Olen syrjäytynyt. Kysy mitä vain.

Luuseri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen tietää onko joko syrjäytynyt vai syrjäytetty?

Jos ihmistä on jo kouluaikana kiusattu järjestelmällisesti niin eikö se ole syrjäyttämistä?

Samoin kuin jotain työpaikkakiusattu niin että  lopulta sairastuu ?

Pitäisi puhua syrjäytetyistä joiden elämää on järjestelmällisesti vaikeutettu ja hankaloitettu niin että jäävät lopulta suosiolla syrjään, eivätkä jaksa enää edes yrittää mitään mitä oikeasti haluaisivat , mihin heillä olisi oikeus ja mihin olisi potentiaalit.

Yhteiskunta tarvitsee tietyn kiintiön "syrjäytyneitä" joten syrjäyttämistä katsotaan läpi sormien ja sitä vastaan muka taistellaan vaikka oikeasti sen sallitaan jatkuvan vuosi toisensa jälkeen.

Esimerkkinä koulukiusaus.

Jos esim vastuutettaisiin koulun johtaja , siis rehtori saisi potkut aina kun koulukiusaus ilmenee , niin koulukiusausta vähenisi takuulla dramaattisesti.

Taistelkaa ettette hyväksy syrjäyttämistä ja saa "syrjäytyneen" leimaa otsaanne,

siitä hyötyvät nimittäin ne jotka tienaavat leipänsä  "syrjäytyneiden asioiden" hoidolla "aktivoinneilla"  ja suunnittelulla.  Sillä te siinä häviätte jos lakkaatte yrittämästä ja uhriudutte ettekä taistele ottaakseenne selvää mihin teistä oikeasti olisi. Häviätte ainulaatuisen elämänne.

Sinulla on hyvä pointti. En ole kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä uhriutunut. Mikään ei vain enää auta tilanteessani.

Sekä auttaa että suosiolla määrittelet itsesi "syrjäytyneeksi" huom otsikko jonka valitsit.

Sekö on ainoa sana todellakin joka sinua määrittelee.

Jonka valitsit sinua määrittelemään.

Harmittaa niin vietävästi ihmiset jotka suostuu kuin lampaat tuon kyltin alle.

Koska sitä juuri (nyky)hallitus tuntuu haluavan, eyyä riittää turhia komiteoita , palavereja  ja täysin järjenvastaisten työllisyystoimintamallien keksimistä.

Miksette määrittele itseänne suoraan sanalla "lampaat".

Luuseri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmää haluu mittää.

Emmää pysty mihkää.

Mullei oo kettää.

Ei viitti yrittää ku ei se kummiskaa onnistu.

Onko kysyttävää?

Mää olen  niin syrjäytynyt.

Lisää syrjäytyneet-propagandaa , tälläiset ketjut.

Mitä mielestäsi on syrjäytyneiden propaganda? Et tunnu kyllä ymmärtävän asiasta paljon mitään.

"elämä ohi ja elän lompakoillanne" kas siinä. Asenteellista bullshittiä joka kaikkia miellyttää kun saa sääliä voi , missä asut haluutsä frendei...?

Sitäpaitsi sinä siellä tuskin kykenet määrittelemään kenenkään ymmärrystä jos olet valmis sen tekemään vauvapalstan kommenttien perusteella. Et edes ymmärrä mistä ilmiöstä minä kirjoitan. Ehkä et uskalla ymmärtää, ehkä et osaa. Tai siltä väliltä mutta turvallista mennä joukon  mukana, eiks niin. Ja ajatella että se on tuo toinen joka "ei ymmärrä asiasta yhtään mitään".

Vierailija kirjoitti:

Luuseri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen tietää onko joko syrjäytynyt vai syrjäytetty?

Jos ihmistä on jo kouluaikana kiusattu järjestelmällisesti niin eikö se ole syrjäyttämistä?

Samoin kuin jotain työpaikkakiusattu niin että  lopulta sairastuu ?

Pitäisi puhua syrjäytetyistä joiden elämää on järjestelmällisesti vaikeutettu ja hankaloitettu niin että jäävät lopulta suosiolla syrjään, eivätkä jaksa enää edes yrittää mitään mitä oikeasti haluaisivat , mihin heillä olisi oikeus ja mihin olisi potentiaalit.

Yhteiskunta tarvitsee tietyn kiintiön "syrjäytyneitä" joten syrjäyttämistä katsotaan läpi sormien ja sitä vastaan muka taistellaan vaikka oikeasti sen sallitaan jatkuvan vuosi toisensa jälkeen.

Esimerkkinä koulukiusaus.

Jos esim vastuutettaisiin koulun johtaja , siis rehtori saisi potkut aina kun koulukiusaus ilmenee , niin koulukiusausta vähenisi takuulla dramaattisesti.

Taistelkaa ettette hyväksy syrjäyttämistä ja saa "syrjäytyneen" leimaa otsaanne,

siitä hyötyvät nimittäin ne jotka tienaavat leipänsä  "syrjäytyneiden asioiden" hoidolla "aktivoinneilla"  ja suunnittelulla.  Sillä te siinä häviätte jos lakkaatte yrittämästä ja uhriudutte ettekä taistele ottaakseenne selvää mihin teistä oikeasti olisi. Häviätte ainulaatuisen elämänne.

Sinulla on hyvä pointti. En ole kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä uhriutunut. Mikään ei vain enää auta tilanteessani.

Sekä auttaa että suosiolla määrittelet itsesi "syrjäytyneeksi" huom otsikko jonka valitsit.

Sekö on ainoa sana todellakin joka sinua määrittelee.

Jonka valitsit sinua määrittelemään.

Harmittaa niin vietävästi ihmiset jotka suostuu kuin lampaat tuon kyltin alle.

Koska sitä juuri (nyky)hallitus tuntuu haluavan, eyyä riittää turhia komiteoita , palavereja  ja täysin järjenvastaisten työllisyystoimintamallien keksimistä.

Miksette määrittele itseänne suoraan sanalla "lampaat".

En nyt välttämättä pidä itseäni "lampaanakaan". Ei se ainoa sana ole, mutta yksi päällimmäisin varmaan, jonka moni muu olisi liittämässä minuun. Tämä nyt vain on ketju syrjäytymisestä. Se on ihan oikea sana ja hyvin kuvaava tapauksessani. Millä sitten määrittelisin lyhyesti ja ytimekkäästi itseni ja tilanteeni?

Vierailija kirjoitti:

EI siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko olet syrjäytynyt tai et ole. Mitä sinä haluat elämältä?

Katsos sinä istut konona yksin niiden negatiivisten mielenliikkeittesi kanssa (mikä on noidankehä) tai lähdet ulos ja alat elämään.

Vierailija kirjoitti:

Luuseri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmää haluu mittää.

Emmää pysty mihkää.

Mullei oo kettää.

Ei viitti yrittää ku ei se kummiskaa onnistu.

Onko kysyttävää?

Mää olen  niin syrjäytynyt.

Lisää syrjäytyneet-propagandaa , tälläiset ketjut.

Mitä mielestäsi on syrjäytyneiden propaganda? Et tunnu kyllä ymmärtävän asiasta paljon mitään.

"elämä ohi ja elän lompakoillanne" kas siinä. Asenteellista bullshittiä joka kaikkia miellyttää kun saa sääliä voi , missä asut haluutsä frendei...?

Sitäpaitsi sinä siellä tuskin kykenet määrittelemään kenenkään ymmärrystä jos olet valmis sen tekemään vauvapalstan kommenttien perusteella. Et edes ymmärrä mistä ilmiöstä minä kirjoitan. Ehkä et uskalla ymmärtää, ehkä et osaa. Tai siltä väliltä mutta turvallista mennä joukon  mukana, eiks niin. Ja ajatella että se on tuo toinen joka "ei ymmärrä asiasta yhtään mitään".

Heh. En minä sääliä tarvitse. Ehkä lähinnä vähän juttuseuraa, elämä kun on aika hiljaista. Saahan sitä vaikka täältäkin? Minusta sinun kirjoituksesi on enemmänkin tuota asenteellista bullshittiä, joten enpä sitä nyt viitsi enempää kommentoida. Saat uskoa minusta ihan mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ainakin todella hyvä kielellinen ilmaisu, vaikutat skarpilta tyypiltä. Mukavaltakin.

Aijaa. No kiitti. Skarpista en kyllä tiedä. Mukava olen joskus yrittänyt olla, mutta en tiedä siitä enää.

Jaksamista aloittajalle. Olen sua pari vuotta vanhempi, eläkkeellä mt-ongelmien takia, ja ns. löysässä hirressä.

En jaksa oikein tavata ketään eikä muiden asiat kiinnosta ainakaan säännöllisesti. Ihmiset on vaativia ja itsekeskeisiä, en oikein meinaa ymmärtää sitä aina kun itse olen tosi uhrautuva kaverina ollut...nykyään lyön jarrut pohjaan nopeasti enkä päästä ketään liian lähelle.

Mua on käytetty hyväksi ihmissuhteissa, on kiusattu itsarin partaalle jne. vaikka en ole koskaan kellekään mitään pahaa tehnyt tai tahtonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko olet syrjäytynyt tai et ole. Mitä sinä haluat elämältä?

Katsos sinä istut konona yksin niiden negatiivisten mielenliikkeittesi kanssa (mikä on noidankehä) tai lähdet ulos ja alat elämään.

No minä tiedän mistä minä puhun.

Tässä on se riski,

 että lukuisat ihmiset jotka kärsivät sosiaalisten tilanteiden eriasteisista peloista, eriasteisista masennustiloista, paniikkihäiriöistä, koulukiusaamisten ymv posttraumaattisista tiloista saatetaan turhan helpolla luokitella "syrjätyneiksi" ,

vaikkakin he voivat olla ainoastaan riskiryhmässä syystä että eivät saa jämäkkää kohdennettua tukea asianmukaisesti

koska heitä ohjataan vääränlaisiin tarpeisiin järjestettyihin tukipalveluihin "syrjäytymisen ehkäisy" kyltin alla.

Pitkäaikaistyötön, vakavasti masentunut, rankasti koulu/työpaikkakiusattu ei välttämättä ole automaattisesti "syrjäytynyt" jolla ei ole sosiaalista elämää tai sisältörikasta arkea.

Luuseri kirjoitti:

Elämä ohi & elän lompakollanne. Kysymyksiä tulemaan.

Miksi sinä(kin) määrittelet itsesi "syrjäytyneeksi" ihan suosiolla?

Mitä muuta olet, noin niinkuin ihmisenä?

Varmasti olet paljon uutakin koska olet onnistunut parisuhteessa.

Perus av-tason "syrjäytynyt", eli on face-kavereita ja avopuoliso... Tiedän paljon ihmisiä joilla ei ole minkäänlaisia kontakteja, saati sitä puolisoa. Itsekin kuulun tähän ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko olet syrjäytynyt tai et ole. Mitä sinä haluat elämältä?

Katsos sinä istut konona yksin niiden negatiivisten mielenliikkeittesi kanssa (mikä on noidankehä) tai lähdet ulos ja alat elämään.

No minä tiedän mistä minä puhun.

Pienin askelin kohti normaalia elämää, ja vaikka se tuntuisikin alkuun työläältä, epätoivoiselta ja raskaalta ne askeleet kannatta todellakin ottaa, sillä se on arvoista. Siinä on kyse koko elämästä. Siinä varmaan tsemppaa parhaiten ne muistot siitä edellisestä paskasta elämästä kontrastiina aina edistykseen.

Luuseri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tänään tehnyt mitään?

Enpä oikeastaan, muuta kuin miettinyt ja pyöritellyt kaikkea tätä paskaa. Pyykit pesin, siinäpä se.

 Olen syrjäytynyt - bullshitti on juuri sitä. Täyttä pa..aa! Olet askeeleen edellä kun lopetat moisen pyörittelemisen ja keskityt siihen mitä "muuta" sinä olet kuin joku epämääräinen "syrjäytynyt".

Vierailija kirjoitti:

Sulla on asennevamma.

Ihan selkeesti.

Vierailija kirjoitti:

Luuseri kirjoitti:

Elämä ohi & elän lompakollanne. Kysymyksiä tulemaan.

Miksi sinä(kin) määrittelet itsesi "syrjäytyneeksi" ihan suosiolla?

Mitä muuta olet, noin niinkuin ihmisenä?

Varmasti olet paljon uutakin koska olet onnistunut parisuhteessa.

Miksi ei saisi sanoa olevansa syrjäytynyt? Minähän olen sellainen.

Olen toki muutakin tai olen ainakin ollut. En usko itseeni tai kykyihini enää ollenkaan. En voi luottaa mieleeni enkä ruumiiseeni, kummatkin ovat pettäneet.

Enkä tiedä voiko sanoa, että olen onnistunut parisuhteessa. Olen tehnyt monta asiaa väärin ja ollut kamala. Ei ole päivää, etten miettisi eroamista ihan miesparkaani ajatellen. Olen hänelle riippakivi, vaikka rakkautta olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko olet syrjäytynyt tai et ole. Mitä sinä haluat elämältä?

Katsos sinä istut konona yksin niiden negatiivisten mielenliikkeittesi kanssa (mikä on noidankehä) tai lähdet ulos ja alat elämään.

Mitä tarkoittaa "lähdet ulos ja alat elämään"?