Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys masentaa...
21.02.2017 |
Tuntuu, että en kelpaa mihinkään ja että olen ihan hyödytön... Onko muilla samankaltaisia ajatuksia?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Olen lamaantunut kokonaan. Tavallisesti olen määrätietoinen ja aikaansaapa, jopa tarmokas. Nyt en pysty puhelimeen tarttumaan ja soittelemaan paikkakunnan työnantajille (tarjoaisin itseäni töihin päiväkoteihin opettajakoulutuksella...). Lienee tuhoon tuomittu yritys jo ennalta, koska en ole lastentarhanopettaja, saati lähihoitaja.
Minä, joka aikaisemmin tuosta vaan järjestin itselleni kesätyöpaikat opiskeluaikaan. Kotiäitivuodet sekä monivuotinen työttömyys ovat tuhonneet minuuteni. Olen vapiseva ihmisraunio - kuka sellaista haluaa töihin.
Pahinta on tämä huonommuuden tunne. Itseaiheuttua tottakai, miksi jäin hoitamaan lapsia.
Tämä kuulostaa täysin propagandalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas masentaa työt. Onneksi nyt saikulla. Voi tätä vapauden tunnetta! Tuntuu että voin hengittää vapaasti, olen vapaa tekemään mitä vaan! Ihanaa! Olisinpa työtön, mutten (ainakaan vielä) ole uskaltanut irtisanoutua.
Työttömyydessä pahinta on työvoimaviranomainen. Kun työttömyysrahalla jotenkin kitkuttaa, niin ei siihen vielä tarvita viranomaisia kurjuutta kasvattamaan. Kun kerran saatiin jo nämä kuulustelut (työtön jo oletetaan syylliseksi alun alkaen) pois, niin taas samat nöyryytykset tuodaan takaisin!
On, ahdistaa ja ei edes jaksa pukea.
Sitten kun luen lehdistä työttömät sitä ja työttömät tätä, työtön on syyllinen ja työtön ei mene työhön. Työtön ei ota työtä vastaan yms muuta vihapuhetta tuntuu että vois mennä vaikka sänkyyn loppu päiväksi.
Vihapuhe on muka kiellettyä mutta ei se koske työttömiä, meitä saa syyttää kaikesta.
Kun edes otettaisiin faktoja selville, ennen kuin haukutaan ihmisiä, jotka yrittävät taistella ja pysyä täysissä järjissään.
Ai onko noin 500€/4vkoa paljon, kun sillä maksaa maksunsa, koittaa avustaa lapsia opiskeluissa yms. Minä en ainakaan saa yhtään mitään muuta mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Jos haluat töitä, sun pitää vaan nousta suosta. Varaa aika neuvojalle, joka kertoo mitä töitä paikkakunnalla tai lähistöllä on.
Mun sisko muutti kun ensimmäinen lapsi syntyi, miehensä kotipaikkakunnalle. Saivat 5 lasta, oli kotiäitinä yhteensä 10 v.
Työkkärissä neuvottiin taloushallintoon kaivataan tekijöitä. Naapurin vaimo oli myös työtön, joten hommasivat itselleen työharjoittelupaikat tilitoimistosta, samassa kylässä on AMK. 2 vuodessa valmistuivat tradenomiksi, opiskelivat iltaisin, päivisin olivat tilitoimistossa ja asuivat paikkakunnalla ma -pe.
Naapurin tyttö oli myös työtön, joten yhdessä äidit palkkasivat tytön, hän vei lapset kouluun/tarhaan, haki pois ja oli kotona, jos joku oli kipeenä.2 vuodessa saivat tutkinnon, oppivat ammatin, naapurin tyttö sai pisteitä ja pääsi opiskelemaan lastentarhanhoitajaksi, ja nyt kummatkin äidit ovat töissä kunnan tilitoimistossa. Maalla hinnat kun ovat niin paljon halvemmat, mm liiketilan vuokra, 250 neliötä on 500 e kk.
Ja nyt seuraavat työttömät seuraavat heidän jalanjälkeä ja aikovat tehdä saman.
Sisko sanoi oli melkoista työtä tehdä tutkinto 2 vuodessa, mutta halusi tietenkin nopeasti töihin ja kotiin.
Koulussa oli kirjasto, eivät ostaneet yhtään kirjaa sekä edullinen kouluruoka. Kustannuksia tuli lähinnä vuokrasta ja vkonlopun bussilipuista.
Purskahdin nauruun, kun luin kohdan "hommasivat harjoittelupaikat tilitoimistosta". Että ihan hommasivat. Itse olen etsinyt harjoittelupaikkaa puoli vuotta tilitoimistoista. Joihinkin paikkoihin on vuoden harjoittelijajonot. Yhdellä opiskelukaverilla opinnot viivästyivät vuodella, kun minnekään ei pääse harjoittelemaan. Opettajilta ei saa MITÄÄN apua.
Hehee, ja milloin tämä hommailu ja muu on tapahtunut, -90 luvulla? 2000-luvun alun jälkeen tilanne on muuttunut, et niin vain hommaile mitään, kun kaikki täytyy sopia monen mutkan kautta, te-keskus voi jopa kieltää työssä oppimispaikan, jos niin katsoo
Alkakaa tehdä vapaaehtoistyötä niin tunnette olevanne arvostettuja ja tarpeellisia. Usein sitä kautta irtoaa oikeitakin töitä, ne suhteet.
Jos todella haluatte nousta sieltä sängyn pohjalta niin tutustukaa edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin samanlaisia tunteita, kun sain potkut. Mutta sitten yritin kopioida elämääni mahdollisimman paljon sellaista, mitä tein töissä ollessani. Lähdin usein aamuisin läppärin kanssa kirjastoon "töihin". Siellä hain tietoa työpaikoista ja muutakin tärkeää tietoa ja istuin "pulpetissani" samassa tilassa monen muun läppäristin kanssa. Sitten keksi ilmoittautua kirjaston järjestämiin kursseihin (ilmaisia), aloin myös käydä erilaisissa tilaisuukisissa, oli niiden aihe läheltä tai kaukaa. Herään aamuisin aina samaan aikaan. Kirjoitan itselleni päivän ohjelman. Ja siihen on usein sisällytettävä ainakin yksi sellainen asia, joka ei niin hirveästi kiinnosta tai tuntuu hieman vaikealta. Päivän päätteeksi tulen kotiin ja olo on paljon energisempi kuin aiemmin. Olen myös mukana parin järjestön toiminnassa. Nyt meillä on palavereita ja suunnittelua edessä. Energisempänä pystyy hakemaan työpaikkojakin eikä masennu niistä kielteissitä vastauksista. Huono puoli tässä on tuo rahattomuus, mutta käytän vain halppistuotteita ja perusruokaa. Olenkin hieman laihtunut, onneksi, kun en enää raaski ostaa karkkeja tai valmispullia.
Työttömyys masentaa ja ahdistaa muakin. Olen opiskelija, ja opintoihin keskittyminen on tosi vsikeaa, koska aika menee sressatessa ja töitä etsiessä. Ahdistavinta on se, että asiaan ei pysty vaikuttamaan. En tiedä, mikso haastattelut eivät etene pidemmälle - ehkä mulla on vääränlsinrn kampaus, vääränlsoset vaatteet, vääränlainen naama, vääränlainen petsoona. Ja nyt puhun siis vodeohaastatteluista, joissa en ainakaan ole hirveästi mielestäni mokaollut. Turhauttavinta on se, että olen opiskellut ahkerasti ja mulla on erinomaiset arvosanat, mutta sillä ei tunnu olevan mitään arvoa. En voi valmistua, koska en saa harjoittelupaikkaa , enkä muutenkaan halua valmistua työttömäksi, silloinhan menetän sen viimesenkin kosketuksen opiskelemaani alaan. Niinpä roikun yliopistolla turhan panttina ja suoritan opintoja opintojen perąän. Ja kesällä näen nälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi. Olennaista on päästä irti tästä masennuksen alhosta ja käsitellä ongelman syyt rationaalisesti. Määrittää se minkä olisi voinut tehdä paremmin ja pyrkiä tekemään se, minkä muut, paremmat työnhakijat ovat jo tehneet.
Pahinta on jäädä vain lamantuneena makaamaan, kun koko työnhaku perustuu muiden voittamiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Lamaantujat jätetään auttamatta jälkeen, eikä viivyttelemällä itselle kaivetusta kuopasta kovin helposti nousta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein työttömänä vapaaehtoistyötä.
Yhtenä kesänä oli luonani kissaemo pentuineen. Pennut piti punnita joka aamu ja ilta, antaa niille vastiketta ja lisäravinteita, madottaa ja sosiaalistaa ihmisiin sekä kodin eri ääniin. Kaikki ruuat ja tarvikkeet tulivat eläinsuojeluyhdistyksen puolesta. 12 viikkoa meni siinä ja kissat pääsivät omiin koteihin.
Sen jälkeen minulla on ollut hoidossa rescue-koiria. Koirat ovat siitä mukavia, että niiden kanssa tulee käytyä enemmän ulkona. Koirat tulivat suomalaisen yhdistyksen kautta Romaniasta. Niille piti opettaa perusasioita: sisäsiisteys, portaissa kulkeminen, ettei lastenvaunuja tarvitse pelätä jne. Tämä kaikki piti kiireisenä. Luultavasti olisin saanut ruuat ja tarvikkeet jälleen yhdistyksen kautta, mutta halusin ostaa itse.
Joka toinen päivä oli uusien-asioiden-oppimispäivä ja joka toinen päivä huilipäivä. Oli hienoa nähdä miten koira oppi paljon asioita, vaikka on kokenut paljon mullistuksia, oppi luottamaaan, kotiutui ja alkoi leikkimään sekä saada ilohepulikohtauksia.
On mukavaa, että joku ottaa iloisesti vastaan kun tulee kotiin. Kävin päivisin esim. kirjastossa, jotta koira oppii olemaan yksinkin.
Kolmas juttu oli kaikenlainen näprääminen: jääkaappimagneettien teko pullonkorkeista, itse tehty lampunjalka, villasukkien kutominen, huonekalujen kunnostus ja maalaaminen jne.
Neljäs juttu oli viherkasvien kasvattaminen itse. Eli, koska ei halunnut että siemeniin menisi erikseen rahaa, kasvatin kasveja tomaatin, paprikan, vesimelonin yms siemenistä, sekä ihan perunoista. Kasvien hoito on muutenkin rentouttavaa ja lisää dopamiinin eritystä.
Tällä tavoin minä ehkäisin masennusta työttömänä.
Kyllä masentaa! Olen keväällä valmistunut koulusta ja ollut siitä saakka työttömänä. Joka päivä ahdistaa enemmän ja enemmän. Olisi pakko saada työkokemustakin jatkoa ajatellen. CV on kyllä täynnä yhtä jos toista, ja olenkin päässyt jo kahteen työhaastatteluunkin, mutta aina ohitseni on valittu joku muu. On muuten kauheaa olla 26-vuotias työtön nainen, kun tuntuu, että jokaiseen kunnon paikkaan on aina valittu mies...
Avomieskin on työtön, joten kurjuus oikein kaksinkertaistuu. Rahahuolet ja liiallinen kotona oleminen aiheuttavat riitaa jatkuvasti. Tunnen oikein olevani ihmisenä epäonnistunut... Ja pakko mainita, miten hirveä stressi on sekin, jos vain TOINEN löytäisi töitä!
Olisi ihana edes harrastaa jotain, muttei minulla ole varaa enää edes käydä julkisilla missään. Ihan jumissa kotona. Alan olla niin lamaantunut, etten jaksa lähteä edes ulos kävelylle, vaikka se olisikin ilmaista ja varmasti hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Voit jatkaa tätä itsellesi valehtelemista,mutta ei se sinua työllistä. Yhteiskunta ja suurin osa ihmisistä pitää työttömiä epäonnistujina, eikä minulla ole mitään syytä kyseenalaistaa näiden tahojen mielipiteitä. Yhteiskunta antoi sinulle kaikki mahdollisuudet työllistyä ja sinä tuhlasit nämä resurssit ja aiheutit yhteiskunnalle sekä muille veronmaksajille valtavasti taloudellista tappiota. Miksi se ei pitäisi sinua epäonnistujana? Työssäkäyvät käyttivät nämä resurssit oikein ja fiksusti, koska kykenivät työllistymään. Miksi he eivät pitäisi työtöntä epäonnistujana?
Mä olen funtsinut sellaisen yhteisön perustamista, jossa esim. akateemisilla tai miksei muodenkin alojen työttömillä olisi mahdollista kommunikoida ja viritellä vaikkapa jotain yritystoimintaa. Koska näyttää siltä, että töitä ei vain riitä kaikille, sitä on yksinkertaisesti luotava itse. Ja siihen taas tarvitaan muita ihmisiä, yksityisyrittäminen harvoin on hirveän kannattavaa.
Työttömyyttä on nyt paljon Suomessa ja asenteet todella kovat työttömiä kohtaan. Ihan syytetään työttömiä itseään, haukutaan ja panetellaan, ettei muka työ kelpaa.. Mutta kun työntekijöiden koulutus ei kohtaa tarjolla olevia työpaikkoja, ja osa niistä on lähinnä hyväksikäyttöä (0-tuntisopimuksia, hyvin alhainen palkka, puhelinmyyntiä, harjoittelupaikkoja). Ja jos opiskelet, menevät työttömyyskorvaukset. Älytöntä. Ja pistää vihaksi työttömien haukkuminen. Jokaiselle haukkujalle toivon omakohtaista kokemusta työttömyydestä, sekä päättäjille pakollista työttömyyttä vähintään vuosi. Jo alkaisi ymmärrystä ja empatiaa löytyä.
Olen seurannut vuosia yh-ystäväni kamppailua tässä paskamaisessa byrokratia-viidakossa ja työn hakemista, joka on ihan toivotonta rehellisesti sanottuna. Yhteen pätkään pääsi kahden vuoden hakemisen jälkeen, oli viisi haastattelua ja piti olla kuusi suosittelijaa. On ihan totta. Nyt sitten saisi jatkaa samassa paikassa, jos laskisi palkkaansa 15%. Se vaan, että jo valmiiksi pienestä palkasta jäisi jäljelle vähemmän kuin mitä vuokra pk-seudulla on. Ei siis voi millään jatkaa.
Toinen ystäväni on hakenut töitä myös pian pari vuotta. Ei onnistu, koska ikää pian 50v, vaikka työkokemusta kymmeniä vuosia.
Myös mieheni etsii töitä, on etsinyt jo yli vuoden. Hän ei ole virallisesti työtön, koska hänellä on oma yritys, jonka kautta saa jonkin verran laskutusta. Mutta me tarvitsisimme hänelle vakituisen työn. Ei vaan onnistu. Monta kertaa jäänyt toiseksi, mutta työpaikkalotossa voittaa vai yksi. Häntä tilanne masentaa kovasti, eikä oikein halua siitä enää puhua. Ymmärrän.
Itse olen työssä, ja olen perheeni pääasiallinen elättäjä. Meillä on uusioperhe, ja paljon lapsia. Minulla on sairauksia, pitäisi päästä sairaslomalle hoitamaan itseä. Mutta en voi, koska miehelläni ei ole sitä työpaikkaa. Sinnittelen, enkä ajattele päivää pidemmälle. Revin ilon siitä, että aurinko paistaa tai että tee oli hyvää. Mitäpä sitä pienen ihmisen iloihin paljon muuta kuuluukaan.
Ja vielä lisään (kommentti 37), että työttömyys alkaa yleensä siitä, että a) joutuu yt-neuvottelujen kautta pois työstä tai b) ei saa valmistuttuaan töitä. Kumpikaan ei ole ihmisen oma syynsä. Tunnen todella paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet töistä pois, kun kokonaisen organisaatiot on lakkautettu tai firmat menneet konkurssiin. Siinä on ulkopuolisten turha huudella, että oma syysi.
Siksipä todella toivon jokaiselle työttömän haukkujalle joutumista työttömäksi. Kokee sitten itse, miten herkkua se on.
Juu, ja on heitäkin, jotka eivät halua töihin. Yhtään sellaista en vain itse tunne. Mutta heitäkin on. Se ei kuitenkaan oikeuta tämän päivän työttömiä niputtamaan samaan nippuun, että joukossa on joku mätämuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Voit jatkaa tätä itsellesi valehtelemista,mutta ei se sinua työllistä. Yhteiskunta ja suurin osa ihmisistä pitää työttömiä epäonnistujina, eikä minulla ole mitään syytä kyseenalaistaa näiden tahojen mielipiteitä. Yhteiskunta antoi sinulle kaikki mahdollisuudet työllistyä ja sinä tuhlasit nämä resurssit ja aiheutit yhteiskunnalle sekä muille veronmaksajille valtavasti taloudellista tappiota. Miksi se ei pitäisi sinua epäonnistujana? Työssäkäyvät käyttivät nämä resurssit oikein ja fiksusti, koska kykenivät työllistymään. Miksi he eivät pitäisi työtöntä epäonnistujana?
Miten oikein jaksat tätä paskanjauhantaasi vuodesta toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihmisen perusluonteen vastaista, jos oma epäonnistuminen ei lainkaan masentaisi.
Työttömyys ei ole epäonnistumista.
Voit jatkaa tätä itsellesi valehtelemista,mutta ei se sinua työllistä. Yhteiskunta ja suurin osa ihmisistä pitää työttömiä epäonnistujina, eikä minulla ole mitään syytä kyseenalaistaa näiden tahojen mielipiteitä. Yhteiskunta antoi sinulle kaikki mahdollisuudet työllistyä ja sinä tuhlasit nämä resurssit ja aiheutit yhteiskunnalle sekä muille veronmaksajille valtavasti taloudellista tappiota. Miksi se ei pitäisi sinua epäonnistujana? Työssäkäyvät käyttivät nämä resurssit oikein ja fiksusti, koska kykenivät työllistymään. Miksi he eivät pitäisi työtöntä epäonnistujana?
Voi jumalauta. Ehkä olet onnistunut työllistymään aikana, jolloin jokainen vähänkin täysjärkiseltä vaikuttava sai jonkin työn. Turhaan silti imartelet itseäsi liikaa. Tilanne on aika erilainen tällä hetkellä.
Byrokraattien aiheuttamaa se on. Jos riuhtaisisit itsesi irti sosialismista saisit nopeasti töitä. Työkkäri haluaa että olet työtön, koska muuten heiltä loppuu työt. Käyttävät psykologisia keinoja työntääkseen sinut maanrakoon.