Koiran lopetusaika lähellä, elinaikaa annettu 2kk. En kestä mennä lääkäriin mukaan lopettamaan, enkä missään nimessä lopeta itsekään
tietenkään.
Vaihtoehdot tässä olisivat että mieheni metsästystä harrastava sisko ampuu koiran sitten kun siltä näyttää (asuvat keskellä metsää ja luvat on) tai sitten että kutsumme lääkärin kotiimme ja saa viimeisen piikin täällä kotona. Siinäkin tapauksessa tulen itkemään hysteerisesti, ikävä tilanne varmasti lääkärillekin kun yksi itkee hysteerisesti ja tärisee nurkassa. Mitä teen?
Kommentit (64)
Itse olen käynyt läpi kummankin ja suosittelen ampumista. Se nopea ja kivuton vaikka kuulostaa brutaalilta.
El.lääk.nukutuksessa, rauhoittavan jälkeen. Kun laitetaan sydänlihaksen pysäyttävä piikki, koira kouristelee ja oksentaa,ei vain nukahda pois niin kuin sanotaan.
Ampukaa koira kun se nukkuu lempipaikassaan.
Suru ennen kuolemaa suurempi kun jälkikäteen. Usko minua. Silloin on rauha.
Etkö ole uskolliselle kumppanille velkaa hyvän kuoleman.
Voimia.
Minullakin on koira, nyt 12-vuotias ja onneksi vielä ihan terve. Mutta joskus tulee jo mieleen, että miten sitten aikanaan, kun tulee se kamala päivä, jolloin on lemmikistään luovuttava.
Olen ajatellut, että voisikohan antaa koiralle ihmisille tarkoitettuja unilääkkeitä ja koira sitten saisi nukahtaa sänkyyni, jossa on tottunut nukkumaan aina.
Ja ennen tuota olisin sopinut eläinlääkärin kanssa tarkan ajan, jolloin hän tulisi antamaan sitten sen viimeisen pistoksen.
Onko kukaan tehnyt tuollaista ratkaisua?
Eihän tuollaisia nyt tietenkään etukäteen kannattaisi mietiskellä, vaan iloita koirastaan, joka on pirteä ja terve.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lopettanut koirani ampumalla sen itse. En oikein ymmärrä, miksi moni näkee tämän tavan vääränä? Ei se koira siinä kärsi, kun ampumisen osaa tehdä. Siinä ei ehdi tuntemaan mitään.
Oma koirani pelkäsi kauheasti vieraita ihmisiä, joten koin että parempi lopettaa se noin, kuin viedä eläinlääkärille ja antaa koiran stressata vieraan ihmisen läsnä ollessa. Oisin voinu tietenkin tilata sen elukkalääkärin kotiin, mutta yhtä hankalaa se koiralleni olisi kuitenkin ollut, kun pelkää vieraita. Vaikka itse olisin ollutkin läsnä.
Koira oli mulle tärkeintä elämässä. Se sai elää mun kanssa pennusta asti aina kuolemaansa saakka. Yhteistä matkaa meille kertyi 15vuotta. Mielestäni annoin sille hyvän elämän lisäksi myös armollisen kuoleman, tutussa ympäristössä, tutun ihmisen kanssa, jonka kanssa koira eli alusta loppuun saakka.
Olet sairas
Voi vittu mitä eläinrakkaita taas liikkeellä! Koira kärsii ja ämmä vinkuu, että tulee paha olo ja hysteria.
Luuletko että koiralla on kivaa? Ei ole, koska sinä rääkkäät sitä pitämällä väkisellä hengissä, jotteivät omat pienet tunteesi järky.
Oletko täysin jälkeenjäänyt? Sinä päivänä, kun elukan ottaa lemmikiksi, tulee tiedostaa, että se ei normaalisti elä yli 20 vuotta (koira tai kissa).
Jos ei tämä mene jakeluun ja jos ei roti riitä siihen viimeiseen palvelukseen, että raijaa elukan lopetuspiikille, siloin EI OTETA LEMMIKKIÄ!
VITUN PASKA-APINAT!