Kuinka laittaa tyylikkäästi välit poikki?

Joko vastaat vain hänen viesteihin muttet itse aloita keskustelua. Sellainen hiljainen hiipuminen.

Tai sitten kerrot suoraan, että parempi ettette ole enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te voisi puhua sen sun "kaverin" kanssa? Mitäpä jos sanoisit hänelle suoraan mitä tunnet?

Hän osaa aina ensin järjestää kuulumisten kysymuisen jälkeen haukkumisryöpyn eikä hänen kanssaan tule ikinä konkreettista mahdollisuutta puhua suoraan. Hän on alkanut päättämään tässä leikissä missä vaiheessa luuri lyödään korvaan. Alussa kuuntelin tuntejakin hänen puheluitaan ja tuntemuksiaan monta kertaa viikossa koska ajattelin ettei hänellä ole ketään muuta, jolle puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole kyllä missään vaiheessa sanonut että haistattelen tai haukun ihmisiä. Näytän tunteeni kun sille on aihetta.

Mun mielestä apn ongelma on vähän omituinen.ensin hän on auttanut ihmistä, jotta saa tuntea olevansa ylempänä muita. Sitten kun ihminen on parantunut, hänestä pitää päästä eroon.

Toisten ihmisten haukkuminen on aina väärin. Mutta ihmiset kuitenkin aistivat tuollaisen tekopyhän toiminnan. Joskus se haukkuminen ja haistattelu on on parempi vaihtoehto kuin tuollainen epäaito toiminta.

terv, se masennuksesta parantunut

Kyse ei ollut mistään sädekehän kiilloittamisesta vaan siitä, että lähden noin yleensäkin auttamaan herkästi jos näen kun joku on onneton ja avuton. Ennen vanhaan sitä kutsuttiin kai lähimmäisenrakkaudeksi?

Tiedän yhden tuollaisen "innokkaan" auttajan. Hänelle on tärkeää että hän saa olla toisen auttaja. Kunhan hän kerkeää ensin avata oven toiselle, kunhan hän saa ensimmäisenä rientää suurieleisesti onnettomuuspaikalle, Hän hän hän hän.

Hän ei tajua kuinka tyhmältä se hänen ilmeensä näyttää kun hän ylpeydestä pakahtuen vilkuilee ympärilleen maireana, että näkivätkö nyt kaikki, kun HÄN ekana auttoi. Miten HÄn oli muita parempi.

Hän ei tee sitä rakkaudesta. Hän tekee sen itsekkyydestä.

Sen kyllä aistii ihmisestä jos on tekopyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen osapuoli haukkuu vaikka miksi ja itse en jaksa alkaa vänkäämään vastaan. Alkaa käymään jo terveyden päälle tällainen ihmissuhdedraama joka vain kuluttaa muttei anna minulle mitään muuta kuin pahan mielen kerta toisensa jälkeen. Olen alunperin lähtenyt tukemaan henkisesti huonommassa asemassa olevaa ja nyt kun hän voi lääkärin mukaan hyvin eli on parantunut on alkanut tulemaan tällaista jatkuvaa rähinää.

Laitanko ytimekkäästi tekstarin jossa sanon: "Kiitos yhteisestä ajastamme. Eiköhän tämä ole nyt tässä ja valmiiksi taputeltu."? Vai pitääkö laittaa kortti tai viesti Facebookissa ja ilmaista asia toisin sanoin? Ehdotuksia?

Miksikä hän sinua haukkuu?

Oletko pohtinut mistä hän on sinulle loukkaantunut?

Äkkiseltään tulee mieleen, että olisitko jollain tavalla asennoitunut häneen itseäsi alempana, ja et ole kyennyt peittelemään maneereissasi, äänensävyissäsi ja kaikissa sanavalinnoissasi sitä että olet häntä paremmassa asemassa.

Alentuvuutta jos ihmisessä, niin silloin se saattaa närästää.

On totta kai myös sellaisiakin tapauksia jotka palkitsevat auttajansa heittelemällä paskaa tämän päälle, vaikka auttaja ei olisi ollut mitenkään alentuva tai ylimielinen holhoaja.

Sellaiset tapaukset on tosin niin vastenmielisiä, ettei kukaan täysjärkinen hetkeäkään mieti miten heille voisi "tyylikkäästi" pistää välit poikki. Haiskahtaakin tuo "tyylikkäästi" sana vähän sellaiselta "minä olen ylempi" ihmisen puheelta.

Siitä ei voi olla kysymys koska minä en ole mikään muita ylempi tai parempi ihminen. Siinä Helsingin Sanomien hyväosaisuustestissä kuuluin Suomen huono-osaisempaan prosenttiin ihmisistä. Mutta köyhyys ei tarkoita välttämättä junttiutta. Eli sen vuoksi haluan käyttäytyä sivistyneesti tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen osapuoli haukkuu vaikka miksi ja itse en jaksa alkaa vänkäämään vastaan. Alkaa käymään jo terveyden päälle tällainen ihmissuhdedraama joka vain kuluttaa muttei anna minulle mitään muuta kuin pahan mielen kerta toisensa jälkeen. Olen alunperin lähtenyt tukemaan henkisesti huonommassa asemassa olevaa ja nyt kun hän voi lääkärin mukaan hyvin eli on parantunut on alkanut tulemaan tällaista jatkuvaa rähinää.

Laitanko ytimekkäästi tekstarin jossa sanon: "Kiitos yhteisestä ajastamme. Eiköhän tämä ole nyt tässä ja valmiiksi taputeltu."? Vai pitääkö laittaa kortti tai viesti Facebookissa ja ilmaista asia toisin sanoin? Ehdotuksia?

Miksikä hän sinua haukkuu?

Oletko pohtinut mistä hän on sinulle loukkaantunut?

Äkkiseltään tulee mieleen, että olisitko jollain tavalla asennoitunut häneen itseäsi alempana, ja et ole kyennyt peittelemään maneereissasi, äänensävyissäsi ja kaikissa sanavalinnoissasi sitä että olet häntä paremmassa asemassa.

Alentuvuutta jos ihmisessä, niin silloin se saattaa närästää.

On totta kai myös sellaisiakin tapauksia jotka palkitsevat auttajansa heittelemällä paskaa tämän päälle, vaikka auttaja ei olisi ollut mitenkään alentuva tai ylimielinen holhoaja.

Sellaiset tapaukset on tosin niin vastenmielisiä, ettei kukaan täysjärkinen hetkeäkään mieti miten heille voisi "tyylikkäästi" pistää välit poikki. Haiskahtaakin tuo "tyylikkäästi" sana vähän sellaiselta "minä olen ylempi" ihmisen puheelta.

Siitä ei voi olla kysymys koska minä en ole mikään muita ylempi tai parempi ihminen. Siinä Helsingin Sanomien hyväosaisuustestissä kuuluin Suomen huono-osaisempaan prosenttiin ihmisistä. Mutta köyhyys ei tarkoita välttämättä junttiutta. Eli sen vuoksi haluan käyttäytyä sivistyneesti tässä tilanteessa.

Okeij. ymmärrän nyt yskän.

Laita hänelle sitten kukkakimppu johon runon muodossa kerrot asian.

Ojennat hänelle kauniin tyylikästäkin tyylikkäämmän kimpun, jossa tyylikästä tyylikkäämpi sivistynyt runo.

Katsot tyylikkäästi silmiin ja osoitat hänelle tyylikkyyttäsi, laita puku päälle.

Muista sanoa lopuksi, että "ikävä kun tämä meni näin" " toivon sinulle kaikkea hyvää"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole kyllä missään vaiheessa sanonut että haistattelen tai haukun ihmisiä. Näytän tunteeni kun sille on aihetta.

Mun mielestä apn ongelma on vähän omituinen.ensin hän on auttanut ihmistä, jotta saa tuntea olevansa ylempänä muita. Sitten kun ihminen on parantunut, hänestä pitää päästä eroon.

Toisten ihmisten haukkuminen on aina väärin. Mutta ihmiset kuitenkin aistivat tuollaisen tekopyhän toiminnan. Joskus se haukkuminen ja haistattelu on on parempi vaihtoehto kuin tuollainen epäaito toiminta.

terv, se masennuksesta parantunut

Kyse ei ollut mistään sädekehän kiilloittamisesta vaan siitä, että lähden noin yleensäkin auttamaan herkästi jos näen kun joku on onneton ja avuton. Ennen vanhaan sitä kutsuttiin kai lähimmäisenrakkaudeksi?

Tiedän yhden tuollaisen "innokkaan" auttajan. Hänelle on tärkeää että hän saa olla toisen auttaja. Kunhan hän kerkeää ensin avata oven toiselle, kunhan hän saa ensimmäisenä rientää suurieleisesti onnettomuuspaikalle, Hän hän hän hän.

Hän ei tajua kuinka tyhmältä se hänen ilmeensä näyttää kun hän ylpeydestä pakahtuen vilkuilee ympärilleen maireana, että näkivätkö nyt kaikki, kun HÄN ekana auttoi. Miten HÄn oli muita parempi.

Hän ei tee sitä rakkaudesta. Hän tekee sen itsekkyydestä.

Sen kyllä aistii ihmisestä jos on tekopyhä.

Sinä voit kokea asiat noin mutta yleensä nuo asiat opetettiin ainakin ennen ihan kotikasvatuksessa köyhissäkin perheissä.

Niin, niistä haukkumisryöpyistä: tuo henkilö kuvittelee ja väittää minulla olevan ominaisuuksia, joita en todellakaan tunnista itsessäni. Sitten kiihtyy vaahtoamaan. Kuvittelee myös minun tehneen vaikka mitä vaikken olisikaan tehnyt mitään muuta kuin odottanut kärsivällisesti hänen yhteydenottoaan koska on todella noloa jos homma ei toimi vastavuoroisesti nyt kun hän on terve. Tavallinen ihminen kysyisi, että olenko tehnyt sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä:minusta ei kannata lähteä tukenaan henkisesti sairasta jos ystävyys ei muuten kiinnosta. Henkisesti sairas kyllä aistii tällaisen kuvion.

Näin. Ei tässä ole edes kyse tukemisesta, vaan "terve" huonoitsetuntoinen saa näin nautintoa siitä että voi tuntea jotenkin olevansa parempi ja menestyneempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen osapuoli haukkuu vaikka miksi ja itse en jaksa alkaa vänkäämään vastaan. Alkaa käymään jo terveyden päälle tällainen ihmissuhdedraama joka vain kuluttaa muttei anna minulle mitään muuta kuin pahan mielen kerta toisensa jälkeen. Olen alunperin lähtenyt tukemaan henkisesti huonommassa asemassa olevaa ja nyt kun hän voi lääkärin mukaan hyvin eli on parantunut on alkanut tulemaan tällaista jatkuvaa rähinää.

Laitanko ytimekkäästi tekstarin jossa sanon: "Kiitos yhteisestä ajastamme. Eiköhän tämä ole nyt tässä ja valmiiksi taputeltu."? Vai pitääkö laittaa kortti tai viesti Facebookissa ja ilmaista asia toisin sanoin? Ehdotuksia?

Miksikä hän sinua haukkuu?

Oletko pohtinut mistä hän on sinulle loukkaantunut?

Äkkiseltään tulee mieleen, että olisitko jollain tavalla asennoitunut häneen itseäsi alempana, ja et ole kyennyt peittelemään maneereissasi, äänensävyissäsi ja kaikissa sanavalinnoissasi sitä että olet häntä paremmassa asemassa.

Alentuvuutta jos ihmisessä, niin silloin se saattaa närästää.

On totta kai myös sellaisiakin tapauksia jotka palkitsevat auttajansa heittelemällä paskaa tämän päälle, vaikka auttaja ei olisi ollut mitenkään alentuva tai ylimielinen holhoaja.

Sellaiset tapaukset on tosin niin vastenmielisiä, ettei kukaan täysjärkinen hetkeäkään mieti miten heille voisi "tyylikkäästi" pistää välit poikki. Haiskahtaakin tuo "tyylikkäästi" sana vähän sellaiselta "minä olen ylempi" ihmisen puheelta.

Siitä ei voi olla kysymys koska minä en ole mikään muita ylempi tai parempi ihminen. Siinä Helsingin Sanomien hyväosaisuustestissä kuuluin Suomen huono-osaisempaan prosenttiin ihmisistä. Mutta köyhyys ei tarkoita välttämättä junttiutta. Eli sen vuoksi haluan käyttäytyä sivistyneesti tässä tilanteessa.

Okeij. ymmärrän nyt yskän.

Laita hänelle sitten kukkakimppu johon runon muodossa kerrot asian.

Ojennat hänelle kauniin tyylikästäkin tyylikkäämmän kimpun, jossa tyylikästä tyylikkäämpi sivistynyt runo.

Katsot tyylikkäästi silmiin ja osoitat hänelle tyylikkyyttäsi, laita puku päälle.

Muista sanoa lopuksi, että "ikävä kun tämä meni näin" " toivon sinulle kaikkea hyvää"

Minulla ei ole varaa noihin hänen toivomiinsa kalliisiin lahjoihin ollut muutenkaan aiemminkaan. Nyt ei ole varaa kukkakimppuun enkä omista jakkupukua. Voin laittaa toki kukkakortin ja lainata runokirjan kirjastosta. Siteerata korttiin sopivaa runoa ja laittaa sen hänelle toivottaen samalla hyvää jatkoa. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä:minusta ei kannata lähteä tukenaan henkisesti sairasta jos ystävyys ei muuten kiinnosta. Henkisesti sairas kyllä aistii tällaisen kuvion.

Näin. Ei tässä ole edes kyse tukemisesta, vaan "terve" huonoitsetuntoinen saa näin nautintoa siitä että voi tuntea jotenkin olevansa parempi ja menestyneempi.

Et sinäkään kuulosta täysin terveeltä kun noin kirjoitat. Kai sinulle edes koulussa puhuttiin uskonnontunneilla lähimmäisenrakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole kyllä missään vaiheessa sanonut että haistattelen tai haukun ihmisiä. Näytän tunteeni kun sille on aihetta.

Mun mielestä apn ongelma on vähän omituinen.ensin hän on auttanut ihmistä, jotta saa tuntea olevansa ylempänä muita. Sitten kun ihminen on parantunut, hänestä pitää päästä eroon.

Toisten ihmisten haukkuminen on aina väärin. Mutta ihmiset kuitenkin aistivat tuollaisen tekopyhän toiminnan. Joskus se haukkuminen ja haistattelu on on parempi vaihtoehto kuin tuollainen epäaito toiminta.

terv, se masennuksesta parantunut

Kyse ei ollut mistään sädekehän kiilloittamisesta vaan siitä, että lähden noin yleensäkin auttamaan herkästi jos näen kun joku on onneton ja avuton. Ennen vanhaan sitä kutsuttiin kai lähimmäisenrakkaudeksi?

Tiedän yhden tuollaisen "innokkaan" auttajan. Hänelle on tärkeää että hän saa olla toisen auttaja. Kunhan hän kerkeää ensin avata oven toiselle, kunhan hän saa ensimmäisenä rientää suurieleisesti onnettomuuspaikalle, Hän hän hän hän.

Hän ei tajua kuinka tyhmältä se hänen ilmeensä näyttää kun hän ylpeydestä pakahtuen vilkuilee ympärilleen maireana, että näkivätkö nyt kaikki, kun HÄN ekana auttoi. Miten HÄn oli muita parempi.

Hän ei tee sitä rakkaudesta. Hän tekee sen itsekkyydestä.

Sen kyllä aistii ihmisestä jos on tekopyhä.

Sinä voit kokea asiat noin mutta yleensä nuo asiat opetettiin ainakin ennen ihan kotikasvatuksessa köyhissäkin perheissä.

Niin, niistä haukkumisryöpyistä: tuo henkilö kuvittelee ja väittää minulla olevan ominaisuuksia, joita en todellakaan tunnista itsessäni. Sitten kiihtyy vaahtoamaan. Kuvittelee myös minun tehneen vaikka mitä vaikken olisikaan tehnyt mitään muuta kuin odottanut kärsivällisesti hänen yhteydenottoaan koska on todella noloa jos homma ei toimi vastavuoroisesti nyt kun hän on terve. Tavallinen ihminen kysyisi, että olenko tehnyt sitä tai tätä.

Itselleni ainakin jo lukion psykan tunneilla opetettiin, kuinka jokaisella ihmisellä on sellainen osio itsessään, jota hän ei itse tunnista, mutta jonka muut näkevät.

Vaikutat siltä että sinulle on todella tärkeää että sinua pidetään tyylikkäänä, ja että sinä et vaan olisi nolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä:minusta ei kannata lähteä tukenaan henkisesti sairasta jos ystävyys ei muuten kiinnosta. Henkisesti sairas kyllä aistii tällaisen kuvion.

Näin. Ei tässä ole edes kyse tukemisesta, vaan "terve" huonoitsetuntoinen saa näin nautintoa siitä että voi tuntea jotenkin olevansa parempi ja menestyneempi.

Et sinäkään kuulosta täysin terveeltä kun noin kirjoitat. Kai sinulle edes koulussa puhuttiin uskonnontunneilla lähimmäisenrakkaudesta?

Joo kyllähän se niin menee, että ensin ihminen ei kykene mihinkään empatiaan ja rakkauteen, mutta kun jollain uskonnontunnilla tai kirkossa kerrotaan LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA niin sitten herää se AITO rakkaus LÄHIMMÄISIÄ kohtaan.

Niinhän se menee.

Voi niitä raukkoja joille ei uskonnontunneilla kerrottu.

Jokaisessa ihmisessä on piirteitä joita he eivät itsessään tunnista. Siitä nyt varmasti on kaikki samaa mieltä.

Voisi olettaa, että alentuvuus on helpostikin melko yleinen sellainen, ja tosi vaikeasti itsessään tunnistettavissa.

Tiedän, koska olen itse joskus sellainen ollut.

Kannattaa ihan tarkistaa asia, josko omalla kohdalla olisi näin.

Ei siinä mitää menetä, vaikka "peilin eteen" menisi.

Ap. kirjoituksista tuo alentuvuus ja oman sivistyksensä korostaminen on niin helposti implikoitavissa, että ihan rupesi naurattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen osapuoli haukkuu vaikka miksi ja itse en jaksa alkaa vänkäämään vastaan. Alkaa käymään jo terveyden päälle tällainen ihmissuhdedraama joka vain kuluttaa muttei anna minulle mitään muuta kuin pahan mielen kerta toisensa jälkeen. Olen alunperin lähtenyt tukemaan henkisesti huonommassa asemassa olevaa ja nyt kun hän voi lääkärin mukaan hyvin eli on parantunut on alkanut tulemaan tällaista jatkuvaa rähinää.

Laitanko ytimekkäästi tekstarin jossa sanon: "Kiitos yhteisestä ajastamme. Eiköhän tämä ole nyt tässä ja valmiiksi taputeltu."? Vai pitääkö laittaa kortti tai viesti Facebookissa ja ilmaista asia toisin sanoin? Ehdotuksia?

Miksikä hän sinua haukkuu?

Oletko pohtinut mistä hän on sinulle loukkaantunut?

Äkkiseltään tulee mieleen, että olisitko jollain tavalla asennoitunut häneen itseäsi alempana, ja et ole kyennyt peittelemään maneereissasi, äänensävyissäsi ja kaikissa sanavalinnoissasi sitä että olet häntä paremmassa asemassa.

Alentuvuutta jos ihmisessä, niin silloin se saattaa närästää.

On totta kai myös sellaisiakin tapauksia jotka palkitsevat auttajansa heittelemällä paskaa tämän päälle, vaikka auttaja ei olisi ollut mitenkään alentuva tai ylimielinen holhoaja.

Sellaiset tapaukset on tosin niin vastenmielisiä, ettei kukaan täysjärkinen hetkeäkään mieti miten heille voisi "tyylikkäästi" pistää välit poikki. Haiskahtaakin tuo "tyylikkäästi" sana vähän sellaiselta "minä olen ylempi" ihmisen puheelta.

Siitä ei voi olla kysymys koska minä en ole mikään muita ylempi tai parempi ihminen. Siinä Helsingin Sanomien hyväosaisuustestissä kuuluin Suomen huono-osaisempaan prosenttiin ihmisistä. Mutta köyhyys ei tarkoita välttämättä junttiutta. Eli sen vuoksi haluan käyttäytyä sivistyneesti tässä tilanteessa.

Kyllähän voi olla.

Alentuva asenne toiseen, ei edellytä että olisit rikkaampi, kauniimpi tai edes älykkäämpi kuin toinen.

Alentuva asenne voi olla köyhälläkin, joka pitää muita junteimpina kuin itseään. Noin niin kuin esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen osapuoli haukkuu vaikka miksi ja itse en jaksa alkaa vänkäämään vastaan. Alkaa käymään jo terveyden päälle tällainen ihmissuhdedraama joka vain kuluttaa muttei anna minulle mitään muuta kuin pahan mielen kerta toisensa jälkeen. Olen alunperin lähtenyt tukemaan henkisesti huonommassa asemassa olevaa ja nyt kun hän voi lääkärin mukaan hyvin eli on parantunut on alkanut tulemaan tällaista jatkuvaa rähinää.

Laitanko ytimekkäästi tekstarin jossa

sanon: "Kiitos yhteisestä ajastamme. Eiköhän tämä ole nyt tässä ja valmiiksi taputeltu."? Vai pitääkö laittaa kortti tai viesti Facebookissa ja ilmaista asia toisin sanoin? Ehdotuksia?

Tuttua on. Kun on tavallaan antanut vetoapua toiselle, jotta tämä pääsee eteenpäin, niin sitten vastavuoroisesti se ei toimikaan. Eli ajanhukkaa.

Vaihda kaveriasteelle, niin hän ei koe hylkäämistä niin pahana. Ota etäisyyttä ja huolehdi itsestäsi.

Et ole hänelle mitään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä on piirteitä joita he eivät itsessään tunnista. Siitä nyt varmasti on kaikki samaa mieltä.

Voisi olettaa, että alentuvuus on helpostikin melko yleinen sellainen, ja tosi vaikeasti itsessään tunnistettavissa.

Tiedän, koska olen itse joskus sellainen ollut.

Kannattaa ihan tarkistaa asia, josko omalla kohdalla olisi näin.

Ei siinä mitää menetä, vaikka "peilin eteen" menisi.

Ap. kirjoituksista tuo alentuvuus ja oman sivistyksensä korostaminen on niin helposti implikoitavissa, että ihan rupesi naurattamaan.

Anna konkreettisia esimerkkejä, kiitos, tuosta alentuvuudesta ja oman sivistykseni korostamisesta. Teen nyt selväksi vielä kerran ettei kenelläkään ole aihetta kadehtia minua koska en todellakaan ole mitenkään hip enkä cool.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole kyllä missään vaiheessa sanonut että haistattelen tai haukun ihmisiä. Näytän tunteeni kun sille on aihetta.

Mun mielestä apn ongelma on vähän omituinen.ensin hän on auttanut ihmistä, jotta saa tuntea olevansa ylempänä muita. Sitten kun ihminen on parantunut, hänestä pitää päästä eroon.

Toisten ihmisten haukkuminen on aina väärin. Mutta ihmiset kuitenkin aistivat tuollaisen tekopyhän toiminnan. Joskus se haukkuminen ja haistattelu on on parempi vaihtoehto kuin tuollainen epäaito toiminta.

terv, se masennuksesta parantunut

Kyse ei ollut mistään sädekehän kiilloittamisesta vaan siitä, että lähden noin yleensäkin auttamaan herkästi jos näen kun joku on onneton ja avuton. Ennen vanhaan sitä kutsuttiin kai lähimmäisenrakkaudeksi?

Tiedän yhden tuollaisen "innokkaan" auttajan. Hänelle on tärkeää että hän saa olla toisen auttaja. Kunhan hän kerkeää ensin avata oven toiselle, kunhan hän saa ensimmäisenä rientää suurieleisesti onnettomuuspaikalle, Hän hän hän hän.

Hän ei tajua kuinka tyhmältä se hänen ilmeensä näyttää kun hän ylpeydestä pakahtuen vilkuilee ympärilleen maireana, että näkivätkö nyt kaikki, kun HÄN ekana auttoi. Miten HÄn oli muita parempi.

Hän ei tee sitä rakkaudesta. Hän tekee sen itsekkyydestä.

Sen kyllä aistii ihmisestä jos on tekopyhä.

Sinä voit kokea asiat noin mutta yleensä nuo asiat opetettiin ainakin ennen ihan kotikasvatuksessa köyhissäkin perheissä.

Niin, niistä haukkumisryöpyistä: tuo henkilö kuvittelee ja väittää minulla olevan ominaisuuksia, joita en todellakaan tunnista itsessäni. Sitten kiihtyy vaahtoamaan. Kuvittelee myös minun tehneen vaikka mitä vaikken olisikaan tehnyt mitään muuta kuin odottanut kärsivällisesti hänen yhteydenottoaan koska on todella noloa jos homma ei toimi vastavuoroisesti nyt kun hän on terve. Tavallinen ihminen kysyisi, että olenko tehnyt sitä tai tätä.

Itselleni ainakin jo lukion psykan tunneilla opetettiin, kuinka jokaisella ihmisellä on sellainen osio itsessään, jota hän ei itse tunnista, mutta jonka muut näkevät.

Vaikutat siltä että sinulle on todella tärkeää että sinua pidetään tyylikkäänä, ja että sinä et vaan olisi nolo.

Kuule, armopaloilla eläjäkin voi käyttäytyä tyylikkäästi ja sivistynyneesti eli kauniisti. Se ei ole teeskentelyä koska tottumus on ihmisen toinen luonto. Joillain kaunis käytös opitaan luontevasti kotona ja jotkut ihmiset oppivat sen havainnoimalla, itsetutkiskelulla ja kirjallisuutta lukemalla mikäli siellä kotona ei ole ollut hyviä esimerkkejä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen osapuoli haukkuu vaikka miksi ja itse en jaksa alkaa vänkäämään vastaan. Alkaa käymään jo terveyden päälle tällainen ihmissuhdedraama joka vain kuluttaa muttei anna minulle mitään muuta kuin pahan mielen kerta toisensa jälkeen. Olen alunperin lähtenyt tukemaan henkisesti huonommassa asemassa olevaa ja nyt kun hän voi lääkärin mukaan hyvin eli on parantunut on alkanut tulemaan tällaista jatkuvaa rähinää.

Laitanko ytimekkäästi tekstarin jossa sanon: "Kiitos yhteisestä ajastamme. Eiköhän tämä ole nyt tässä ja valmiiksi taputeltu."? Vai pitääkö laittaa kortti tai viesti Facebookissa ja ilmaista asia toisin sanoin? Ehdotuksia?

Kuulostaa siltä että hän on vienyt energiaasi ja itse menet huonompaan suuntaan. Mutta älä lähde mielenterveysdiivojen marttyyrileikkiin, vaan ota etäisyyttä. Suuttumisesikin olisi huomiota, älä edes suutu sille.

Keksi itsellesi jotain voimauttavaa tekemistä ja anna hänen mennä, nyt kun hän on vahvistunut.

Olen ns.Rähisijä saatuani terveyttä, fyysistä,paremmaksi . Rähisijä en ole oikeasti muutakuin niiden mielestä jotka silloinkin kun olin sairas yrittivät hyötyä minusta ja olettivat minun kykenevän samaan taakkaan kuin terveenä. Vain hyväksikäyttäjien mielestä olen Rähisijä, vaikka totuus on se olen vain oppinut pitämään puoleni ja ajattelemaan itseäni ja omaa terveyttäni ensin.

Kun et tottele ja tee niinkuin odotetaan olet rähisijä ja hankala.

Lähimmäisenrakkaudella ja läheisriippuvuudella on iso ero. Ap kuulostaa vain jälkimmäiselta. Ja tuo puhe köyhyydestä, rakkaudesta ja pyyteettömästa auttamisesta on juurikin itsensä ylentämistä - jokohan kohta vertaa itseään Jeesukseen :D.

On pettymys huomata että toinen ei ollut

muutakuin omalla asiallaan.

Tällä palstalla loukataan helposti, varsinkin jos jollain jolla menee huonosti ei ole ketään tukemassa.