Minä olen siivooja, en siis "ihminen".. tähän törmään päivittäin..

Kerran haaveilin siivoojan urasta. Sitten tajusin miten sosiaalista se onkin. Pitää mukamas tehdä omaa työtä muiden katseiden alla, hirveässä kiireessä (kiire laitttaa minut lukkoon, en mahda sille mitään) ja jutella mukavia ohikulkijoille. En todellakaan halua keskustella muiden kun työnantajan kanssa työasioista.

Ehkä tehdastyö on paras vaihtoehto.

Siivoojia kyllä tarvitaan, mutta ei se tarkoita sitä että heitä pitäisi arvostaa yhtään. Kertoo ihmisestä ja hänen motivaatiosta tosi paljon, jos tyytyy siivoojan duuniin eikä tavoittele parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojia kyllä tarvitaan, mutta ei se tarkoita sitä että heitä pitäisi arvostaa yhtään. Kertoo ihmisestä ja hänen motivaatiosta tosi paljon, jos tyytyy siivoojan duuniin eikä tavoittele parempaa.

Ja oma ammattisi oli?

Niin, tai sitten työ on vain työtä, ja ihmiset hakeutuu sellaiseen työhön joka on heille sopivaa. Minä en ollut siivoustyössä erityinen hyvä, ja onneksi sainkin oman alani töitä. Entinen siivousesimieheni taas oli itselleen juuri oikealla alalla. Rivakka emäntä joka jaksoi lähteä aamuyöllä töihin, tehdä töitä vaikka iltaan, ja hoitaa muita asioita siinä sivussa. Kuitenkin oli sellainen ettei esim. yliopisto olisi ollut ihan hänen paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Siivoojia kyllä tarvitaan, mutta ei se tarkoita sitä että heitä pitäisi arvostaa yhtään. Kertoo ihmisestä ja hänen motivaatiosta tosi paljon, jos tyytyy siivoojan duuniin eikä tavoittele parempaa.

Määrittele parempi? Minusta ammatti ei kerro ihmisestä muuta kuin sen, mitä hän tekee työkseen. Enempiä päätelmiä siitä on turha tehdä, ellei kyse ole siitä marginaalista osasta ihmisiä, joilla on kutsumus johonkin ammattiin ja joille työ on yhtä kuin elämä.

Minun motivaationi päätyä alalle johtui järkisyistä. Siivoustyöllä on maksettu asuntolaina pois ja mahdollistettu opiskelu toiselle alalle, jossa työllistyminen on hankalaa ja perustuu pätkille ja projekteille, eikä palkkauksessa ole merkittäviä eroja verrattuna aiempaan työhöni. En siksikään osaa pitää huonona vaihtoehtona rehellistä ja hyvin työllistävää ammattia, joka ei stressaa (tämä toki riippuu työpaikasta) eikä seuraa kotiin. Tosin priorisoin vapaa-aikani rahan edelle.

Ykkössivun alanvaihtaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja olen kyllä ihminen, tutustu minuun ja meihin muihinkin :)

Kukaan jolla on osaamista millään alalla ei ala siivoojaksi. On ihan aiheellista muistuttaa wt sakkia siitä miksi ovat ja pysyvät wt sakkina.

Tässä minä muistutan sinua. Roskasakkia kun olet av-mammakin.

Siivosin välivuotenani koulua. Opettajat ja muu henkilökunta olivat todella tylyjä ensimmäiset viikot, mutta kun tuli ilmi että haen opiskelemaan, enkä olekaan "vain" siivooja, niin suhtautuminen muuttui täysin. No, tässä vaiheessa minun ei sitten enää tehnyt mieli olla missään tekemisissä heidän kanssaan.

Siivoojat tekevät todella tärkeää työtä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa että tulee tulikivenkatkuiset pakit, jos yritän tutustua nuoreen ja viehättävään siivoojaan. Siivoojaakin alempana on nimittäin keski-ikää lähestyvä, työtön mies.

M35

Miksiköhän sitten tuhannet muut keski-ikäistyvät ja sitä vanhemmatkin työttömät miehet löytävät kumppaneita, muttet sinä.

Voisiko nyt ihan olla vaikka siinä sinun persoonassasi jotain?

Eikö olisi helpompi jos se vika löytyisi sieltä sinun asenteistasi, niin sen voisi korjata?

Jos ulkoistat vian johonkin tuollaisen pseudosyyhyn, älä valita ja ulise, koska se on silloin turhaa.

En maininnut missään etsineeni tai nyt etsiväni kumppania. 

M35

Inhottavalta kuulostaa. Opiskeluaikana siivosin kerrostalojen rappuja ja saunoja enkä törmännyt koskaan ilkeyksiin.

Virastossa meillä omat työhuoneet mutta juttelen niitä näitä siivojan kanssa kun törmätään, kyselen ehtiikö hörpätä kahvit tai tarjoan joskus kehotan herkkuja kuten muillekin työtovereille.

Arvostatko itse omaa työtäsi?

Siivoojan työ minusta palkitsevaa, tulos näkyy heti.

Itse nautin siitä ruumiillisesta työstä.

Nyt olen LH ja völillä kaipaan siivous työtä vaikka kehno palkka.

Jos siivoojia ei olisi, se näkyisi.

Itse sain isoissa liikaakin miespuolisten huomiota. Kehuttiin myös työn jäljestä. Seinät oli rasvassa ym. Suihkutin seiniä myöten. Tehtaita.

Olen terveyskekuslääkäri, ja kyllä siivoajien kanssa aina huomenet sanotaan ja muutakin juttua heitetään. Yhteen aikaan meillä kuitenkin oli siivoojana sellainen ehkä noin 30-v nainen, jolle tavalliseen tapaan sanoin aina hyvät huomenet töihin tullessa. Tyyppi ei koskaan katsonut kohti, eikä koskaan vastannut tervehdykseen. Lakkasin sitten jossain vaiheessa tervehtimästä sitä itsekin.

Aloittaja ei antanut mitään esimerkkiä, miten tuo ei-ihmisenä kohtelu näkyy. Silti tulee kymmeniä yläpeukkuja.

Poikaystäväni on siivooja eräässä tunnetussa tärkeiden "hienostoherrojen" paikassa, ja kiittämöttömyyttä kohtaa päivittäin. Eivät vastaa tervehdykseen, katsovat pitkin nenäänsä, valittavat suivaantuneesti jokseenkin mitättömistä seikoista suuren työmäärän ohessa ja vastaavaa. Itsekö siivoaisivat liköörin tahrimat marmorilattiansa ja kaviaarisotkunsa aitopuisilta pöydiltään, jos poikakaveri ei olisi aamuvarhaisesta asti puunaamassa?

"Järkyttävä katsoa veskissäkin, kun käsipyyhkeet ym. heitellään minne nyt sattuu putoamaan, tamponeita lattialla, kuset renkaalla jne. kotonakin näin?"

Näinhän ne jotkut korkeakoulutetut, sivistyneet ihmiset toimivat. ; )

Äitini oli siivooja. Muistan, kuinka hän monesti kertoi saaneensa kiitoksia hyvästä työstä ja oli pidetty ihmisenä. Pomot ja työkaverit itkusilmässä hyvästelivät hänet, kun joutui muuttamaan ja vaihtamaan työpaikkaa muutamaan otteeseen. En muista, että hän olisi juuri koskaan myöskään kertonut kenenkään olevan työpaikoillaan ylimielinen tai ilkeä häntä kohtaan. Tai oli yksi tapaus, jossa toinen siivooja meinasi alkaa pompottamaan häntä, mutta äitini oli puhumalla saanut työkaverinsa hiljaiseksi. Ei koskaan valittanut työn raskautta tai pientä palkkaansa.

Minulle olikin sitten täysi yllätys, kuinka raadollista työelämä voi olla nokkimisjärjestyksineen, selkään puukottamisineen, ylimielisine ihmisineen ja naurettavine hierarkiasääntöineen toimistotyössä, koska luulin, että työelämä on ihan kivaa, jos vain on ahkera ja hoitaa hommansa hyvin.

Tasan ei käynyt onnenlahjat.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojia kyllä tarvitaan, mutta ei se tarkoita sitä että heitä pitäisi arvostaa yhtään. Kertoo ihmisestä ja hänen motivaatiosta tosi paljon, jos tyytyy siivoojan duuniin eikä tavoittele parempaa.

Oletko sä Martina Aitolehdykkäisen tapaan näitä suorituskeskeisiä ihmisiä, joiden on pakko suorittaa elämää, ei elää. Useimmiten näitä ihmisiä kyllä vaivaa mieletön näyttämisen tarve, kilpailuvietti jne. eli vaikka he luulevat elävänsä itselleen, he elävätkin muille ja muiden ihmisten kautta. Onko se sitten sitä vapautta?

Olen toiminut siivoojana monessa eri paikassa. Enimmäkseen asiakkaat kohtelivat hyvin ja arvostavasti. Jokin aika sitten siirryin laitoshuoltajaksi sairaalaan ja näemmä matkustin aikakoneella 50- luvulle. Hierarkia on jäykkää ja näennäinen tasa- arvo on ilmeisesti joku hieno muotisana, ainakaan se ei työympäristössä toteudu. Alussa tyrmistyin hoitajien ja lääkäreiden tympeää ja töykeääkin käytöstä, mutta kaikkeen kai tottuu. Kiire kai saa aikaan kaikenlaisia jännitteitä. Toivoisin toki, kun olen siivonnut arvon lääkärin huoneen, niin ethän kuitenkaan leikkaa kynsiäsi lattialle😃. ( roskis oli 0,5 metrin päässä)

Oletko varma, ettet itse ajattele itsestäsi noin. Niin ymmärsin jopa otsikon, että kyse on sinun omasta mielipiteestäsi. Meidän työpaikalla siivoojille moikataan aina, ainakin itse kiittelen usein, kun paikat kiiltävät, pahoittelen, jos on sotkettu paljon.  Olen ko. talon ylin johtaja, mutta tietääkseni muutkin ovat siistijöille ystävällisiä. Pieni joulu- ja kesätervehdys ostetaan aina siivoajille.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut siivoojana monessa eri paikassa. Enimmäkseen asiakkaat kohtelivat hyvin ja arvostavasti. Jokin aika sitten siirryin laitoshuoltajaksi sairaalaan ja näemmä matkustin aikakoneella 50- luvulle. Hierarkia on jäykkää ja näennäinen tasa- arvo on ilmeisesti joku hieno muotisana, ainakaan se ei työympäristössä toteudu. Alussa tyrmistyin hoitajien ja lääkäreiden tympeää ja töykeääkin käytöstä, mutta kaikkeen kai tottuu. Kiire kai saa aikaan kaikenlaisia jännitteitä. Toivoisin toki, kun olen siivonnut arvon lääkärin huoneen, niin ethän kuitenkaan leikkaa kynsiäsi lattialle😃. ( roskis oli 0,5 metrin päässä)

Vaihda osastoa, kunnes löydät sopivan, ne eivät onneksi ole kaikki samanlaisia. Myrkyllinen työilmapiiri heijastuu kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Siivosin välivuotenani koulua. Opettajat ja muu henkilökunta olivat todella tylyjä ensimmäiset viikot, mutta kun tuli ilmi että haen opiskelemaan, enkä olekaan "vain" siivooja, niin suhtautuminen muuttui täysin. No, tässä vaiheessa minun ei sitten enää tehnyt mieli olla missään tekemisissä heidän kanssaan.

Siivoojat tekevät todella tärkeää työtä!

Itselläni vähän samat kokemukset. Tein siivoustöitä opiskelujen ohella ja kesätkin ennenkuin aloin saamaan oman alani töitä. Siis mua ei uskottu, että olin yliopistossa! Yksikin kohteen työntekijöistä jankkasi, etten nyt voi olla yliopistossa, koska miksi olisin sitten siivoomassa. No miten olisi, että laskut pitää maksaa jne. Riittäiskö se syyksi? Oman alan hommia on vaikea saada jos on opiskellut vasta pari vuotta. Ilman mukavia työkavereita ja pomoa, en olisi jaksanut tehdä tuota työtä niinkään kauaa. Lopetin, koska rn henkisesti enää jaksanut työtä.