Avioero ja lähtö salaa

Vielä lisään edelliseen, että toki jaatte omaisuuden puolisi jos olette naimisissa, mutta kun KAIKKI asiat ovat 50:50. Niin silloin pitäisi mennä hyvin.

Ap tässä. Tulin päivittämään kuulumisiani. Asiat ovat edenneet sen verran, että sain jätettyä erohakemuksen ja harkinta-aika on nyt alkanut. Mies yrittää käännyttää mua luopumaan aikeista, lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta en voi luottaa enää yhtään mihinkään. 

Seuraavaksi pitäisi kutsua välittäjä arvioimaan meidän kotipaikka. Olen käynyt katsomassa muutamaa asuntoa, mutta pankki ei luvannut lyhennysvapaata lainaa. Pakko roikkua täällä. Seksin lopetin jo silloin helmikuun lopussa. Muutaman kerran mies yritti kähmiä, mutta tein selväksi, että tämä oli tässä. Välillä pelkään ihan sairaan paljon, mutta on pakko jaksaa.

Ap

Tsemppiä ap! Teet oikein kun lähdet <3

Kiitos...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Erosimme ystävinä.." --- MUOHAHHHAAAHHA!

Mikä naurattaa? Me ollaan edelleen eron jälkeen bestiksiä. Jotkut osaa tehdä päätöksiä ilman draamaa.

En ole itse ollut aviossa, joten en ole voinut kokea avioeroa mutta sanompa silti, että on jotenkin surullista, kun osa kokee ettei avioliittoa voisi päättyä niin, etteikö ytsävyys voisi jatkua siitä huolimatta. Tietenkään toista ei voi pakottaa ystävyyttä jatkamaan, mutta jos toisen nähdessään haluaa kääntyä pois ja vaihtaa maisemaa, niin surullista; ainakin jos suhteen päättymisestä on jo hieman aikaa.  - Itse  olen pitänyt huolen, että kun on puhe, tai muutoin  entiset parisuhdekumppanini "nousevat esiin", niin yritän muistaa sanoa tai todeta heistä jotain neuraalia ja tai hyvää, enkä ainakaan pelkästään p....aaa.

Ymmärrän, että se tämä ei ole helppoa pian suhten päätyttyä, eikä kenties pidäkään olla mutta jos erosta on kulunut aikaa vaikka jo vuosia, niin minusta on vähintäänkin hieman outoa, jollei osaa puhua/ kertoa ex-kumppanistaan mitään hyvääkin; jos hänestä nyt ylipäätään tarvitsee puhua, tai sanoa mitään. Vaan ehkä tämä edellä kertomani on kaltaiseni hyvä osaisen länktystä, kun en ole -onnekseni- kokenut yhdessäkään suhteessa fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

Ja jonkun mielestä en varmastikaan ole ollutkaan edes oikeassa suhteessa, kun niistä ainoatakaan ei ole "virallistettu" (- eli  kun en ole ollut aviossa)..... Tai olen  romanttinen höpsö, ja haihattelija, joka elää irti todellisuudesta, kun suhteeni ovat kaatuneet johonkin pieneen juttuun, kun syynä päättymiselle ei ole ollut henkinen tai fyysienen väkivalta.       

Huomaa hyvin että sulla on ruusunpunaiset lasit silmillä etkä tajua että väkivaltaisen miehen jättävä nainen on hengenvaarassa heti kun mies tajuaa naisen  lähtevän. Siksi pitää pyrkiä lähtemää salaa ja kertasrysäksellä jotta pääsee elävänä veks.

En muutenkaan ymmärrä exien kanssa veljeilyä suhteen päättymisen  jälkeen, eivät he ole minulle ystäviä enkä  tunne tarvetta pitää heihin yhteyttä. Ystävät ovat sitten erikseen.Olet todellakin naiivi ja hyväuskoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tulin päivittämään kuulumisiani. Asiat ovat edenneet sen verran, että sain jätettyä erohakemuksen ja harkinta-aika on nyt alkanut. Mies yrittää käännyttää mua luopumaan aikeista, lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta en voi luottaa enää yhtään mihinkään. 

Seuraavaksi pitäisi kutsua välittäjä arvioimaan meidän kotipaikka. Olen käynyt katsomassa muutamaa asuntoa, mutta pankki ei luvannut lyhennysvapaata lainaa. Pakko roikkua täällä. Seksin lopetin jo silloin helmikuun lopussa. Muutaman kerran mies yritti kähmiä, mutta tein selväksi, että tämä oli tässä. Välillä pelkään ihan sairaan paljon, mutta on pakko jaksaa.

Ap

Pidä pintasi ap! Sä pystyt siihen!

*halit*

Haimme joitakin vuosia sitten tätini pois väkivaltaisen ja kontrolloivan miehensä luota. Mies alkoi rajoittamaan hänen yhteydenpitoa meidän puolen perheeseen ja pahoinpitelyt olivat jo lähes päivittäisiä. Lopulta saimme tätini pois hänen luotaan kun mies lähti yksin kauppaan. Aikaa oli vain muutamia minuutteja kerätä tädilleni mukaan hänen vaatteitaan ja tavaroitaan. Onneksi heillä ei ole lapsia, emme välttämättä olisi saaneet heitä mukaan. Veimme tätini tuttavan mökille satojen kilometrien päähän ettei mies löydä häntä. Saimme koko suku uhkauksia kun emme kertoneet missä tätini oli. Lopulta rauhoittui sen verran että saivat eron hoidettua mutta tätini ei enää uskalla asua samalla paikkakunnalla miehen kanssa.