Koiran lopetusaika lähellä, elinaikaa annettu 2kk. En kestä mennä lääkäriin mukaan lopettamaan, enkä missään nimessä lopeta itsekään

Kumpi itsestä parhaalle tuntuu. Itse en näe kummassakaan lopetustavassa mitään pahaa, mutta toki onhan eläinlääkärin antama piikki kauniimpi tapa lähteä. Itse tekisin niin jos mahdollista ja sairaus on pitkäaikainen, niin ilman muuta piikki. En haluaisi miehelleni sitä taakkaa että ampuu meidän koiran jos ei ole pakko. Toisaalta jos koira halvaantuu/jää auton alle ja kituu tai joku muu yllättävä romahdus, mielestäni ampuminen on hyvä vaihtoehto, koska se on nopea ja äkkiä saatavilla ja koira ei ehdi tajuta mitään. Mieheni koira halvaantui kesken lenkin, oli toki jo vanha. Itse sen kuitenkin ampui koska se oli nopein ja koiran kannalta paras vaihtoehto. Lääkäriä olisi ehkä saanut odotella sen 5-6tuntia että saapuu paikalle. Oli rankka paikka, ja meilläkin koirat ovat enemmän kuin lemmikkejä, perheen jäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ampuminen osoittaa empatiakyvyttömyyttä. Se ei kerta kaikkiaan ole kaunis tapa lähteä. Me ihmiset olemme erilaisia ja rakkaus koiriamme kohtaan on erilaista. Minun rakkaus omaa koiraani kohtaan oli ja on niin suuri, että halusin antaa koiralle rauhallisen ja levollisen kuoleman. Koira nukahti syliini, eikä todellakaan kärsinyt kyllä sekuntiakaan. Jos teillä ei ole rahaa lopettaa omaa rakasta lemmikkiä arvokkaalla tavalla, niin älkää hommatko eläimiä. T: 8

Ei sillä sille koiralle ole mitään merkitystä onko sen kuolema "kaunis" ja "arvokas", kunhan se kuolee nopeasti ilman tuskia. Sinä vain ihmisenä ajattelet tunteella.

Kuten sanoin, minulle koira oli kuin lapsi. Hän oli myöskin minun tukenani minulle vaikeissa elämäntilanteissa. Koin olevani koiralle ikään kuin velkaa sen palveksen että hän sai nukkua pois rauhassa rakastamansa perheen ympäröimänä ja minun sylissäni. Uskon myös, että koirani halusi myös lähteä näin.

Niin, sanoinhan että sinä ihmisenä ajattelet tunteella ja se on ihan ymmärrettävää. Kuitenkin jos joku lopettaa koiransa asianmukaiseti ampumalla se ei tarkoita että tämä henkilö olisi rakastanut koiraansa vähemmän kuin sinä joka päätit lopettaa sen eläinlääkärin avulla. 

Tästä on varmaan turha tapella koska mulle aun ajatusmaailmasi on itsekäs ja empätatiekyvytön. Työskentelen itse sairaanhoitajana ja joka ikinen kerta kun joku tekee kuolemaa (myös sellainen ihminen joka ei enää edes ymmärrä maailman menosta mitään), yritän tehdä hänen viimeisistä hetkistä mahdollisimman kauniin. Jos omaisia ei ole paikalla, pidän kädestä tai silitän. Rauhoitun ja olen läsnä. Siitäkin huolimatta että ihminen ei tajua enää mitään eikä edes tajua kuolevansa. Minä koen että jokaiselle paras mahdollinen tapa lähteä täältä maailmasta on siten, että joku on vierellä.

Kuulostat ihmiseltä joka tuomitsee kaikki muut jotka ajattelevat asiasta x toisin. Samoin vaikutat ihmiseltä joka inhimillistää eläimiä siihen pisteeseen asti että kokee näiden olevan onnellisempia jos saavat elää viimeiset hetkensä kuin ihminen eikä kuin eläin. Olet kapeakatseinen ja itsekäs ihminen joka ei ajattele lemmikkinsä parasta.

Todennäköisesti koirasi oli joku pilalle jalostettu lyttykuono joka vietti elämänsä sohvannurkassa koristen eikä terverunkoinen käyttökoira joka sai juosta elämänsä vapaana metsissä.

Pääasia kai ettei eläin kärsi. Ei kai sillä lopetustavalla niin suurta väliä kunhan ei kärsi.

Itse kissan omistajana olen ajatellut että jos tilanne tulee niin annan kaverin lähteä hyvissä ajoin. En halua että kaverini joutuu kärsimään kivuista pitkiä aikoja tai läpikäymään toimenpiteitä joista ei ymmärrä muuta kuin kivun ja pelon.

Mutta jokaisen on tehtävä oma päätös oman tilenteensa kohdalla.

Ikävä silloin tulee. En uskalla edes ajatella mutta minun kestettävä. Kissan on saatava olla vapaa kärsimyksistä.

Kauheeta se on ajatella että joskus tämäkin vastaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ampuminen osoittaa empatiakyvyttömyyttä. Se ei kerta kaikkiaan ole kaunis tapa lähteä. Me ihmiset olemme erilaisia ja rakkaus koiriamme kohtaan on erilaista. Minun rakkaus omaa koiraani kohtaan oli ja on niin suuri, että halusin antaa koiralle rauhallisen ja levollisen kuoleman. Koira nukahti syliini, eikä todellakaan kärsinyt kyllä sekuntiakaan. Jos teillä ei ole rahaa lopettaa omaa rakasta lemmikkiä arvokkaalla tavalla, niin älkää hommatko eläimiä. T: 8

Ei sillä sille koiralle ole mitään merkitystä onko sen kuolema "kaunis" ja "arvokas", kunhan se kuolee nopeasti ilman tuskia. Sinä vain ihmisenä ajattelet tunteella.

Kuten sanoin, minulle koira oli kuin lapsi. Hän oli myöskin minun tukenani minulle vaikeissa elämäntilanteissa. Koin olevani koiralle ikään kuin velkaa sen palveksen että hän sai nukkua pois rauhassa rakastamansa perheen ympäröimänä ja minun sylissäni. Uskon myös, että koirani halusi myös lähteä näin.

Niin, sanoinhan että sinä ihmisenä ajattelet tunteella ja se on ihan ymmärrettävää. Kuitenkin jos joku lopettaa koiransa asianmukaiseti ampumalla se ei tarkoita että tämä henkilö olisi rakastanut koiraansa vähemmän kuin sinä joka päätit lopettaa sen eläinlääkärin avulla. 

Tästä on varmaan turha tapella koska mulle aun ajatusmaailmasi on itsekäs ja empätatiekyvytön. Työskentelen itse sairaanhoitajana ja joka ikinen kerta kun joku tekee kuolemaa (myös sellainen ihminen joka ei enää edes ymmärrä maailman menosta mitään), yritän tehdä hänen viimeisistä hetkistä mahdollisimman kauniin. Jos omaisia ei ole paikalla, pidän kädestä tai silitän. Rauhoitun ja olen läsnä. Siitäkin huolimatta että ihminen ei tajua enää mitään eikä edes tajua kuolevansa. Minä koen että jokaiselle paras mahdollinen tapa lähteä täältä maailmasta on siten, että joku on vierellä.

Kuulostat ihmiseltä joka tuomitsee kaikki muut jotka ajattelevat asiasta x toisin. Samoin vaikutat ihmiseltä joka inhimillistää eläimiä siihen pisteeseen asti että kokee näiden olevan onnellisempia jos saavat elää viimeiset hetkensä kuin ihminen eikä kuin eläin. Olet kapeakatseinen ja itsekäs ihminen joka ei ajattele lemmikkinsä parasta.

Todennäköisesti koirasi oli joku pilalle jalostettu lyttykuono joka vietti elämänsä sohvannurkassa koristen eikä terverunkoinen käyttökoira joka sai juosta elämänsä vapaana metsissä.

Taattua av:ta. Alkuperäiseen kysymykseen ei ole kukaan vastannut mitään pitkään aikaan, haukutaan muita kirjottajia puolin ja toisin ja vielä kaupanpäälle solvataan toisen koiraa 😂

Käyttäjä4294 kirjoitti:

Kumpi itsestä parhaalle tuntuu. Itse en näe kummassakaan lopetustavassa mitään pahaa, mutta toki onhan eläinlääkärin antama piikki kauniimpi tapa lähteä. Itse tekisin niin jos mahdollista ja sairaus on pitkäaikainen, niin ilman muuta piikki. En haluaisi miehelleni sitä taakkaa että ampuu meidän koiran jos ei ole pakko. Toisaalta jos koira halvaantuu/jää auton alle ja kituu tai joku muu yllättävä romahdus, mielestäni ampuminen on hyvä vaihtoehto, koska se on nopea ja äkkiä saatavilla ja koira ei ehdi tajuta mitään. Mieheni koira halvaantui kesken lenkin, oli toki jo vanha. Itse sen kuitenkin ampui koska se oli nopein ja koiran kannalta paras vaihtoehto. Lääkäriä olisi ehkä saanut odotella sen 5-6tuntia että saapuu paikalle. Oli rankka paikka, ja meilläkin koirat ovat enemmän kuin lemmikkejä, perheen jäseniä.

Meilläkin koira halvaantui kesken lenkin. Tai siis joo, nyt kirjoittaessani tajuan eron, ei halvaantunut vaan sai kohtauksen ja meni tajuttomaksi. Kuoli itsekseen puolen tunnin sisällä tulematta tajuihinsa. Ihan rauhallinen lähtö, onneksi, koska iltamyöhällä olisi ollut tunnin matka päivystävään sairaalaan eikä kaupungissa voi ampua. 

Eläinlääkärit ovat kyllä tottuneet rankkoihin ja itkuisiin hyvästeihin. Kutsu eläinlääkäri kotiin ja jos mahdollista, niin itsellesi joku kaveriksi.

Eläinlääkärit on tottuneet kohtaamaan surua työssään, eikä siinä ole mitään hävettävää. :)

Valtaosa lekureista myös tekee kotikäyntejä; maksaa yleensä muutaman kympin lisää.

Mun koira sai 2 kk elinaikaa ja eli sen jälkeen vielä vuoden hyvää ja iloista elämää!!!! Viimeiselle matkalle lähti pari kuukautta sitten. Eri syystä, mistä oli saanut tuon 2kk elinaikaa.... Ikävä on kova. Voimia sulle!

Kutsu eläinlääkäri kotiin jos kukkarosi sen sallii. Ampuminen on oikein tehtynä inhimillinen tapa lemmikille lähteä, mutta tuleeko siitä liikaa ampujalle, koska tietää koiran olevan sinulle rakas ja pitää kerralla osua oikein.

Eläinlääkärit on tottuneet varmasti itkeviin omistajiin. Itse sain skarpattua eläinlääkäriasema, kun jouduin lopettamaan marsuni, mutta itkin sitten töissä ja minä olen töissä kaupassa...

Eläinlääkäri on ollut lopetustilanteessa kymmeniä, ellei satoja kertoja, ja jos hän on vähänkään ammattitaitoinen, hän ymmärtää hyvin omistajan surun ja tuskan. Suurin osa meistä on itse ollut samassa tilanteessa oman lemmikkinsä kanssa. Mielestäni kannattaa luopua lemmikistä ennenkuin tilanne pääsee liian pahaksi ja eläimen elämänlaatu huonoksi. Lopetuspäätöksestä jää kuitenkin ymmärrettävästi aina jonkinlainen syyllisyyden tunne omistajalle: minä olin nyt se, joka päätti, että rakas lemmikki kuolee tänään. Itse yritän aina sanoa omistajalle lopetustilanteessa, että päätös oli hyvä ja oikea, niinkuin se aivan yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta on ollutkin.

Ja muuten: oman vanhan, neuroottisesti poikkeustilanteita stressaavan koirani ampui metsään koiralle tuttu sukulaismies, joka on itse  lopettanut useita koiria. Olen hänelle erittäin kiitollinen, sillä tiedän, että koira sai nopean, stressittömän lopun nuuskiessaan ojanpohjia elämänsä viimeisillä hetkillä. Ei kiinnipitoa, ei kivuliaita pistoksia. Muistattehan, että eläimiä ei pitäisi inhimillistää liikaa, vaan nähdä asiat niiden näkökulmasta eikä omistamme. Mutta koiria ja omistajia on toki monenlaisia. Jotkut koirat tulevat jopa ihan iloisesti eläinlääkärin vastaanotollekin.

-eläinlääkäri-

Vierailija kirjoitti:

Tietysti menet katsomaan. Sen silmät alkavat vain luppasemaan ja se nukahtaa rauhalliseen uneen. Ja viimeiseksi näkee sinut ja voi nukahtaa tyynenä.

Näin oman koirani kanssa, enkä jälkeenpäin voisi kuvitellakaan, etten olisi ollut mukana. Sen ilme oli rauhoittunut ja tyytyväinen ( sillä oli kasvain ja sisäinen verenvuoto)

Anna koirallesi rauhallinen lähdön hetki. Samalla lailla, kun olisit vaikka omaisesi vierellä tämän kuollessa.

Jatkan vielä, että veimme koiramme siskon kanssa vähemmän ruuhkaiselle ympäryskunnan eläinlääkärille, kun lopetus tuli eteen niin yhtäkkiä.

Koiri oli aina karttanut ja pelännyt eläinlääkärin hajua, mutta nyt se nuolaisi mieslääkärin kättä. Hän olisi voinut tulla antamaan lopetuspiikin jopa auton takapenkille, koska koiramme ei jaksanut enää nousta ja se karttoi tutkimushuoneen hajua.

Sitten tapahtui mielestäni ihmeellinen tapahtumaketju.

Koira oli maannut jo lähes kaksi päivää liikkumatta ja läähättäen ja ikenet valkoisina, olimme lakanassa kantaneet sen auton takapenkille.

Se nuolaisi lääkärin kättä, ponnisti pystyyn penkiltä viimeisillä voimillaan, hyppäsi alas ja kävi viimeisellä pissillä vihreällä ruoholla.

Sitten se lähti ITSE suunnistamaan horjuvin askelin sisään eläinlääkärin avoimeksi jätetystä ovesta tutkimushuoneeseen. Eläinlääkäri auttoi sen pöydälle.

Muistan sen viimeisen katseen vieläkin, kun silmät painuivat hiljalleen kiinni. Siitä kuvastui rauha ja tyytyväisyys 'kiitos kaikesta, rakkaat ihmiseni, nyt on hyvä'.

Mistä sen tietää, vaikka koiran sielu jäisi levottomana vaeltelmaan sinne ampumispaikalle? Sanotaan, että niin käy yllättäen kuolleille ihmisillekin...

Nykyään monilla asemilla on palvelu, että pienestä lisämaksusta eläinlääkäri tulee kotiin lopettamaan koiran. Erittäin hyvä vaihtoehto monelle, jolle eläinlääkärillä käynti on stressitilanne. 

Itselläni nyt viimeksi kävi niin ettei tarvinnut lopettaa ollenkaan vaan koira sai kuolla luonnollisesti. Sillä oli munuaisvika, ja sen myötä lähtö oli varsin tuskaton. Koira vaan väsyi enemmän ja enemmän, lopulta ruumiinlämpö laski, ja sitten yhden yön jälkeen ei enää herännyt. Ajattelin, että noin minäkin haluaisin lähteä sitten kun aika on.

Jouduin viemään koirami lopettavaksi tasan kaksi viikkoa sitten. Tilanne oli hyvin rauhallinen. Kaikki kävi kaunnisti ja rauhallisesti, vaikka suru oli valtava. Ensimmäiset päivät tuntui ettei pysty hengittämään ja suru musertaa, pikkuhiljaa helpottaa. Meillä oli lähes 13 vuotta yhteinen taival.

Minä olen lopettanut koirani ampumalla sen itse. En oikein ymmärrä, miksi moni näkee tämän tavan vääränä? Ei se koira siinä kärsi, kun ampumisen osaa tehdä. Siinä ei ehdi tuntemaan mitään.

Oma koirani pelkäsi kauheasti vieraita ihmisiä, joten koin että parempi lopettaa se noin, kuin viedä eläinlääkärille ja antaa koiran stressata vieraan ihmisen läsnä ollessa. Oisin voinu tietenkin tilata sen elukkalääkärin kotiin, mutta yhtä hankalaa se koiralleni olisi kuitenkin ollut, kun pelkää vieraita. Vaikka itse olisin ollutkin läsnä.

Koira oli mulle tärkeintä elämässä. Se sai elää mun kanssa pennusta asti aina kuolemaansa saakka. Yhteistä matkaa meille kertyi 15vuotta. Mielestäni annoin sille hyvän elämän lisäksi myös armollisen kuoleman, tutussa ympäristössä, tutun ihmisen kanssa, jonka kanssa koira eli alusta loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ampuminen osoittaa empatiakyvyttömyyttä. Se ei kerta kaikkiaan ole kaunis tapa lähteä. Me ihmiset olemme erilaisia ja rakkaus koiriamme kohtaan on erilaista. Minun rakkaus omaa koiraani kohtaan oli ja on niin suuri, että halusin antaa koiralle rauhallisen ja levollisen kuoleman. Koira nukahti syliini, eikä todellakaan kärsinyt kyllä sekuntiakaan. Jos teillä ei ole rahaa lopettaa omaa rakasta lemmikkiä arvokkaalla tavalla, niin älkää hommatko eläimiä. T: 8

Ei sillä sille koiralle ole mitään merkitystä onko sen kuolema "kaunis" ja "arvokas", kunhan se kuolee nopeasti ilman tuskia. Sinä vain ihmisenä ajattelet tunteella.

Kuten sanoin, minulle koira oli kuin lapsi. Hän oli myöskin minun tukenani minulle vaikeissa elämäntilanteissa. Koin olevani koiralle ikään kuin velkaa sen palveksen että hän sai nukkua pois rauhassa rakastamansa perheen ympäröimänä ja minun sylissäni. Uskon myös, että koirani halusi myös lähteä näin.

Niin, sanoinhan että sinä ihmisenä ajattelet tunteella ja se on ihan ymmärrettävää. Kuitenkin jos joku lopettaa koiransa asianmukaiseti ampumalla se ei tarkoita että tämä henkilö olisi rakastanut koiraansa vähemmän kuin sinä joka päätit lopettaa sen eläinlääkärin avulla. 

Tästä on varmaan turha tapella koska mulle aun ajatusmaailmasi on itsekäs ja empätatiekyvytön. Työskentelen itse sairaanhoitajana ja joka ikinen kerta kun joku tekee kuolemaa (myös sellainen ihminen joka ei enää edes ymmärrä maailman menosta mitään), yritän tehdä hänen viimeisistä hetkistä mahdollisimman kauniin. Jos omaisia ei ole paikalla, pidän kädestä tai silitän. Rauhoitun ja olen läsnä. Siitäkin huolimatta että ihminen ei tajua enää mitään eikä edes tajua kuolevansa. Minä koen että jokaiselle paras mahdollinen tapa lähteä täältä maailmasta on siten, että joku on vierellä.

Kuulostat ihmiseltä joka tuomitsee kaikki muut jotka ajattelevat asiasta x toisin. Samoin vaikutat ihmiseltä joka inhimillistää eläimiä siihen pisteeseen asti että kokee näiden olevan onnellisempia jos saavat elää viimeiset hetkensä kuin ihminen eikä kuin eläin. Olet kapeakatseinen ja itsekäs ihminen joka ei ajattele lemmikkinsä parasta.

Todennäköisesti koirasi oli joku pilalle jalostettu lyttykuono joka vietti elämänsä sohvannurkassa koristen eikä terverunkoinen käyttökoira joka sai juosta elämänsä vapaana metsissä.

Tajuatko itsekään, kuinka naurettavalta ja epäjohdonmukaiselta kuulostat? Haukut minua kapeakatseiseksi ja sellaiseksi ihmiseksi, joka kokee olevansa aina oikeassa. Samassa viestissä kuitenkin tuot esiin näkemyksesi minun koirastani, vaikka sinulla ei todellisuudessa ole minkäänlaista hajua siitä minkä rotuinen koira minulla oli ja kuinka hän eli. Luulet tietäväsi ja esität epäilyksesi totuutena.

Sanoin sinua jo aikaisemmin empatiakyvyttömäksi ja edelleen minä allekirjoitan saman väitteen: kukaan vähääkään sosiaalisesti taitava tai empatiakykyinen ihminen ei puhuisi tuohon sävyyn koirasta, jonka toinen ihminen on menettänyt vasta reilu viikko sitten. Ps. Minun koirani oli rotukoira, jos sillä on mitään merkitystä. Se rakasti lenkkeilyä yli kaiken: päivittäin kävimme metsälenkillä missä sai juosta vapaana ja sen lisäksi teimme vielä 2 muutakin lenkkiä. Meidän mökki oli koiran lempi paikka, sillä siellä sai juosta vapaana niin paljon kuin sielu sieti. Sinne me myös tuhkat aiotaan ripotella.

Ihan yhtä hölmöjä te ootte kaikki kun väittelette näin tyhmästä asiasta. Sen sijaan henkilökohtaisuuksiin meneminen on törkeää ja loukkaavaa. Joku tuolla jo haukkui toisen edesmennyttä koiraa yms. Menisit itseesi ja hankkisit käytöstavat. Herran jumala kuinka alas voi ihminen vajota. :( Toiv joku puhuu sulle tuohon sävyyn sen jälkeen kun oot menettänyt jonkun itsellesi tärkeän.

Meillä mies on vienyt pari kertaa eläimen lopetettavaksi, ihan siitä syystä etten yksinkertaisesti pysty. Molemmilla kerroilla on ollut kyse jo vanhoista kissoista (19 ja 18v) jotka vetivät loppuun asti hyvin, mutta sitten kunto romahti kerta laakista.

Nyt meillä on enää yksi 20 vuotias vanha rouva kissa, ja 10 vuotias koiravanhus (rodun keski-ikä 6-7v). Niidenkin aika on pian..  Ja samalla tavalla tullaan menetelemään, mies saa viedä ja omalle pihalle haudataan.

Pakettiauton tunkilla on hyvä lopettaa koira. Henkilöauton tunkki on vähän liian kevyt. Pitää hakata monta kertaa (kokeiltu on)

Vierailija kirjoitti:

Pakettiauton tunkilla on hyvä lopettaa koira. Henkilöauton tunkki on vähän liian kevyt. Pitää hakata monta kertaa (kokeiltu on)

0/5