Lue keskustelun säännöt.
Koiran lopetusaika lähellä, elinaikaa annettu 2kk. En kestä mennä lääkäriin mukaan lopettamaan, enkä missään nimessä lopeta itsekään
20.02.2017 |
tietenkään.
Vaihtoehdot tässä olisivat että mieheni metsästystä harrastava sisko ampuu koiran sitten kun siltä näyttää (asuvat keskellä metsää ja luvat on) tai sitten että kutsumme lääkärin kotiimme ja saa viimeisen piikin täällä kotona. Siinäkin tapauksessa tulen itkemään hysteerisesti, ikävä tilanne varmasti lääkärillekin kun yksi itkee hysteerisesti ja tärisee nurkassa. Mitä teen?
Kommentit (64)
Pyydä se ell kotiin tietty jos sellainen on mahdollista !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetus on toimenpiteenä nopea! Henkinen puoli on se rankin. Muista: sinä luovut koirasta, koira ei sinusta <3
Sun pitää hillitä itsesi lopetushetkellä, koirasi alkaa pelkäämään ja ahdistuu kun huomaa että sinulla on hätä. Voi jopa vaikeuttaa itse toimenpidettä jos koira on kovin ahdistunut. Olet ystävällesi sen verran velkaa että saa rauhallisen ja stressittömän lähdön. Itket sitten kun se on ohitse. Ja ell kotiin tekemään lopetus, ei mitään ampumisia.
Ei kannata ainakaan itse olla katsomassa jos ampumiseen päädyt, ei ole kivaa katseltavaa. Kutsu se ell kotiin ja tsemppaa itsesi.
Jos mahdollista, pyydä eläinlääkäri kotiin ja joku luottohenkilö paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin tilanne on sinulle järkyttävä, mutta mikä on vaihtoehto? Koiran kärsiminen.
Suruusi ei auta kuin aika.
Mun koira lopetettiin viikko sitten ja se oli elämäni raskain päätös ja kokemus. Koira oli mulle kuin oma lapsi ja lapsilleni ihan kuin yksi sisarus muiden joukossa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että avioero 20v liitosta ei tuntunut missään verrattuna tähän, kun joutui omasta rakkaasta koirasta luopumaan. Meille hän ei ollut pelkkä koira, vaan perheenjäsen.
Tarkoituksenani oli ehkä kertoa sinulle, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Teet koirallesi palveluksen mitä aikaisemmin päästät hänet tuskista. Minua helpottaa se, että meille kaikille jäi koirastamme kaunis muisto, sillä emme nähneet hänen kärsivän. Ikövö on suunnaton ja vieläkin joka yö itken itseni uneen. Minulle tärkeäö oli, että lopetus tapahtui meillä kotona. Näin tilanne oli rauhallinen ja saimme rauhassa antaa koiralle hyvästit. Oikein paljon voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenjäsenestä luopuminen on rankkaa. Pystyisitkö jotenkin löytämään sellaisen ymmärtäväisen ja turvallisentuntuisen eläinlääkärin? Kyllä eläinlääkärit ovat nähneet rankkojakin luopumistarinoita. Minusta lääkäri ei saa olla se vähitellä surua tai katsoa jotenkin kieroon. Kyseessä on suuri suru. Lemmikistä luopuminen ja ikuiseen elämään saattaminen, ja se tuska voi tehdä hyvin kipeää henkisesti.
<3 Voimia teille.
Pidä rakkaasta ystävästä hyvää huolta tuo viimeinen pari kuukautta. Syötä herkkuja ja halaa sitä usein. Kannatta mennä se hyvästelemään sinne lääkäriin, niin se on sitten jälkeenpäin mielen helpompi tajuta, että koira oikeasti on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koira oli sairas ja päätös lopettamisesta piti tehdä. Kun oikeesti tajusi, että oma rakas on tosi sairas ja kipeä, niin lopettamispäätös oli ainoa oikea. Meillä oli illan viimeinen aika ja ell luona tosi rauhallista. Koira sai nukkahtaa levollisesti mun sylissä viimeiseen uneen. Äärettömän surullista.
Voimia sinulle!
Oikeesti antaisit ampua koirasi. Voi mitä rakkautta! Kummin itse kuolisit?
En todellakaan sääli ihmistä joka antaa ampua lemmikkinsä.
Ai niin, säästyyhän siinä rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kasi jatkaa: mua alkoi melkein itkettämään tollanen ajatus, että harkitset jotain koiran ampumista. Hyi kamala. En antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos oma koira olisi joutunut päättämään päivänsä noin. Minä halusin kiittää omaa koiraa viimeisen kerran siten, että tein lopettamishetkestä mahdollisimman "kauniin". Lääkäri tuli kotiin ja koira sai nukkua pois minun sylissäni.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti antaisit ampua koirasi. Voi mitä rakkautta! Kummin itse kuolisit?
En todellakaan sääli ihmistä joka antaa ampua lemmikkinsä.
Ai niin, säästyyhän siinä rahat.
Itse en pidä ampumista huonona vaihtoehtona, JOS ampuja osaa hommansa ja koira stressaa kovasti eläinlääkärissä käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hain lääkäristä diapamit, sanoin, että on läheisen hautajaiset tulossa ja sain reseptin ongelmitta, en olisi kestänyt kasassa sitä tilannetta muuten, voimia aloittajalle <3
Vierailija kirjoitti:
Ja kasi jatkaa: mua alkoi melkein itkettämään tollanen ajatus, että harkitset jotain koiran ampumista. Hyi kamala. En antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos oma koira olisi joutunut päättämään päivänsä noin. Minä halusin kiittää omaa koiraa viimeisen kerran siten, että tein lopettamishetkestä mahdollisimman "kauniin". Lääkäri tuli kotiin ja koira sai nukkua pois minun sylissäni.
Jos ampuminen tehdään oikein niin ei se koira kyllä tajua mitään siitä tilanteesta ennenkuin on vainaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti antaisit ampua koirasi. Voi mitä rakkautta! Kummin itse kuolisit?
En todellakaan sääli ihmistä joka antaa ampua lemmikkinsä.
Ai niin, säästyyhän siinä rahat.
Ampuminenhan on paljon nopeampi keino sille eläimelle, vain ihmiselle se on hankalaa koska se tekee niin rumaa jälkeä. Lopettamisessa voi tulla kaikenlaisia kivoja komplikaatioita ja se kestää paljon pidempään kuin ampuminen.
Tietysti menet katsomaan. Sen silmät alkavat vain luppasemaan ja se nukahtaa rauhalliseen uneen. Ja viimeiseksi näkee sinut ja voi nukahtaa tyynenä.
Näin oman koirani kanssa, enkä jälkeenpäin voisi kuvitellakaan, etten olisi ollut mukana. Sen ilme oli rauhoittunut ja tyytyväinen ( sillä oli kasvain ja sisäinen verenvuoto)
Anna koirallesi rauhallinen lähdön hetki. Samalla lailla, kun olisit vaikka omaisesi vierellä tämän kuollessa.
Olen asunut koirien keskellä koko ikäni (45v), ja kokemuksia on sekä siitä, että en ole ollut paikalla tai että olen ollut paikalla, kun koirani lopetetaan.
Parempi on ollut, näin jälkikäteen ajateltuna, että olen kantanut vastuuni loppuun asti, ja pitänyt hellästi silitellen kiinni rakkaastani, kun hän ylittää viimeisen rajan.
Mutta niin me ollaan ihmiset erilaisia. Voit tietty antaa jonkun posauttaa siltä aivot pellolle, ja paeta johonkin koloon siksi aikaa.
Eläinlääkäri kotiin ja läheisiä ihmisiä sinua tukemaan, sitä suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti antaisit ampua koirasi. Voi mitä rakkautta! Kummin itse kuolisit?
En todellakaan sääli ihmistä joka antaa ampua lemmikkinsä.
Ai niin, säästyyhän siinä rahat.
Tässä on kyse siitä, että en kertakaikkiaan pysty olemaan paikalla sitten kun se lopetus tapahtuu. Ja juurikin itkisin hysteerisesti. Olisiko koiralle paha se, jos toinen tärkeä ihminen, eli ns. mummi olisi paikalla kun lopetus tapahtuu? Mummi on koiralle hyvin läheinen ja tuttu paikka.
Ap
Miksi lietsot itsesi tuollaiseen hysteriaan? Voisit jo nyt alkaa tehdä mielikuvaharjoituksia siitä, miten saattelet rakkaan ystäväsi asiallisesti rajan taa. Tai sitten vaan jätät jäähyväiset ja joku toinen on läsnä lopetushetkellä.