Millainen on boheemi kotiäiti?!

Kyselettekö ihmisiltä heidän mielipidettä asiasta? Kertoilevatko tuttavanne teille tuosta vain, että heidän mielestään olette sitten kyllä boheemi perhe? Ajatteletteko itse mielellänne, että olette boheemeja, ja siis toiveajatteluna päättelette, että muut varmaankin pitävät teitä sellaisena, kun teette niin ja näin?



Minä en ole sen kummemmin miettinyt boheemiuttani taikka sen puutetta, mutta itselläni on tuttava, joka kyllä minusta on varsin boheemi. He asuvat maalla vanhassa mökissä omenapuitten keskellä, aivan ihanassa paikassa, aikalailla omassa pienessä maailmassaan. Perheen miehellä on oma firma, jota pyörittää kotoa ja lapsetkaan eivät käy koulua. Heillä ei ole telkkaria, ainoastaan kamalasti kirjoja. Tekevät paljon varsin omalaatuisia asioita, mutta koko elämänkatsomuksensa ja suhteensa yhteiskuntaan on itsessään jo aika omalaatuinen.

T; se jonka ystävä/tuttavapiiri on luokitellut boheemiksi, mulle on yks lysti mikskä luokittelevat elän kuten ennenkin, en osaa muutakaan - luonnekysymys

listasin vaan joitakin esimerkkejä, missä esim meitä pidetään boheemeina, mutta listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.



mutta enemmänkin sukulaiset, ystävät ja tuttavat pitävät meitä boheemina. enkä mä nyt kysy " hei ollaanks me sun mielest bohemeit?" , vaan he yleisesti usein sanovat esim " teillä eletään kyllä ihanan boheemisti" jne.

heidän mielipiteitään. Mulla on lapsuudenystävissä muutama samantyylistä elämää viettävä nyttemmin tiemme erillään kaukana toisistamme sattumoisin tapaamme joskus. Välimatkat suuret. Harrastukset ja työt yhdistävät joskus.

Oma äitini on ns. boheemi. Kielenkäyttöä myöten, olen aina kärsinyt hänen erilaisesta tyylistään.

Joissakin vielä aika kummissa erilaisissa yhteyksissä. En ymmärtänyt silloin, enkä nytkään, mitä sanojat sillä oikein tarkoittivatkaan. Olen itse joissakin asioissa oikein normaaliakin normaalimpi, joissakin varsin vanhanaikainen, joissakin ehkä erilainen - en tiedä. Itse en kutsuisi meidän perhettä boheemiksi enkä " erilaiseksi" enkä missään tapauksessa pitäisi kumpaakaan tilaa tavoittelemisen arvoisena vain sen itsensä takia. Minusta on mukavaa olla erilainen, jos kaikki muut tekevät jonkin asian mielestäni huonosti ja oma tapani tuntuu paremmalta; mutta on melko säälittävää olla erilainen vain siksi, ettei olisi samanlainen kuin muut.

Viimeisin esimerkki oli lapsen nimijuhlan viettämättä jättäminen. En siis kuulu kirkkoon ja en näe mitään syytä järjestää näitä " varjojuhlia" ristiäisille. Muutama tuttu kommentoi tähän " Sä oot just tollanen boheemi, joka ei ajattele asiaa lapsen kannalta" .

Mielestäni sana boheemi on ne negatiivinen ja itse käytän sitä nimenomaan negatiivisena ilmauksena.

En siis pidä itseäni mitenkään boheemina vaikka jotkut minusta näin ajattelevatkin.

asut mielummin uudessa kliinissä kerrostalossa/pilvenpiitäjässä ... tai näin Suomalaisittain kiinnnostaako mummonmökki vailla mukavuuksia vai havitteletko siistiä omakotitaloa viimeisin mukavuuksin. Pyörrytkö sotkuisen ateljeeni ovella ja ihastelet kaunista siistiä taidemyymälää?

" Pidätkö romanttisesta ullakkohuoneistosta Pariisin kattojen yllä"

- Pidän ehdottomasti :)



" tai näin Suomalaisittain kiinnnostaako mummonmökki vailla mukavuuksia vai havitteletko siistiä omakotitaloa viimeisin mukavuuksin."

- Mummonmökki ehdottomasti :)



" Pyörrytkö sotkuisen ateljeeni ovella ja ihastelet kaunista siistiä taidemyymälää?"

- Sotkuiset ateljeet ovat ihania :)

Minua on kutsuttu boheemiksi, kun on ekaa kertaa käyty meillä kylässä. Kaikki huonekalut kirppiksiltä, kaikki astiat eri paria, enkä ole turhantarkka siivouksesta. Seinät ovat värikkäitä, eivät koskaan valkoisia, vaan vaikkapa oranssia ja sinistä. Itse tulkitsen tämän " onpas teillä boheemia" sekä sotkuisuuden että eriparisuuden ilmentymäksi. Verhot voivat olla vaikkapa intialainen sarikangas, ei koskaan mitään mistään Marimekosta tms. Vaatteetkin ovat kirppiksiltä, koko perheellä.



Joo, muuten kyllä minäkään en omista autoa enkä ajokorttia (vastustan yksityisautoilua), olen varsin vasemmistolainen ja työskentelen taide-alalla. Pidän henkisiä arvoja tärkeämpänä kuin materiaa, ja mulla on myös -oikeasti-boheemeja ystäviä, joiden luona lapset saavat piirtää seiniin (luovuutta ei saa rajoittaa;)) eikä kyetä käymään säännöllisesti töissä, koska on niin paljon muuta tekemistä.

Itse kuitenkin pyrin elämään suht normien mukaan, vihreillä ja sosialistisilla mausteilla.



En pidä boheemiutta mitenkään itseisarvona, ja kun kuitenkin katsoo olevansa samanlainen erilaisuuksineen kuin muutkin ihmiset, se voi olla loukkkaavakin ilmaus. Kukin tyylillään.

Pariisilainen ullakkohuoneisto kuullostaa kivalta, mutta en tahtoisi siellä asua. Siis en tahtoisi asua minkään suuren kaupungin kerrostalo alueella lasten kanssa.



-kiinnnostaako mummonmökki vailla mukavuuksia vai havitteletko siistiä omakotitaloa viimeisin mukavuuksin.

Ehdottomasti omakotitali, mummonmökki kesäpaikkana olisi silti kiva.



Pyörrytkö sotkuisen ateljeeni ovella ja ihastelet kaunista siistiä taidemyymälää?

En pyörtyisi ja pidän myös siisteistä taidemyymälöistä.

Niin kauan kun jaksaa romantisoida. Mummonmökki onkin jo mukavampi ratkaisu. Sotkuinen ateljeehuone löytyisi itseltänikin, mutta mulla kyllä on ihanteena pitää sekin siistinä. Sotkuun hukkuvat värit ja pensselit ja tavarat menee pilalle ja kuivuvan maalin pintaan tarttuu pölyä ja muuta leijailevaa roskaa ja kamalaa rahan ja materian hukkaa olisi olla huolimaton maalituubien ja pensseleitten kanssa.