja. Ja väkivaltaisuus ylisukupolvistuu, m.o.t.

Olipa osuva vertaus. Ääliö.

Uskon, että on näitä lapsia joilla ei auta mikään puhe. Nykyään lapset nauravat aikuisille, lällättävät ja perseilevät ja se on hemmetin helpoksi tehty heille. Lapset tietävät etteivät aikuiset mahda mitään. Vanhempi ottaa jonkun puhelimen pois viikoksi, ja? Lapsi ei välitä siitä hittojakaan, viikon päästähän saa taas puhelimen takaisin.

Toki tähän vaikuttaa niin paljon itse lapsi ja hänen temperamentti. Toiset lapset uskovat helpommalla ja toiset eivät usko millään. Minä olin jälkimmäinen tapaus. Kyllä minulta otettiin lempileluja takavarikkoon ja pelikieltoa annettiin. Eipä kiinnostanut minua. Kyllä kunnon tukkapölly sen sijaan sai käyttäytymään.

Olen hyvissä väleissä äitini kanssa. Olen kiitollinen, että piti kurissa. Ilman sitä olisin satavarmasti ajautunut huonoon seuraan sekä ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tarkoitus siis opettaa lapset tottelemaan salamana ilman että kyseenalaistavat koskaan aikuisen määräyksiä? Jos se on tarkoitus, niin uskon että sen voi saavuttaa ilman tukkapöllyn antamistakin, henkisellä alistamisella ja nöyryyttämisellä voi olla ihan samanlainen vaikutus kuin fyysisellä väkivallallakin.

Itse en ammattikasvattajana ole koskaan ajatellut, että olisi tarkoitus saada lapset tottelemaan heti kun sanotaan. Tarkoitus on luoda rajat, antaa lapselle itse mahdollisuus valita, kyllä lapsi kuin lapsi vastaanottaa mieluummin kehuja ja postiviista palautetta kuin puhutteluja ja negatiivisia seuraamuksia, ilman fyysistä väkivaltaakin.

Itse esitän aina komennot ja seuraamukset lapsille niin, että se antaa lapselle mahdollisuuden toimia myös väärin. Jos vaikka lapsi pomppii sohvalla ja siinä ei saa pomppia, saatan sanoa että "jos pompit vielä sohvalla, niin saat tulla sieltä kokonaan pois" tai isomman kohdalla "jos pompit vielä sohvalla, niin saat mennä tekemään palapelin". Lapsi voi itse päättää, että jatkaako pomppimista, vai totteleeko ja lopettaako, molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja, mutta toisesta seuraa jotakin mikä katkaisee lapsen toiminnon ja voi olla lapsesta epämieluisa seuraamus.

Ei tarvitse repiä hiuksista, tuo on hyvin toimivaa, kunhan muistaa olla johdonmukainen ja viedä asian loppuun asti lapsen valinnasta riippuen. Mielestäni tuo myös valmistelee lasta yhteiskunnan jäseneksi: Ei aikuisiakaan yleensä estetä rikkomasta lakia, vaan jokainen on vapaa tekemään sen valinnan, että lakia rikkoo, jos jää kiinni, niin sillä voi olla epämieluisat seuraamukset. Kukaan ei tule aikuisiakaan repimään hiuksista, että nyt et virtsaa siihen talon seinään, aikuinen tekee niinkuin haluaa ja jos poliisi sattuu näkemään niin saa sakot. Aika usein kuitenkin aikuisetkin pääsee pienistä rikkeistä ilman mitään seuraamuksia, koska eivät jää niistä kiinni. Ei sen tarvitse lapsillakaan olla sen ihmeellisempää.

Ja mielestäni on myös tärkeää, että seuraamus ja teko ovat suhteessa toisiinsa: Jos ollaan retkellä ja lapsi lähtee juoksemaan päättömänä eikä tottele mitään, niin silloin pidetään aikuisen kädestä kiinni/istutaan rattaissa ja seuraavalla kerralla ei pääse retkelle mukaan ja tämä myös selitetään lapselle. Sen sijaan sohvalla pomppimisen kanssa voi vaikka hetken päästä yrittää uudelleen, että onnistuisiko se sohvalla istuminen ilman pomppimista.

Ei ole koskaan tullut tilannetta, että lapsen satuttaminen olisi edes käynyt mielessä.

Olen ihan samaa mieltä.

Mutta muistuttaisin myös että toisten lasten kasvattaminen ja omien lasten kasvattaminen on kaksi eri asiaa. Itsekkin olen ammattikasvattaja. Hoitolapset ei ole koskaa uhmanneet tai päässeet mun pinnan alle niin miten omat lapset. Vaikka omat lapseni on sentään suhteellisen kilttejä enkä ole joutunut kurittamaan fyysisesti, he ovat välillä saaneet minut totaalisesti väsytettyä ja jonkinlaisen henkisen raivon valtaan. Hoitolapset ei ole koskaan pystyneet samaan, koska suhde hoitolapseen on loppupeleissä aina etäinen ja siihen liittyy vieraskoreutta.

Ap

olen ala asteen opena tässä 2004-2006 pääkaupunkiseudulla 2 vuotta ja 6. luokan oppilas keksi välitunnlla haukkua minua pinokkioksi, koska nenäni on hieman terävämpi kuin hänellä pottunokalla

sitten päätin tehdä asialle lopun, kun hän viimeisenä oli menossa luokkaan, otin hänet korvasta kiinni "kävelylle" ja talutin lumihangessa sukkasillaan ympyrän pihalla, sen jälkeen ei puhunut mitään eikä kai uskaltanut kertoa opettajalleen eikä vanhemmilleen

näin

Te, jotka hyväksytte lapsen ruumiillisen kurituksen, saako päiväkodin hoitajakin tukistaa?

Vierailija kirjoitti:

Se on laiskan "kasvattajan" tapa (jos nyt ei oteta sitten lukuun sitä että se on rikollista). Lapsi ei tuossa opi käyttäytymään paremmin, hän oppii vain välttelemään rangaistusta. Hänellä ei ole sisäistä motivaatiota käyttäytyä toisin, ainoastaan rangaistuksen pelko. Jos joskus on tilanne missä rangaistuksesta ei ole pelkoa, käyttäytyykö lapsi silloin hyvin?

Ja onko teidän puolustajien mielestä väkivalta toimiva keino sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät toimi muita huomioon ottavalla tavalla? Jos juoppo möykkää bussissa, saako häntä lyödä? Saako poliisi hakata teini-ikäistä myymälävarasta? Saako kielloista huolimatta öisin bileitä pitävää naapuria käydä huitaisemassa turpaan? 

Onko sinun mielestäsi tosiaan sama asia ottaa lasta hiuksista kiinni pariksi sekunniksi ja vetää jotain turpaan? Melko yksioikoinen maailmankuva, sanoisin.

profeetta-Mike kirjoitti:

olen ala asteen opena tässä 2004-2006 pääkaupunkiseudulla 2 vuotta ja 6. luokan oppilas keksi välitunnlla haukkua minua pinokkioksi, koska nenäni on hieman terävämpi kuin hänellä pottunokalla

sitten päätin tehdä asialle lopun, kun hän viimeisenä oli menossa luokkaan, otin hänet korvasta kiinni "kävelylle" ja talutin lumihangessa sukkasillaan ympyrän pihalla, sen jälkeen ei puhunut mitään eikä kai uskaltanut kertoa opettajalleen eikä vanhemmilleen

näin

Et sä ainakaan äidinkieltä ole opettanut.

Olen työskennellyt lastenpsykiatrisella osastolla, ja siellä hoidetaan niitä kaikista vaikeimmin häiriökäyttäytyviä lapsia. Jos siellä pystyy työskentelemään ilman, että juolahtaa mieleenkään kajota yhdenkään lapsen fyysiseen koskemattomuuteen, onnistuu se kyllä joka ainoalta vanhemmaltakin, joka aidosti haluaa lapsen parasta. Apua kannattaa hakea ajoissa, jos tuntuu että omat väkivallattomat kasvatuskeinot eivät riitä. Neuvola, lastensuojelu ja perheneuvola ovat hyviä osoitteita, myös lääkäriin voi hakeutua jos lapsen käytös ei tunnu "normaalilta" hankalalta lapsen käytökseltä.

Kuritusväkivaltaa on tutkittu paljon ja sen haitoista tiedetään niin paljon, että itkettää lukea tätä keskustelua. Kuritusväkivalta on yhteydessä lapsen myöhempään väkivaltaiseen käyttäytymiseen, se heikentää turvallista kiintymyssuhdetta ja siihen sisältyy fyysisen väkivallan ohella myös henkisen väkivallan aspekti. Kuritetut vanhemmat kurittavat omia lapsiaan - sen sijaan mitään ihmeitä kurittamalla ei tehdä ja "pelasteta" menetettyjä tapauksia, kurittaminen on yhteydessä matalaan sosioekonomiseen luokkaan ja taloudelliseen ahdinkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka hyväksytte lapsen ruumiillisen kurituksen, saako päiväkodin hoitajakin tukistaa?

Tai saisiko oma äiti tai isä tukistaa teitä nyt vielä aikuisinakin? 

Jotenkin jännä tämä asenne, että kaikki väkivalta on väärin, jos kyse on tasaveroisesta ihmisestä kuten naapurista, puolisosta, työkaverista tms., mutta jos väkivalta kohdistuu auktoriteettiasemassa pieneen lapseen "kasvatuskeinona", niin sitten se on ihan OK. Lapset eivät useinkaan osaa käyttäytyä, mutta kertoo enemmän kasvattajasta, jos ei pysty siihen reagoimaan muuta kuin vetämällä hiuksista.

Tukkapöllytystä kauhisteleville ihmisille: Opettiko teidän vanhemmat, että te olisitte jotenkin erityisiä? Että teidän olemassaololla on jokin suurempi merkitys? Luettiinko teille paljon Disney-satuja pienenä ja teidän kasvatettiin uskomaan, että hyvä voittaa aina lopussa pahan? Maailma olisi kaunis ja mustavalkoinen, jossa jokainen voi menestyä olemalla ahkera? Teette vain turhan karhunpalveluksen uskottelemalla lapsellenne, että nuo iltasadut kävisivät toteen tässä maailmassa...

 On alhaista tarttua pienen puolustuskyvyttömän lapsen hiukseen ja repiä, hyvä kasvattaja löytää kyllä keinot. 

Parempi saada lapsena pieni tukkapölly kuin vanhempana poliisin pampusta tai kumiluodista.