Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys masentaa...
21.02.2017 |
Tuntuu, että en kelpaa mihinkään ja että olen ihan hyödytön... Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että en kelpaa mihinkään ja että olen ihan hyödytön... Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
Minusta taas on ihana olla työttömänä. Kun lapset lähtee kouluun niin juon aamukahvin ihan rauhassa hiljaisuudessa. Otan ehkä vielä nokosetkin. Sitten lenkille, kirjastoon sun muihin paikkoihin. Kun lapset tulee kotiin, heitä odottaa valmis välipala ja jutellaan päivän tapahtumista ym. Toivottavasti ei tartte lähtee töihin vielä pitkään aikaan. Elämä on ihanaa näin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Onko se onnistuminen sitten? Siis jos on kouluttautunut ja haluaa työn mutta ei saa sitä? Aika erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Totta, itse tein työni, en ollut saikulla, olin ahkera ja hoidin omat hommani ja autoin työkaveria hänen hommissaan, ja yllätysyllätys minä sain potkut ja työkaveri sai jäädä, hän kun oli kovasti verkostoitunut ja kehui itseään joka suuntaan. No, nyt on soitellut minulle niistä ja näistä työkuvioista kun ei osaakaan. Olen lopettanut vastaamisen selvittäköön itse.
No odottakaa kun olette esim 10 v työttömänä tuskin jaksatte elää. Jos lyhyt työttömyys jo masentaa niin ei teidän kannata elää.
Alexandra kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Onko se onnistuminen sitten? Siis jos on kouluttautunut ja haluaa työn mutta ei saa sitä? Aika erikoista.
Ja oletko koskaan hakenut työtä? Minä olen viimeisimpään paikkaan oli hakijoita 560 ja yksi pääsi töihin. Ja tämä yksi oli se jolle työpaikka oli jo ennakkoon räätälöity, eli ei siis olisi auttanut vaikka kuin hyvän hakemuksen tein, koska työntekijä oli jo valittu ennen kuin paikka edes aukeni. Niin nykyään käy, johtoportaan suvulle tehdään räätälöityjä paikkoja joita sitten julkisella haulla "muka" täytetään.
Tänäpäivänä työttömiä ja piilotyöttömiä taitaa olla lähemmäs 500000 ja avoimia oikeita työpaikkoja on 7000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkuhupaisinta ovat pohdinnat siitä, miten työn TARJONTAA lisättäisiin. No tietysti meillä on ihan helvetisti esteitä työllistymiselle, esimerkiksi osa-aika tai keikkatyön tekemiselle, mutta Suomessa ei todellakaan ole työn tarjontwongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Alexandra kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Onko se onnistuminen sitten? Siis jos on kouluttautunut ja haluaa työn mutta ei saa sitä? Aika erikoista.
Ja oletko koskaan hakenut työtä? Minä olen viimeisimpään paikkaan oli hakijoita 560 ja yksi pääsi töihin. Ja tämä yksi oli se jolle työpaikka oli jo ennakkoon räätälöity, eli ei siis olisi auttanut vaikka kuin hyvän hakemuksen tein, koska työntekijä oli jo valittu ennen kuin paikka edes aukeni. Niin nykyään käy, johtoportaan suvulle tehdään räätälöityjä paikkoja joita sitten julkisella haulla "muka" täytetään.
Tänäpäivänä työttömiä ja piilotyöttömiä taitaa olla lähemmäs 500000 ja avoimia oikeita työpaikkoja on 7000.
Olen hakenut ja haen paraikaa. Juossut haastatteluissa kuin pieni eläin ja olo on nujerrettu vaikka asiantuntijatyössä olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Voit jatkaa tätä itsellesi valehtelemista,mutta ei se sinua työllistä. Yhteiskunta ja suurin osa ihmisistä pitää työttömiä epäonnistujina, eikä minulla ole mitään syytä kyseenalaistaa näiden tahojen mielipiteitä. Yhteiskunta antoi sinulle kaikki mahdollisuudet työllistyä ja sinä tuhlasit nämä resurssit ja aiheutit yhteiskunnalle sekä muille veronmaksajille valtavasti taloudellista tappiota. Miksi se ei pitäisi sinua epäonnistujana? Työssäkäyvät käyttivät nämä resurssit oikein ja fiksusti, koska kykenivät työllistymään. Miksi he eivät pitäisi työtöntä epäonnistujana?
plääpplääp, just kaltaisesi ihmiset on masentajia. Olet M A S E N T A J A
itseäni masentaa työllistymiseni. Tätäkö tämä nyt on. 8tuntia joka päivä työtä että miljardi yritys on miljardi yritys viel huomennakin.
Eläke ikään onneksi enää 50v. Ainii eihän sukupolvini eläkkeelle pääse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itseäni masentaa työllistymiseni. Tätäkö tämä nyt on. 8tuntia joka päivä työtä että miljardi yritys on miljardi yritys viel huomennakin.
Eläke ikään onneksi enää 50v. Ainii eihän sukupolvini eläkkeelle pääse!
Etköhän pääse työttömäksi jo aiemmin.
Olen varmaan poikkeus kun nautin työttömänä olosta. Lyhyitä työsuhteita on kyllä ollut ja vakipaikkaakin tarjottu mutta en ole hakenut. Viimeisin määräaikainen työ kesti vuoden. Ehkä se että tietää töitä olevan tarjolla aina kun haluaa, helpottaa.
Itsellä ehkä kuitenkin hieman eri tilanne koska minulla on kaksi erityislasta ja he tarvitsevat niin paljon tukea arjessa ja koulussa että on vaan parempi olla kotona. Aina kun olen töissä, niin hirveä stressi itsellä.
Minulla ei ole vapaa-ajan ongelmia, saan aikani hyvin kulumaan kotona. Ja lasten kuntoutuksia on useita kertoja viikossa eli nekin täyttää päivää. Nytkin kohta lähdössä viemään lasta terapiaan. Työstä tämäkin käy.
Ajattelen näin että olen vielä kuitenkin suht nuori ja vaikka olisin muutaman vuodenkin vielä kotona niin ehdin töitä tehdä vielä kyllästymiseen asti.
Ehkä jopa opiskella uuden ammatin kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että en kelpaa mihinkään ja että olen ihan hyödytön... Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
Hyvin tiedän, millaista tuo on. Itse olin pitkään työttömänä valmistumisen jälkeen - tein hakemuksen toisensa jälkeen, mutta en kelvannut edes taksifirmalle puhelinvaihteeseen. Suurin osa elämää piristävistä harrastuksista olisi vienyt rahaa, jota työmarkkinatuella elävällä ei pahemmin ollut. Olin kotona, luin kirjoja, katsoin nettitelevisiota, tein työhakemuksen toisensa jälkeen. Sen muistaa, kun jokaisen hylsyn jälkeen oli aina vain enemmän sellainen olo, että "miksi minä en kelpaa, miksi minua ei haluta edes haastatteluun, miksi joku toinen on parempi". Lopulta oli vain pakotettava itsensä hakemaan siihen ja tähän ja tuohon paikkaan, vaikka olisi vain halunnut jättää koko leikin kesken.
Mulla oli lopulta onnea: työllistyin vakituisesti vähän yli vuosi sitten omalle alalleni. Nyt tosin olen koko ajan vähän huolissani siitä, että entä jos minut irtisanotaan ja päädyn taas takaisin siihen kuoppaan, josta kerran jo pääsin ylös.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että en kelpaa mihinkään ja että olen ihan hyödytön... Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
tuollahan joku etsi toisessa ketjussa sitä reikää. Tietenkin jos olet mies niin kannattaa miettiä itsemurhaa, koska olet oikeasti hyödytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että en kelpaa mihinkään ja että olen ihan hyödytön... Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
tuollahan joku etsi toisessa ketjussa sitä reikää. Tietenkin jos olet mies niin kannattaa miettiä itsemurhaa, koska olet oikeasti hyödytön.
Mitäs jos vaan painuisit runkkaamaan sitä vehjettäsi ja jättäisit kommentoinnin fiksummille?
Pitkään työttömänä olleena ja itseluottamuksen menettäneenä antaisin sellaisen neuvon, että mene tekemään ihan mitä tahansa työtä. Osa-aikaista, paskapalkalla, ihan sama. Molin sivuilla haetaan kaikenlaista tekijää ilman sen kummempaa koulutusta. Itse löysin "paskaduunin" Oikotien sivuilta. Työn tekeminen (mikä tahansa käy) auttaa sinua nousemaan ylös kuopasta ja näkemään kauemmas. Sen ajan kun olet töissä, et ehdi vatvoa kurjaa tilannettasi. Ja jos hyvin käy, olet töiden jälkeen niin väsynyt, ettet edes halua miettiä sitä. Vierivä kivi ei sammaloidu. Pitää muuten paikkaansa. Nyt olen ollut muutaman kuukauden töissä ja huomaan jo positiivisia vaikutuksia omaan ajatteluuni. Töissä tapaa ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia.
Työ tuo rytmiä elämään ja ennenkaikkea toivoa paremmasta. Oman alan töiden hakeminenkin on jotenkin paljon helpompaa nyt. Työn tekeminen itsessään on palkitsevaa, koska kaikki työ on arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään työttömänä olleena ja itseluottamuksen menettäneenä antaisin sellaisen neuvon, että mene tekemään ihan mitä tahansa työtä. Osa-aikaista, paskapalkalla, ihan sama. Molin sivuilla haetaan kaikenlaista tekijää ilman sen kummempaa koulutusta. Itse löysin "paskaduunin" Oikotien sivuilta. Työn tekeminen (mikä tahansa käy) auttaa sinua nousemaan ylös kuopasta ja näkemään kauemmas. Sen ajan kun olet töissä, et ehdi vatvoa kurjaa tilannettasi. Ja jos hyvin käy, olet töiden jälkeen niin väsynyt, ettet edes halua miettiä sitä. Vierivä kivi ei sammaloidu. Pitää muuten paikkaansa. Nyt olen ollut muutaman kuukauden töissä ja huomaan jo positiivisia vaikutuksia omaan ajatteluuni. Töissä tapaa ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia.
Työ tuo rytmiä elämään ja ennenkaikkea toivoa paremmasta. Oman alan töiden hakeminenkin on jotenkin paljon helpompaa nyt. Työn tekeminen itsessään on palkitsevaa, koska kaikki työ on arvokasta.
HEH, olen hakenut sekä ns paskaduuneja etta oman alan töitä. Oman alan töissä pääsen sentään haastatteluun, paskaduuneissa en ikinä. Uskon, että se johtuu siitä, että a) töihin joissa ei vaadita sen kummempaa koulutusta, on enemmän hakijoita b) työnantaja tietää, että häivyn heti, kun saan paremman duunin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihana edes harrastaa jotain, muttei minulla ole varaa enää edes käydä julkisilla missään. Ihan jumissa kotona. Alan olla niin lamaantunut, etten jaksa lähteä edes ulos kävelylle, vaikka se olisikin ilmaista ja varmasti hyvästä.
Kävely ja muu liikunta ei ole vaan hyvästä, vaan melkeinpä välttämätöntä terveydelle. Älä jätä liikuntaa pois missään tapauksessa. Kävely (metsä tai yleensä luonto) on muuten siitä hyvä, että se saa ajatuskierteen katkeamaan ja pystyy rentoutumaan. Ongelmat ratkeavat alitajuisesti kävelyllä ja sen jälkeen jaksaa paremmin. Kotona voi venytellä ja jumpata.
Vierailija kirjoitti:
itseäni masentaa työllistymiseni. Tätäkö tämä nyt on. 8tuntia joka päivä työtä että miljardi yritys on miljardi yritys viel huomennakin.
Eläke ikään onneksi enää 50v. Ainii eihän sukupolvini eläkkeelle pääse!
Oletko 15-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Herään aamuisin aina samaan aikaan. Kirjoitan itselleni päivän ohjelman. Ja siihen on usein sisällytettävä ainakin yksi sellainen asia, joka ei niin hirveästi kiinnosta tai tuntuu hieman vaikealta.
Kuulostaa ihan kauhealta, että ihminen on ehdollistettu siihen, että päivässä pitää aina olla jotain epämiellyttävää. Ei sinulla tosiaan taida olla työttömyydestä tarpeeksi harmia, kun pitää ihan keksimällä keksiä ikäviä asioita sen lisäksi. Onneksi en tunne kaltaisiasi ihmisiä oikeasti.
Ja vielä yksi lisäys (kommentit 37 ja 38). Voimia jokaiselle työttömälle! Teidän ihmisarvonne ei ole työstä kiinni. Jokainen on arvokas sinällään. Älkää antako periksi.
Itse ole paljon akateemista työttömyyttä ympärillä nähtyäni tullut siihen tulokseen, että en edes uusilta tuttaviltani kysy työstä elleivät itse kerro. En arvota ihmistä työn tai tittelin mukaan, ja se onkin avannut katsomaan jokaista ihmistä ainutkertaisena olentona, ilman turhia lisämääritteitä.