Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioero ja lähtö salaa
20.02.2017 |
Miten olette toteuttaneet kotoa lähdön, jos se on ollut pakko tehdä salaa mieheltä. Mikä on ollut syynä salaamiseen? Mitä jatkossa tapahtui?
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin avokkini vuosia jatkuneen henkisen pahoinpitelyn jälkeen. Pakkasin kamani ja kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, koko hommaan meni kaksi päivää. Salasin lähtöni viime hetkeen koska pelkäsin avokkiani. Nykyään elän uudessa suhteessa ihanan miehen kanssa joka ymmärtää ja tukee.
"Erosimme ystävinä.." --- MUOHAHHHAAAHHA!
Lähdin kun näkökulmat ja tavoitteet ei mennyt yksiin. Jatkuvat ristiriidat väsytti. Yritin hyvällä mutta mies alkoi käyttäytymään uhkaavasti joten otin taksin, vaihdoin numeron ja osoitteen.
Vierailija kirjoitti:
"Erosimme ystävinä.." --- MUOHAHHHAAAHHA!
Mikä naurattaa? Me ollaan edelleen eron jälkeen bestiksiä. Jotkut osaa tehdä päätöksiä ilman draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erosimme ystävinä.." --- MUOHAHHHAAAHHA!
Mikä naurattaa? Me ollaan edelleen eron jälkeen bestiksiä. Jotkut osaa tehdä päätöksiä ilman draamaa.
En ole itse ollut aviossa, joten en ole voinut kokea avioeroa mutta sanompa silti, että on jotenkin surullista, kun osa kokee ettei avioliittoa voisi päättyä niin, etteikö ytsävyys voisi jatkua siitä huolimatta. Tietenkään toista ei voi pakottaa ystävyyttä jatkamaan, mutta jos toisen nähdessään haluaa kääntyä pois ja vaihtaa maisemaa, niin surullista; ainakin jos suhteen päättymisestä on jo hieman aikaa. - Itse olen pitänyt huolen, että kun on puhe, tai muutoin entiset parisuhdekumppanini "nousevat esiin", niin yritän muistaa sanoa tai todeta heistä jotain neuraalia ja tai hyvää, enkä ainakaan pelkästään p....aaa.
Ymmärrän, että se tämä ei ole helppoa pian suhten päätyttyä, eikä kenties pidäkään olla mutta jos erosta on kulunut aikaa vaikka jo vuosia, niin minusta on vähintäänkin hieman outoa, jollei osaa puhua/ kertoa ex-kumppanistaan mitään hyvääkin; jos hänestä nyt ylipäätään tarvitsee puhua, tai sanoa mitään. Vaan ehkä tämä edellä kertomani on kaltaiseni hyvä osaisen länktystä, kun en ole -onnekseni- kokenut yhdessäkään suhteessa fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Ja jonkun mielestä en varmastikaan ole ollutkaan edes oikeassa suhteessa, kun niistä ainoatakaan ei ole "virallistettu" (- eli kun en ole ollut aviossa)..... Tai olen romanttinen höpsö, ja haihattelija, joka elää irti todellisuudesta, kun suhteeni ovat kaatuneet johonkin pieneen juttuun, kun syynä päättymiselle ei ole ollut henkinen tai fyysienen väkivalta.
Ostin halpoja kaluja vanhemmille/kaverille varastoon. Äitini vuokrasi asunnon, säästin salatilille. Muuttopäiväksi valitsin miehen harrastuspäivän, jolloin meni töistä suoraan salille, minä jätin paperit ja avaimet keittiöön.
Syynä väkivalta ja kontrollointi, joka alkoi vasta raskaaksitulon jälkeen. Kävin hakemassa salaa kierukan, ettei tulisi toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies örvelsi yöllä kännissä lasten nähden. Olin yrittänyt erota ennenkin, ja hän oli saanut taivuteltua minut jäämään. Nyt olin niin raivona, että odotin että hän sammuu, otin lapset ja käsilaukun, ja pakkasin ne autoon. Ajoin äidille, joista ilmoitin miehelle tekstarilla, että tämä oli tässä. En voinut soittaa koska pelkäsin etten taaskaan pysty pitään puoliani.
Asuin viikon lasten kanssa äidillä. Mulla oli salatilillä takuuvuokran verran varalla. Mies kuitenkin suostui oma-aloitteisesti lähteen asunnosta ja me muutettiin takaisin.
Varmempaa olisi ollut olla muuttamatta, koska hän tuli sinne omilla avaimilla ja taivutteli minua ja esitti lapsille yhtäkkiä hyvää isää. Onneksi pidin pintani ja ero tuli lopulta. Alkoi taas ilkeäksi kun tajusi että olin tosissani. Hän vei mm. Sängyn ja nukuin patjalla. Ei myöskään aluksi suostunut maksamaan mitään lapsista. Vähitellen kuitenkin sain hankittua huonekaluja ja nyt asiat on oikein hyvin.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt erota, koska mies kohtelee todella huonosti 12v poikaamme. Tönii, riuhtaisee, pitää kiinni ja uhkaa nyrkillä. Ei siis mitään nyrkin heristelyä, vaan vetää nyrkin oikein taakse ja on uhkaavan näköinen. On kerran tehnyt mullekin niin, ja se oli tosi pelottavaa. Lähtö on valmisteltava salassa. Vituttaa, kun on pakko antaa mokomalle paskalle vielä seksiäkin, hyi saatana!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli lähdettävä, koska mies osoittautui sarjapettäjäksi oli ja luonteeltaan varsin äkkipikainen ja arvaamaton. Kun olisi pitänyt puhua tietyistä (vaikeista) asioista, hän kieltäytyi keskustelusta ja ilmoitti vain nokka pystyssä tylysti: "Jollet ole minuun ja meidän suhteeseen tyytyväinen, niin tiedät kyllä, missä on ovi!"
En tosiaankaan edes ajatellut kertoa hänelle etukäteen lähdöstäni, koska hän olisi todennäköisesti käynyt kimppuuni tai keksinyt ihan mitä tahansa sabotoidakseen suunnitelmani.
Laitoin ihan alkajaisiksi vuokrakämpän hakuun. Sen tärppäämistä odotellessa aloin kerätä vanhempieni autotalliin kaikkea "tarpeellista" kierrätyskeskuksesta ja kirpparilta. Vanhemmilta ja kavereilta sain myös jonkin verran tavaraa. Kun sain sopivan kämpän, kärräsin sinne ensin kamppeet vanhemmilta. Ajoitin kotoa lähdön sellaiseen päivään, jolloin miehellä oli joku pitemmän matkan päiväreissu työn puolesta, ja kaverini tuli muuttomieheksi pakettiautollaan hakemaan minut sekä vaatteeni, henkilökohtaiset tavarani ja muutamat huonekaluni, joten muutto sujui tosi nopeasti. Miehelle jätin jääkaapin oveen lyhyen viestin: "Löysin oven."
Vierailija kirjoitti:
Nosto
Paljos nostetaan?
Nostetaan nyt vaiikka tonni, alkajaisiksi!
Miten te olette voineet muuttaa noin väkivaltaisten miesten kanssa saman katon alle? Ihmetyttää. Vai onkohan tässä nyt taas liioittelun makua? Oman eroni alla eksä muuttui jotenkin säikyksi hyppäsi ilmaan jokaisesta pienestä risahduksesta vaikka hän oli suhteessamme se joka sai silmittömiä kilareita ja hajotti tavaroita. Jospa naisten itsesuojeluvaisto saa erotilanteessa mielikuvituksen liikkeelle?
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette voineet muuttaa noin väkivaltaisten miesten kanssa saman katon alle? Ihmetyttää. Vai onkohan tässä nyt taas liioittelun makua? Oman eroni alla eksä muuttui jotenkin säikyksi hyppäsi ilmaan jokaisesta pienestä risahduksesta vaikka hän oli suhteessamme se joka sai silmittömiä kilareita ja hajotti tavaroita. Jospa naisten itsesuojeluvaisto saa erotilanteessa mielikuvituksen liikkeelle?
Kuulehan. Elin 19 vuotta ihanassa parisuhteessa. Sitten miehelle tapahtui jotain. Hänestä tuli kiukkuinen, saatiin kulkea lasten kanssa pitkin seiniä, kun hän oli kotona. Oli paljon, vain töissä kävi pakolliset tunnit ja piti paljon etäpäiviä.
Sitten alkoi lasten uhkailu, niille huuto.. yritin hakea apua, yritin suostutella miestä hakemaan itselleen apua.
Hänestä tuli entistä synkempi, kunnes tuli se päivä, kun mätki mua ympäriinsä.
Mä olin hänet siihen ajanut. Kasvatin lapsistakin hänen selkänsä takana piruilevia kusipäitä. Kaikki vika oli mussa.. tein jo säästöliikkeitä ja uusi koti oli allekirjoitusta vaille valmis..
Sitten mies ei tullutkaan kotiin. HÄN oli hankkinut vähin äänin kämpän itselleen jne.
Avioero ja suht helposti saatiin asiat selvitettyä.
Pari vuotta sen jälkeen mies otti muhun yhteyttä. (Tapas kyllä lapsia. Heidän ehdoillaan ja yleensä mummolassa tai julkisesti)
Tää mies pyysi multa anteeksi. Hän tajus vasta olleensa ihmishirviö. Pyysi myös lapsilta anteeksi.
Hän on nyt terapiassa ja alkaa pahin paine helpottamaan. Hän haluais treffeille. En lähtenyt, vaikka rakkaus ja ikävä on valtava.
Hän teki meitä kohtaan todella väärin. Ihmiset voivat muuttua. Hän ei koskaan ollut väkivaltainen, ei ollenkaan. Kai hän voi muuttua takaisinkin, mutta luottamus on mennyt.
En tiedä mitä tulevaisuus tuo. Toistaiseksi juteltu pitkästi puhelimessa ja sähköpostein.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki ovat siis eronneet sulassa sovussa?