Lue keskustelun säännöt.
Minä olen siivooja, en siis "ihminen".. tähän törmään päivittäin..
20.02.2017 |
ja olen kyllä ihminen, tutustu minuun ja meihin muihinkin :)
Kommentit (64)
Siivoojat on ihan ok, mutta en jaksa kun työpaikalla se haluaa väkisin tutustua ja jutustella. Ei mun muutkaan työkaverit häiritse jos toimiston ovi on kiinni tai kuulokkeet on päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja olen kyllä ihminen, tutustu minuun ja meihin muihinkin :)
Kukaan jolla on osaamista millään alalla ei ala siivoojaksi. On ihan aiheellista muistuttaa wt sakkia siitä miksi ovat ja pysyvät wt sakkina.
Minä vähän pelkään olevani tiellä. Ja silloin kun itse siivosin, halusin just olla mahdollisimman näkymätön ja tehdä työtä rauhassa. Ahdistuin ylityötä tekevistä, joiden huoneisiin en melkein uskaltanut mennä.
Kyllä minä paljon mieluummin olisin esim. siivooja kuin vaikka toimari, vaikka palkka onkin pienempi. Siivoaminen on arvokasta ja tärkeää työtä, ei ole mitään syytä katsoa heitä alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa, parempiakin löytyy.
Pitää jonkun ne sunkin sotkus ja paskat siivota.
Hommaa koulutus niin ei tartte sunkaan. Kyllä ndjangot hoitaa kun ne kerran tänne änkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän pelkään olevani tiellä. Ja silloin kun itse siivosin, halusin just olla mahdollisimman näkymätön ja tehdä työtä rauhassa. Ahdistuin ylityötä tekevistä, joiden huoneisiin en melkein uskaltanut mennä.
Mulle taas tulee vaivaantunut olo, kun siivooja tulee siivoamaan työpistettä. Tuntuu, että olen tiellä ja nolostuttaa, kun on taas jäänyt hiuksia työtuoliin ja pöytä on niin täynnä papereita, ettei siinä mahdu siivoamaan. Pakenen yleensä vessaan tai hakemaan juotavaa sillä välin kun siivooja tulee kohdalleni.
Sen äitini minulle aikanaan vannotti etten ainakaan siivoojaksi mene vaan hankin kunnon ammatin. Kuulemma niin paljon itse nähnyt vierestä paskaduunien tekijöitten kohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että tulee tulikivenkatkuiset pakit, jos yritän tutustua nuoreen ja viehättävään siivoojaan. Siivoojaakin alempana on nimittäin keski-ikää lähestyvä, työtön mies.
M35
Miksiköhän sitten tuhannet muut keski-ikäistyvät ja sitä vanhemmatkin työttömät miehet löytävät kumppaneita, muttet sinä.
Voisiko nyt ihan olla vaikka siinä sinun persoonassasi jotain?
Eikö olisi helpompi jos se vika löytyisi sieltä sinun asenteistasi, niin sen voisi korjata?
Jos ulkoistat vian johonkin tuollaisen pseudosyyhyn, älä valita ja ulise, koska se on silloin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa, parempiakin löytyy.
Pitää jonkun ne sunkin sotkus ja paskat siivota.
Hommaa koulutus niin ei tartte sunkaan. Kyllä ndjangot hoitaa kun ne kerran tänne änkeää.
No kun on jo se laitoshuoltajan KOULUTUS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut päiväkodissa töissä avustajana ja en saanut olla yksin ulkona lasten kanssa. Aina sanottiin ja nimenomaan useasti, että pitää olla aikuinen tai ihminen siellä. Hm, enkö siis ollut kumpaakaan, ikää silloin yli 40 v ja kyllä ihminen olen.
Ja kaiken lisäksi minulla erittäin vankka kokemus ns. erityislasten parissa. Vieläkin naurattaa tuo muitten yksinkertaisuus.
Kyllä se sinä tässä olet yksinkertainen, jos et ymmärrä kyseen ollen vastuusta ei ammattitaidosta.
Itsehän olen korkeasti ja pitkään koulutettu yritysvakooja. Siivoojana on helppoa tehdä tätä päätyötäni samalla kun on siivoilevinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdas ympäristössä olen huomannut, että siivoojaa ei huomata, kun kaikki on kunnossa. Tätä tukee huomio, kun siivoojamme oli saikulla pari päivää ja käsipyyhkeet ja roskikset täynnä, niin alkoi hirmuinen marmatus siitä ettei täällä ole siivottu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän pelkään olevani tiellä. Ja silloin kun itse siivosin, halusin just olla mahdollisimman näkymätön ja tehdä työtä rauhassa. Ahdistuin ylityötä tekevistä, joiden huoneisiin en melkein uskaltanut mennä.
Mulle taas tulee vaivaantunut olo, kun siivooja tulee siivoamaan työpistettä. Tuntuu, että olen tiellä ja nolostuttaa, kun on taas jäänyt hiuksia työtuoliin ja pöytä on niin täynnä papereita, ettei siinä mahdu siivoamaan. Pakenen yleensä vessaan tai hakemaan juotavaa sillä välin kun siivooja tulee kohdalleni.
Voi ei :D Te kaksi saisitte oikean Finnish nightmare -tilanteen aikaiseksi samalla työpaikalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas :o Meillä on tutkimuslabra ja meidän tutkimusryhmän porukka on kaikki vähintään maistereita, ja silti meillä on aina aamulla siivoojan kanssa kahvittelu-turinatuokiot :) Ei tulisi mieleenkään väheksyä ihmistä, jolla on sellaista osaamista, jota itsellä ei ole, ja joka osaltaan merkittävästi tekee työpaikkaa viihtyisämmäksi. En ymmärrä yhtään, miksi jotakuta pitäisi halveksua ammatin takia. Ei kellään pitäisi olla sellaiseen kanttia.
Vaikuttaa ihanalta työpaikalta! Itse olin yliopistolla aikaisemmin töissä ja meillä oli myös tuollaista, aivan valtavan mukava, toverillinen, yhteisöllinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri. Oli niin söpöä kun ne tekniikan tohtorit naureskelivat itselleen jos eivät osanneet korjata kahvinkeitintä, eivät ottaneet itseään mitenkään niin tosissaan. Oltiin kavereita siivoajien ja ruokalan ihmisten kanssa, ihan niinkuin kaikkien työyhteisöön kuuluvien. Yhdessähän me siellä työpaikalla oltiin ja oli tosi mukava yhteishenkI.
Sitten iskivät tosi isot säästöt, ilmoitettiin että 75% porukasta irtisanotaan, kaikesta sääästettiin (varsinkin noista erilaisista tukitehtävistä, siis kaikesta muusta kuin tutkimuksesta ja opetuksesta, sihteerien yms. tehtävät siirretttiin proffille, yms.)
Silloin ei sitten oikein kenelläkään ollut niin kivaa ja heijastui kaikkien kanssakäytökseen. Ja ihan yhtä paljon me oltiin töitä tehty ennemminkin, sillä oltiin omarahoituksellinen laitos joka teki yritysyhteistyötä, joten ei olleet mitään julkisen rahan suojatyöpaikkoja.
Miksi kenellekään pitäisi jutella kesken työsuorituksen? En minäkään halua jutella kesken töiden kenenkään kanssa, ja silti ihan ihmisinä pidän kaikkia. Työt ja hölinät erikseen.
Ihan hullua arvottaa ihmistä ammatin mukaan! Itseasiassa siistijä työ on tarkkaa eikä sitä voi tehdä kuka tahansa, siihen on koulutus.
Ihminen on niin paljon enemmän kuin ammattinsa, tämän olen huomannut monen ihmisen kohdalla. Jotkut hakeutuvat töihin joissa ei ole niinkään vauhtia ja vaarallisia tilanteita mutta vapaa-ajalla niitä sitten riittääkin.
Itsellä on ammattiin hakeutumista vaikeuttanut ADD. Mä olen alikoulutettu mutta ollut aina työelämässä. Mä olen sellainen että jos kiinnostun jostain, imen tietoa niin paljon asiasta ettei moni alan asiantuntijakaan pärjäisi minulle. Mutta, kiinnostukseni voi loppua yhtänopeasti kuin alkaa.
Mä voisin alkaa siistijäksi jos tutkintoni siihen vielä kelpaa, mun terveys ei jaksa nykyistä työtä ja tarvitsisin työn jossa pitää olla liikkeellä koko päivä. Itseasiassa voisin tykätä sellaisesta työstä vaikka kuinka paljon.
Kaikki työ on tärkeää :)
Mä tein opiskeluaikana siivoustyötä, ja työ oli ihan kivaa, riippuen kohteesta. Oli kiva siivota myymälöitä joihin ei kuulunut vessojen pesu. Sitten taas oli semmoisia paikkoja joihin piti mennä harjaamaan pytystä niitä miesten aamupaskoja, yök. Minulla ei olisi jaksaminen riittänyt, jos en olisi päässyt parempiin kohteisiin. Työssä sai liikettä, ja ei tarvinnut elää tukien varassa, kun teki ne muutamat tunnit rutiinilla päivittäin. ihmiset oli usein ihan mukavia, kamalinta oli varaosaliikkeessä jossa kaikki työntekijät olivat miehiä. Siellä sai halveksuvia katseita eikä vastausta hyviin huomeniin. Kivoimmat ihmiset, muutamaa lukuunottamatta, oli muotiliikkeessä. Onneksi valmistuin ja pääsin muihin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
No jopas :o Meillä on tutkimuslabra ja meidän tutkimusryhmän porukka on kaikki vähintään maistereita, ja silti meillä on aina aamulla siivoojan kanssa kahvittelu-turinatuokiot :) Ei tulisi mieleenkään väheksyä ihmistä, jolla on sellaista osaamista, jota itsellä ei ole, ja joka osaltaan merkittävästi tekee työpaikkaa viihtyisämmäksi. En ymmärrä yhtään, miksi jotakuta pitäisi halveksua ammatin takia. Ei kellään pitäisi olla sellaiseen kanttia.
Omalla työpaikalla samantyyppinen tilanne, mutta siivoojasta tiedän vain etunimen, kun häntä ei koskaan näe kahvihuoneessa. Viehättävä nuori nainen, minun harmikseni tosin naimisissa.
Ja se on siitä lievimmästä päästä mahdollisuuksia, kun ajattelee, että sairaalassa laikkari siivoaa leikkaussalin, osastolla jakaa ruoat, samoin päikyssä, jossa myös pukee lapset...ja onhan siivoojilla usein avaimetkin joka paikkaan. Puhumattakaan siitä, mitä matskua kotisiivooja näkee...