Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, joka olet katunut lasten saamista: helpotti tunne lasten kasvaessa?
18.02.2017 |
Millaista elämäsi on nyt?
Muutenkin kokemukset aiheesta kiinnostavat, joten sana on vapaa.
Kommentit (782)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kyllä siinä mielessä, että en ehtinyt elää elämää juuri ollenkaan. Lapsen synnyttyä kaikki kaverini myös jättivät minut kuten myös sitten mieskin. Heidän mielestään en enää sopinut porukkaan. Kyllä siinä useampi päivä meni ikkunasta ulos katsellessa muita ihmisiä ystävineen.
Jos olisin tätä asiaa voinut lykätä viidellä vuodella, voisin olla onnellinen. Alunperin ajattelin muutenkin, että lapsi olisi mennyt adoptioon. Sitten uhkailun ja taivuttelun tuloksena pidin hänet. Typerää. Tiedän sen.
No tuo on kyllä loistava esimerkki asennevammasta. Voit kyllä olla onnellinen nytkin,se on asenteesta kiinni. Sen typerämpää ei olekaan kuin asetella tekosyitä tyyliin "jos sitä tai tätä olisi/ei olisi tapahtunut vuosia sitten,voisin olla onnellinen". Höpöhöpö,itse sinä estät oman onnesi.
Sitähän ei tiedä, vaikka sama olisi tapahtunut viiden vuoden päästäkin.
Ja mitä ihmeen elämää sinä et voi elää? Eikö tämänhetkinen elämäsi sitten ole elämää? Miten se lapsi estää sinua elämästä?
Heitä tähän nyt vielä se sitaatti niistä sitruunoista ja sitruunamehusta ja saat "vuoden ymmärtäjä" palkinnon lisäksi "vuoden banaalein" palkinnon.
Siis te saatte jotain kiksejä siitä että lillutte tuossa paskassanne ettekä edes yritä olla onnellisia? Ok.
Luulet, että se vain yrittämällä onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Vierailija kirjoitti:
Teistä pitäisi tehdä lasu
Sehän olisi veikeä lasu. Ajatusrikos. Siitäkin on joku joskus kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Sivusta ja kahden ison lapsen katumattomana äitinä: omatoimisuuden (harrastukset, aamupala) ja käytöstapojen (ravintola) opettaminen lapsille tekee heistä yhteiskuntakelpoisia, toki ikätason mukaan. Kasvattamattomat ja passatut lapset ovat yksinkertaisesti kauheita. Ikäeroasia taas ei ole lasten päätös missään perheessä, ainakaan toivottavasti.
Mä taas muistan mukavina hetkinä ne, kun isäni ja hänen äitinsä veivät minua ratsastamaan. Juteltiin aina siinä automatkalla kaikenlaista. Ilman heitä olisin mennyt vain bussilla tai koko harrastus olisi pitänyt aloittaa paljon myöhemmin. Ja ainoana lapsena aina katselin monilapsisia perheitä haikeana. Heillä näytti tapahtuvan koko ajan...
Minä muistan espanjan loman ja olisin halunnut asua siellä, mutta tyhmät vanhemmat eivät muuttaneet sinne vain koska minä halusin.. Pilasivat siis lapsuuteni..
Oikastiko olit niin lapsellinen? Ei ihme, ettei elämän kovempi puoli ole myöhemminkään puraissut sinua.
Eikö se muka näy tekoina että katuu lastaan?
En ymmärrä teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kyllä siinä mielessä, että en ehtinyt elää elämää juuri ollenkaan. Lapsen synnyttyä kaikki kaverini myös jättivät minut kuten myös sitten mieskin. Heidän mielestään en enää sopinut porukkaan. Kyllä siinä useampi päivä meni ikkunasta ulos katsellessa muita ihmisiä ystävineen.
Jos olisin tätä asiaa voinut lykätä viidellä vuodella, voisin olla onnellinen. Alunperin ajattelin muutenkin, että lapsi olisi mennyt adoptioon. Sitten uhkailun ja taivuttelun tuloksena pidin hänet. Typerää. Tiedän sen.
No tuo on kyllä loistava esimerkki asennevammasta. Voit kyllä olla onnellinen nytkin,se on asenteesta kiinni. Sen typerämpää ei olekaan kuin asetella tekosyitä tyyliin "jos sitä tai tätä olisi/ei olisi tapahtunut vuosia sitten,voisin olla onnellinen". Höpöhöpö,itse sinä estät oman onnesi.
Sitähän ei tiedä, vaikka sama olisi tapahtunut viiden vuoden päästäkin.
Ja mitä ihmeen elämää sinä et voi elää? Eikö tämänhetkinen elämäsi sitten ole elämää? Miten se lapsi estää sinua elämästä?
Heitä tähän nyt vielä se sitaatti niistä sitruunoista ja sitruunamehusta ja saat "vuoden ymmärtäjä" palkinnon lisäksi "vuoden banaalein" palkinnon.
Siis te saatte jotain kiksejä siitä että lillutte tuossa paskassanne ettekä edes yritä olla onnellisia? Ok.
Ei mun tartte enää lillua, nyt kun sinä tulit ja pelastit minut niillä upeilla neuvoillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kyllä siinä mielessä, että en ehtinyt elää elämää juuri ollenkaan. Lapsen synnyttyä kaikki kaverini myös jättivät minut kuten myös sitten mieskin. Heidän mielestään en enää sopinut porukkaan. Kyllä siinä useampi päivä meni ikkunasta ulos katsellessa muita ihmisiä ystävineen.
Jos olisin tätä asiaa voinut lykätä viidellä vuodella, voisin olla onnellinen. Alunperin ajattelin muutenkin, että lapsi olisi mennyt adoptioon. Sitten uhkailun ja taivuttelun tuloksena pidin hänet. Typerää. Tiedän sen.
No tuo on kyllä loistava esimerkki asennevammasta. Voit kyllä olla onnellinen nytkin,se on asenteesta kiinni. Sen typerämpää ei olekaan kuin asetella tekosyitä tyyliin "jos sitä tai tätä olisi/ei olisi tapahtunut vuosia sitten,voisin olla onnellinen". Höpöhöpö,itse sinä estät oman onnesi.
Sitähän ei tiedä, vaikka sama olisi tapahtunut viiden vuoden päästäkin.
Ja mitä ihmeen elämää sinä et voi elää? Eikö tämänhetkinen elämäsi sitten ole elämää? Miten se lapsi estää sinua elämästä?
Heitä tähän nyt vielä se sitaatti niistä sitruunoista ja sitruunamehusta ja saat "vuoden ymmärtäjä" palkinnon lisäksi "vuoden banaalein" palkinnon.
Siis te saatte jotain kiksejä siitä että lillutte tuossa paskassanne ettekä edes yritä olla onnellisia? Ok.
Ei mun tartte enää lillua, nyt kun sinä tulit ja pelastit minut niillä upeilla neuvoillasi.
Tirsk
Vierailija kirjoitti:
Eikö se muka näy tekoina että katuu lastaan?
En ymmärrä teitä.
Kyllä mulla ainakin se, etten tykkää vanhemmuudesta, näkyy :( Tosin tuskin olisin täydellinen äiti muutenkaan. Mutta haluaisin olla rento ja leikkivä äiti, mutta en sitten todellakaan olekaan ja halveksin ihmisiä, jotka ovat, koska olen aivan varma, että he kasvattavat uutta kurjalistoa. Että elämä on jotain leikkiä vaan, jossa voi valita aina sen, mistä itse sattuu tykkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Tää on aina se, jolla argumentoidaan, kun tää vastapuolen porukka alkaa flipata, eli tajuavat, etteivät "osaakaan auttaa" (tuskin se oli ikinä tarkoituskaan). "Mee hoitoon" jee, mahdottoman relevantti kommentti!
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Jee. Meen heti, niin musta tulee yhtä hyvä kun susta. :D :D
Vertaillaan sit sen jälkeen kumpi meistä on parempi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Ettei tarvitse alkaa haukkua ketään, niin eikö kannattaisi oppia se itse tuputt... viljelemänne elämänohje ensin: "tee jotain asioille, joille voit, älä yritäkään muuttaa asioita, joille et voi mitään ja opettele erottamaan nämä kaksi toisistaan ". Säästyisit sinäkin turhalta energianhukalta. Kun ei tuosta auttamisesta vaan nyt oikein tule mitään.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Ettei tarvitse alkaa haukkua ketään, niin eikö kannattaisi oppia se itse tuputt... viljelemänne elämänohje ensin: "tee jotain asioille, joille voit, älä yritäkään muuttaa asioita, joille et voi mitään ja opettele erottamaan nämä kaksi toisistaan ". Säästyisit sinäkin turhalta energianhukalta. Kun ei tuosta auttamisesta vaan nyt oikein tule mitään.
t.kivikissaäiti
Pitäiskö sun hei uhata että hylkäät ne lapses ja itkettää niitä yötä myöden? Ai mut hitto oot tehny sen jo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä juttuja kun lukee niin tuntuu että 99% kirjoittajista on ihan hyviä vanhempia. Nykyajan standardit hyvälle vanhemmuudelle on vaan aika helvetin korkealla.
Tämä on yksi AV historian ahdistavimmista ketjuista. Olen lukenut kaikki sivut ja avoimin sydämin piti ottaa osaa keskusteluun. Toivon todella, että tämä otanta lapsiaan katuvia äitejä on vain osa kokonaisuutta, muuten aiheesta ei ikinä tulla avoimesti keskustelemaan tai hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Ettei tarvitse alkaa haukkua ketään, niin eikö kannattaisi oppia se itse tuputt... viljelemänne elämänohje ensin: "tee jotain asioille, joille voit, älä yritäkään muuttaa asioita, joille et voi mitään ja opettele erottamaan nämä kaksi toisistaan ". Säästyisit sinäkin turhalta energianhukalta. Kun ei tuosta auttamisesta vaan nyt oikein tule mitään.
t.kivikissaäitiPitäiskö sun hei uhata että hylkäät ne lapses ja itkettää niitä yötä myöden? Ai mut hitto oot tehny sen jo..
Ihanaa, et olet tässä ketjussa neuvomassa ja auttamassa muita. Niin, ettei tartte enää lillua paskassa. Sä tosiaaaan annat kuvan hyvästä ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamuska kirjoitti:
Vähän surettaa nää ihmisten kommentit toisten vastauksiin. Jos jotakuta kaduttaa omien lasten hankinta, tuskin kova kuittailu asiasta helpottaa omaa/toisen oloa. Haukutaan huonoksi äidiksi jos ei tee lasten kanssa, ja ylisuorittajaksi jos touhuaa lasten kanssa. Ihana suomalainen mikään-ei-kelpaa-asenne. Aina Inkeri Ankeinen kylässä.
Itse kutsuin sitä ylisuorittamiseksi, koska joku äiti kertoi katuvansa lapsiaan ja sitten luetteli asioita joita lasten kanssa TÄYTYY tehdä ja jotka tekevät onnettomaksi. Tottakai koin halua puuttua siihen, koska itse en noita asioita tee ja varmasti kokisin itsekin arkeni onnettomaksi jos jokapäivä pitäisi touhuta hirveästi lasten kanssa. Moni on niin tottunut ja juuttunut siihen arkeensa, ettei välttämättä oikeasti huomaa tai hoksaa että on myös eri tavoin eläviä,onnellisia perheitä. Paljon on oletuksia siitä mitä lasten kanssa KUULUU tehdä- mutta kuuluuko, oikeasti?
Esimerkiksi itse en haluaisi kuskata jatkuvasti lapsia harrastuksiinsa. Asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa ja harrastukset ovat sellaisia,että lapset voivat kulkea niihin itsenäisesti. En ole koskaan toiminut seremoniamestarina lapsille(lukuunottamatta ihan vauva-tai taaperoaikaa),vaan ovat saaneet leikkiä keskenään ja kavereidensa kanssa. En hankkinut lapsia pienellä ikäerolla, koska en halunnut kuunnella jatkuvaa kinastelua tai kärsiä järkyttävistä univeloista. Otan jokapäivä ihan kunnolla aikaa itselleni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Viikonloppuisin on nukuttu pitempään,laitettu lapsille aamupalat valmiiksi jääkaappiin ja annettu heidän herätä reilusti ennen vanhempiaan katsomaan lastenohjelmia. Lapset on totutettu käymään ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa eikä niissä ole koskaan ollut isompaa häslinkiä.
Luuletko ettei lapsesi ymmärrä sitä ettet sinä arvosta heidän harrastustaan, jos se sijaitsee kaukana? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä ettet halua kuskat heitä harrastuksiin? Luuletko ettei lapsesi ymmärrä kun illalla teet jääkaappiin aamupalat, ettet halua herätä aamuisin syömään heidän kanssaan? Luuletko etteivät lapsesi ole ymmärtäneet, että veit heitä pienesta asti ravintolaan, jotta tottuisivat siihen, että sinulla olisi helpompaa? Luuletko ettei lapsesi ole ymmärtäneet miksi heillä on suuri ikäero? Siksi koska SINÄ et jaksa kitinää.
Kyllä lapset vaistoavat millainen äiti olet ja olit.
Voi luoja :D heti kun joku kertoo miten elämä voisi ehkä olla vähän vähemmän paskaa nii sinä käyt päälle miten HÄN itseasiassa onkin paska äiti koska ei tee JUURI niinkuin "täydelliset äidit" tekevät. Mutta sinä, sinulla on oikeus katua lastasi ja näyttää se lapselle, sinua ei saa arvostella. Huhhuh tekopyhyys Haloo!
Minä tekopyhä? Minähän vaan vähän syyllistän hänen tekemisiään, Ne kun eivät mene yksiin minun ajatusteni kanssa. Tehdään ihan samaa. Vähän eri kulmasta, mutta ainoastaan minä olen huono ja tekopyhä?
Niin niin koska se että sinä toivot etteivät lapsesi olisi ikinä syntyneetkään ja se että hän tekee arjesta hiukan helpompaa ovat TÄYSIN verrannollisia keskenään :D mee hei hoitoon.
Ettei tarvitse alkaa haukkua ketään, niin eikö kannattaisi oppia se itse tuputt... viljelemänne elämänohje ensin: "tee jotain asioille, joille voit, älä yritäkään muuttaa asioita, joille et voi mitään ja opettele erottamaan nämä kaksi toisistaan ". Säästyisit sinäkin turhalta energianhukalta. Kun ei tuosta auttamisesta vaan nyt oikein tule mitään.
t.kivikissaäiti
Pitäiskö sun hei uhata että hylkäät ne lapses ja itkettää niitä yötä myöden? Ai mut hitto oot tehny sen jo..
Onko toi jokin sun "salaisesta vanhemmuuden tee se kerran elämässä" -kammiosta tuleva neuvo?
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kirjoitti, että älykkäillä ihmisillä on lapsia vähän tai ei ollenkaan. No, aika kova yleistys. Mulla on kolme yliopistotutkintoa, kaksi maisteritasoa ja yksi tohtoritason. Miehelläni on kaksi maisterintutkintoa. Meillä on yhteensä kuusi lasta. Juu, ja olen töissä, hyvin vaativissa sellaisissa.
Lapset ovat lapsia, eivät hyviä tai pahoja. On hyviä hetkiä, on neutraaleja hetkiä ja sitten on niitä ihan kamalia. Elämä ei ole helppoa, eikä sen kai ole tarkoitus ollakaan. Jos helpon elämän perässä kuljet ja kuvittelet, että ilman lapsia olisi helpompaa, keksisit sitten muita ongelmia, joita murehtia. Ihminen nyt on sellainen. Itseään ei pääse pakoon.
Perustuu kyllä ihan tutkimustietoon, joten ei mikään päästä vedetty yleistys. Ja jos olet oikeasti akateeminen, luulisi sinun ymmätävän, että tutkimus perustuu todennäköisyyksiin, eikä yksittäistapaukset hetkauta kokonaisuutta suuntaan tai toiseen.
"Urge to be a mother decreases with higher IQ" http://www.telegraph.co.uk/women/womens-life/10230146/Urge-to-be-a-moth…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on velana ollut mielenkiintoisinta se joidenkin naispuolien kognitiivinen dissonanssi, joka puskee vailla mitään hillintää päälle, kun sanon, että en halua lapsia. Se ei siis uppoa joidenkin ihmisten kalloon, ei sitten mitenkään. Itse asiaan sanotaan vain, että "kaikki naiset haluaa lapsia/oot niin nuori/kyllä se mieli muuttuu vanhana". Sitten kun lapsensaanti-ikä alkaa olla ohi, niin juttu muuttuu kutakuinkin niin, että kyllä kaikki NORMAALIT naiset haluaa lapsia :D
Mulle myös on tuputettu sitä, että "ei se äitiys ole niin rankkaa/väsyttävää kun luulet" jne. "Kyllä ne hyvät ajat tulee". Sitten kun yritän selittää, että jos ei halua lapsia, niin tuollaisilla asioilla ei ole mitään väliä. Että haluan lapsia täsmälleen yhtä paljon, kuin haluan syöpää, ja vaikka se syöpä voisikin sitten hoitojen jälkeen avata silmäni ja tehdä musta hienon uuden ihmisen, niin en halua syöpää.
Sitten huudetaan kurkku suorana että "VERTAATKO TOISTEN IHMISEN RAKKAINTA ASIAA SYÖPÄÄN SENKIN SAIRAS VELA"
Huoh. No en. Kun yritän kertoa sitä, miten mussa ei ole sitä tunnetta, mikä sussa on, jota niin kovasti yrität muhun tunkea. Ja että jos pystyisit hetken tämän analogian avulla kuvittelemaan, miltä lapsen saanti minusta tuntuisi, niin ehkä tavoittaisit jotain koko ajatuksesta.
Mutta ei.
Ja sama näyttää tosiaan jatkuvan tässä ketjussa. Jostain syystä äidit (?) eivät näytä kestävän ajatusta siitä, että jossain on toinen äiti, joka - todennäköisesti vastoin odotuksiaan - ei nauti äitiydestä pätkääkään ja katuu valintaansa. Miksi tätä mahdollisuutta ei voida ymmärtää? Että lapsiaan voi ihan aidosti katua, ja asialle ei ole muuta tehtävissä kuin hyväksyä tuo virhe. Osa ketjun kommenteista on sitä luokkaa, ettei edes haluta yrittää ymmärtää, mistä koko asiassa on kyse. Tässä vielä kooste:
- Katuvalla äidillä on lapsuustrauma oman äidin kylmyydestä.
- Katuva äiti on valinnut väärän puolison, joka ei kanna osuuttaan vanhemmuudesta ja on painostanut hankkimaan lapsia.
- Katuva äiti ei ole ottanut kunnolla selvää vanhemmuudesta ennen lasten hankkimista (tämähän on helppoa, kun vanhemmuuden haasteista puhuessa korostetaan aina sitä kuinka OMA ASENNE RATKAISEE ja lasten kasvattaminen on kuitenkin niiiiiin palkitsevaa)
- Katuva äiti on tehnyt lapset liian nuorena eikä ole saanut tarpeeksi omaa aikaa (ihan kuin kyse olisi jostain ulkomaanmatkoista ja vaihto-oppilasvuosista, kun koko vanhemmuuden vastuu yleensä ahdistaa)
- Katuva äiti on vastuuton ja huono äiti
- Katuva äiti pitää telkkaria lapsenvahtina ja velloo itsesäälissä sekä syyttelee lapsiaan omasta masennuksestaan päivät pitkät
- Katuvalla äidillä on mielenterveysongelmia
- Katuvan äidin pitäisi *mikä tahansa self help -lässynlää tähän*
- Katuva äiti pilaa lapsensa
- Katuva äiti on suorittajaäiti
- Katuva äiti on vaan väsynyt eikä ymmärrä mistä puhuu
- Katuva äiti on itsekäs ahdistuessaan lasten riippuvuudesta
- Katuva äiti ei ole ymmärtänyt nukuttaa lapsia pienestä pitäen omaan sänkyyn ja tehdä elämästä tällaisilla ratkaisuilla helpompaa (en sano mitään, terv. ADHD-lapsen äiti...)
Ja mitäs muuta?
Niin, joku ihme siinä on että pitää yrittää jotenkin selittää, ettei äiti oikeasti kadu vanhemmuutta. Tai vaihtoehtoisesti että äidissä itsessään jotain perustavanlaatuista vikaa tai että tämä on tehnyt vanhemmuuden väärin.
Nämä kaikki katuvan äidin kuvaukset pitää paikkaansa.
Äidissä on jotain vialla. Todennäköisesti on ollut itse kylmän äidin lapsi.
Psyyke on kehittymätön, on kykenemätön kantamaan aikuisen vastuuta myös toisesta ihmisestä.
Lapsi tuntee tämän nahoissaan. Jokainen haluaisi olla vanhempiensa ilo. Ja kun äiti katuu lastaan, se on lapselle osoitus ettei hän ole tärkeä. Se kokemus leimaa loppuelämää.
Jokainen voisi miettiä miltä tuntuisi olla se lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Minä muistan espanjan loman ja olisin halunnut asua siellä, mutta tyhmät vanhemmat eivät muuttaneet sinne vain koska minä halusin.. Pilasivat siis lapsuuteni..